Qr-KokkolaKarleby

Sadepäivinä sitä tulee leikittyä kaikenlaista! Pojan kanssa puuhasteltiin yksi iltapäivä qr-koodeja luoden. Sain aikaiseksi koodin tänne kotisivuille. Vähänkö päheänä:) 

 

 

Tuumin sitten, että mitäs minä tällä...Poju  pamautti huoneensa oven kiinni ja oven läpi saatoin kuulla kiivasta  näppäinten naputusta...

 

Hetken kuluttua nuorukainen  tuli esittelemään uudenuutukaisen käyntikortin sivuilleni - ja ihan laminoituina, luxusta!:) No joo, niin ne muuttuu ajan mukana käyntikortitkin. Vaatii tietysti ensin ladattavaksi QR Code Readerin kännyyn.  Surkuhupaisaa vaan, että olen sen verran surkea markkinoija, että taitaa korttipino pölyyntyä  hyllyn reunalle:/

 

 

 

Yöllä en saanut unta. Tietää loman toteutuneen, kun unirytmi on suloisesti sekaisin...

 

Vaan unettomana on aikaa kehitellä kaikenlaista. Huvittuneena visioin ensin käyntikortteillani "Hannun ja Kertun kesäkirmailun." Idea meni jotenkin siihen tapaan, että blogipäivityksiäni tehdessä ripottelen käyntikorttejani matkan varrelle ikään kuin  vanhassa sadussa pudoteltiin kiviä, jotta osattiin takaisin kotiin. Kuva sitten sähköpostiini kerätyistä korteista. Eniten kortteja kerännyt voittaa  kisan.

 

                       

 

Toinen unettoman yön tuotos oli edellisestä jatkojalostus. Blogisivuni toimisi suunnistuskarttana. Osalle blogipäivityksistäni tekemille kohteille  olisi  jätetty qr-koodini. Kohteita ei paljastettaisi etukäteen, vaan mukana olisi aimo annos tuuria ja etsimisen iloa. Etenemistapa rastilta toiselle olisi vapaa. Lähtölaukauksen kajahdettua qr-koodijahtiin! Jos koodi löytyisi esim. Kokkopatsaan luota, täytyisi ottaa selfie paikan päällä niin että myös koodi näkyy. Lisäbonusta voisi saada löytämällä  qr-koodin vaikkapa jostakusta kesätapahtumassa häärivästä henkilöstä...Miltähän kuulostaisi vaikka heinäkuinen Quardia Nuevan kesäkatukonsertti Naakkapuiston liepeillä, jossa kapellimestarin selustasta löytyisi koodi kuvattavaksi:)))

 

                       

 

 

 

Kolmas villi visio, jossa entisaika ja nykyaika sulavasti paiskaisivat toisilleen kättä. Voisin yön pimeydessä hiipparoida pitkin Kokkolan katuja ja kiinnitellä patsaiden, muistomerkkien ja kiinnostavien historiallisten blogikohteiden vierustoille qr-koodeja, joista löytyisi suora linkki sivuillani oleville blogipäivityksille. Näin voisi vaikka kaupunkia kiertelevä turisti löytää tietoa Rumpalipojasta, Anders Chydeniuksen patsaasta, Maalla ja merellä -veistoksesta, Kokkopatsaasta, tai mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Voisihan siitä oppilaidenkin kanssa kehitellä kivan kaupunkirallin kohteelta toiselle:) Lisääkin ideoita taisi viritä, mutta....

 

 

                        

 

Ensi yön aion nukkua!:)

 

Nissilän kestikievari

Ja vielä kestikievareista. Tällä kertaa viipyillään Ruotsalossa Nissilän kestikievarissa.

Kievari siirtyi Ruotsalossa  Peitsolta  ilmeisesti Peitson  tilan jakautumisen vuoksi Nissilään 1670-luvulla. Postitoiminta jatkui vielä tämän jälkeen Peitsolla jonkin aikaa, mutta 1600-luvun lopussa sekä kievari että posti toimivat jo Nissilässä. Tosin siten taas myöhemminkin toimittiin Peitsossa...

 Nissilä sijaitsee vanhaa tietä Kokkolaan päin mentäessä, noin kolmen - neljän kilometrin päässä  Ruotsalon koulunmäellä Porkonjärventien varrella Vähäjärven läheisyydessä. 

Postitalon ja kestikievarin lisäksi Nissilässä oli myös vankien kuljetuspaikka. Tilalla oli pieni tupa, joka toimi käräjätupana.Talossa oli alkuaikoinaan myös puhelinkeskus. 

Yllä:Postitalona toiminut rakennus Ruotsalossa viereisellä mäellä. 

Vuonna 1731 tapahtui Kälviän viimeinen mestaus melko lähellä Nissilää sijaitsevalla Hirsipuupellolla. Ullavalainen Kaisa Norppa mestattiin miehensä taposta tuomittuna. Tämä tuomio luettiin juuri Nissilän kievarissa tilan mailla olleessa käräjätuvassa. Kaisan kerrotaan ennen tuomionsa täytäntöönpanoa syöneen kievarissa leipää. Kun häntä tultiin hakemaan , hän jätti leipäpalasen käsistään  sanoen "Paampa tuon tuohon, palaamakseni."

Nissilän nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1887. Rakennusta on muutettu paljon ja nykyään se toimii maatilana. Rakennus sijaitsee lähellä Ruotsalon koulua. 

LÄHTEET: Kälviä.fi. Nissilän ja Peitson kestikievarit.[http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/nissila.htm] Luettu 18.01.2015.

Peitson kestikievari

Pienen tauon jälkeen palataan uudelleen kestikievareihin.  Täydennystä luvassa parin päivityksen verran. Kuvat näpsitty jo talvella, joten lumista maisemaa tiedossa.:)

Peitson tanhuanportin vieressä seisoi vuosisatojen ajan  viittapaalu, jossa luki Peitson kestikievari. Peitson talot sijaitsivat mäkikumpareella lähellä nykyistä 8-tietä eli Kokkola-Oulu rantatien ja Kälviän kirkolta tulevan risteyksen lähellä.

