Näytetään tekstit, joissa on tunniste patsaat ja veistokset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste patsaat ja veistokset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Lucina Hagman -veistos "Siina" Kälviällä



Hieman tavallista kiireisemmän viikon vuoksi tuppasi pitämään pientä vipinää tämän päivityksen suhteen. 

Alkuviikosta sain ylläripyllärinä Amerikanvieraita. Keskemällä viikkoa käväisin kotipaikkakunnallani Evijärvi-viikon tapahtumassa kertoilemassa juuristani sun muista. 


Kiitos vielä kuulijoille ja mukaan pyytäneille! Nuorimmaiselleni näytin kotiin palattuani lahjaksi saamiani  muistamisia. Hänen sanoin "aika siistiä." Ehkä nautinkin kahvini lomalla Evijärvi-mukista!


Tämän viikon teemana on Suomen ensimmäinen Lucina Hagmanille (1853-1946) omistettu rautalankaveistos Kälviällä.

Lucina Hagman (Cina) oli professori, koulunjohtaja, yksi maailman ensimmäisistä naiskansanedustajista sekä Martta- järjestön  ja Naisasialiitto Unionin perustajanainen. Hagman tunnettiin erityisesti  suomenkielisen koulutuksen edistäjänä. Hänen syntymästään tuli vuosi sitten kesäkuussa 170 vuotta ja sen kunniaksi "Siina" sai veistoksen synnyinkotinsa pihalle. 

Veistos on tilattu kuvanveistäjä Kaija Kontulaiselta. Se on valmistettu rautalangasta, kuten Kontulan jotkin aikaisemmatkin teokset. Teos on valaistu teräslankaveistos. 

Valitettavasti kuvani ovat hieman olemattomia. Veistos erottuu huonosti taustastaan, koska auringonpaiste kuvattaessa oli todellinen haaste. Käyn ehtiessäni kuvaamassa esteettisemmät kuvat teoksesta!


Veistos on nimeltään "Siina. "Se esittää Lucinaa lapsena, joka leikkii pihallaan. Lucina asui elämänsä 12 ensimmäistä vuotta juurikin tässä talossa. 

Veistos on todellakin omalla paikallaan juuri tässä pihapirissä, josta Hagman on todennut "Hyyppä ja Kälviä, oli, on ja on aina oleva minun oma isänmaani, kaikki muu on jotain muuta."


Lucinan ajatusmaailma lapsia kohtaan oli aikaansa edellä. Hän  halusi nähdä lapsen lapsena, ei oikuttelevana  pikkuaikuisena. Lapsia tuli kasvattaa ohjaten. Hänen kasvatusfilosofiansa keskeinen asia oli  yksilön hyväksyminen ja  kaikkien oppilaiden tasa-arvo. 

Lucina oli perheetön, mutta hän hoisi veljensä kolmea lasta sekä kasvattilasta lapsia aktiivisesti. Hän pääsi eduskuntaan jo vuonna 1907. Lucinan ensimmäinen lakialoite koski  avioliitossa olevien naisten oikeutta hallita omaisuuttaan. 


Myös kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen juuret ovat Kälviällä. Paikka, jossa veistos on, on nykyinen Martta-koti. Sen ovenpielustassa onkin hieno muistolaatta Hagmanista. 



Veistos paljastettiin tässä pihapiirissä 5.6.2023. Veistoksen rahoitus onnistui  kotipitäjän kansalaiskeräyksen avulla. Veistosta ympäröi "Siinan kukkamaa, " mutta kuvausajankohtani toukokuun alussa ei anna Kokkolan kaupungin puutarhapalvelujen  kukkamaalle oikeutta. :)





 LÄHTEET: 

Lucina Hagman saa veistoksen ja Hagmanit näyttelyn. Kokkola.fi. [https://www.kokkola.fi/tiedotteet/lucina-hagman-saa-veistoksen-ja-hagmanit-oman-nayttelyn/} Luet4tu 30.6.2024. 

Neiti Lucina Hagman. Martat. [https://www.martat.fi/organisaatio/historia/henkilot/marttaliiton-puheenjohtajat/lucina-hagman/neiti-lucina-hagman/] Luettu 30.6.2024. 

