Kokkopatsas Kokkolassa

Kaupungin keskustassa, Pitkänsillankadun ja Kaarlelankadun kulmauksessa on jalkakäytävän ja ajotien välissä puistomainen pieni kaistale. Täältä löytää myös tumman patsaan..

Patsaasta en löytänyt juuri mitään tietoja, mutta käsittääkseni patsas kulkee nimellä "Kokkopatsas".

Mistä sitten moinen nimi?

Nopeasti ajatellen löytyy tietysti mielleyhtymä sanoista Kokkola ja kokko...

Mitä se kokko sitten tarkoittaa, jos se kerran mainitaan kaupungin nimessäkin?

Nykypäivän kielessä suurin osa suomalaisista voisi olettaa sen tarkoittavan nuotiota tai tulta ulkosalla. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kokko tarkoittaa kuitenkin kotkaa tai merikotkaa, josta myös kaupungin nimen oletetaan saaneen alkunsa.

Kokko-patsaassa  merikotka istuu jalustalla. Jalusta on korkeahko pilari, jonka sivuissa on  ihmishahmoja työskentelemässä.

                

Ja vielä hieman Kokkolan nimestä: menneinä vuosisatoina keskelle kaupunkia työntyi merenlahti.  Lahden isoilla kivillä näki usein kokkoja eli kotkia istumassa. Kaupungin suomalaisväestö olisi halunnut antaa kaupungin nimeksi Kokkolahti kotkien mukaan. Nimestä väännettiin kuitenkin kättä ruotsinkielisen väestön kanssa ja lopulta kaupunkimme nimeksi tuli Kokkola.

Samalla kadulla sijaitsee muuten yksi näistä lohkareista. Tällä lohkareella istuu nykyään kokkojen sijasta Snellman...

         

Kokkopatsaan vieressä on kolme lituskaista kivilaattaa.

Vasemmanpuoleisessa kivessä komeilee Keski-Pohjanmaan vaakuna. Vaakunamme kuvan on suunnitellut Gustav von Numers. Keski-Pohjanmaan vaakuna periytyy vanhimmasta tunnetusta Pohjanmaan vaakunasinetistä Juhana III (1537-1592) ajalta.

Vaakunassa on taakseen katsova näätä. Pohjassa on viisi naularistiä, jotka edustavat viittä emäseurakuntaa, jotka olivat olemassa jo 1500-luvulla: Pietarsaari, Kokkola, Lohtaja, Kalajoki ja Pyhäjoki.

Naularistit puolestaan ovat kuvaamassa entisaikojen keskipohjalaisia, jotka olivat hartaita uskovaisia ja taitavia kirkonrakentajia. Naularisti  on siis puisten rakennusnaulojen tyylitelty jäljitelmä.

Keskimmäisessä laatassa on Kokkolan kaupungin vaakuna. Myös tämä vaakuna on suunniteltu kaupungin vanhan sinetin pohjalta. Suunnittelusta vastasivat heraldikot Olof Eriksson ja Into I. Suominen vuonna 1956.

Kaupungin vaakunassa on kyljellään tervatynnyri. Tynnyrin tapinreiästä ja pohjista lyövät punaiset tulenlieskat. Vaakunan yläosassa on kreivikunnan kruunu merkkinä siitä, että kaupunki kuuluu (tai kuului) Vaasan lääniin ja Pohjanmaan alueeseen.

Tervatynnyrisinetin aihe on muuten yhtä vanha kuin kaupunkimmekin! Ensimmäinen tunnettu versio siitä on kuningas Kustaa II Adolfin 7.9.1620 allekirjoittamassa perustamisasiakirjassa. Tervatynnyri on valikoitunut sinetiksi ja vaakunaksi tietysti seudun vanhan elinkeinon, eli tervakaupan vuoksi.

Oikeanpuoleinen kivi onkin hieman arvoituksellisempi. Kiven yläreunassaon Suomen Kulttuurirahaston  logo.