 

Kievarissa kävi paljon matkustajia, virkamiehiä, kauppiaita ynnä muita herroja, kuten kenraalikuvernööri. Kievari- ja hollitoiminnan lisäksi  Peitso on toiminut myös postitalona varsinaisen Postilaitoksen perustamiseen saakka.

    

  

Talot oli rakennettu tyypilliseen tapaan pihaneliöksi, umpipihaksi.  Siistien punamaalattujen asuinrakennusten takana oli hollitupa, -talli ja muut eläinsuoja - ja varastotilat.

     

Pihan Kälviäntien puolella oli hyvin pitkä rakennus. Suuren talon halki johti eteiskäytävä. Talon oikea pää oli kyytiä odottaville hollimiehille varattu, he viettivät aikaansa ns. hollituvassa. Siellä lienee useampi mies makoillut tupaa kiertävillä raheilla aikaa tappamassa... Talon vasemmassa päässä, niin kutsutussa Junnontuvassa asui peitsolaisten monihaarainen perhe, jonka jäsenet olivat alkujaan yhden isän poikia.

      

 

Alla oleva kuva on Peitson kestikievarin sisätiloista vuodelta 1906.

  

Kuva lainattu: Vanha Kälviä. Sisäkuva Peitsolta. [ http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=78]

Hollituvan oikealla puolella  oli Porttitupa, joka purettiin 1970-luvulla. Lähimpänä oikealla oli herrain puolen pääty. Vasen talo, jossa on upea lasikuisti, oli  Yrjö Junkan talo. Kuistin ikkunat ovat venäläistyyliset ja niiden ylimmät rivit  ovat punaista ja vihreää lasia.

 

Alla oleva kuva on otettu Peitson kestikievarin sisäpihalta 1800-luvun lopussa.



Kuva lainattu: Vanha Kälviä. Peitson kestikievari [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=77]

Pihaneliössä hollitupaa vastapäätä oli uusimmassa rakennuksessa ns. "Herrain tilat." Talon keskellä oli suuri tupa ja  rakennuksen toisessa päässä kaksi kamaria. Kummassakin kamarissa oli kaksi ikkunaa. Seinillä oli myöhäisempinä aikoina taivaansiniset paperit, valkea katto ja vaaleanvihreiksi maalatut huonekalut. Seinillä riippui tauluja, jotka esittivät sotia, haaksirikkoja, tulipaloja tai kenraalien sankaritekoja.  Koko talon toinen pää oli suurta salia, jossa oli neljä isoa ikkunaa.

 

Alla oleva kuva on 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.

Kuva lainattu: Vanha Kälviä: Peitson kestikievarin kammari. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=38]

Tien vierellä Peitson mailla oli haka, joka edelleen tunnetaan vanhalla nimellään hollihaka. Kesäisin hollimiesten hevoset laskettiin hakaan kyytiä odottelemaan. Talvisin hevoset olivat suuressa tallissa. Kansan suussa elää edelleen sanonta "siellä oli kylmä kuin hollitallissa..."

Kyyditysvuorot oli mainittu niin sanotussa hollijärjestyksessä. Tuossa asiakirjassa ilmeni kylän talonpoikien  palveluvuorot kievarissa.

Peitsolla täytyi olla jatkuvasti 6 hevosta miehien kera valmiina kyyditykseen. Alkuaikoina valtion virkamiehillä oli lisäksi oikeus vapaaseen kyytiin, minkä kuski varmasti koki turhauttavaksi.  Vuoden 1573 hollijärjestyksen mukaisesti hollimiehet olivat velvollisia  huolehtimaan matkustajien kyydityksistä manttaaliosuuksiensa mukaisesti. Yhtä manttaalia kohden kyytivelvollisuutta oli 20 vuorokautta. Kylässä ei kuitenkaan ollut aivan näin suuria tiloja. Hollijärjestyksen mukaisesti  neljännen osakunnan ruodussa oli Heikki Heikinpoika Borrella hollivuoroa 4 vuorokautta, 2 tiimaa, 24 minuuttia, Antti Mikonpoika  Hakuntilla 2 vrk, 18 tiimaa, Antti Antinpoika Hakuntilla 3 vrk 18 tiima ja Matti Matinpoika Valkamaalla 9 vuorokautta.

Paljastan - tunnen intohimoa vanhoja käräjäpöytäkirjoja kohtaan- niissä on suolaa moneen tarinaan. Samalla alun perin  kasvottomat ja pelkät nimet saavat olemusta ympärilleen. Kokkolan ja Kälviän sk:ssa vuodelta 1775 § 60 selviää seuraava Peitson kievarinpitäjää koskeva asia:

"Kirkkoherra Martin Peithzius haastoi valtakirjan välityksellä Ruotsalon kylän kestikievarin pitäjän Pehr Peitson käräjille kirkkoherraa kohtaan puhutuista halventavista sanoista. Kyseinen keskustelu käytiin sen jälkeen kun Peitso oli kyseenalaistanut kirkkoherran aikeet ruotsinkielisen jumalanpalveluksen aseman muuttamisesta.

 

Sen jälkeisissä keskusteluissa kirkkoherra oli kyseenalaistanut Peitson lasten kristinuskon taidot, mihin tämä oli kirkkoherran mukaan vastannut: Nog har jag lärt mina barn läsa, men din Son är nu kändt styrkare. Peitson itsensä mukaan hänen vastauksensa loppu oli kuitenkin muotoa men Eder Son far efter Landswägen, todistaja, lautamies Erik Kipon mukaan muotoa men Eder Son stryker i kring landet ja toisen todistajan, lukkari Elias Klapurin mukaan men din son stryker kring landet. Käräjäoikeus katsoi Peitson vastauksen (ja etenkin sinuttelun) sopimattomaksi, mutta ei näissä olosuhteissa nähnyt riittävää syytä rangaista häntä."

  

    

Kievaritalon isäntä vaihtui 1918. Kannuslaiset Sanna ja Janne Junka  jatkoivat tällöin kievarin uutena isäntäparina. Kestikievaritoiminta hiipui hiljalleen, mutta toiminta jatkui vuoteen 1934 saakka, jolloin silloisella nimellään Peitson kyytiasema lakkautettiin. Kyytiaseman tehtävänä oli enää ollut hoitaa kyydityksiä omilla hevosilla.

