Kurkien soidinmenoissa mukana kolmantena pyöränä:)

Pääsinpä mukaan kurkien tanssiaisiin! Itse asiassa sain lähes eturivin paikan. Kurjet olivat niin toistensa lumoissa, että eivät juuri minusta piitanneet...

Alun perin paikalla oli useampiakin kurkia, mutta osa lähti minut huomattuaan liihoittelemaan korkeuksiin...

Karkelot eli kurkien kielellä soidinmenot pidettiin aukealla pellolla. Sulhot pistivät parastaan...Takarivin paikat katsomossa meni samalla pellolla majailleelle joutsenparvelle. Niitä kurkien tanssahtelu ei näyttänyt suuremmin hetkauttavan.

Kurjissa on jotain vastustamattoman ylvästä. Ne kantavat uljaasti kehoaan mustien riukumaisten koipien varassa. Tuuhea pyrstöröyhelö hulmuu kuin pölyrätti ärhäkän emännän käsissä:)

Paljon muitakin mielenkiintoisia asioita on muuten kurjesta olemassa. Oletteko kuulleet, että muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna! Kiinassa kurkien on kerrottu symboloivan vanhuutta ja viisautta, Kreikassa puolestaan valppautta sekä älykkyyttä...Ja japanilaiset mieltävät kurjen pitkään ikään ja onneen. Mutta kyllä Suomessakin osataan -meillä kurjelle on annettu vaatimattomasti tehtäväksi kannatella taivaankantta.

Oi, noita siipiä - kuvia katsellessa tulee sellainen tunne, että kurki syleilee koko maailmaa isoilla siivillään!

Kurjet muodostavat elinikäisen parisuhteen ja ovat hyvin aikuisia pesimisen aloitettuaan - ikää on silloin kurjilla jo 4-6 vuotta! Muninta kurjilla alkaa varmasti ihan näinä päivinä. Pesänkin nämä kyyhkyläiset urakoivat yhdessä. Samoin hautominen sujuu yhteistyössä ja kesän korvilla on tuloksena 1-2 poikasta. Romanttista, eikö vain!

Kiits kurjille tästä hienosta luonnon näytelmästä!

LÄHTEET:Kahtoo kuin kurki karpaloon. [http://www.kaleva.fi/urheilu/vancouver-2010/kolumnit/kahtoo-kuin-kurki-karpaloon/327898/] Luettu 29.04.2013.

Kurki [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurki] Luettu 29.04.2013.

Tiikerit...mitalijuhlissa torilla

Perjantaina suuntasin kulkuni torille. Siellä oli järjestetty kultajuhlat Kokkolan lentopalloseura Tiikereiden kunniaksi.

Kokkolan Tiikerithän lunastivat hienosti Suomen mestaruuden kaudella 2012-2013 tällä viikolla. Kuudes ja viimeinen loppuottelu huipentui  Tiikereiden 3-0 voittoon   4200-päisen katsojajoukon kannustaessa lentopalloareenaksi muutetussa jäähallissa aiemmin tällä viikolla.


Kansanjuhla alkoi klo 18 ja ihmisiä tunkin paikalle vähitellen. Tilaisuuden juonnosta vastasi Petri Kuikka.

Paikalla oli myös artistivieraita ja haastatteluja moneen lähtöön. Ensimmäisistä musiikkiestyksistä vastasi himankalainen harmonikkavirtuoosi Jari Saarenpää.Tämän jälkeen lavalle saapui Estraditaiteen koulun opiskelijaryhmä Albertos.

Seuraavaksi lavalle asteli Jenni Salomaa Band ja sokerina pohjalla oli Pihlajan poikien duoesitys by Sami Heinonen & Mikko Essel.

Haastateltavana pyörähti  Kokkolan kaupunginjohtaja Antti Isotalus, joka lupasi kaupungin puolesta ainakin huolehtia, ettei pelaajapojilta pallot lopu...Myös Tiikereiden puheenjohtajaa, Kari Kalliokoskea haastateltiin.

Kultamitalistit saapuivat lavalle yksitellen - ihan kaikki mitalistit eivät olleet mukaan ennättäneet, mutta siitä huolimatta tunnelma nousi katon puutuessa lähes pilviin.

Poika kiikutettiin lavalle kapteeni Tomi Rumpusen kätösissä. Yleisö yltyi aaltojen tekemiseen...