Suomen Kulttuurirahasto muodostuu 17 maakuntarahastosta sekä keskusrahastosta. Suomen Kulttuurirahasto perustettiin 27. helmikuuta 1939. Olettaisin, että kyseisellä  rahastolla on tekemistä patsaan hankinnan kanssa...

Sen sijaan tunnustan tietämättömyyteni kivilaatan alakulmassa komeilevaan logoon. Soikionmuotoisen kuvion risteyskohdassa on nuolet kahteen suuntaan ja kuvion keskellä on H-kirjain. Ken tietää asiasta enemmän, niin kertokoon!

En löytänyt mistään tarkempaa tietoa patsaan tekijästä. Jostain muistelen kuitenkin kuulleeni, että patsas olisi Essi Renvallin työ vuodelta 1951...Oikaiskaahan, jos olen väärässä!

LÄHTEET: Keski-Pohjanmaan maakuntatunnukset ja liiton logo.[http://www.keski-pohjanmaa.fi/page.php?page_id=12] Luettu 19.08.2012.

Kokkolan kaupungin vaakuna. [https://www.kokkola.fi/kuntainfo/vaakuna/] Luettu 19.08.2012.

Suomalaisten sotilaskoneiden lempinimistä.[http://www.flightforum.fi/forum/index.php?FFSESS=kqcpn67qqtdtf248t5oq2i06d0&topic=46007.50] Luettu 28.06.2012.

Suomen kulttuurirahasto [http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Kulttuurirahasto] Luettu 19.08.2012.

Puuveistos Roosin pihapiirissä

Roosin talon, siis K.H. Renlundin museon, pihaa kiertäessäni tarttui näkökenttään massiivinen teos.

En tiedä, milloin se on siihen saapunut, mutta käsittääkseni ei ole kovinkaan vanha.

Alkukesästä ihmettelin, kenen käsialaa taideteos mahtaa olla.

Kaupunkikierroksella aikaisemmin kesällä matkaopas tiesi kertoa  taiteilijan nimen.

Nyt loppukesästä teoksen eteen oli tullut kyltti,joka avasi ihan pikkuisen tiedon verhoja.

 Teos on valmistettu puusta. Teoksen alaosa on käsittääkseni puun kanto juurineen. Juuret ovatkin mielenkiintoiset pilarit, jotka kannattelevat teosta. Kannon nokassa seisoskelee  ihmishahmo. Teos on maalattu,mutta en tiedä, millä väreillä...

Työn tekijä on kuvanveistäjä Tapio Kokko. Googlaamalla en löytänyt hänestä juurikaan  tietoja. Itse veistoksen nimi on "Elämä ei lopu koskaan." Työn alaosaa katsoessa tulee mieleen, kuinka paljon elämässämme onkin meitä kannattelevaa, joka vain ei ole omassa näkökentässämme, kuten juuret...


Kuvauspäivänä aurinko paistoi sen verran kirkkaasti,että kuvailu ei tahtonut ihan joka suunnasta onnistua.:/

Jos jollakulla on lisätietoja työstä, niitä otetaan mielenkiinnolla vastaan!

"Aallon syli" Roosin talon pihapiirissä

Kevättalvella kerroin blogissani, kuinka Roosin talon pihapiiriin olisi suunnitteilla kesän aikana "kaupunkilaisten olohuone"

Pitkin kesää olen useamman kerran poikennut ohikulkiessani Roosin talon kulmilla seurailemassa taideteoksen kehittymistä -jonkinlainen kamera minulla on lähes aina varuiksi käsilaukun pohjalla mukana.:)

Kuvien valokuvauspäivämäärä on kuvien yläpuolella nähtävissä, josta voi seurata taideteoksen kasvamista kesän aikana.

(28.5.)

Turveharkoista se kaikki alkoi...

  

(9.6.)

Seinämät on vuorattu pajunoksilla.

K.H. Renlundin taidemuseon -eli Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon pihapiiristä löytyneestä kyltistä saan selville, että taideteoksen nimi on "Aallon syli", mikä sopiikin hyvin kaupunkimme merellisyyteen.

