Kokkolan tulipalot, osa 4, 1800-luvun tulipalot

1700-luvun palojen  jälkeen Kokkolassa saatiin huokaista helpotuksesta tulipalojen osalta monta vuosikymmentä. Vasta 40 vuotta edellisen suurpalon jälkeen, syttyi 1800-luvulla Kokkolassa suurpaloksi luokiteltava palo 3.5.1805, joka tosin olikin sitten mittava tuhoissaan. 

Tulipalo sai alkunsa torin varrelta kauppias J. J. Lithenin vajasta. Tulipalo vei mukanaan kaikkiaan 36 taloa. Lisäksi tuhoutui myös raatihuone torin pohjoispuolelta, tosin osa sen arkistosta ennätettiin pelastamaan. Palossa tuhoutui myös kauppias Lithenin talo ja kauppias Antti Riskan lesken talo omaisuuksineen, pormestari Keckmanin sekä G. Riskan ja Joakim Donnerin  talot sekä omaisuudet. Palossa tuhoutui yhteensä neljä korttelia. 

Kaupungilla ei tällöin ollut käytössä vielä paloruiskuja. Kaupunki ei liioin ollut vielä liittynyt mihinkään palovakuutuslaitokseen, josta olisi voinut saada korvauksia. Koska tulipalon tuhot olivat suuret, pyydettiin vahingonapua Pohjanmaan muista kaupungeista. 

Jo seuraavana vuonna alkoi Joakim Donner rakentaa uutta upeaa kivitaloa torin ja Rantakadun väliin   Myös apteekkari Libeck rakensi  palon jälkeen talon torin varrelle apteekin tontille. Nämä rakennuksethan ovat edelleen katukuvassamme.

Yllä apteekkari Libeckin talo nykyisellä Mannerheiminaukiolla. 

Myös uudelle raatihuoneelle laadittiin piirustukset 1806, mutta rakentaminen siirtyi varojen puutteessa. samoin siirtyi torin laajentamissuunnitelmat, katujen leventämisaikeet ja palaneiden korttelien jakaminen suuremmiksi tonteiksi. Raatihuone jälleenrakennettin vasta vuonna 1845  C.L. Engelin piirustusten mukaan.

Yllä Raatihuone Mannerheiminaukiolla. 

Toinen 1800-luvun tuhoisa  suurpaloista tapahtui  juuri ennen joulunaikaa eli 18.12. 1860.

Palo sai alkunsa Isokadun varrelta Teodor Wallinin talosta. Nykyään samalla paikalla on Halosen  (ent. Åström) liiketalo. Yläkerran tiloissa asui leskirouva Louise Donner. Rouvan palvelustyttö Kaisa Berglund oli silitellyt vaatteita huoneistossa. Sitten tyttönen oli lähtenyt pariksikymmeneksi minuutiksi huoneesta pois käymään kellarissa. Tyttösen tultua takaisin, huomasi hän salissa savua. Leskirouva Donner ei itse ollut paikalla, sillä hän oli kaupungilla. 

Koska oli talvi, oli sammutusvettä erittäin vaikea saada paikalle. Pakkasta oli jopa -21 astetta ja talot kaksikerroksisia. Vähäisenkin sammutusveden kerrotaan tuolloin jäätyneen. Tulipalossa tuhoutui kaksi korttelia ja yksi vaurioitui eli paloi 17  taloa kokonaan ja lisäksi 10 taloa vaurioitui. Taloista 17 oli vakuutettuja.

Yllä näkymä Chydeniuksen puistosta. 

Tulipalo vei mukanaan myös kadun vastakkaisella puolella -  nykyisen Chydeniuksen puiston kohdalla olleet rakennukset sekä  nykyisen Slotten talon kohdalla olleet talot.  Sieltä tuli levisi alaspäin tontin kaakkoiskulmaan  polttaen myös  Prestin talon kohdalla olleet silloiset talot. Pitkänsillankadun yli palo ei päässyt leviämään. Nykyään museona oleva Roosin hieno talo kärsi vaurioita, mutta säästyi tulelta, koska se oli rakennettu kivestä. Pihapiirissä ollut suolamakasiinin talon  puinen yläosa kuitenkin tuhoutui.

Lisäksi palossa  tuhoutui apteekkari Alftanin talo,  värjäri Möllerin verstas, Niemen talo, 2-kerroksinen favorinin talo (ent. Ermon kohdalla)  ja Vingen talo, joka oli Kirkkokadun toisella puolella (ns. Pohjanmaan tontti).  

