Laajalahden uimarannalla

Hellepäivän iltana lähden ajelemaan kohti Laajalahden Hietanokan  uimarantaa. On juuri satanut. Minua se ei haittaa, sillä  olenkin  erityisesti odotellut sateista hetkeä kuvaukseen. Sade tyhjää rannan nopeasti. On hieman kiusallista heilua pitkän putken kanssa alueella, joka on täpötäynnä ihmisiä vähissä vaatteissaan. Mieluummin keskityn kuvaamiseen omassa rauhassa. 

Laajalahden uimaranta sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Kokkolan keskustasta, Öjanjärven rannalla. Ajan sinne Pietarsaarentien suuntaan ja sieltä käännyn Kvikantintielle, josta edelleen Hietanokantielle. Tie ovat sangen hyväkuntoisia, pyöräretkenäkin matka taittuisi hyvin! En ole vuosikausiin käynyt paikalla, muutaman vuosikymmen sitten paikka oli todella suosittu. 

Opasteet ovat niin selkeät, että vieraampikin osaa perille.

Laajalahtihan oli aikoinaan merenlahti,. joka sittemmin padottiin vuonna 1969 ja siitä tuli Öjanjärvi.

Parkkeeraan auton portin lähelle. Portti estää etenemisen autolla sun muilla tästä eteenpäin.Rauhoittava elementti, vaikka portti hieman eläneeltä jo näyttääkin...

Sateen jälkeen metsä tuoksuu taivaalliselta. Pikkulintujen  keveä sirkutus kiirii kaikkialla. Metsäpolku on leveä ja ihanan siisti. Sandaalit jalassa selviytyy hyvin. 

Ja sitten ihan luxusta! Kaupunki on laittanut upouudet  kävelypuut rantaan asti. Ei näitä oikein pitkospuiksi voi sanoa:) Aivan ihanan leveät ja  kevyet kulkea.  Puukuja pujottelee pitkin  siistiä metsikköä muutaman sadan metrin matkan, aina hiekkarantaan saakka. Täällä pystyisi vaivattomasti liikkumaan rattaillakin, aivan huippua!

Laajalahden maasto on ihanaa - suorastaan houkuttaa liikkumaan!

Metsän siimeksestä puukuja johtaa välillä hiekkakeitaalle.

Hiekassa kasvaa harvakseltaan pieniä havupuita.

Ja sitten siintää etäämpänä jo ranta.

Jätehuolto toimii kesäisin alueella, harmikseni huomaan yhden betoniroskiksista kaadetun. Joku on halunnut uhota voimillaan...

Polun vieressä on rinne, jota olisi kiva samota.

Metsätähdet kukkivat puiden ympärillä metsämaastossa. Koko metsä kukkii!

Lopulta puukuja loppuu ja alkaa pehmeääkin pehmeämpi hiekka. Rannalla on  vain kolme nuorta iltaa viettämässä. Ovat parhaillaan laittamassa tulta grilliin. Kuulen muutaman  ikävän rasahduksen ja päättelen, että  porukalla ei ollut polttopuita matkassa. Näen heidän raahaavan etäämpää paria rankaa...Kun huomaavat minut, lopettavat puuhat.

Ranta on autio - juuri kuten olen toivonutkin. Hiekkarantaa siintää pitkästi eteenpäin. Yleisilme rannalla on siisti. Oikeastaan yllättävän siisti paahteisen päivän jäljiltä.

Rantavahtia aluella ei ole.  Sen sijaan metsän kätköistä löytyy puuhyyskät miehille ja naisille.

Löytyy myös kaksi katettua tilaa, jossa voi vaihtaa uikkarit...

Sade lakkaa. On täydellisen tyyntä ja lämpötila lähemmäs + 30 astetta. Kuljen rantaa ees ja taas. Tässä vaiheessa märähkö  hiekka tarttuu varpaisiin, mutta ei sen niin väliä. Kylläpä se  kuivuttuaan irtoaa...Ei ainakaan sukat kastu tässä kesäasussa:))

Rannalta löytyy parista kohdasta pelastusrenkaat.

Ranta on matala.Katson, kun nuoret kahlaavat veteen ja yksi heistä huutaa "aina vaan matalaa. " Tämä olisi pikkulapsille aika oivallinen kahlailupaikka. Veteen kuvatessa näkyy hiekkapohja.

Todellinen rantakoivu...

