Meripuistossa talvipäivänä

Upee ja aurinkoa vallattomasti tulviva talvipäivä. Ja minulla hiihtoloma. Sellaiset kortit tälle päivälle, että ihan pakko vetää ässä hihasta ja lähteä meren jäälle. Eilen nimittäin luin jostain, että Meripuiston, Elban ja Mustankarin välille on aurattu jäätiet liikkumiselle - ei siis autoille vaan talviliikuntaa harrastaville. 

Siispä sinne! Auto parkkiin ja aluksi pyörätien suuntaisesti Meripuiston rantaan. 

Jää pursuili liikkuvia ihmisiä. Seurailin Kokkola- maisemapenkin seutua. Siellä oranssitakkinen  mies asteli puukehyksen luokse koirineen, pyyhki lumet penkiltä ja asetteli koiraansa kuvattavaksi. lopulta pöydälle. Jestas, oli niin kivaa seurattavaa, jäin kuvailemaan heitä.

Jäälle astuessa nauratti. Ihmiset olivat kuin pyhiinvaelluksella. Onnellisen näköisiä ihmisiä käveli ja juoksi ohitseni. Eräskin rouva hymyili kilpaa auringon kanssa. 

 

Aurinko tahtoi sokaista kamerani. Näppäilin silti, vaikken oikein edes nähnyt aina, mitä kuvailin.  Oma varjoni oli tänään pitkänpuoleinen. 

Viereisten talojen väki näkyi raahanneen kunnon maalinkin ja auranneen pienen, kivan kentän. Ihan luxusta!

Etäämpänä tuulimyllyt halkoivat ilmaa, yksi myllyistä oli sotkeutunut siipineen pilvisumuun. 

Taivaallisen kaunista...

Sininen on taivas,

Siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet,

Sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki,

Valkoiset on yöt kesien,

Valkoiset on pilvet,

Lampaat nuo taivaan sinisen...

---Kyllä Kuoppamäen Jukka sen jo laulussaan tiesi!--

Kävelin siis Meripuistosta kohti Elbaa. Olin varustautunut vähän liian heppoisesti talviseen kävelyyni. Ilman nastakenkiä selvisi hyvin, sillä auratulla alustalla oli sentin verran lunta. Ei ollut yhtään liukasta, vaan täydellistä kävellä. Ihmisiä kulki kävellen, juosten, pulkalla, kelkalla, suksilla...Tuuli oli raaka ja kaulalleni oli kylmä. Käsineet kun piti ottaa pois kuvatessa, niin meinasi sormet jäätyä. 

Siinä kuvaillessani tajusin, kuinka upea kohde tämä olikaan. Historiaa silmänkantamattomiin joka suuntaan. Viistosti oikealla Mustakari. 

Viistosti vasemmalla edessä puolestaan Elba. 

Taaksepäin palatessa minulle tuli lämmin. Aurinko kikatteli kasvoilleni. Ei tuullut yhtään. Viistosti oikealla näkyi nyt Halkokarin rannan uusi kahvila ja mökit. 

Sitten suoraan edessäpäin uudet korkeat kerrostalot. Hienot maisemat etenkin ylemmistä kerroksista merelle. 

Ja asuntomessualueen talot oikealla. 

Viistosti vasemmalla taas M/S Jennyn satama ja Burger Village. 

Lähestyin kohti rantaa. Talot näyttivät  nyt suuremmilta. 

En malttanut olla käymättä Tuuli-patsaan luona. Pidän siitä kovasti. Nyt oli ihanaa tarkastella sitä meren suunnasta - päinvastaisesti kuin avoveden aikana.

Joku oli kulkenut omia reittejään. 

Tietä käyden tien on vanki - Vapaa on vain umpihanki.
_A. Hellaakoski-

Saavuin rantaan. Oli vielä pakko käydä kuvailemassa kivan Kokkola-logon luona!

Tänne voisin lähteä huomenna fiilistelemään uudelleen!