Kun Peitson kestikievari lakkautettiin 1934, oli  se  ollut toiminnassa 300 vuotta. Viimeisen isäntänä oli Yrjö Junka. Ensimmäisestä ei ole tietoa... Kestikievari on kuitenkin ollut Peitson suvun hallussa  1600-luvulta lähtien.


Kuva lainattu: Vanha Kälviä: Peitson pihapiiriä. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=9]





LÄHTEET:

Geocaching. Kälviän kantatilat:Peitso. [http://www.geocaching.com/geocache/GC3TKGD_kalvian-kantatilat-peitso?guid=375ff1fb-81e8-4b76-922a-43d664d4a3d6] Luettu 2.1.2015.

Kalevi Uusimäki.Tarinaa Peitson kestikievarista.  Ruotsalo - kylä meren rannalla. 2011, s. 5-38.

Perttu Immonen. Drengpoikia ja hurrikkaita. Kielirajavyöhyke ja sen vaikutukset Keski-Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkieliseen maaseutuväestöön 1600-1700-luvuilla. Pro gradu- tutkielma. 2014. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136149/drengpoi.pdf?sequence=1] Luettu 2.1.2015.

Wiirilinna. Kestikievarien aikaan II.[http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Kestikievarien%20aikaan%202.htm] Luettu 2.1.2014.

Ullavassa nälkävuosina kuolleiden muistomerkki

 

Ullavan kirkon vanhalta kirkkomaalta löytyy tämän kertainen muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty nälkävuosina 1865-1868 kuolleiden ullavalaisten muistoksi.

 

Kivipaadessa on kohokirjaimin teksti

 "NÄLKÄVUOSINA

1865-1868

KUOLLEIDEN MUISTOLLE"

ja tämän alapuolella lainaus raamatun tekstistä 

 

 "MINUN ARMOSSANI ON

 SINULLE KYLLIN" (Kor. 12:9).

 

Kiven alareunassa on kaunis enkeli kädet silmillään polvistuneena. Kuvaa hyvin surua ja tuskaa.

 

Alapuolella suora lainaus Carl Gustav Wreden kirjeestä Nikolainkaupungista eli Vaasasta vuodelta 1865, mikä oli ensimmäinen varsinainen nälkävuosi.

 

 

"Nikolainkaupungissa 11.6.1865

 

Suuriarvoinen Herra Senaattori ja Ritari! 

 

Joudun vaivaamaan Herra Senaattoria mitä masentavimmilla tiedoilla asioiden tilasta Vaasan läänissä. Väestön keskuudessa ilmenevän äärimmäisen köyhyyden lisäksi kolmea läänin kihlakuntaa, nimittäin Pietarsaaren, Laukaan ja suurimmaksi osaksi Kuortaneen kihlakuntaa, uhkaa rukiin täydellinen kato. Ne seudut, joilla panin toimeen tärveltyneiden ruispeltojen uudelleenkylvämiseen myönnettyjen 500 ohratynnyrin jakelun, olivat kauheata katsottavaa. Lestijärven, Toholammin ja osittain Ylikannuksen seurakunnissa ei ole oikeastaan lainkaan ruista oraalla; vain ohut kerros talven aikana mädäntyneitä oraita peittää maan pintaa. Näiden pohjoisten peltojen uudelleenkylvämistä varten onnistuin saamaan suomalaista ohraa Oulun läänistä. Melkein yhtä surkea tilanne vallitsee Ullavassa, Teerijärvellä, Evijärvellä, Kortesjärvellä ja Lappajärvellä, joihin seurakuntiin toimitettiin 300 tynnyriä Pietarsaaresta ostettua ulkomaista ohransiementä. Laukaan kihlakunnasta saapuneiden kertomusten mukaan siellä vallitsevaa tilannetta kuvaillaan yhtä synkin värein. Iloisemman näyn tarjoavat ruispellot Ilmajoen, Korsholman ja Lapuan kihlakunnissa, joissa ruis on paikoitellen jopa erinomaisen kauniisti kasvussa.

 

Summittaisen arvion mukaan syksyllä tarvitaan ainakin 15 000 tynnyriä ruista jaettavaksi kylvöjä varten niille tilallisille, jotka eivät saa rukiista satoa lainkaan. Jos tämä heiltä evätään, heidän on lähdettävä taloistaan ja tiloiltaan.

Näin vaikeisiin koettelemuksiin joutuneiden seutujen väestö on arveluttavan pahasti masentunutta ja näyttää uhkaavasti siltä, että ihmiset lähtevät maantielle joukoittain.

Kevätviljojen runsas sato voisi vielä torjua kurjuuden, mutta valitettavasti mahdollisuudet siihenkin näyttävät kehnoilta, kun tiedetään, ettei tänä vuonna kylvöihin käytetty kevätvilja ollut täysin itävää."

 

 

Kivipaaden vieressä kasvoi kuvaushetkellä herkkääkin herkempi kissankello, luonnon itsensä juuri siihen  istuttama.

 

LÄHTEET: J.V.Snellman. Kootut lähteet. Carl Gustaf Wredeltä. [http://snellman.kootutteokset.fi/fi/dokumentit/carl-gustaf-wredelt%C3%A4-5] Luettu 2.5.2015.

Ne Sibeliuksen sinfoniat...

Tällä kertaa tervehdys Kokkolasta teemalla "Tee työtäs laulelen." Ihan pakko piristää päiväänne ja liittää tänne pieni palanen videota  tämän päivän työstä! Meillä on kova tohina päällä. Tulevana lauantaiaamuna vietämme aamukahdeksalta kevätjuhlaamme. Sitä varten on taas treenattu tunti jos toinenkin...

 

Tässä Sibeliuksen  150 -juhlavuoden kunniaksi näyte yhdestä kappaleestamme. Kansanmusiikkityyppisen biisin nimi on "Ne Sibeliuksen sinfoniat." Huippuhienon kipaleen on tehneet kaustislaiset isä ja tytär Mauno ja Aili Järvelä. Siihen löytyy ääniä hyvin toiselle kymmenelle stemmalle. Kappale on tehty  ennen kaikkea Näppäripelimanneille. Ensi kesänä se soi varmaan  Kaustisen kansanmusiikkijuhlillakin!