(15.6.)

Alkukesän vaiheessa puunpalasista ja köysistä muotoillut koristeet ovat hyvin erotettavissa.

Itse kasvillisuus muodostuu sekä perennoista että yksivuotisista kukista.

Teoksen taidekasvatusvastaavana sekä taiteellisena suunnittelijana on toiminut Eira Ainalinpää.

Kaikki teoksen materiaalit on valittu siten, että ne ovat ekologisesti maatuvia ja myös kierrätettäviä.

(4.7.)

                     

Kyltistä selviää, että teoksessa kahden aallon  muodostamaan kaarteeseen syntyy kaksi "sylialuetta." Toisen sisään on rakentunut teosta toteuttamassa olleiden yhteisöjen taiteellisia tuotoksia.  Toiseen sylialueeseen katselijat voivat astua "halauspaikkaan."

(3.8.)

Näin elokuussa teos on jo  oikein ilo silmälle!  Viileä kesä antoi odotuttaa taideteoksen valmistumista pitkän ajan...

Yhteisöllisyys on ollut yksi teoksen kantavia ajatuksia. Mukana taideteosta tekemässä ovat olleet Chydeniuksen koulu, Makijat martat, Kirkonmäen koulu, Ruotsinkielinen päiväkoti, Keski-Pohjanmaan aikuisopiston Tsemppiä-projektin ryhmä, Isokylän koulun erityisluokat, Länsipuiston vuoropäiväkodin lapset sekä Länsipuiston koulun valinnaisen kuvaamataidon ryhmä.

Jukka Perkon konsertissa Kokkolassa

Kiireen iltapäivän keskellä oli suorastaan pakko päästä kuuntelemaan  musiikkia. Jo viikkoja sitten bongasin nimittäin lehdestä tiedon, että Jukka Perko pitää  tänään Kokkolassa virsikonsertin. Konsertti oli osa Lohtajan  kirkkomusiikkijuhlien ohjelmistoa.

Ihastuin Perkon jazzmusiikkiin jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten. Kaiken huipennukseksi olin noina aikoina sisareni kanssa kesäisellä Tallinnan reissulla ja iltasella pujahdimme hetken päähänpistosta aivan tuntemattomaan ravintolaan.Yllätys oli melkoinen, kun Jukka Perko asteli siellä lavalle. Hänkin oli kesälomareissulla ja paikallinen tuttavansa oli kauniisti pyytämällä saanut hänet esiintymään sinne kanssaan.Tunnelma oli uskomaton...

Hyllyssäni komeilee pari Perkon virsi-cd:tä. Ensimmäinen niistä julkaistiin hyvin pian tuon Tallinnan reissun jälkeen ja kuinka ollakaan,  joulupukin paketista löytyi kyseinen musa-aarre jouluna...

Jukka Perko on julkaissut yhteensä jo kolme virsilevyä. Tämä uuden uutukaisin on nimeltään "Avara."




Konsertissa soitti saksofonisti-Perkon lisäksi  elektroakustista kitaraa jazzkitaristi Teemu Viinikainen sekä sähkökitaraa säveltäjä-muusikko Jarmo Saari. Aivan huikeita instrumenttiensa hallitsijoita kaikki kolme!

Konsertin ohjelma piti sisällään Avara-levyn virsiä. Ohjelma on luettavissa alapuolella olevasta valokuvasta.



Trio aloitti konsertin Suvivirrellä, joka herättää varmaan useimmissa  suomalaisissa muistoja. Perko alusti  kertomalla, että virsillä on hänellä henkilökohtainen merkitys omasta lapsuudestaan lähtien. Musiikki on hänen tapansa pukea ne sanoiksi omalla musiikin kielellään. Perko kehotti ihmisiä muistelemaan menneitä kesiä, aina lapsuuteen saakka virren myötä...