Meripuiston "Lokinmuna"

 Kaivoin esille muutama vuosi taaksepäin näppäämäni kuvat tästä kiinnostavasta taideteoksesta. Tämä työ sijaitsee Kokkolassa lähellä Meripuistoa ja asuntomessualuetta, nurmialueella, lähellä Meritietä.. 

                     

 

Työn nimi on Lokinmuna ja taiteilija sen takana on Jaakko Pernu. Kuvataiteilijamatrikkelin mukaan Pernu on 1958 syntynyt kälviäläissyntyinen kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija.

"Materiaaliltaan katoavat
ympäristötaideteokseni ovat usein
suurikokoisia. Töitteni ulkoinen
muoto ja ajatuksellinen lähtökohta
peilautuvat teoksiksi ihmisen ja
luonnon vuorovaikutteisista
suhteista."
-Jaakko Pernu-

                       

Tämä kiinnostava ympäristötaideteos on valmistettu pajusta. Teoksen valmistumisvuosi on 2011 eli Kokkolan asuntomessuvuosi.

 

      

Tällainen ulkona oleva ympäristötaideteos kestää aikansa. Pernun taiteelle onkin tyypillistä, että materiaali on usein katoavaa. Pernun teokset kertovat ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tarinaa. 

Teosta ympäröi maahan upotetut luonnonkivet ja muutama maassa oleva spottivalo.

Tämä Kokkolan kaupungin tilaama työ on tehty ensin sahaamalla pajut ja sen jälkeen kuorimalla ne. Jokainen puu on käsitelty lahonsuojalla ja puiden pintaan on käsitelty harmaan sävyllä. Materiaalina paju on hyvä, koska sitä on helposti saatavilla, se on jopa ilmaista ja monipuolista.

Lokinmunalla on korkeutta peräti viitisen metriä. Työhön on kulunut noin tuhannen pajukeppiä. Siihen on käytetty kolmisen tuhatta ruuvia. Pernulle puu on suosikkimateriaali. Varhaiset muistot Pernulla on isästään, joka rakensi puuveneitä ja Pernu oli usein hänen kanssaan apuna. Isän puunkäsittelytaidot siirtyivät tätä kautta Pernun töihin.

Teos maksoi aikanaan ilman perustamiskustannuksia 15500 euroa. Pernun mielestä lokinmuna oli luonteva aihe paikkaan, jossa asuntomessualueen keskeinen sijainti vesielementtien keskellä, merellisyys ja linnut, ovat lähellä.

Muoto tallaiselle työlle syntyy sapluunan avulla pyörittämällä. Keppi kepiltä jokainen paju ruuvataan kiinni ja pajun pää sahataan sapluunan mukaisesti, jotta muoto lokinmunasta tulee näkyviin.

Pernulla on paljon läheisesti tätä työtä muistuttavia töitä. Niistä noin puolenkymmentä sijaitsee Keski-Pohjanmaalla. Kanadassa, Torontossa on Pernun 35-metrinen metallitaideteos "Summer Clouds". Myös Vancouverissa on Pernun työ "Floats" ja Meksikossa Valle de Bravon lomakaupungissa "Hour Glass." "Muina töinä mainittakoon Kotkassa oleva "Meren pisara" ja Oulussa sijaitsevat "Vellikello" ja "Päivänvarjo."

LÄHTEET:

Jaakko Pernu. Et. [https://artii.fi/fi/artists/jaakko-pernu-2/] Luettu 26.3.2022.

jaakkopernu: environmental and minimalist artist. The green side of pink. [https://www.thegreensideofpink.com/design-en/art/2021/jaakko-pernu-environmental-and-minimalist-artist/?lang=en] Luettu 26.3.2022. 

Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. [https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/jaakko-pernu] Luettu 26.3.2022. 

Meksikon raharikkaat ihastuivat Pernuun. [http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/helmi16/meksikon.htm] Luettu 26.3.2022. 