Päivemmällä alueella on hiekan  jäljistä päätellen ollut  melkoista vilinää. En voi olla kuvaamatta jonkun tekemää  hiekkakuoppaa. Mieleen nousee muisto viidentoista vuoden takaa. Oli sateinen ja kylmä  kesäpäivä, jota vietimme mökkeillen poikieni kanssa. Ei ollut mitään tekemistä, kun uida ei tarennut..Kurvasin autolla kotiin, hain kuravaatteet ja ison kasan  hiekkaleluja. Vietimme yhden ikimuistoisimmistä kesäpäivistä ikinä kaivaen upeaakin upeampia hiekkalinnoja. Lopultakin parhaat huvit on ilmaisia elämyksiä, yhdessä vietettyjä hetkiä...

Alkaa sataa uudelleen. En pienestä sateesta piittaa, ainut huolenaihe on, ettei kamerani kastu. Kiedon sen paitani sisään. Veden pinta on ihana katsella, kun pisarat tipahtelevat siihen.

Etäämpänä   rannalla joku on koonnut simpukankuoria kasaksi asti. Lapsen silmin nämä ovat meren aarteita...Ihanaa...

Siitepölyä on veden pinta keltaisenaan, muutoin vesi näyttää houkuttelevan puhtaalta.

Grilikatoksessa on pois lähtiessäni edelleen nuorisoa. Plarailevat siellä  kännyköitään ja odottavat makkaroiden valmistumista.

Kokonaisuutena paikasta jää erittäin hyvä maku. Voisin hyvin harkita tätä uudelleen uintipaikaksi.  Seutu on niin erityinen hiekkoineen, että tänne voisin tuoda myös ulkomaalaisen turistin. Lisäpisteitä paikka saa  helposta liikkumismahdollisuudesta.

Figarol-kissa katukuvassa

Kokkolan tunnetuin ja oletettavasti pitkäikäisin katti on Figarol-kissa, se kaupunkikuvassa edelleen näkyvä. Omakohtainen muisto tulee 1970-luvun alusta, kun lapsuuden perheen kanssa lähdettiin  kaupunkiin ostoksille. Auto parkkeerattiin lähelle Matkahuoltoa ja ensimmäinen maamerkki oli tuo musta kissi  karamelleineen. Maaseudun tyttö ei ollut ikänään muraalia nähnyt. Mainos oli sangen onnistunut, koska se sai kaupungissa jo muutoinkin  pää pyörällä olleen välittömästi paikallistamaan  tienoon ja loi ihanan mielikuvan kaupungista ja tutuista karamelleista suloisen kissan kera... 

Ja tietysti karkkimainos muutoinkin upposi lapsen mieleen. Minulla on muistoja Figarol- rasiasta. Sehän oli melko vankkaa kartonkia ja muotoilultaan erikoinen. Omissa muistoissa on, kun mummon veli vetäisi taskustaan punaisen Figarol-rasian ja kysäisi, pistettäiskös suut makeiksi. Rasia makasi isoenon kämmenpohjassa, se näytti kivalta. Sieltä sitten pikku kätösin sai poimia muutaman valkean pastillin, jotka pyörivät ees ja taas rasian pohjalla... Rasian takakannessa mainostettiin muistini mukaan  pastilleja erityisesti laulajan pastilleina. Tarkempi tutkiskelu osoittaa takakannen tekstin tällaiseksi:

"Professori Väinö Sola antoi jo v. 1937 Figarolista seuraavan lausunnon: Figarol on laulajan pastilli, miellyttävän makuinen, ääntä kirkastava ja piristävä. "

Väinö Sola  (1886-1961) oli oopperalaulaja, tenori. Siksi hänet varmaan oli valittu tuotetta mainostamaan rasian kanteen. Kukapa tietäisi äänen kirkkauden paremmin  kuin ammatikseen laulava! Kaksikieliseen kaupunkiimme mainoksen kaksi kieltä  taas sopii kuin Figarol laulajan suuhun.:))



                  

Nämä seinämaalaukset - aika usein mainosteemalla, olivat muutama vuosikymmen sitten kaupunkikuvien helmiä. Mainos oli kätevää totetuttaa ajattomana seinämaalauksena. Tuotteiden elinikä oli pidempi ja mainostettavat asiat jokaisen tuntemia...Seinämaalaus toimi maamerkkinä ja tuotteen brändinä vuosikymmeniä.

Tämän Tehtaankadulla, ns. Viitakulman talon seinässä olevan seinämaalauksen eli muraalin ovat maalanneet Arvo Mikael Isokoski ja Lauri Kristian Sironen 1962 paikallisen Vainion mainostoimiston toimesta. Kivitalon viereinen puutalo rakennettiin jo 1827 asuintaloksi, myöhemmin se on toiminut liikehuoneistona. Kivitalo itsessään on asuinkerrostalo, jonka alimmaisessa kerroksessa on liiketiloja.