Palon jälkiselvittely jatkui pitkään. Tulipalon jälkeen Kokkolaan tuli uusi asemakaavamuutos, jonka mukana syntyi  esimerkiksi  Chydeniuksenpuisto.

1800- luvulla Kokkolassa nähtiin vielä kolmaskin tulipalo. Sitä ei kuitenkaan lasketa varsinaiseksi suurpaloksi. Tällöin tuli palo sai alkunsa kultaseppä Chorinin talossa Kustaa Aadolfinkadun eteläpäässä kulmatontilla vasten metodistkirkkoa. 

Eräs  vanhempi nainen - muster Rosina Möller -_ oli sinä aamuna sytyttänyt tulta uuniin, mutta lähtiessään ulos unohtanut tuohia ja päreitä sisältävän korin uunin suuluukun alle, kun oli jäänyt juttelemaan toisen naisen kanssa pihalle.  Suuluukun alle lennähtänyt kipinä  sytytti sitten palon. Tulipalo on järkyttävä kokemus - niinpä tämän tulipalon yhteydessä  menehtyi  sydänhalvaukseen silloinen lennätinkonttorin johtaja. 

LÄHTEET:

Risto Suikkari. Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto 2007. [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdf] Luettu 13.7.2017. 

Annikki Wiirilinna. Kuusi kertaa on Kokkolassa riehunut suuri tulipalo. Keskipohjanmaa 8.6.1970. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kuusi_kertaa_on_kokkolassa_riehunut_suuri_tulipalo/] Luettu 7.5.2017.

Kokkolan tulipalot, osa 3, 1700-luvun palot

1700-luvulla Kokkolassa tiedetään olleen kaksi suurta tulipaloa kaupungin keskustassa, vaikka palontorjuntatyötä tehtiinkin jo paljon. Vuonna 1730 palovartijoiden määrää lisättiin neljään ja heidät määrättiin kulkemaan kierroksella kaksittain,. Kaupungille hankittiin myös kolme pientä ja kolme suurta palohakaa sekä kaksitoista raudoitettua ämpäriä. Näitä säilytetttin raatihuoneessa. palohakojen valmistus oli annettu tehtäväksi sepälle, joka sai jostain syystä työhän kulumaan kokonaiset neljä vuotta ennen kuin palohaat olivat valmiit! Ehkä palontorjunta ei sittenkään ollut työlistalla aivan ensimmäisenä.

Kokkolan toiseksi suureksi kaupunkipaloksi lasketaan   4.6. 1742 sattunut tulipalo. Suikkari  kertoo lisensiaattityössään kaupunkipalon kriteeriksi sen , että  tulipalosta on aiheutunut  vähintään korttelin laajuinen  tuho, joka on lisäksi levinnyt kadun yli.  

Palo syttyi aikaisin aamulla kaksikerroksisen kauppias Forssellin  talon yläkerrasta. Talon tiedetään sijainneen torin lounaisnurkassa, siis Isonkadun  ja Torikadun kulmauksessa. Oli useita näkemyksiä palon syttymissyystä, mutta kaupunginviskaalin mukaan tuli sai alkunsa talon toisen kerroksen makuuhuoneesta. Tämä kyseinen makuuhuone oli kiertäville käsityöläisille varattu. Kevään aikana siellä oli asustellut räätäli Björnström tehden vaatteita kauppiasperheelle. Myöhemmin  keväällä ennen helluntaita  huoneessa oli  pitänyt kortteeria suutari Suomalainen. Hän oli tehnyt kenkiä talonväelle. Väittipä joku palvelusväkeen kuulunut, että huoneessa olisi keitelty paloviinaakin, kun taas joku toinen oli puollustellut ja kertonut, että  viimeksi keitos oli ollut käynnissä edellisenä syksynä.  

Tulipalo levisi hyvin nopeasti  keskustassa niin, että kaikkiaan  kaupungin  noin 140 talosta paloi 25 taloa torin ja etelätullin väliseltä alueelta. Palon keskus oli kaupungin eteläosassa, mikä oli koko kaupungin parhaiten rakennettua seutua.