 

Meidän versiossa on mukana kaikki koulumme 82 laulavaa oppilasta ja kotikutoinen taustabändi, josta löytyy soittimen takaa niin oppilas, huoltaja, opettaja kuin rehtorikin!

 

 

 

Kauniit kiitokset kappaleen tekijöille, että pääsimme osallisiksi tästä vauhdikkaasta ja ajankohtaisesta kappaleesta! Vielä muutama päivää aikaa viimeiseen silaukseen, eiköhän se ole sitten siinä!

Pohjanmaan rykmentin muistopatsas "Rumpalipoika" Lohtajalla

Tällä kertaa matkaamme Kokkolan Lohtajalle, jossa on mielenkiintoisen näköinen patsas keskellä korkeaa mäkeä kirkon tuntumassa.

Kyseessä on Risto Saalastin veistämä "Rumpalipoika"-patsas. Patsas on valmistunut 1980.

Rumpalipoika seisoo jykevän kivipaaden päällä. Kiven etupuolella on teksti "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810 Kungliga Österbottens regmente."

Kuninkaallinen Pohjanmaan jalkaväkirykmentti toimi vuosina 1626-1809.  Se oli siis perustettu 30-vuotisen sodan aikana ja lakkautettiin Suomen sodan jälkeen.  Rykmenttijako perustui Kustaa II Adolfin  vuonna 1626 allekirjoittamaan rykmenttijakoon, jonka vuoksi Pohjanmaalle perustettiin yksi kahdeksasta Suomeen perustetusta jalkaväkirykmentistä.

Kussakin rykmentissä oli kahdeksan komppaniaa. Jokaisessa komppaniassa oli 125 numeroa eli miestä. Miehet tulivat komppaniaan Närpiön ja Kemin väliseltä alueelta.

Pohjanmaan Rykmentin päällikkö oli kapteeni, joka asui Lohtajan Alaviirteellä Sipilän Puustellissa. Komppanian kersantti puolestaan asui Marinkaisten Kippon puustellissa. Ruotusotilaita asui muutamien talojen ylläpitämissä sotilastorpissa. Torpissa kasvoi myös  aina sotilaspoikia, joista tuli ruotusotilaitten varamiehiä.

Rumpalipoika-patsas muistuttaa meitä Ruotsin vallan aikaisesta ruotuväkijärjestelmästä.

Lohtajan kirkonmäellä  sijaitsi yksi kuninkaallisen Pohjanmaan Rykmentin keskuspaikoista. Komppanian varusaitta oli myös alueella ja jumalanpalveluksen jälkeen  sotilaiden tapana oli usein pitää ns. äksiisiä. Äksiisillä tarkoitetaan  armeijassa toiminnan järjestelmällistä harjoittelua toistamalla useaan kertaan samoja suorituksia.

Komppaniaan kuului kaksi rumpalia., minkä muistoksi sopii hienosti tämä Saalastin rumpaliveistos.

Kiven sivulla olevasta muistolaatasta selviää, että rykmenttiin luovuttivat poikiaan  silloiset pohjanmaan pitäjät:

Kemi, Ii, Oulu, Hailuoto, Liminka, Siikajoki, Salo, Pyhäjoki, Kalajoki, Lohtaja, Kälviä, Kokkola/Karleby, Pedersöre/Pietarsaari, Nykarleby Vörå, Korsholm, Vähäkyrö, Isokyrö, Laihia, Lapua, Malax, Ilmajoki, Närpes, Lappfjärd.

Kylläpä hienosti sulautuu ympäröivän puuston keskelle ylhäiselle mäelle tuo rumpali...

Patsaan lahjoittajaluettelo on vaikuttava, se selviää myös muistolaatasta. Lahjoittajina mainitaan Opetusministeriöstä lähtien...

Yhden sivun laattateksti on seuraava kahdella kotimaisella kielellä:

"Tälle Lohtajan komppanian harjoituskentälle pystytti Pohjanmaan Rykmentin muistomerkin vuonna 1980 Pohjanmaan väestö.

Nykypolvi!

Kunnioita uhriamme Lesnajassa, Poltavassa, Riiassa, Napuella ja Norjan tuntureilla."

Uhreihin viittaaminen tarkoittaa Suuren Pohjan sodan aikaisia taisteluja 1700-luvun alkupuoliskolla. Viimeksi mainittu Norjan sotaretki oli Kaarle XII:n epäonnistunut yritys vallata Norja Tanskalta. Useampien taistelujen  jälkeen kuningas kuoli luodin osuessa hänen päähänsä. Karoliinijoukot aloittivat vetäytymisen ja sota päättyi Ruotsin osalta. Epäonnekseen ruotsalais -suomalaiset joukot joutuivat uudenvuodenaattona 1718 lumimyrskyyn. Noin 5000 miehen armeijasta  puolet kohtasi tiensä pään menehtyen tunturimaastoon.

Tapatumat inhimillistyvät ja konkretisoituvat , kun niihin löytyy jokin oikea tapahtuma taustalle. Omassa suvussani katosi tähän Norjan lumipyryyn esiäitini velipoika, veteliläinen  Erik  Mattsson Löija (s. 1676). Erik oli 36-vuotias ottaessaan vastaan kotitalonsa isännyyden. Isäntänä hän ennätti toimia vain vuoden verran kun ilmeisesti joutui mukaan ensin  Isonvihan ajan taisteluihin Pälkäneellä ja Napuella. Kohtaloksi muodostui kuitenkin sotaretki Norjassa, jossa tämä karoliini katosi tuntureille kaikkine varusteineen.

Tapahtuman jälkeen Löijan talon isäntäluettelossa on peräti  kuuden vuoden tauko, jona aikana talo tulee hoidetuksi "miten kuten."  Esiäitini, Valborg Mattsdotter  oli 20-vuotias nuori vaimo, joka pakon edessä muutti kuusi vuotta veljensä kuoleman jälkeen  puolisonsa kanssa Vimpelistä Löijaan.   Valborg piti  näin huolen, että alkuperäinen suku säilyi Löijan talossa.

