Votiivilaivat Kokkolan kirkoissa, osa 4; Ykspihlajan kirkon votiivilaiva

Ykspihlajan kirkossa on tällainen votiivilaiva.

Votiivilaiva "Yxpilan" on lahjoittanut ja myös rakentanut Antti Salonen. Laiva on  Kokkolassa viimeisenä rakennetun purjelaivan pienoismalli. Laiva on ns. nelimastokuunari, joka oli nimeltään Yxpila. 

Alkuperäisen laivan on suunnitellut  kuuluisa laivanrakennusinsinööri  Gösta Kyntzell. Erityisesti laiva oli tunnettu sen erinomaisista purjehdusominaisuuksista.  Se oli rakennettu punahongasta. Laiva rakennettiin Gamlakarleby Aktiebolagetin telakalla Kokkolassa Herman Hillen johdolla. Pituutta laivalla oli 59, 25 metriä. 

Laivan vesillelasku tapahtui 22.9.1919. Laivan omistivat kokkolalaiser Gamlakarleby Rederi Ab ja Gamlakarleby Fartygs Ab vuoteen 1924 saakka. 

Alus kuljetti pääasiassa puutavaralasteja Tanskaan, Saksaan ja Englantiin. Laivan ensimmäinen matka tehtiin Ykspihlajasta  juurikin puutavaralastissa Tanskan Koldingiin 20.12.1920-1.2.1921. 

Vuosina 1924-1942 laiva oli raumalaisten laivanvarustajien omistuksessa. Viimeisimpänä laivan omisti helsinkiläiset Meriliito Oy ja Varustamo Munkkiniemen Laiva Oy vuosina 1942-1952. 

Toisen maailmansodan syttyessä 1939 aluksen oli palattava Englannista Suomeen. Sotivien osapuolten sukellusveneet ja risteilijät pysäyttivät aluksen matkan teon useamman kerran. Kotimatkan kerrotaan vieneen 39 päivää normaalin  10-14 päivän sijaan. 

Kuunarin värikkäisiin vaiheisiin merellä kuuluu muun muassa karjalaitumelle rantautuminen koko pituudeltaan Gotlannin Hoburgin majakan lähettyvillä vuonna 1926. Lisäksi alus selviytyi sodan sytyttyä miinakenttien ohi kotisatamaan ilman mittakirjaa, luotsia ja apukonetta pelkillä purjeilla vuonna 1941. 

 Yxpila poistettiin laivarekisteristä vuonna 1943. Sodan jälkeen Yxpila myytiin. 1949 se vaurioitui Itämerellä myrskyssä. Tällöin laiva korjattiin ja siihen asetettiin uudet purjeet. Matkanteko kuitenkin loppui tiettävästi tähän.

Ensio Stenius hinasi laivan Helsinkiin. Hän aikoi kunnostaa siitä museolaivan. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin Steniuksen yllättävän kuoleman vuoksi. 

Yxpilan kohtalona oli  ajautua ja upota syysmyrskyssä Turun Ruissalon rantavesiin. Täältä kuunari vielä hinattiin hylyksi Paraisten  Stormälön merivartioaseman rantaan purettavaksi pintahylyksi kelpaamattomana. Siellä se  ajan myötä  lahosi.

Kerrotaan että alusta kaupattiin Kokkolalle menneen purjelaivakauden muistoksi. Ajatukselle ei kuitenkaan lämmetty.

Yxpilalla oli kunnia olla  viimeinen Atlantilla purjehtinut suomalainen rahtipurjelaiva. 

Osuuskunta Yxpilan suunnitelmissa on ainakin jossain vaiheessa  ollut rakentaa uudelleen Yxpila-laiva yhteistyössä alueen veneteollisuuden kanssa. Tähtäimenä on ollut  hyödyntää rakennelmaa kahvila-, ravintola- ja majoitustoimintaan.

LÄHTEET:
Lakeuden kirkot. Ykspihlajan kirkko, s. 280. Kirjapaja Oy. Helsinki.1997.

Osuuskunta Yxpila - hankkeet 2005-2015.[http://www.yxpila.fi/hankkeet.html] Luettu 28.12.2013.

Yxpila. Hylyt.net. [https://hylyt.net/hylkykortti/3276] Luettu 11.6.2023. 

Yxpila. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Yxpila} luettu 11.6.2023. 

Purjelaiva Yxpila monissa vesissä...

Tänään pieni viipyilu Kokkolassa Ykspihlajan telakalla viimeisenä, eli vuonna 1919 rakennettuun purjelaiva Yxpilaan. Se oli nelimastokuunari, joka laskettiin vesille vuonna 1920. Siis jo yli sata vuotta sitten.

Yllä: Votiivilaiva Yxpila Ykspihlajan kirkossa. 

Aluksen oli suunnitellut laivanrakennusinsinööri Gösta Kyntzell. Laivan kehuittiin olevan erinomainen purjehdusominaisuuksiltaan. Laivan pituus oli 59 metriä ja syväys 5,2 metriä. Aluksen kantavuus eli kuollut paino  oli  900 DWT. Yxpila myytiin  vuonna 1925 Ferdinand Fagerströmille, joka oli raumalainen varustaja. 