Tulipalon syttyessä  kerrotaan olleen kova luoteistuuli. Tulipalon jälkeen selvisi, että  talojen savupiippuja ei oltu nuohottu yli neljään vuoteen.  Taloissa oli tietysti pääosin puukatteita, eikä Kokkolassa  vielä ollut paloruiskua. 

                                            

Yllä: Kuva Neristanin puutalokaupunginosasta. Tällaisia merkkejä oli palovakutettujen talojen ulkoseiniin kiinnitettyinä. 

Keskustan kadut olivat  leveydeltään  21 kyynärää eli metreissä mitattuna  noin 12 metriä. Katujen silloinen asemakaava oli vuoden 1664 palon jälkeiseltä ajalta. 

Kokkolassa on säilynyt palo-ohjesääntö vuodelta 1742. Olettaisin, että tämä on laadittu heti suurpalon jälkeen. Palovartijan tuli nokivalkean syttyessä kalistella päristintä. Hänen tuli ilmoittaa palopaikka huutamalla, antaa rummuttaa palorummulla sekä antaa läpätä kerran kirkonkellolla. Jos palo syttyi, tuli kirkonkelloja läpätä kolme kertaa yhtämittaisesti. Hälytyksen sattuessa piti pormestarin ja raadin sekä kapteenin ja jalkaväen kiiruhtaa paikalle, Palohaka tuli ottaa esille raatihuoneen palovajasta samoin kuin myöhemmin käyttöön tullut ruisku. Jokaisesta talosta täytyi myös miehen tulla paikalle käsiruiskun ja ämpärin kanssa. 

Tulipalon jälkeen kesti kauan, ennen kuin alue oli jälleenrakennettu kuntoon. Kun talot lopulta olivat valmiita, ne olivat kooltaan  suurempia ja komeampia kuin  Isovihan jälkeen rakennetut. Suurin osa uusista taloista rakennettiin kaksikerroksisiksi. Maaherran kerrotaan kehuneen valtiopäiväkertomuksissaan moneen otteeseen kaupungin komeaa ulkonäköä. Kaupunki näytti  siistiltä ja kauniilta. 

Toinen suurpaloksi laskettava tulipalo 1700-luvulla Kokkolassa  sattui 5.7.1767 eli 25 vuotta myöhemmin. Tässä palossa  paloi kaikkiaan 22 taloa kahdessa korttelissa kaupungin lounaisosassa. Tässä  kaupunginosassa asui vähävaraisempaa väkeä, kuten käsityöläisiä. 

Tuli sai alkunsa porvari Juhana Hongellin ja puuseppä Henrik Sohlbergin navetoista. Tulipalo aiheutti suurta puutetta sen kohteeksi joutuneille ja niinpä kaikissa valtakunnan kirkoissa koottiinkin kolehti Kokkolan tulipalossa kärsineille. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että samana vuonna kaupungissa levisi myös vaarallinen kulkutauti ja kerätyistä varoista lähes puolet käytettiinkin taudin ehkäisyyn. Tulipalon kohteeksi joutuneet  saivatkin lopulta vain noin 2 %  avustusta siitä summasta, jonka he kaikkiaan olivat menettäneet. Jotkin hiippakunnat muistivat lähettää osuutensa vasta kymmenisen vuotta myöhemmin...

Paloruiskuista ei ole jäänyt ainakaan tietoa, että niitä olisi ollut  vielä tuolloin käytettävissä. Paras väline vajavaisesta kalustosta oli pitkävartinen palohaka. Vuosisadan loppupuolella käytössä olivat myös pienet paloruiskut. Tosin silloiset välineet saattoivat pelastaa vain alkavan palon - palon päästessä jo valtaan niillä ei pystynyt tulta enää sammuttamaan. Siksi olikin tärkeintä kiinnittää huomio palojen ennaltaehkäisyyn. Paloraati päätti esimerkiksi, ettei takkatulta saanut polttaa enää iltayhdeksän jälkeen. 

LÄHTEET:

Kokkola.fi. Öinen palovartiointri ja tulipalot. [http://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/ruotsin_vallanaika/kustavilainen_aika/oinen_palovartiointi/fi_FI/oinen_palovartiointi_ja_tulipalot/] Luettu 19.7.2017. 

Risto Suikkari. Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto 2007. [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdf] Luettu 13.7.2017. 

Annikki Wiirilinna. Kuusi kertaa on Kokkolassa riehunut suuri tulipalo. Keskipohjanmaa 8.6.1970. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kuusi_kertaa_on_kokkolassa_riehunut_suuri_tulipalo/] Luettu 7.5.2017.