Ruotusotilaiden asustus tuntuu käytännöllisestä näkökulmasta katsottuna melko huvittavalta. Kuvitellaanpa talvi ja kylmät olot näissä varusteissa... Linkkiä  klikkaamalla näet niistä tarkkoja piirroksia.

  

Tuntuu hieman vaikealta asettautua miettimään, millaista rumpalin elämä on ollut komppaniassa. Googlailemalla löytyi kuitenkin hieman lisätietoa asiasta.  Tästä linkistä  avautuu mielenkiintoinen kuvaus  erään alavieskalaisen  rumpalin sotilaselämästä.

LÄHTEET:
Wikipedia. Kaarle XII:n Norjan sotaretki. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XII:n_Norjan_sotaretki] Luettu 21.5.2015.

Wikipedia. Pohjanmaan jalkaväkirykmentti. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjanmaan_jalkav%C3%A4kirykmentti] Luettu 18.4.2015.

Pulkkinen, M. ja Räyrinki-seura. Vanhaa Räyrinkiä, 1994, 35.

Parin viikon varrella aistittua

 

Kevään kauniita värejä. Olen toukokuun tyttö ja  hullaantunut siitä hetkestä, kun koivu saa hiirenkorvansa. Kasvun ihme. Se jaksaa mykistää. Elottoman näköisestä maasta nousee uutta voimaa.

 

 

Kalastuspurkki on onnellisesti vesille laskettu. Tästä alkaa kesä. Rantakivillä lokit kirkuvat, mutta tunnelma on aivan toinen kuin Hitchcockin linnuissa...

  

Automatkan varrelle sattuu orava. Se kuljettaa mukanaan pyöreääkin pyöreämpää palloa. Pesänrakennuspuuhissa varmaan. Mykistyn luonnon täydellisyydestä.

 

Metsäkaurista käyn  kuvailemassa  illan hämärissä syrjäisellä pellolla. Puoliso tuntee tienoot ja tietää mistä otuksia löytyy. Komeat nelipiikkiset nahkasarvenalut...

  

 

Jos hullaannun kukista, niin myös elämistä. Kurki on nykyään  tuttu kaveri kodin  läheisillä pelloilla.

Väistämättä iskee mieleen Kirsti Kunnaksen runo:

 

"Olipa kerran kurki, joka yhdellä jalalla eli

ja päätänsä riiputteli

ja yhtenään mietiskeli:

Olisinpa surkea

jos muistuttaisin kurkea."

Niinpä niin.

  

Hirviemo kurkistelee pusikon reunasta. Sen maha pullottaa. Lienee saanut jo vasan tätä kirjoitellessa. En ole koskaan päässyt todistelemaan h-hetkeä. Sen sijaan poika sattui kerran ojanpientareelle, jossa hirvi oli juuri synnyttämässä. Harvinaista, että niin näkyvällä paikalla.

 

Joutsenia rakastan. Niin rakasti Sibeliuskin. Köykäinen aasinsilta ihailemaani säveltäjämestariin, jonka juhlavuotta vietämme. 

 

"Joutsenet ovat aina ajatuksissani ja antavat elämälle loistoa. Omituista todeta, ettei mikään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa vaikuta minuun yhtä lailla kuin nämä joutsenet ja kurjet ja metsähanhet."

-J.Sibelius-

 

Kuvasarjan alimmissa kuvissa  komeilee teerikoiras puun latvassa. Se lyyrapyrstöinen. Näyttää kuin pahvitaululta tuolla puun nokassa istuessaan:)

 

 

Sinitiainen pesänrakennuspuuhissa. Huvittavaa kyllä - on näyttänyt löytäneen  viime syksynä menehtyneen koiramme karvoja koira-aitauksesta nokkaansa. Kaikki talteen!

 

Illan kalastusreissulla lokit ja tiirat parveilevat veneen ympärillä. Heittelemme takaisin veteen verkkoihin eksyneet roskakalat, täytyy ihastella lintujen kykyä napata kalasaalis vedestä!

 

Samoilemassa pienellä metsäjärvellä. Suojaisan kiven kainalossa lakka kukkii.  Muutama karpalokin löytyy.

 

Taidanpa  muuten osallistua 5.-luokkalaisten kanssa tähän alla olevaan:

 

 

Joku nimittäin juuri tunnilla laukoi, ettei voi ymmärtää mitä järkeä on olla lintubongari. Odottakaahan vaan - käsitykset voi vielä  muuttua:)

 

Rangaistuksia entisaikoina, osa 9: mestaaminen ja hirttäminen, roviolla polttaminen sekä itse pyöveli sun muuta...

Ja "Rangaistuksia entisaikoina"- sarjan  loppuhuipentuma, eli viimeinen jakso on käsillänne!

Nyt karmivaan aiheeseen, nimittäin mestaamiseen, hirttämiseen, roviolla polttamiseen ja pyöveliin... Aikaisemmin olen muuten  sivunnut aihetta kirjoittamalla  Kälviällä tapahtuneesta mestauksesta ja mestauspaikasta.

Kokkolassa ei ollut paljon väkivaltaisia tekoja aikaisempina vuosisatoina. Kaupungin perustamisesta 1600-luvulta aina  vuoteen 1714 eli isoonvihaan saakka löytyy tieto ainoastaan kahdesta  taposta. Vuonna 1635 sai surmansa Torniosta tullut henkilö, joka lyötiin kuoliaaksi  vaimo Ingerin saunassa, johon oli kokoontunut ryyppyseurue. Tämän tapauksen lopullisesta rangaistuksesta ei ole säilynyt tietoa, tiedetään vain että  ainakin alun perin oli tuomiona kuolemanrangaistus. Toinen tappo oli 1707. Silloin puolalainen vanki  iski vartijaansa  niin lujaa, että tämä myöhemmin menehtyi ja puolalainen hovioikeuden päätöksellä  mestattiin.