Yxpilalla kuljetettiin pääasiassa puutavaralasteja Englantiin, Saksaan ja Tanskaan. Toisen maailmansodan sytyttyä 1939, Yxpila oli  juurikin puutavaraa kuljettamassa Englantiin. 

Alus jouduttiin kuljettamaan takaisin Suomeen Irlannin ja Skotlannin ympäri 1941 kiertämällä. Matka oli vaikea, sillä  vesistöissä oli suuri uhka ajautua miinakenttiin.  Yxpila pysäytettiin monta kertaa sukellusveneiden  ja muiden risteilijöiden toimesta. Tiedetään, että matka Suomeen kesti palatessa kolmekymmentäyhdeksän päivää, kun se normaalisti otti korkeintaan parisen viikkoa. Tuona aikana jo ruokakin uhkasi loppua. Alus palasi kotisatamaan ilman mittakirjaa, luotsia ja apukonetta pelkin purjein.

Kuva yllä: Kuunari Yxpila Turussa. Finna. fi. Suomen merimuseon kuvakokoelma. SMK200414:619. ID:789891.

Alus oli viimeinen Atlantilla purjehtinut suomalainen rahtipurjelaiva. Aluksen värikkääseen historiaan lukeutuu muun muassa rantautuminen koko pituudeltaan karjalaitumelle Gotlannin Hoburin majakan lähellä 1926. 

Yxpila poistettiin laivarekisteristä  1943. Se myytiin helsinkiläiselle Laiva Oy:lle. Ensio Stenus hinasi aluksen Helsinkiin aikoen kunnostaa sen museolaivaksi. Steniuksen yllättävä kuolema kuitenkin esti  aikeet. Yxpila joutui  kuitenkin vielä Itämerellä syksyllä 1949 kovaan myrskyyn. Aluksen takila vaurioitui sen seurauksena. Laiva kuitenkin korjattiin vielä  kuntoon ja  purjeitakin uusittiin. Kuunarilla ei kuitenkaan tämän jälkeen enää ajeltu vesillä. Sen kohtalona oli lopulta  ajautua syysmyrskyssä Turun Ruissalon rantaan. Alus upposi parisen vuotta myöhemmin Ruissalon pansionpuoleiselle sivulle, minne se oli siirretty. 

Lopulta alus nostettiin pintaan ja hylky hinattiin Paraisille Stormälöön, jossa sen kohtalona oli 1960-luvulla lahoaminen. 

LÄHTEET. Wiirilinna, Annikki. Viimeisiä mohikaaneja. Kokkola-lehti 2.2.1984. [https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/viimeisia-mohikaaneja] Luettu 12.12.2021. 

Yxpila. Hylyt.net. [https://www.hylyt.net/item/yxpila-3276/#content} Luettu 12.12.2021. 

Votiivilaivat Kokkolan kirkoissa; osa 3; Kälviän kirkko

Nyt ihastelemaan Kälviän kirkon votiivilaivaa. Siinä on jotain hyvin ylvästä, prameaa ja kuningasmaista. 

Kälviän kirkon votiivilaiva on peräisin jo 1800-luvun alusta. Mastoissa on Ruotsin liput. Ne kertovat ja muistuttavat siitä, että evankeliumi tuli Ruotsista Suomen rannikolle ja myös siitä, että Ruotsi ja Suomi muodostivat yhden valtion vuoteen 1809 saakka

Kälviän kirkon laiva mainitaan ensimmäisen kerran kirkkoneuvoston pöytäkirjassa vuonna 1846. Laiva edustaa tyyliltään 1600-luvun hollantilaista sotalaivatyyppiä.

Löysin  tiedon, että merenkävijä, kauppias ja laivanvarustaja Israel Mikkolan vävy, Matti Malmsten (1816-1891), joka oli myös opettaja Juho Siirilän isä,  on tuonut Kälviän kirkkolaivan merimatkoiltaan. Malmsten oli syntynyt Kälviän Maunumäellä  1816. Kun hän lähti merille, hän muutti ajan tavan mukaisesti nimensä ruotsalaisemmaksi eli hänestä tuli Malmsten.

Näin ollen tämä votiivilaiva on jopa vanhepi kuin Kälviän nykyinen kirkko.

Laivassa on Ruotsin vallan aikaiset liput, mikä kertoo, että laiva on tehty 1800-luvun alussa. Ruotsin valta Suomessa päättyi 1809. Itse laiva on hyvin tumma. Purjeet ovat vaaleaa kangasta. Laivan kyljissä on tummat ankkurit, mitkä tosin erottuvat heikosti tummasta taustasta. Laivan alin, vedenalainen osa on tummanvihreä. 

Tässä alla lainaus  Geocaching-sivulta, josta löytyy  Uuno Huhtalan tekemä yhteenveto koskien Kälviän laivaa.