Kokkolan tulipalot, osa 2. Pienempiä tulipaloja

Edellisessä tulipalopostauksessa elettiin Kokkolan ensimmäistä suurpaloa 1600-luvulla. Se jäikin onneksi sen vuosisadan ainoaksi isommaksi tulituhoksi kaupungissamme. Mutta aikain kuluttua tuli uusia  tulituhoja.

Kokkolan porvareilla oli keskimääräistä suurempia viljelysmaita käytössään verrattuna monien muiden kaupunkien porvareihin. maanviljelijöillä oli tietysti käytössään myös riihiä viljan kuivaukseen. Tiedetään, että Kokkolassa kehkeytyikin ainakin kaksi tulipaloa, joiden alku oli riihissä. Nämä palot tapahtuivat peräkkäisinä vuosina 1666 ja 1667. Molemmissa tapauksissa riihet olivat päässeet kuumenemaan liikaa. Vuonna 1675  roihahti tulipalo liikkeelle eräästä pajasta.

Kaupungin asemakaava vuodelta 1665. Kuva lainattu täältä.

Olavi Sundelin piikatyttö tyri melko lailla puolestaan vuonna 1695. Piikanen meni talon kellariin. Hän oli ajan tavan mukaan pistänyt palavan päreen suuhunsa,  kun kädet olivat täynnä kaikenlaista muuta kannettavaa. Päreen tehtävänä oli valaista hämärää reittiä. Päreitä käytettiin yleisesti valaisimina niin  tupa- kuin navetta-askareissakin. Tällaisella huolimattomalla tulenkäsittelyllä hän sai aikaiseksi tulipalon. Palossa vaurioitui kauppias Sundellin talon katto niin pahoin, että katto ja myös osa seinistä piti repiä alas. Piikatytön  alulle saattamaa tulipaloa pidettiin sen verran vaarallisena, että palon vuoksi "läpättiin" oikein suurella kellolla lyöntejä.

Yleensäkin palojen syttymissyinä tai riskitekijöinä olivat liian matalat tai huonosti rakennetut savupiiput tai niiden puuttuminen kokonaan. Tonteilla myös poltettiin tervaa ja pikeä ja taloissa oli käytössä suorahormisia leivinuuneja, jotka olivat paloturvallisuusriski kesällä etenkin tuulisella säällä. Myös kattopalojen vaara oli suuri.

Tuulen mukana saattoi lennellä kipinöitä tai palavia puunkappaleita  useampaan lähekkäin olevaan taloon. Tuhojen laajuus oli usein kiinni tuulen suunasta ja voimakkuudesta.

Kokkolassa tapahtui tulipaloja myös sotien vuoksi. Sodankäyntiinhän usein liitetään ns. poltetun maan taktiikka. Palonsuojelun kannalta sodanajan tulipaloissa on kokonaan erilainen problematiikka, koska yleensä on kysymys mitä suurimmassa määrin tahallisuudesta ja pyrkimyksestä aiheuttaa mahdollisimman suurta tuhoa. Tämän vuoksi sodissa myös valitaan ja kehitellään kulloinkin parhaiten sopivat tuhovälineet. Puukaupungeissa tulipalo sai nopeasti aikaan suurta tuhoa.

Isonvihan alettua 1714, poltti maan oma armeija  kaikki kaupunkimme satamassa olleet laivat. Tämän lisäksi armeija poltti myös Ryövärinkarin pikiruukin sekä Suntin varren ranta-aitat ja kruununmakasiinin. Muutoinkin julman Isovihan aikana kaupunki joutui isojen hävitysten kohteeksi ja  suurin osa tonteista oli autiona. Monet rakennukset oli joko siirretty venäläisten leiriin, tuhottu tai käytetty polttopuuna. Tulliaitakin ja tonttien väliset aidat  oli poltettu, koska  miehittäjät kylmissään polttivat kaiken, minkä irti saivat. Paikalliset avotakkaiset tuvat olivat heille kylmiä.

Pikkuvihan aika ei ollut Kokkolassa yhtä hurja, mutta tämän sodan aikana 1742 sattui suuri tulipalo, josta enemmän seuraavan osan yhteydessä!

LÄHTEET:

Risto Suikkari. Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto 2007. [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdf] Luettu 13.7.2017. 