Konsertissa oli kuvaaminen kielletty. Trion toivomuksesta myös mahdolliset aplodit toivottiin annettavan vasta viimeisen kappaleen jälkeen, jottei intensiteetti häiriintyisi. Se olikin mielestäni erittäin hyvä ratkaisu. Ilokseni huomasin, että trio soitti kappaleet ilman nuotteja...Itsellä oli tunne, että olisi ollut ihana pitää silmiä kiinni ja keskittyä musiikkiin, mutta sitten ei olisi nähnyt esiintyjiä.:0

Virsilista koostui melko tutuista virsistä. Yleisössä oli paljon  iäkkäitäkin kuuntelijoita ja Perko varoitteli  viisaasti jo ennen ensimmäistäkään säveltä, että virret ovat trion omia jazzsovituksia ja välillä perusmelodiaa ei ole sieltä  pitkiin aikoihin löydettävissä.

Löysin ohjelmasta monta mieluisaa virttä, joihin liittyy muistoja lapsuudesta saakka.
Kolmen virren aikana tuli suorastaan kylmät väreet...Taisivat olla Suvivirsi, Maan korvessa sekä Kosketa minua Henki.

 Konsertti kirkossa antoi  hyvät puitteet isoine tiloineen ja akustiikkoineen. Musiikin soidessa katselin alttaritaulua ja mielessäni pyöri sanat "Syvyydestä minä huudan sinua Herra..." Koin musiikin juuri niin -kuin joku olisi ollut kaivon syvyyksissä vaikertaen,vähitellen ääni voimistui ja loppuosassa konsettia äänet kuin itsestään kevenivät ja nousivat kohti taivasta...Vaikea selittää sanoilla tätä tuntemusta, mutta yritin silti:)

Valtavien loppuaplodien jälkeen trio ilmoitti soittavansa vielä yhden kappaleen. Virren nimeä ei mainittu, joten se jäi tarkoituksellisesti kuuntelijan oivallettavaksi. Erotin sovituksesta sekä "Päivä vain ja hetki kerrallansa" melodian, että "Oi, Herra luoksein jää." Loppuun Perko naurahti, että jos piditte niin kovasti, että vielä haluaisitte kuulla lisää, niin menkäähän eteisaulaan ostamaan cd. Ja saa ostaa, vaikkei pitäisikään:)


Koska konsertissa oli kuvaaminen kielletty, on kuvasaaliini  otettu esitelehtisestä. Konsertin jälkeen sai toki kuvata ja nimikirjoituksiakin pyydellä. Kokkolablogistilla oli vain sen verran epäonnea matkassa, että kamera oli kyllä mukana, mutta akku suloisesti kotona:/ Yhden  kehnohkon pikaotoksen näppäsin etäältä Perkosta laukkuni pohjalla aina matkaavalla pokkarilla.:)

Erittäin hieno kokemus tämä konsertti!
Lisää Perkon mielenmaailmaa voi katsella ja kuunnella täältä!

Sirkus Finlandia Kokkolassa

Posti toi joku aika sitten kivan yllätyksen -perheeseemme tuli arpajaisvoiton ansiosta kaksi vapaalippua Sirkus Finlandian näytökseen. Siispä tällä kertaa matkaamme sirkustelttaan.

Sirkus Finlandia on Suomen ainoa kansainvälisen luokan suursirkus ja takana on  jo yli 35 vuotta sirkustelua.Kiertue alkaa perinteisesti huhtikuussa Karjaalta ja päättyy marraskuussa Helsinkiin. Matkaa karavaanille kertyy tuona aikana liki 8000 kilometriä.Perinteisesti sirkuksen bongaa Kokkolasta parin päivän ajan elokuun alussa.

Sirkustirehtöörinä toimii nykyään Carl Jernström Jr.

Tämänvuotinen ohjelma alkoi ranskalaisen Laurie Vatanin trapetsitaiteilulla.Neitonen on juuri valmistunut vanhempiensa omistamasta sirkuskoulusta...

Suomalaiset pariakrobaatit, Duo Kate & Pasi. Pari on erikoistunut jalkajonglööraukseen.