Yle uutiset. Pernulta teos asuntomessualueelle. [https://yle.fi/uutiset/3-5370451] Luettu 26.3.2022. 

Yle uutiset. Pernun pajusta taipuu lokinmuna. [https://yle.fi/uutiset/3-5393914] Luettu 26.3.2022. 

Valotaideteos " Juhlapaikka Galaksi" Meripuistossa

Kokkolaan on  lisätty paljon kaunista valoa 400-juhlavuoden aikana. Meripuiston valotaideteos asuntomessualueen kupeessa on osa tuota valaistushanketta.  Uudesta valaistusta alueesta käytetään myös nimeä Juhlapaikka Galaksi. 

Paljon kesän aikana kiitosta saanut Kokkolan vihersuunnitteluosaston valotiimi  on tämän teoksen takana suunnittelun osalta, vaikka itse teoksen onkin toteuttanut ulkopuolinen osaaja. 

Valotaideteos sijaitsee Meripuistossa aivan uimarannan tuntumassa. Valojen alusta on kivetty ympyrän muotoon. Alusta kuvaa galaksin muotoa ja valot siinä kuvastavat  galaksin keskustaa ja sen värivaihteluita. Maavalot kiveyksissä ovat kuin tähtinä galaksissa. Valopylväät vaihtavat hiljakseltaan väriä sävystä toiseen. Valoissa on hämäräkytkin. Valopylväät on upotettu kivijalustaan. 

Parasta tässä valotaideteoksessa on, ettei se ole vain pelkkiä valoja. Jo valojen sijainti  pienessä niemenpoukamassa uimarannan läheisyydessä on vaikuttava ja  taideteoksesta johtaa lisäksi  upea, kivikuja ja sitten valaistu puusilta ympyränmuotoiseen  laituriosaan.

              

                  

Maisemalaiturille on esteetön kulku tasannetta pitkin. Siinä voi istua iltaa ja halutessaan vaikkapa pujahtaa veden syleilyyn tikaspareja pitkin. Ranta on tosin tältä kohden melko matala. Pientä pukukoppia alue ehkä kaipaisi viereensä, jos  laiturilta oikeasti joku aikoo veteen pujahtaa...

       

Pidän tästä Juhlapaikasta etenkin sen vuoksi, että  alue mahdollistaa toiminnallisuuden, virkistyskäytön ja luonnosta nauttimisen  tuttujen ja tuntemattomien kanssa meren äärellä.  Siellä voi vain käväistä tai halutessaan viivähtää pidempäänkin. Juhlapaikalle on tulossa myös sähköt, mikä mahdollistaa sen käyttöä monenlaisissa yhteyksissä. Alue on  uskoakseni  vaikuttava myös  läheisen leirintäalueen matkailijoiden silmissä - erikoisuudet jäävät mieleen ja niistä kaupunki  muistetaan! Ehkä  pian saamme  arkikäyttöönkin sanan Meri-Kokkola! Merellisyyden näkymättömyydestähän on Kokkolassa jupistu pitkään. Juhlapaikka on myös esteettinen;  toivottavasti ymmärrämme pitää sen hyvässä kunnossa.  

Valotaideteoksen ympärillä on valaistuja penkkejä, joihin mahtuu istumaan  isompikin porukka. Toisaalta erikseen sijaitsevat selkänojalliset  penkit mahdollistavat myös erillisten porukoiden istuskelun omissa porukoissa.  Istuimet kestävät hyvin materiaaliensa vuoksi meren koetuksella olemisen. Selkänojat  suojaavat istujia julmimmilta meren tuulilta. Meren äärellähän on usein viileää. On silti hienoa, ettei aluetta ole sen kummemmin katettu. Rannan tuntumaan on jätetty sinne luontaisesti kuuluvia leppiä tuulensuojaksi ja somistukseksi.  Omasta mielestäni  ajatus meren syleilystä tuulineen ja kuohuineen sopii juuri tähän paikkaan. 