Pyövelin tehtävänä oli "hoitaa" mestatuksi tai hirtetyksi  tuomitut. Kokkolassa ei ole ollut "omaa" pyöveliä. Pyöveleinä toimivat henkilöt saapuivat tänne  "töihin" Uusikaarlepyystä tai Vaasasta.

Rangaistuskäytännöt olivat 1600- ja 1700-luvuilla ankarat. Murhamiesten lisäksi tappotuomion saivat myös eläimiin sekaantuneet, harhaoppiset, noidiksi osoitetut ja murtovarkaat. Vuoden 1738 laki määräsi kuolemantuomion kaiken kaikkiaan 68 rikoksesta, kuten valtiopetoksesta, jumalanpilkasta ja raiskauksesta. Niin kuin monet muutkin rangaistukset, oli myös kuolemantuomion täytäntöönpano  julkinen tilaisuus.

Yllä: Vanha vesitorni Mäntykankaalta. Tässä lähistöllä tapahtui nuo kauheat tuomioiden täytäntöönpanot. Kokkolan hirttopaikka sijaitsi Skrammelbackenilla, joka kuului nykyiseen Mäntykankaaseen. Aivan tarkkaa paikkaa ei ole tiedoissa säilynyt, mutta todennäköisimmin paikka oli nykyisen Vingenkadun tienoilla.

Vuonna 1585 tuomittiin lohtajalainen Heikki Lappalainen kuolemaan ja mestattavaksi. Syynä mestaukseen oli noituudella surmaaminen. Heikki oli maksusta surmannut tytön tämän äidin toimeksiannosta noitarummun avulla.

Uusikaarlepyyläinen Heikki Matinpoika Hakalainen on tunnetuin Pohjanmaan läänin pyöveleistä. Hän oli kolmas lääninpyöveli ja hänet nimitettiin virkaansa 1660 toimien siinä 40 vuotta. Hakalaisen kerrotaan olleen korvapuoli, koska Turun pyöveli  vihki  Hakalaisen tehtäväänsä leikkaamalla häneltä toisen korvan, Tämä liittyy siihen, että ajateltiin, että pyöveli tunnistetaan missä tahansa, jos hän yrittää matkata tai luikkia pakoon tehtäviään muille seuduille. Myöhemmissä tutkimuksissa on päätelty Hakalaisen  mestanneen tai hirttäneen  pitkästi toistasataa ihmistä.

Pyöveli Hakalaiselle määrättiin asuinpaikaksi Uusikaarlepyy, koska se sijaitsi Pohjanmaan läänin keskipaikkeilla. Häntä varten rakennettiin tupa tulliportin lähettyville, mutta kuitenkin tulliaidan ulkopuolelle. Kaupunkiin pyöveli ei saanut asettua, vaan hän joutui perheineen elämään melko eristettyä elämää ympäristön asukkaiden pelätessä heitä. Jos Hakalaisen taloon oli kaupunginpalvelijoilla asiaa, saattoivat he ottaa varuiksi kymmenmiehisen saattojoukon mukaan.

Pyöveli Hakalaisen poika toi Tallinnasta 48 rullaa tupakkaa tullia maksamatta (Heh, näyttää olevan vuosisadasta toiseen suurin piirtein  samat houkutukset Tallinnassa...)  ja kolme tullimiestä lähetettiin tupakkaa takavarikoimaan Hakalaisen talosta.  Tullimiesten avuksi määrättiin yhdeksän porvaria. Hakalainen otti mestauskiveen esiin  virkamiesten asian kuultuaan   ja asetti sen pöydälle sanoen:""Jos joku hievahtaakin etsiäkseen tupakkaa minun talostani, lyön päät poikki teiltä kaikilta, sillä lukumääränne ei minua peloita". Syntyi käsirysy, johon myös Hakalaisen vaimon osallistui. Porvarit pääsivät lopulta voitolle ja veivät Hakalaisen vaimoineen kaupungin vankihuoneeseen oikeuden käsittelyä odottamaan. Kun Hakalainen tuotiin raastuvanoikeuden eteen myöhemmin, hänen huomattiin vapauttaneen itsensä käsiraudoista lukon rikkoen. Asiasta häneltä kysyttäessä Hakalainen vastasi ""On samantekevää, onko minulla niitä vai ei, sillä minä en aio paeta".

 Hakalaisen palkka vahvistettiin Vaasassa keväällä 1660 neuvotteluissa, joita johti maaherran Graan. Kun ensin oli tiedusteltu Turun pyövelin palkkiota, päädyttiin Kruunun sakkorahaosuudesta maksamaan Hakalaiselle seuraavasti:

• mestaus-3 taalaria
• hirttäminen- 4 taalaria
• polttaminen ja teilaaminen - 5 taalaria

Pyövelin työ oli lääninhallinnon  virkamieshierarkian alinta tasoa 1600-luvulla. Pyövelin tehtäviin joutuivat usein armahdetut rikolliset. Tehtävä saattoi myös siirtyä isänperintönä...Pyöveli pani täytäntöön kuolemantuomiot ja hautasi myös itsemurhan tehneet. Joskus hän lisäksi toimitti raipparangaistukset, mutta yleensä ne teki profossi eli piiskaaja.

Pyöveli Heikki Matinpoika Hakalainen joutui monia kertoja selvittämään omiakin laittomia  tekojaan oikeudessa. Välillä hän istui vankilassa. 1695 pyöveli Hakalainen oli Vaasan raastuvassa epäiltynä noituudesta. Hakalainen kun oli parantanut porvari Matti Mikonpojan lapsen ihralla, koska lapsi kärsi tuskallisesta kivusta. Pyöveli  sai vapauttavan tuomion vakuuteltuaan oikeudelle, että kyseessä oli ollut tavallinen kansanparannusmenetelmä, eikä suinkaan noituus.

Hakalaisen aikaan liikkeellä oli   noitahysteriaa, jonka vuoksi moni menetti henkensä paholaisen liittolaisina. Noitahysteria kävi kuumana erityisesti Pohjanmaalla. Tämän  päivän oikeuskäytäntöihin verrattuna  tuomiot olivat kyseenalaisiin  perusteisiin pohjautuvia. Toisaalta vuoden 1734 Ruotsin rikoslaki sisälsi monenlaisista rikostyypeistä rangaistuksena kuolemantuomioita ja tapauksia tutkittiin tarkastikin ennen tuomion julistamista.