Tiikereiden valmentaja, Tommi Tiilikainen ei vielä osannut sanoa juuta eikä jaata ensi kaudesta, mutta kertoi olevansa kohtuullisen iloinen menneestä kaudesta ja voitosta.:)

Kansa suorastaan hihkui ja hurrasi, kun Olli-Pekka "Lelu" Ojansivua haastateltiin. Mies hallitsee yleisön hurmaamisen...Polvivammasta otteluissa  kärsinyt Lelu kuvasi  vamman vaikutusta hupaisasti kertomalla "Oltaisiin muuten voitettu Hurrikaani 4-0, jos polveni olisi ollut kunnossa..."

LÄHTEET:Kultaa! Ottelusta ja tunnelmista! Valmentajahaastattelut! [http://www.liigatiikerit.fi/uutiset/291-kultaa-kultaa-kultaa] Luettu 26.04.20013.

Kevät keikkuen tulevi

 

Totta se on, että talven valta alkaa olla taakse jäänyttä elämää! Lämpömittari näyttää jo lupaavasti +9.1 astetta.

 

Viikon aikana lumet ovat kadonneet pihasta.

 

Kevättulvia on pihapiirissä riittänyt. Harvoina vuosina näin paljon kuin nyt...

 

 

Uppopumpu on pistetty laulamaaan pariin ojaan, kun tien alitse menevät rummut olivat ensi kertaa vuosikausiin jäissä. Tämä aamu pelasti tilanteen ja oja oli tyhjä  - tierumpu on lopultakin avautunut!

 

 

Kevät herättää aina valokuvaajan. Joku ilta taaksepäin käveleskelin talon vieressä olevilla pelloilla. Auringonlasku oli vaikuttavan näköinen pajukon takaa katsottuna...

 

Eilen käveleskelin kamera kaulassani toisella  pellolla. Suorastaan haltioidun joka kevät lintujen saapumisesta.

 

Joutsenia tapaa talomme läheisyydestä kymmenittäin näin keväisin. Niitä pääsee melko lähellekin ihan kävelen. Mutta kun tietty läheisyys saavutetaan, olisiko sellaiset parisen kymmentä metriä, alkaa kova kaakatus ja linnut lehahtavat pakoon kuvajaa...

 

Tällä kertaa joutsenet näkyivät seurustelevan pellolla kanadanhanhien kanssa. Samaan aikaan  pörähtivät lentoon...

 

Kylää halkovan vesiojan varresta löysin  sinisorsapariskunnan. Ne eivät huomanneet minua pitkään aikaan. Seisoskelin kauan paikoillani ja seurasin niiden teputtelua.

 

Tiesittekö muuten, että sinisorsat pariutuvat jo loppusyksyllä!

 

Kävelyretkelläni näin muitakin keväisiä saapujia -töyhtöhyyppä oli saapunut pellolle ja teeskenteli tyypilliseen tapaan raajarikkoa lähestyessäni. Kotipihaan päästyä näin myös kevään ensimmäisen västäräkin! Kyllä tämä tästä kohta lämmöksi ja kesäksi väkisinkin muuttuu:)

Uusi kauppakeskus auki Kokkolassa

 Upouusi Citymarket avataan torstaina 11.4.2013 Kokkolassa. Kauppakeskus sijaitsee uudenkarhealla Heinolan alueella Jyväskyläntien ja Eteläväylän kulmauksessa. .

 

 

 

Liiketilassa on yhteensä noin 17000 neliötä ja työpaikkojakin 200-300...Rakennus on Lemminkäisen urakoima. Suunnittelijana rakennuksella on Arkkitehtitoimisto Jorma Paloranta Ylivieskasta. Rakennusta on puuhattu paikalle jo vuosia, mutta taantuma-aika ja kaavavalitukset pistivät aikoinaan kapuloita rattaisiin...

 

Jyväskyläntielle saakka näkyvät kaksi siirtolohkaretta on jätetty paikoilleen. Näillä on historiallista painoarvoa...Lohkareiden ympärystössä on parkkialue. Autopaikkoja löytyy liki 800 paikan verran!




Upouuteen markettin löytää tiensä  vuokralaisina myös ainakin Tiimari, Tokmanni, Subway sekä Hiusten 1. Myös polttoaineiden jakelupiste löytyy pihalta.