                    

 

Eräs upeista asioista tässä kokonaisuudessa on grillauspöydät. Yksi pitkä ja kaareva pöytä ja pari pienempää. Yhteensä grillauspaikkoja on kuusi.  Pitkä grillauspöytä on peräti yhdeksänmetrinen ja pöydän molemmin puolin on kivat, pitkät penkit.  Pöydän  ääreen sopii kuulemma  jopa viitisenkymmentä ihmistä! Pöytä on valmistettu betonista, joten sen etuna on ennen kaikkea paloturvallisuus. Grillauspaikat on pöydän keskellä. Pitkässä grillauspöydässä suositellaan käytettäväksi grillihiiliä, pienemmissä grillauspöydissä voi käyttää myös puita. Vielä kun läheinen burgeripaikka ryhtyisi myymään makkaraa, puita ja grillihiiliä, voisi moni nälän yllättämä hetken mielijohteesta tehdä ostoksia ja viettää lököisää ja tunnelmallista  grilli-iltaa siihen ennalta sen kummemin varautumatta. :))

 

                        

Alue on saamassa ympärystöönsä siistin nurmikon. Pikkasen kyllä harmittelin viimeksi alueella käydessäni, että osa  kulkijoista surutta oikaisi juuri  vihertyneen nurmialueen ylitse ja pehmeä, hyvin siloiteltu  multa sai  riesakseen syviä kengänjälkiä. Olipa siitä tietysti jo keksitty pyörilläkin oikoa. Eniten kuitenkin pisti vihaksi huoleton perhe, jonka koira  sipsutti perheen perässä nurmikentän yli ja kulkiessaan intoutui kaivamaan vähän syvemmälle ruohokenttää...Vaikkei ole omasta nurmikosta kyse, niin minua ainakin riepoi ja raastoi moinen välinpitämättömyys, kun alueesta kovalla työllä on tehty niin kaunis. 

Alla olevan kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy muuten rannalla jo aikaisemmin komeillut puuveistos, "Tuuli." Se on jätetty alkuperäiselle paikalleen ja tulee nyt ehkä jopa aikaisempaa paremmin esille. 

       

       

Lokakuun  iltana kun hämärissä kuljeskelin Juhlapaikalla, huomasin ilokseni, että alueella oli tasaiseen tahtiin kulkijoita. Monenikäistä väkeä, joista osa viipyili alueella pidempään grillaillen, osa kävi vain kiertelemässä aluetta. Yhtään tyytymätöntä ihmistä en paikalla tavannut. Se kertoo varmaan uudesta Juhlapaikasta eniten! Kuvia ja tietoa Juhlapaikasta kannattaa kaupungin takuulla mainostaa esitelehtisissään ja nettisivuillaan! Meripuiston kokonaisilme muuntautuu vielä  tulevaisuudessakin, koska  kunnostustyö on vielä keskeneräinen. Siellä on jo nyt  upeita yksityiskohtia, mutta kohta meillä on koossa oikein vaikuttava kokonaisuus!

Tuuli Meripuistossa

Eräs lukijani otti taannoin yhteyttä. Hän kyseli, mikä mahtaa olla puinen veistos, joka löytyy Kokkolan Meripuistosta. Täh? Kelasin mielessäni koko puistoalueen - en muistanut yhtään veistosta. 

Niinpä lähdin saamani ohjeistuksen avulla paikkaa etsimään. 

Aluksi en edes löytänyt veistosta. Kiertelin ja kaartelin puistoaluetta. Kävin jopa viereisellä beachvolley-kentällä, mutten katsonut oikeaan suuntaan! Kierrettyäni koko puistoalueen katsoin kännystäni saamaani lukijamailia. "...siinä beachvolleykentän ja uimarannan vieressä..." Uusi kävely paikalle. 

No nyt löytyi! Innokkasti harpoin paikalle.  Veistoksen selusta tervehti minua jännittävästi luokseen houkutellen. Kuinka en ollut tätä aikaisemmin huomannut!