Noita-aiheeseen liittyen - omassa suvussani on myös ollut noidaksi epäilty! Tämä tosin tapahtui Vetelissä vuonna 1673, mutta kerrottakoon, koska sivuaa aihetta sen verran, että noidaksi syytetyn esiäitini, Margetan ensimmäinen puoliso oli kälviäläinen. Kun kirkkoherra Isak Falander piti  Vetelissä  tarkastusta ja tiedusteli, onko  pitäjässä harjoitettu noituutta, kertoi  kyläläinen Sisilia Martintytär (hänkin muuten esiäitejäni...)  kirkkoherralle, että Ruotsin Smålannista  Veteliin  Alperin taloon avioitunut esiäitini Margeta Håkansdotter olisi pääsiäisellä ehtoollisella olleessaan  ottanut öylätin pois suustansa ja kätkenyt sen! Öylätti tiedettiin vaaralliseksi aseeksi noitien käsissä ja Margeta joutui kuulusteluihin, joissa hän kertoi sulkeneensa kädellä suunsa, koska hänellä ei ollut ylähampaita ja siksi oli vaikeuksia öylätin kanssa. Selitystä ei uskottu, vaan Margeta joutui hankkimaan yksitoista todistajaa itsensä lisäksi. Todistajien tehtävänä oli suorittaa ns. puhdistusvala  eli vannoa Margetan syyttömyyttä, minkä he onnistuivatkin tekemään...Eli pienestä puhdistusvalasta se on kiinni meikäläisenkin elo:)

1700-luvulla huomattiin pyövelin tarpeellisuus lainkäytön välttämättömänä osana. Tällöin toimen  yhteiskunnallinen hyväksyttävyys myös parani lähes talonpojan tasolle. Enää ei entisiä rikollisia kelpuutettu pyövelin tehtäviin. Pyöveliksi hakeutuvan mainetodistuksen tuli olla moitteeton ja lääkärintutkinnassa hänen täytyi osoittaa  tarpeeksi luonteenlujuutta ja riittäviä  ruumiinvoimia. Pyöveleiden aseman kohoamisesta kertoo sekin, että pyöveleiden on todettu eläneen suuremmitta kahnauksitta naapuristossa ja hyvin samankaltaisesti kuin kuka tahansa kyläyhteisön torppari tai pikkutilallinen. 1700-luvun "peeveleiden" kerrotaan myös jo vetäneen naisten huomiota puoleensa. Moni oli aviossa useita kertoja ja heillä oli myös lapsia.

  

Yllä:Kuva Mäntykankaalta, jonka läheisyydessä aikaisemmin moni koki viimeisen päivänsä.

Pyöveli koettiin yleisesti pelottavaksi henkilöksi. Tiedetään vanhempien pelotelleen  kurittomia lapsia sanomalla " Ole kunnolla, tai pyöveli tulee. Piiskuri tulee, ellet ole kunnolla..." Wiirilinna kertoo artikkelissaan puolestaan eräästä rengistä joka mieluummin nukkui lattialla kuin suostui koskaan enää menemään siihen sänkyyn, missä pyöveli oli Kokkolan reissullaan nukkunut.

Vielä vuonna 1775 mestattiin Kokkolassa ryöstömurhan tehnyt maaseurakunnan jäsen. Silloinen kirkkoherra Chydenius oli puhutellut syytettyä oikeudenkäynnin väliajalla käräjätalossa vetoavasti, ja syytetty olikin tehnyt täyden tunnustuksen. Murhaaja koki mestaustuomion vuoden 1775 elokuussa.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2014.

Ainakin yhden naisen tiedetään poltetun roviolla Kokkolassa. Asia oli oikeuden käsiteltävänä vuonna 1701.  Palvelustyttö Britta oli ollut suhteessa renkiin, joka joutui äkisti sotilaaksi. Britta oli raskaana rengille, mutta sulhasen poissaolon vuoksi avioliittoa ei voitu solmia.  Niinpä Britta päätti salata koko asian. Lapsi syntyi salassa ja Britta pilotti sen navetan lattian alle. Kaikki ei mennyt kuten Britta oli suunnitellut, vaan Brittaa alettiin kuulustella ja lapsikin löytyi. Ei kuitenkaan löytynyt todisteita lapsen väkivaltaisesta surmaamisesta, vaan kävi ilmi, että Britta oli  etukäteen todennut läheisilleen, että lapsi olisi kuollut. Britta kielsi syyllisyytensä ja vannoi, että oli piilottanut lapsen, koska ei ajatellut  sillä olevan suurta merkitystä lapsen jo kuoltua.

Oikeus kuitenkin päätyi siihen, että koska Britta oli salassa synnyttänyt sekä piilottanut lapsen ruumiin, antanut ristiriitaisia tietoja ja valehdellut, hänet tuomittiin kuolemaan ja roviolla poltettavaksi.  Asia annettiin vielä  hovioikeuden tarkastettavaksi, joka mitä ilmeisemmin vahvisti tuomion. Tuomion täytäntöönpanopaikasta ei ole tarkempaa tietoa.

Mestaamisen jälkeen ruumis joko teilattiin tai poltettiin roviolla. Roviolla poltto oli rangaistuksista ankarin, koska uskottiin ikuiseen sieluun ja  ruumiin ylösnousemukseen. Noidat poltettiin aina. Poltetulla ruumiilla ei katsottu olevan mahdollisuuksia ylösnousemiseen. Teilipyörässä puolestaan oli pölkyn päässä kärrynpyörä, johon tuomittu mestauksen jälkeen heitettiin ja jätettiin petolintujen syötäväksi.

Pyöveleiden työtehtäviin kuului muutakin kuin pelkkä tuomitun kaulan katkaisu tai hirttäminen. Heidän tehtävänään oli käydä hautaamassa sellaiset henkilöt, jotka olivat joko hirttäytyneet tai hukuttautuneet. Tuollaiset henkilöt katsottiin saastuneiksi ja siksi ainoastaan pyöveli pystyi heitä käsittelemään. Yhtä saastuneiksi katsottiin myös elämiin sekaantuneen uhriksi joutuneet eläimet! Nekin pyövelin täytyi käydä lahtaamassa ja hautaamassa  huomiota herättämättä.