 "Kirkkolaiva oli kaiketi kirkon purkamisen yhteydessä tuotu tapuliin, jonka katossa sen muistavat vielä vanhat pitäjäläiset. Korjauksen ja entisöinnin pani alulle maalarimestari Sundströn, joka asui siihen aikaan Hirsikankaalla. Kalle Hietaharju asui siihen aikaan Tuunalassa ja osallistui entisöintityöhön.

Sundström maalasi laivan rungon entisten värien mukaan. Hän leikkasi myös purjeet, Mutta Hietaharju ompeli ne ja solmi köysistön Sundströmin ohjeiden mukaan. Työ kesti yhden talven. Sen jälkeen laiva siirrettiin kirkkoon."

Kälviän seurakunnan muuttokirjojen mukaan Emil Sundström on muuttanut Kälviälle  vuonna 1920. Hän asui Kälviällä tästä kymmenen vuotta eteenpäin.

Kälviän nykyinen kirkko on rakennettu  vuonna 1905. Kirkkoa on kunnostettu perusteellisemmin vuonna 1958. Tällöin laivan kunnostajana mainitaan Matti Klapuri yhdessä Kalle Hietaharjun kanssa.

 Kälviän kirkko "rakennettiin" 1905 ja sitä on kunnostettu, Kälviän kirkon juhlajulkaisun mukaan, perusteellisemmin 1958. Tällöin laivan kunnostajana mainitaan Matti Klapuri taas Kalle Hietaharjun kanssa.

LÄHTEET:

Geocaching. Kälviän kantatilat: Simukkala. [http://www.geocaching.com/geocache/GC3KC4B_kalvian-kantatilat-simukkala?guid=a7323797-b611-4ff4-9e4c-ab2aa120ba91] Luettu 15.12.2013.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Kälviän kirkko. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/kirkot_ja_kappelit/kalvian_kirkko] Luettu 15.12.2013.

Votiivilaivat Kokkolan kirkoissa, osa 2; Kokkolan kirkon votiivilaiva

Tänään jatkamme kirkkolaivasarjaa, toinen osa kertoo Kokkolan kaupunkikirkon laivasta. Harmillisesti siitä oli hyvin vähän tietoa tarjolla.

Laiva riippuu kirkon katossa Pitkänsillankadun puoleisessa sivussa lähellä ikkunoita. Laivassa on Ruotsin liput, koska se edustaa aikakautta, kun maamme on ollut osa Ruotsia. 

Kokkolan kaupungin  kirkon  votiivilaiva   on Helge Mattsonin rakentama kopio ensimmäisestä kaupungin kirkosta peräisin olevasta, nyt Kansallismuseossa säilytettävästä laivasta. Ensimmäinen kaupunkikirkko valmistui Kokkolassa 1655 ja se purettiin 1870-luvulla, joten alkuperäislaiva on hyvin vanha. Ei tiedetä, kuka alkuperäisen votiivilaivan rakentaja oli. 

Laivan runko on maalattu valkeaksi. Yläosa on ruskea. Laivassa on kolme mastoa, mastoissa on käärittynä valkeat purjeet. Laivan keulaosan reunojen ulkopuolella on molemmin puolin ankkurit. 

Kirkkolaivoja on Suomen kirkoissa kaikkiaan noin 200, joista suurin osa rannikon ja saariston kirkoissa. Viisiosainen kirkkolaivasarjani  on edustava otos näistä votiivilaivoista  omalla paikkakunnallamme. Sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin Tankarin kirkon votiivilaivaa, jatkossa seuraa vielä Kaarlelan, Kälviän ja Lohtajan kirkkolaivat. 

LÄHTEET:

Kokkolan suomalainen seurakunta. Kokkolan kirkon historiaa. [http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/tilat/kokkolan_kirkko/kokkolan_kirkon_historia] Luettu 21.9.2013.

Votiivilaivat Kokkolan kirkoissa, osa 1; Tankarin kirkon votiivilaiva

Tankarin kirkon votiivilaiva on malliltaan kalastajavene. Se on lahjoitettu Tankarin kirkolle vuonna 1966. Votiivilaivan on valmistanut H. Mattson Kaarlelasta öjalaisen Alfons Kvarnströmin piirustusten mukaan.

Kvarnström (s. 1889 Öja, k.  1967 Öja) oli ammatiltaan veneensuunnitelija ja -rakentaja. Hän voitti kaikkiaan 13  alansa suunnittelukilpailua.

Laivasta löytyi hyvin vähän tietoja. Joka tapauksessa laiva on puuvalmisteinen ja siinä on kankaiset purjeet.

Laiva on Tankarin kirkon etuosassa melko korkealle kiinnitettynä. Sitä oli vaikea kuvata. Vene näyttää joka tapauksessa hyvin hoidetulta.

LÄHTEET: Kaarlela pitäjän historia I, 1969,  s. 168.

Uppslagsverket Finland. Kvarnström, Alfons. [http://uppslag.kaapeli.fi/bin/view/Uppslagsverket/KvarnstroemAlfons] Luettu 17.8.2014.