 Hankkeen työllistämisvaikutus on ollut seudulle merkittävä - kokonaiset 330 miestyövuotta! Pakko kai lähteä avajaiskaffeille...



LÄHTEET: Kokkolan K-Citymarket nousee harjakorkeuteensa[http://www.kesko.fi/fi/Media/Tiedotteet/Aluetiedotteet/Pohjois-Suomi/2012/Kokkolan-K-citymarket-harjakorkeudessa/] Luettu 10.04.2013.

Uusi Citymarket nousee vihdoin Kokkolaan
[http://yle.fi/uutiset/uusi_citymarket_nousee_vihdoin_kokkolaan/5458789] Luettu 10.04.2013.

Uusi Citymarket valmistuu ensi keväänä [http://www.kp24.fi/uutiset/lehtiteema/1480/318745/2/Uusi-Citymarket-valmistuu-ensi-kev%C3%A4%C3%A4n%C3%A4] Luettu 10.04.2013

Lankalauantaina

 

Pääsiäistä on tullut vietettyä pohjalaisittain perinteiseen tyyliin. Aamupäivällä trullit kiertelivät talosta taloon. Omasta talostamekin vielä yksi trulli lähti pääsiäiskirjeineen ja trullikamppeineen kiertelemään ovelta ovelle...Niin, pohjanmaalla tosiaankin virpomista harrastetaan vasta lankalauantaina, vaikka suurimmassa osassa Suomea virvotaankin jo Palmusunnuntaina. 

 

Suomalaiseen pääsiäiseen liittyy hyvin paljon vanhoja tapoja ja uskomuksia. Osa niistä tulee jopa pakanuuden ajoilta saakka. Tavoissa ja kansanuskomuksissa on nähtävissä selkeää kaksijakoisuutta; hyvä ja paha, pimeys ja valkeus kilvoittelevat keskenään.

 

 

 

 

 

Viikon varrella pihapiiristä on kerätty risuja. Kotoa kaadettiin yksi puu pihaa varjostamasta ja kertyneet oksat kiikutettiin peltoaukealle kottikärryllä. Pieni kokko riittää meidän naapurustolle perinteisesti. Mitään massiivista ei edes haikailtu...

 

 

 

Isompiakin kokkoja seudulla oli tarjolla. Päivällä ajelimme Rödsön kylän kokon ohitse. Oksia oli lastattu hiiapilla korkeuksiin...Lisäksi kokkoja löytyi ainakin Mesilästä ja Halkokarilta.

 

 

Meidän seudulla kokkoja ei poltella juhannuksena. Pohjanmaalla esiintyvä pääsiäiskokkojen polttaminen on pakanallinen jäänne, jolla uskottiin karkoitettavan pahoja henkiä ja noitia, trulleja.

Ajatuksena oli, että noidat tekevät työtä pimeässä -valoa ne pelkäävät. Noitia ajateltiin olevan liikkeellä eniten juuri pääsiäisyönä. Sen vuoksi sytytettiin kokkoja; mitä korkeampia, sen parempi.

Perinteisesti risujen kokoaminen on ollut lasten työtä. Tästä tavasta ainakin meillä on edelleen pidetty kiinni -pojankepelit rakastavat kokon kasaamista...

 

 

 

Oma pieni kokkomme sytytettiin illan hämärtyessä. Tänä vuona sytytys kävi kuin tanssi ja sääkin oli tuuleton.

 

 

 

Aikansa tulta kohennettuaan lapset haluavat päästä nopeasti grillaamaan perinteiset makkarat puskista katkaistujen keppien päässä kokon hiipuvalle hiillokselle...:)

 

 

 

Kaunis on hämärtyvän illan ja vahvan valon kontrasti!

 

 

 

 

LÄHTEET:Wiirilinna: Pääsiäiskokkojen ja trullien aikaan. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/trullien.htm] Luettu 31.03.2013.

Isokosken laavulla talvella

 

 

Tänään jatkamme hiihtoretkeä.  Äijäsaaren  laavulta lähdimme hiihtelemään Isokosken laavulle. Ruotsinkieliset tuntevat paikan nimellä Storfors.

 

 

 

Matka seuraa edelleen melko pitkästi Perhonjoen vartta puikkelehtien puiden lomassa. Ladun varressa on useassa kohdassa opasteita, joista pystyy hahmottamaan hyvin etäisyydet.