Yllä: Sandqvistin maalausliikkeen rakennus. Paikalla sijaitsi aikaisemmin ns. Galgpotten eli hirttolampi.

Tässä osittaista  listaa Kokkolassa aikojen saatossa mestaustuomion saaneista, joita on mainittu  "Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina"- tekstissä. Osa rangaistuksista muutettiin tosin lopulta lievemmiksi.

• 1577 Kokkola, Kälviä Riippa Pietari, mestattu
• 1577 Lohtaja, Kotilainen Paavo, mestattu                              
• 1584 Kokkola, leskinainen "Enkia" Kaarina, mestattu           
• 1585 Lohtaja, Lappalainen Heikki, mestattu lapinnoita                            
• 1678 Kokkola, Pröttö Nilla Margareta                    
• 1680 Lohtaja, Tokoi Antti Antinpoika

Listan ulkopuolle mahtuu tuomioita muista  mestaukseen tuomituista rikoksista. Vuosina 1584 ja 1725 mainitaan esimerkiksi kokkolalaismiesten eläimiinsekaantumisista tuomiot.

Pyöveli sai uuden matkamääräyksen mestauspaikalle, kun mestattujen ruumiinosat olivat roikkuneet riittävän ajan teilinpuussa luonnon ja haaskalintujen armoilla. Pyövelin tuli tällöin kopistella tuomitun jäännökset alas ja kuopata ne siunaamattomaan maahan johonkin mestauspaikan läheisyyteen...

1700-luvun aikana Pohjanmaan pyövelin toimessa ennätti heilua toistakymmentä miestä. Heikki Hakalaisen jälkeen pestiin tarttui Elias Jaakonpoika 1710- ja 1720-luvuilla.  Hän joutui käyttämään aina tuomioita täytäntöön pannessaan punaista pyövelinviittaa. Johan Dahl hoiti pyövelin hommia 1727-1744 hukkuen työmatkallaan Ilmajoella.  Talokkaan poika Mickel Marcusson Dahl sai valtakirjan pyövelin toimen harjoittamiseen 1746 ja hän hoiti lääninpyövelin hommaa äkilliseen kuolemaansa saakka 1754. Mustasaarelainen renki  Niilo Eskopoika Rönnblad pestautui alun perin piiskuriksi ja siirtyi  pyöveliksi Dahlin kuoltua. Viimeinen Vaasan lääni pyöveli oli isokyröläinen itsellisen poika Juho Matinpoika Nyberg. Nyberg tunnetaan siitä, että hän on yksi harvoista työurastaan ulkopuolisille kertoneista. Hänen muistelmiaan on talletettu myös kirjalliseen muotoon. Yllättävää kyllä, mutta Nyberg paljastuu muistelmiensa kautta lapsirakkaaksi, ystävälliseksi ja vaatimattomaksi vanhukseksi, joka luki  päivittäin hengellistä kirjallisuutta!

Tämän kirjoituksen myötä  muistuu omasta lapsuudesta mieleen, kuinka  vanha sukulaismies epäonnisina hetkinä  sadatteli "Voi peevelin peeveli..." Taisi olla pyövelin sadattelua, joka oli siirtynyt sukupolvelta toiselta vähän eri sana-asussa:)

Ja lopuksi: Jos haluat lukea aivan huipun historiaan liittyvän kirjan, en voi kuin suositella Anneli Kannon upeaa kirjaa "Pyöveli." Tämä kirja vei mennessään. Luin sen lähes kertaistumalta. Kirja sijoittuu muuten erityisesti Pohjanmaalle ja tarina kertoo oikeasta menneestä historiasta - jopa osa henkilönimistä on  todellisuuspohjaisia - kuten pyöveli Heikki Kovalainen, jonka elämää Kanto on värittänyt hienosti. Kanto on selvittänyt todella tarkasti pyövelien ym.  historiaa sekä Suomessa että ulkomailla ja rakentaa fiktiivisen kirjansa tarkoille yksityiskohtaisille asiatiedoille.

LÄHTEET:

Kadonnutta Vaasaa etsimässä. Osa 14 Vernenmäen mestauspaikka 2. [https://www.youtube.com/watch?v=vkzPv1jS4Jo] Katsottu 14.5.2015.

Keskisarja, Teemu. "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa"  Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/keskisarja/secoitux.pdf] Luettu 11.4.2015.

Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 72, 77.

Kokkolan kaupunki - Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten kohteiden inventointi. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114294&ttyyppi=pdf&kunta_id=272] Luettu 10.1.2015.

Kulttuuriympäristö. Kokkola. Galgbacken. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010123] Luettu 12.1.2015.

Luukko, Armas. "Suomalaisen pyövelin muotokuva", teoksessa Valoa kansalle. 1989.  

Murha. info. Historiaa. Pyövelit Suomessa. [http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=8042] Luettu 11.4.2015.

Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa. Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina. [http://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/ajat.html] Luettu 8.3.2015.

Näkökulmia arkistosta. Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. [http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html] Luettu 10.1.2015.

Siikajoki-Kokkola voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013. [http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Siikajoki/Siikajoki-Kokkola%20vjl%20muinaisj-inv%202013.pdf] Luettu 12.1.2015.

Suku-forum. Pyöveli Nils Rönblad. [http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-28504.html] Luettu 14.5.2015.

Suuri Pohjan sota ja Isonvihan aika. Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 12.1.2015.

Vanhaa Räyrinkiä. 1994,s. 375.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle. fi. Ole kunnolla tai pyöveli tulee![http://yle.fi/uutiset/ole_kunnolla_tai_pyoveli_tulee/6161658] Luettu 12.1.2015.

Yle uutiset. Pyövelin kirveestä katkesi yli neljäsataa päätä pohjanmaalla. [http://yle.fi/uutiset/pyovelin_kirveesta_katkesi_yli_neljasataa_paata_pohjanmaalla/7844403] Luettu 11.4.2015.