 Vlad Olondar on jo kuudennen polven sirkustaiteilija. Hän hallitsee mm. akrobatian ja jonglöörauksen. Nykyään hän esiintyy valkoisten, koulutettujen  kissojen kanssa.

 Kiinalainen Oriental Swan, eli Liao Hengjwan ja HuaYong,  esittävät akrobatiaa.

Mitäpä olisi sirkusesitys ilman klovnia. Tällä kertaa Waltteri yritti opettaa yleisöä ajamaan niin yksi- kuin kaksipyöräiselläkin.

 Nuori herra- olisiko ollut Jere?-pääsi yleisön joukosta pellen harteille. Pientä vastoinkäymistäkin oli, kun pojan kännykkä lensi vaudin hurmassa maneesille useammaksi kappaleeksi:/ Onnekkaasti maneesimestari Carlo Jarz kokosi sen takaisin alkuperäiseen kuosiinsa...

 Marko Karvon ja Vanessan varietee-esityksessä loihdittiin ilmoille mm. kyyhkysiä. Esityksen jälkeen papukaija lensi omille teilleen  katonrajaan, josta maneesimestari  kiipeillen korkeuksissa  surmanajopallon päällä  näkyi pelastavan otuksen:)

Hupaisa jonglöörauskaksikko, The Buldig Brothers keiloineen, sanaili jonglöörauksen lomassa minkä ehti. Tampereella olisi  muuten taputettu jo tässä vaiheessa...:) Löysinpä googlaamalla toisen puoliskon, eli Eeron bloginkin, jossa oli mielenkiintoista juttua sirkuksen kulissientakaisesta elämästä!

Ja pitihän sen klovnin yrittää ihmistykiksikin...Tosiasiassa vain housut lensivät kaaressa pillan päreiksi...

Romanialainen 5-henkinen ryhmä tunnetaan venäläisen aisan taitajina. Voimistelutaidot etenkin nelimetrisen aisan päällä oli hienoa katseltavaa, mutta kyllä nämä ihmistornitkin aina on jännää katseltavaa!

 Vatsastapuhuja Sebastian nappasi aitioista pari vapaaehtoista avustajaa.
Tällä kertaa mainiosti ilmehtineen  Robertin sekä Eijan tehtävänä oli  aukaista suunsa aina kun Sebastian puristi heidän kättään.Tuloksena Robertin kimeää laulantaa ja Eijan möreää mylvintää...

Onneksi aituuksesta karanneeksi ilmoitetut gorillat eivät olleet ihan aitoja! Pelle pääsi harteille...

Myös itse sirkustirehtööri Calle Jr. esiintyi täplikkään hevosensa, Frostyn kanssa jonglööraten täydessä vauhdissa seisaallaan.

Yleisöä iltapäivänäytöksessä ei ollut ihan koko katsomon täydeltä, mutta tunnelma oli hyvä. Takanani istui pikkupoika, joka eli kaksituntisen session alusta loppuun makean naurun säestyksellä. Myös orkesteri ansaitsee hienosta musasta erityismaininnan!




10-vuotiaiseen seuralaiseeni upposi eniten arvatenkin tämä  illan viimeinen esitys, jossa neljä brasilialaista surmanajajaa eli Diorios-ryhmä ajeli huimaa vauhtia metallisessa pallossa, jota kutsutaan nimellä "Globe of Death." Pallo on halkaisijaltaan neljä metriä, painoakin uhkeat neljä tonnia ja moottoripyörän  nopeus- se saattaa nousta jopa 80 km/h!

 !

Väliajan sateisesta säästä huolimatta iltapäivä sirkuksessa oli viihtyisä.

 

 Kiitokset Sirkus Finlandialle monipuolisesta näytöksestä!

LÄHTEET: Sirkus Finlandia. [http://www.sirkusfinlandia.fi/] Luettu 02.08.2012.

Sirkusteltta [http://sirkusteltta.blogspot.fi/] Luettu 02.08.2012.