 

Joen vartta kulkiessa latupohja menee välillä korkealla penkereellä, joka on tehty kevättulvien varalta. Joissakin kohdissa on vierekkäin kaksi latu-uraa.

Isokosken kotaa voisi kutsua lähes Roomaksi, sillä eikös kaikki tiet vanhan sanonan mukaan johda Roomaan... Sama juttu näyttää olevan tämän kodan kanssa, sillä sinne on mahdollista matkata montaa eri reittiä kulkien. Opastettuja lähtöpisteitä reitille on Vessissä, Vitsarissa, Köykärinmäen ulkoilukeskuksessa sekä Lahnakoskella.

Hakkuuaukon reunamilta häämöttää jo kota, jos tietää tarkasti katsoa...






Kota on vanhan voimalaitosraunion läheisyydessä. Käveleskelimme raunioiden ympärystössä.



Raunion alla näkyi hieman sulaa vettä ja kun tarkemmin katselimme, huomasimme saukon jäljet, jotka johtivat sulaan veteen!




Seutu on kesäaikaan hyvin reheväkasvuista.

Piha-alueen opastauluista selviää, että seudulla voi tavata kesäisin  useita harvinaisia kasvilajeja. Myös liito-oravia on alueelta bongattu.



Meidän pistäytyessä kodalla paikalla oli nuori neitonen koiransa kanssa retkellä. Neito hakkasi innokkaasti halkoja...

 

Tässä itse kota, jossa on myös tulisija ja penkit. 

 Ja tietysti vieraskirja:)




Kodan pihassa on tulentekopaikka ja  puupenkit....

Pihapiirissä on myös puulato ja hyyskä.

Paluumatka sujui auvoisasti. Silloin tällöin tuli vastaan vielä muita hiihtäjiä, vaikka oli jo myöhäinen iltapäivä. Kivaasinänsä, että ladulla vastaantulet lähes poikkeuksetta tervehtivät:)

Loppumatka sujui keveästi Perhonjoen jäällä hiihtäen.

LÄHTEET: Kokkolan ulkoilureitit [http://tekninen.kokkola.fi/kaupunkiymparisto/ymparisto/ulkoilureitit/taukopaikat/index.asp?p=kodatjakotukset] Luettu 30.03.2013.

Äijansaaren kodalla hiihtelemässä

Aurinkoisena talvipäivänä intouduimme perheporukassa hiihtoretkelle.

 

Tällä kertaa kerron hiihtoreissumme alkumatkasta. Loppumatka jää seuraavaan blogipäivitykseen...

 

Lähdimme liikkeelle kotoa autolla ja huruuttelimme  parin kilometrin päähän metsäautotietä pitkin lähelle Perhonjokea ja aikaisemmin bloggaillessa mainittua Rimmin  rautatiesiltaa sivuten.  Sieltä oioimme Perhonjoen ylitse varsinaiselle latupohjalle joenvarren toiselle puolelle. Tähän aikaan vuodesta jäällä vielä tohti liikkua, kevättä kohti saa olla varovaisempi...

Varsinaiselle ladulle on virallisempiakin aloituspaikoja,  esimerkiksi  lähimpää  ladulle pääsee Vittsarin koulun vierestä, läheltä Suomen sodan muistomerkkiä.

 

Latu on moottorikelkkapohjalle tehty. Selvästi huomasi, että kevättä on  ilmassa, sillä joissakin kohdin ladulle oli jo ilmaantunut pihkaisia puiden neulasia, jotka innokkaasti yrittivät tarttua suksien pohjiin.


                


Äijäsaaren kodalle oli hyvin lyhyt matka lähtöpisteestämme. Aloitamastamme paikasta ehkä kilometrin verran. Varsinaisesta hiihtoladusta poikettiin sivummalle  opasteiden mukaisesti viitisenkymmentä metriä.

 

              


Tarkempaa kodan rakentamisaikaa minulla ei ole tiedossa, mutta olemme hiihdelleet alueella jokunen vuosi aikaisemmin ja silloin kyseistä rakennelmaa  ei paikalla vielä ollut.

 

Vaikka nyt olimmekin hiihtäen liikkeellä, on reitillä mahdollista kulkea lumettomaankin aikaan, sillä kota sijaitee ympärivuotisen ulkoilureitin varrella.