Naisasianainen Lucina Hagman saa veistoksen Kälviälle 170-vuotisjuhlavuonnaan. Yle.fi. [https://yle.fi/a/3-12603439] Luettu 30.6.2024.

Tasa-arvoisen koulutuksen uranuurtaja  sai veistoksen Kälviällä. Senioriopettajat 4/2023. [https://osj.fi/wp-content/uploads/04_2023_Hagman.pdf] Luettu 30.6.2024. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Meripuiston "Lokinmuna"

 Kaivoin esille muutama vuosi taaksepäin näppäämäni kuvat tästä kiinnostavasta taideteoksesta. Tämä työ sijaitsee Kokkolassa lähellä Meripuistoa ja asuntomessualuetta, nurmialueella, lähellä Meritietä.. 

                     

 

Työn nimi on Lokinmuna ja taiteilija sen takana on Jaakko Pernu. Kuvataiteilijamatrikkelin mukaan Pernu on 1958 syntynyt kälviäläissyntyinen kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija.

"Materiaaliltaan katoavat
ympäristötaideteokseni ovat usein
suurikokoisia. Töitteni ulkoinen
muoto ja ajatuksellinen lähtökohta
peilautuvat teoksiksi ihmisen ja
luonnon vuorovaikutteisista
suhteista."
-Jaakko Pernu-


                       

Tämä kiinnostava ympäristötaideteos on valmistettu pajusta. Teoksen valmistumisvuosi on 2011 eli Kokkolan asuntomessuvuosi.
 
      

Tällainen ulkona oleva ympäristötaideteos kestää aikansa. Pernun taiteelle onkin tyypillistä, että materiaali on usein katoavaa. Pernun teokset kertovat ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tarinaa. 

Teosta ympäröi maahan upotetut luonnonkivet ja muutama maassa oleva spottivalo.


Tämä Kokkolan kaupungin tilaama työ on tehty ensin sahaamalla pajut ja sen jälkeen kuorimalla ne. Jokainen puu on käsitelty lahonsuojalla ja puiden pintaan on käsitelty harmaan sävyllä. Materiaalina paju on hyvä, koska sitä on helposti saatavilla, se on jopa ilmaista ja monipuolista.


Lokinmunalla on korkeutta peräti viitisen metriä. Työhön on kulunut noin tuhannen pajukeppiä. Siihen on käytetty kolmisen tuhatta ruuvia. Pernulle puu on suosikkimateriaali. Varhaiset muistot Pernulla on isästään, joka rakensi puuveneitä ja Pernu oli usein hänen kanssaan apuna. Isän puunkäsittelytaidot siirtyivät tätä kautta Pernun töihin.


Teos maksoi aikanaan ilman perustamiskustannuksia 15500 euroa. Pernun mielestä lokinmuna oli luonteva aihe paikkaan, jossa asuntomessualueen keskeinen sijainti vesielementtien keskellä, merellisyys ja linnut, ovat lähellä.


Muoto tallaiselle työlle syntyy sapluunan avulla pyörittämällä. Keppi kepiltä jokainen paju ruuvataan kiinni ja pajun pää sahataan sapluunan mukaisesti, jotta muoto lokinmunasta tulee näkyviin.

Pernulla on paljon läheisesti tätä työtä muistuttavia töitä. Niistä noin puolenkymmentä sijaitsee Keski-Pohjanmaalla. Kanadassa, Torontossa on Pernun 35-metrinen metallitaideteos "Summer Clouds". Myös Vancouverissa on Pernun työ "Floats" ja Meksikossa Valle de Bravon lomakaupungissa "Hour Glass." "Muina töinä mainittakoon Kotkassa oleva "Meren pisara" ja Oulussa sijaitsevat "Vellikello" ja "Päivänvarjo."


LÄHTEET:

Jaakko Pernu. Et. [https://artii.fi/fi/artists/jaakko-pernu-2/] Luettu 26.3.2022.

jaakkopernu: environmental and minimalist artist. The green side of pink. [https://www.thegreensideofpink.com/design-en/art/2021/jaakko-pernu-environmental-and-minimalist-artist/?lang=en] Luettu 26.3.2022. 

Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. [https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/jaakko-pernu] Luettu 26.3.2022. 

Meksikon raharikkaat ihastuivat Pernuun. [http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/helmi16/meksikon.htm] Luettu 26.3.2022. 

Yle uutiset. Pernulta teos asuntomessualueelle. [https://yle.fi/uutiset/3-5370451] Luettu 26.3.2022. 

Yle uutiset. Pernun pajusta taipuu lokinmuna. [https://yle.fi/uutiset/3-5393914] Luettu 26.3.2022. 


sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Suojeluskuntapatsas Vartiolinnan pihassa

                                      

                                      

Tänään kurkataan Kokkolan Vartiolinnan, siis nykyisen kaupunginteatterin, pihapiiriin. Pihaa komistaa uudehko veistos. Suojeluskuntapatsas on nyt reilun vuoden ikäinen, Se edustaa Kokkolan uusimpia patsaita ylväästi Lotta-patsasta vastapäätä.

                                   

Patsaan vihkiäisjuhla järjestettiin 28.6.2020. Juhla alkoi vapaussotien Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen järjestämänä jumalanpalveluksella Kokkolan kirkossa. Sieltä juhlakulkue Lapin sotilassoittokunnan  johdolla siirtyi Torikatua pitkin Vartiolinnan edustalle, missä varsinainen vihkiäisjuhlakin pidettiin. Patsas luovutettiin tällöin 400-vuotisjuhlavuottaan viettäneelle Kokkolan kaupungille. Tilaisuudessa muun muassa  Kokkolan Lauluveikot esittivät laulut "Kaunehin maa" ja "Suomen laulu". Lisäksi laulettiin yhteislauluna "Maamme"-laulu. 


                                     

                                     

Pronssipatsaan sotapoika seisoo ryhdikkäästi jalustallaan ja viistosti katselee Lotta-patsaan suuntaan, joka sekin on saman taiteilija veistos. Patsaan teetti Vapaussotien Keski-Pohjanmaan perinneyhdistys ry. Se on taiteilijaprofessori Pekka Jylhän taidonnäyte. Patsaan sotilaan katse suuntautuu kohti viereistä Katariinantoria.


                                         

Patsaalla on korkeutta silmämääräisesti arvioiden yli kaksi metriä ja sen kullanpuhuva väri on kiinnostava ja juhlallinen.


sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Wladimir Froloffin patsas

Tällä kertaa viivähtelen Kokkolan kaupunginkirjaston pihapiirissä. Siellä on mielenkiintoisen näköinen näköispatsas. Mies istuu kadun vieressä iso lehti kädessään. Ketä hän esittää? 



Kyseessä on Valadimir Froloffin patsas. Tässä  alla olevassa kuvassa jonkin tälläämä  jäkäläseppele päässä tosin...


Vladimir Froloff syntyi  Pietarissa 1914 kauppiasperheen pojaksi.  Hänen äitinsä kuoli  jo parin vuoden kuluttua, ioten isä ja poika matkasivat Viipuriin, jonne hänen isänsä perusti myöhemmin yrityksen. Vladimir kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin Venäläisestä lyseosta.  

Vladimir tutustui tulevaan vaimoonsa, Vera Timofejeviin jo lyseoaikanaan. Heidän yhteinen harrastuksensa oli tanssi.  Vera johdatti Vladimirin myös taiteiden pariin. Vladimir haaveili lääkärin ammatista ja hän ennättikin opiskella Prahan yliopistossa lääketiedettä pari vuotta, kunnes sota muutti kuviot.  Hänelle tarjottiin tuolloin myös kiinnitystä balettiin, mutta Vladimir  arvosti lääkärin ammattia enemmän. 


Vladimir palasi Viipuriin työskenelläkseen isänsä liikeyrityksessä. Sota-aikana hän toimi sotilasvirkamiehenä ja venäjän kielen tulkkina. Lisäksi hän toimi toimittajan tehtävissä valistaen venäläisiä sotilaita suomalaisella propagandalla. Vladimirin sotataival jatkui aina vuoteen 1944 saakka. Vladimirin isä oli pakotettu  evakkomatkalle vuonna 1939 ja hänen muuttokuormansa päätyi näin  Kokkolaan. 