                  

Vuonna 2006  kokkolalainen kissa sai uuden ilmeen, kun Pohjola-Norden otti vastuulleen katti-mokoman restauroinnin. Työn toteutti Pärra Andersson mainos- ja kirjankansitaiteilija Björn Landströmin alkuperäiskuvien perusteella.

Yllä: Figarol-rasia juuri painosta tulleena. Kuva lainattu täältä. 

Figarol tuotteena tuli markkinoille jo 1930-luvun puolivälissä. Sen valmistaja oli aluksi Ipnoksen leipätehdas, joka oli perustettu 1904 turkulaisen työmies Juho Mäkelän toimesta. Vuonna 1912 tehtailija Arthur Vile´n  osti tehtaan ja leipomo sai nimen Ipnos Brödfabrik.  Vile´n myi leipomoyhtiönsä osakkeet 1934 ja yhtiön perustamisesta lähtien johtokunnan puheenjohtajana toiminut Heikki Huhtamäki valittiin järjestelemään yhtiö uudelleen. Toimialan laajeneminen alkoi, pelkkä näkkileipä ei enää  lyönyt leiville.  Alkoi vohveleiden ja keksien valmistus sekä vuonna 1936 myös makeisten, erityisesti pastillien tuotanto.

Figarol-pastilleja valmistettiin aluksi pelkästään valkoisina, mutta rinnalle tulivat myös Jodi-Figarol ja Terva-Figarol. Jodi-Figarolia käytettiin sota-aikana myös armeijan tarpeisiin. 

Yllä: Jodi-Figarolrasia. Kuva lainattu täältä.  

                

Hyvin erikoisen ja mieliin jääneen pikkurahakukkaromallin Figarol-tuotteelle suunnitteli Heikki Huhtamäki ja sen valmistukseen tarvittiin erityisesti tälle tuotteelle suunniteltu kone. Makeistuotteiden valmistus siirtyi 1940-luvun alkupuolella Hellaksen Kärsämäen tehtaalle.

                     

Netistä bongaan tiedon, että lähestyvien Kokkolan 400-vuotispäivien kunniaksi on valtuustoaloitteen pohjalta harkittavana  kaupungissa jo olevien muraalien rinnalle uusi   muraali, mikäli päästään myönteiseen tulokseen neuvotteluissa taidetoimijoiden kanssa. Alotteessa on todettu, että kaupungilla liikkujille pitäisi tarjota jotain ilahduttavaa, persoonallista ja muistettavaa, mikä lisää kaupungin vetovoimaa - esimerkiksi Upeart-taidekollektiivin tai muun urbaanintaiteen toimijaryhmän tuotoksena. Kun aikaisemmin muraalit olivat pääasiassa mainoshenkisiä, on niiden rahoittajina 2010-luvulta lähtien yhä useammin olleet kunnat yhteistyössä kiinteistöjen omistajien kanssa.

                    

Jee, mielikuvissani näen jo monta upeaa  - ehkä historiateemaista -  mahdollisuutta uudeksi muraaliksi kaupunkikuvaamme elävöittämään!

LÄHTEET: Facebook. Kokkola.Karleby. Tämä se aina piristää.  Luettu 4.6.2019. 

Historiasuunnistus. Nettiversio. [file:///C:/Users/Minna/Downloads/Historiasuunnistus_nettiversio%20(2).pdf] Luettu 4.6.2019. 

KP24. Figarol-kissa palaa Tehtaankadulle. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/44079/figarol-kissa-palaa-tehtaankadulle] luettu 4.6.2019.

Kokkolan kaupunki. Kaupunginhallitus. Pöytäkirja 8.4.2019, s. 37.  [http://kokkola.oncloudos.com/kokous/20195558.PDF] Luettu 4.6.2019. 

Turun sanomat. Sanna Kupilan aliokirjoitus: Ipnos aloitti näkkileivän tuotannon  sata vuotta sitten. [https://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1073984885/Sanna+Kupilan+aliokirjoitus+Ipnos+aloitti+nakkileivan+tuotannon+sata+vuotta+sitten] Luettu 4.6.2019. 

YLE uutiset. Kokkola  haluaa piristää keskustaa muraalilla. [https://yle.fi/uutiset/3-10763108] Luettu 4.6.2019. 

YLE uutiset. Seinä maalaukset ja -mainokset lähes kadonneet Suomesta.