Tässä vielä navigoijille tarkempi osoite:

N63º49.97’ E23°15,62’

                   

Äijänsaaren kota sijaitsee Perhonjoen rannan lähetyvillä. Kodassa on penkit sekä keskellä kotaa tulisija.

Polttopuitakin näkyi olevan kodan sisällä kiitettävästi pilkottuina.

Rannan läheisyydessä on samoin  tulentekopaikka sekä istuinpenkit. Myös uudehko puuhyyskä näytti olevan kodan lähettyvillä.

 

 

Kota lienee kiva taukopaikka kalastajille, melojille ja tietysti muillekin kulkijoille. Joen rannassa on kesäaikaan suuria ruohoja ja pohja on kivikkoinen. Seuralaiseni kiinnittivät reissulla huomiota  ympäristöön ja sen menneisyyteen. Tarkemmin tietoa etsiessäni tuli vastaan asia, että Äijänsaaressa on 1700-luvulla ollut peräti kolme myllyä sen aikaisten isojakokarttojen mukaan - yksi näistä on mainittu pappilan myllynä.


                    

Sain myös selvyyden, miksi paikkaa kutsutaan saareksi. Äijänsaari oli  nimittäin vielä 1700-luvun loppupuolella saari Perhonjoen länsipuolella! Äijästä nimen yhteydessä sen sijaan ei ole aavistustakaan - varmaan jonkun sortin äijän mukaan nimetty kuitenkin.:) Saaren voi vielä nykyäänkin tunnistaa maastossa ympäristöstään hieman korkeampana alueena, joka on  n. 550 m pitkä ja enimmillään  180 metriä leveä.

Hihtoretki jatkui auringonpaisteen siivittämänä kodalta eteenpäin, siitä lisää myöhemmin...


 

 LÄHTEET:Äijänsaari. Mahdollinen muinaisjäännös. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010119] Luettu 19.3.2013.

Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkolassa

Tämän viikonlopun paikallisiin tapahtumiin kuuluu ensimmäistä kertaa Kokkolassa järjestettävät valtakunnalliset sukututkimuspäivät 15.-17.3.2013. Itse ennätin  paikalle vasta lauantai-iltapäivänä, joten avajaisjuhlallisuudet jäivät osaltani tällä kertaa väliin...



Väkeä tuntui iltapäivän tunteinakin olevan mukavasti paikalla.

 

Eri sukututkimusyhdistysten pöytiä oli kiva kierrellä.

 

Paljon aiheeseen liittyvää oli tarjolla...

 

Osallistuin iltapäivän  tuntina HuK Elisabeth Uschanovin luentoon "Siirolaisrekisteri ja Kokkolan maistraatin passiluettelot."

 

 

 

 

 

Kokkolan  luettelot ovatkin yllättävän runsaat. Moni muuallakin asunut on anonut amerikkaan menoa varten  passinsa Kokkolasta...

Aikoinaan passit anottiin vasta juuri ennen tulevaa matkaa. Turhia passeja ei hankittu.Tämän vuoden aikana siirtolaisarkiston tietokantoihin on luvassa paljon täydennyksiä filmauksina...

 

Myöhemin osallistuin vielä tutustumiskäyntiin Roosin taloon. Talo tunnetaan nykyisin K.H. Renlundin museona. Alla oleva kuva on huoneesta, joka aikoinaan kunnostettiin, kun itse keisari Aleksanteri I vieraili Kokkolassa 1819. Suunnitellun yöpymisen sijaan  keisari tosiasiassa viivähti talossa vain puoli tuntia...

 

 

 

 

Museossa oli tällä hetkellä esillä "Rakkaudesta taiteeseen - kuvataidetta mesenaattien kokoelmista", kiertonäyttely.

 

 

Matka jatkui Kruununvoudintalolle. Talo on rakennettu 1670-luvulla Kokkolan vapaaherrakunnan kruununvouti Christian Willinghusenin virka- ja asuintaloksi. 

   

 

Vierailijajoukko sai tutustumiskierroksen lomassa nauttia kahvia sun muuta...

 

Hieno päivä etenkin tällaiselle historiafriikille! Pääsin juttelemaan useampien sukuyhdistysten tyyppien kanssa ja kotiinviemisiksikin tuli mukaan useampi kirja...