Työ näytti kuin enkelin siiviltä, kun pääsin lähemmäksi. 

              

              Voin kertoa, että oli todella jnnittävä hetki, kun kurkkasin veistoksen  merenpuolista osaa.

Työ on kokonaan tehty käsittelemättömästä  puusta. Siipiosissa on vinolaudoitusta. Lautojen päitä on muotoiltu ja myös koverrettu.

Meren puolelta paljastuu veistoksen vartalo  ja kasvot. Wau! Uljas, pää pystyssä seisova nainen, joka ikään kuin ottaa vastaan kaikki tuulet ja tuiskut tässä seisoessaan! 

Vartalo-osa on veistetty yhdestä tukista. Tästä  suunnasta katsoen en ole enää varma, onko se nainen sittenkään.  Kasvot erottuvat veistoksesta ja ikään kuin kruunu  pään päällä. Kaulaosa on ohennettu.  Tästä kuvasta näkyy myös kauniit leikkaukset siipiosissa. 

Teoksen kuvaaminen edestä on haasteellista. Täytyy laskeutua alas piennarta, jonka alaosa on pelkkää  kiveä. Merivesi peittää kivet osittain. Muutaman kerran horjahdan, mutta luojan kiitos pysyn kuin pysynkin pystyssä. Mietin, olenkohan ensimmäinen, joka kuvaa veistosta tästä kuvakulmasta tällä paikalla...

Kiertelen veistosta ees ja taas. En löydä tietoa sen tekijästä ja poistun vähän laimein fiiliksin  pois paikalta. Olin ajatellut selvittää työn taustan kerralla...Netin kautta kotona yritän selvitellä veistoksen alkuperää, mutta tieto on lujassa. Viimein saan vinkin, että teos saattaa liittyä  Pohjoismaiseen Taidekouluun, joka on juuri loppumassa Kokkolassa. Naputtelen mailin Taidekoulun opintorehtori Meri Linnalle. Hän lupaa selvitellä asiaa.

Pian saan mailin Brit Stenmanilta, joka on sekä  Pohjoismaisen Taidekoulun säätiön että Pohjola-Nordenin puheenjohtaja. Hän kertoo puuveistoksen olevan tanskalaisen kuvanveistäjä Flemming Kastanjegårdin käsialaa.

Veistos on Pohjoismaisten päivien (=Nordiska dagar) yhteydessä annettu lahjaksi. Lahjoittajana on ollut yksi Kokkolan 15 ystävyyskaupungista, nimittäin tanskalainen Fredericia.

Eräässä netin keskusteluryhmässä saan kokkolalaiselta Tapio Kaunistolta  hieman täydennystä. Hän kertoo, että veistoksen takana on Kastaniegaardin lisäksi tanskalainen Gurli Hjort. Hänen mukaansa teos on lahjoitettu Kokkolaan vuonna 1994 ja työn nimi on "Tuuli."

Brit Stenman mainitsee mailissaan , ett ätyön tekijän nimen pitäisi löytyä teoksen siivestä. En saa rauhaa ennen kuin huristelen uuelleen paikalle. Ja toden totta! Silmiini osuukin samantien puuhun kaiverretut nimet:
                                                                HJORT
                                                                   OG
                                                        KASTANIEGAARD

En voi käsittä, miten en huomannut niitä ensimäisellä kerralla -tosin nimet olivat helmaosassa...
Katsokaapa kuvaa; leppäkerttu se siinä nimien vieressä tepuutteli.:)

Sain Stenmanilta tiedon, että kaupungissamme on toinenkin Kastaniegaardin veistos. Arvaako joku? Siitä joskus myöhemmin...

Ps. Lukija, joka minuun otti yhteyttä kertoi harrastavansa "blogipyöräilyä" - hän lukee tekstini ja lähtee tutustumaan sitten paikkaan. Upeeta, siis mahtavaa, wau!