Sodan päätyttyä Vladimir ja Vera tyttärineen muuttivat Kokkolaan, missä Vladimir jatkoi työtään perheyrityksessä.  Artikkeleina oli turkikset ja muurahaisten munat lääketeollisuudelle. Yrityksen päätyttyä  Vladimir toimi tulkkina ja   opettajana Kokkolan oppilaitoksissa. Vaimo Vera teki uraa koloratuurisopraanona ja toimi myös laulunopettajana.

Vladimir oli intohimoinen kulttuurin  - erityisesti teatterin - ystävä. Hän esiintyi lukuisissa näytännöissä ja sai myös Kokkola-päivän kulttuuripalkinnon vuonna 1988. Vladimir oli mukana teatteri Iltatähden toiminnassa. 


Vladimir Froloff kuoli  75-vuotiaana vuonna 1997. 



Patsaan takana on Lions Club Kokkolan asettama toimikunta. Vladimir oli yksi Lions Club Kokkolan perustajajäsenistä. Patsastoimikunta halusi paljastaa patsaan vuonna 2017 eli Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.  Vuosi oli myös  Keskipohjanmaa-lehden satavuotisjuhlavuosi. Samana vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta Vladimirin kuolemasta ja 60 vuotta suomenkielisen Kokkolan Lions Club LC:n perustamisesta.. Patsaan julkistamistilaisuus oli 13.8.2017. Paikalla oli mm. silloinen sisäministeri Paula Risikko. 



Vroloffin pronssipatsaan  on veistänyt  kälviäläinen  kuvanveistäjä Kaija Kontulainen, jonka kädenjälkeä on myös Tehtaankadun kuusi rautalankankapatsasta. Patsastoimikuntaa vetäneen Kauko Kivilehdon mukaan muistomerkin alkusanat aikoinaan lausui jo hänen puolisonsa toteamalla "Vovan panos kaupungille on ollut niin runsas ja merkittävä, että hän ansaitsisi pysyvän muistomerkin. Patsashanke kesti puolitoista vuotta. 



Näköispatsaan aiheena on "Vova," joka istuu puistonpenkillä lukien Keskipohjanmaa-lehteä. Jo alkujaan oli mielissä, ettei haluta mitään pönöttävää patsasta. Pidän patsaasta erityisesti siksi, että sen lähellä ollessa patsas tuntuu kuin erävältä hahmolta. Tekee ihan mieli sanoa ääneen sana tai kurkata Vovan lehden tekstiä olan takaa. Penkille houkuttaisi myös istua Vovan kaveriksi. 

Muistan jostain lukeneeni aikaisemmin, että Kontulainen halusi Vovan pään nimen omaan tällaiseeen hieman poikkeukselliseen asentoon. Mielestäni päätös on erittäin onnistunut. 


Patsaan jalustan koko on 50 x 60 x 200 cm. Erityisesti "Vovan" käsissä oleva lehti on mielenkiintoinen, sillä siihen oli mahdollista saada oma ilmoitus. Noin kolmisenkymmentä firmaa tarttuikin aikoinaan mahdollisuuteen. Mainostuloilla katettiin osa noin 60000 euroa maksaneesta näköispatsaasta.  Isoimmat lahjottajat saivat tekstinsä näköislehteen, loput  löytyvät viereisen  kirjaston lukusalissa olevassa nahkabanderollista, joka on osa taideteosta.  Painojälki lehdessä on muuten toteutettu Centria- ammattikorkeakoulun 3D-tekniikalla. 





LÄHTEET: 

Froloffin patsashanke etenee. KP24. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/405709/froloffin-patsashanke-etenee] Luettu 22.02.2021. 

Vladimir Froloffin rahasto. Keski-Pohjanmaan kulttuurin hyväksi. [https://apurahat.skr.fi/nimikkorahastot/nimikkorahastoesite?numero=292509]Luettu 22.02.2021. 