Annikki Wiirilinna. Kuusi kertaa on Kokkolassa riehunut suuri tulipalo. Keskipohjanmaa 8.6.1970. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kuusi_kertaa_on_kokkolassa_riehunut_suuri_tulipalo/] Luettu 7.5.2017.

Hakalax pubin raunioilla...viimeinen muisto

Syön erittäin harvoin grilliruokaa. Myöhään perjantai-iltana minulle iskee jostain  kumman syystä palava halu siihen. Pakko saada grilliruokaa! Iltakymmeneltä saan puhuttua siippani lopulta ympäri, ja lähdemme Kokkolan keskustaan.

Kurvaamme Autogrillin luukulle. Joudumme odottelemaan annoksiamme  jonkin aikaa. Automme nokka on kohti Pitkänsillankatua. Kadun toisella puolella näkyy kortteli, jossa on useampia ajan kaatamia rakennuksia. Vanha huoltoasema kipuilee yhä joten kuten pystyssä, Atomon kortteli, hmm.... Taaimmaisena  näkyy Hakalax Pub.

Siinä odotellessamme seurailemme pubin elämää. Kesän lämpöisimpänä iltana terassi pullistelee väkeä. Siippa koittaa bongailla, näkyykö tuopin äärellä tuttuja. Minä katselen, kuinka valkoinen taksi pysähtyy terassin eteen. Asiakas nousee kyytiin ja hurauttaa ehkä jonnekin jatkoille. -Niin sitä vaan taksilla ajellaan, muistan tokaisseeni. Siippa äityy muisteleman juttuja, joita on vuosien varrella pubista kuullut. Aika monella paljasjalkaisella kokkolalaisella taitaa noita muistoja olla, vaikkei vakiasiakaskuntaan olisikaan kuulunut...Siippa muistaa nuorena miehen käyneensä ruokailemassa pubissa työnsä lomassa. Olikohan silloin nimellä Pub Merikokko... -Se oli kuule niin hyvää ruokaa, ettet usko. Minä en osaa asiaa kommentoida, muistelen käyneeni  pubin ovensuussa kerran elämäni aikana...

Toteamme, että pubin terassi näyttää olevan aina täynnä, vaikkei ilta-aurinko luo sinne  yhtä ainukaista valonsädettä. Mietin, että pitäisi ottaa tuosta  korttelista kuva nykyisessä asussaan. Ehkä kymmenen vuoden päästä alue näyttää aivan toisenlaiselta. Hypistelen kädessäni oleva kameraa (joka on aina mukana), mutta lasken sen pois käsistäni, kun grilliannokseni on sopivasti valmis.

Aamulla aukaisen netin. Tapaan herättyäni lukea useamman kanavan uutisia. Sivusilmällä huomaan uutisen "Hakalax-pubin rakennus tuhoutui täysin rajussa tulipalossa Kokkolassa - asukkaat pelastautuivat." Ei voi olla totta! Palo on alkanut keskiyöllä ennen aamukolmea pubin ollessa jo kiinni.

Lauantaiaamuna, kun on asiaa kaupungille, en malta olla käymättä palon jälkiä katsastamassa. Torikatu on suljettu, sillä palokunta on paikalla edelleen raivaamassa.  Palaneen haju tulvii joka puolelta.  Ihmisiä seuraa tapahtumia paikalla. Monet ohiajavat  tuijottavat näkemäänsä sen näköisinä, että eivät uskoisi tapahtunutta... Luojan kiitos ei kukaan jäänyt lieskoihin!

Youtubesta löytyy tietysti jo muutama palonaikainen video. Tässä Keskipohjanmaa-lehden video palopaikalta...Hurjaa!

Tässä alla  kuvasatoa lauantaiaamulta.

Palomiehet ovat täydessä työn touhussa. Ei ihan kevyeltä työ näytä!

Kärvähtäneet PUB-kyltit tönköttävät paikoillaan aavemaisen näköisinä.

SE terassi...Minnehän vakiasiakkaat tänään suuntaavat istuntonsa?

Mustista markiiseista ei ole kuin raamit jäljellä...

Nostalginen kyltti on vielä urhoollisesti muistuttamassa pubin elämästä ja karaokesta...

Vaikka rakennus tuhoutuikin täysin, täytyy ihailla palomiesten työtä - viereinen puurakennus säilyi!

Talo oli osittain puurakenteinen.