Vova vaikuttaa taas Isollakadulla. KP24. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/516174/vova-vaikuttaa-taas-isollakadulla] Luettu 22.02.2021. 

Wladimir Froloff "Vova" patsashanke. [https://froloffpatsashanke.webs.com/] Luettu 22.02.2021. 

Wladimir Voova Froloffin  vaiheet. [https://www.kokkolanseutu.fi/liikemiehet/wladimir-voova-froloffin-vaiheet/] Luettu 22.02.2021. 

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Valoveistossarja "Olohuone kotikaupungissa," toinen osa

Aika tarkalleen vuosi sitten tein blogipäivityksen Tehtaankadun kävelykatuosuudelle nousseista valoveistoksista, joista silloin oli valmistunut ensimmäiset kolme. Vuoden  2020  aikana  kävelykadulle rakentui vähitellen  loput kolme uutta veistosta samalta taiteilijalta. Kävin niitä nyt katsastamassa. 

Tunnelma oli jännä, sillä  parina päivänä oli juuri sadellut lunta. Käveleskelin iltasella kadulla kuvailemassa. Oli rauhallista. Vain yksi valokuvaaja, joka laillani kuvasi patsaita sekä  pariskunta kahden pikkulapsen kanssa. Lapsilla oli sukset jaloissaan ja he opettelivat mäenlaskua pienoisessa alamäessä keskellä kaupunkia! Näytti ihanalta...


Teossarja "Olohuone kaupungissa" on Kokkolan kaupungin lahja 400-vuotiaan kaupungin asukkaille. Tätä ei voinut koronakaan meitä viedä pois juhlavuodesta! Teoksien aiheet on päätetty yhteistyössä kaupunginarkkitehdin, kaupunginpuutarhan, museon ja taiteiljan kanssa. Kooltaan rautalakaveistokset ovat parimetrisiä. 

 



Ihan parasta näissä veistoksissa on se, että ne ovat hyvin näyttävillä paikoilla kaupunkikeskustassa, ilmaiseksi ihailtavissa ja niissä riittää katseltavaa eri vuodenaikoina eri tavalla. Valaistuna ja lumen keskellä teokset näyttävät aivan eri puolensa kuin kesällä kukkaistutusten keskellä. Tästä keskustan kävelykadusta on tullut  elävä ja mielenkiintoinen  näiden veistosten myötä. 



Ideanahan oli alun perinkin rakentaa valosta olohuone talvisen pimeään kaupunkiin. Nyt kun katselee kuvia, niin mielestäni homma on aika onnistunut! Viimeisenä valaistuksen sai  kuudes patsas sopivasti Lucian päivänä 13.12.2020, mikä on valon juhla...

Kaija Kontulaisen hahmot ovat mielestäni mielenkiintoisia ja niiden kiinnostavuutta lisää erityisesti se, että eri kulmista katsottuna ne näyttävät katsojalle eri puolensa. Nämä uusimmat kolme rautalankapatsasta on aseteltu saman kadun varrelle, mutta lähemmäksi "Purjetta." Hahmoja ei ole selitelty sen tarkemmin, joten katsojalla on suuri valta päättää, mitä missäkin tapahtuu.

Nyt täydentyneet  hahmot esittävät  salkkumiestä, pientä poikaa sekä ostoskassia kantavaa rouvaa. Valoveistossarjan kaikki  patsaat saavat tulevan kevään aikana viralliset nimensä. Kuuden veistoksen valoveistossarja liitetään osaksi K.H. Renlundin museon hallinnoimaa  Kokkolan kaupungin taidekokoelmaa. 

Kokkolan hienosti edennyt valaistusprojekti saanee jatkumoa siten, että tulevaisuudessa valaistuista kohteista muodostuu jatkumo  ydinkeskustasta Suntin rantaa pitkin aina Meripuistoon saakka, wau!

LÄHTEET: 

Kaupunkikeskustan "olohuone" on vihdoin valmis Kokkolassa. Yle.fi. [https://yle.fi/uutiset/3-11694002} Luettu 1.1.2021.

Kokkolan kaupunki,  Facebook -sivusto. 11.12.2020.