Siamilaisten kaksosten tarina Kälviältä

Kesällä Kälviän syntyneiden ja kastettujen kirkonkirjoja selaillessani sattui silmiini mielenkiintoinen lisämaininta. Asia jäi vaivaamaan mieltäni ja päätin tutkia sitä lisää.

Merkintä löytyi Kälviän syntyneiden ja kastettujen kirkonkirjoista 18. helmikuuta 1860.

"tvillingbarn Luokkamäki Pigan Sofia Johansdr. oäkta dödfödd sammanväxte med en gemensam mage. "

Eli suomennettuna "kaksoslapset Luokkamäki, piika Sofia Johanintytär, aviottomat, kuolleenasyntyneet yhteenkasvaneet yhteisellä vatsalla." 

Siinäpä sitä jo kirousta kerrakseen. Avioton piika tekaissut lapsia, isää ei tiedossa, syntyneet ja  kuolleet epämuodostuneina. En tiedä, mitä asiasta on tuohon aikaan ajateltu. Uskoakseni asia on ollut hyvin vaikea käsitellä. Tapahtunut on varmaan olllut vuoden puheenaihe ja synnyttänyt juoruja juorujen perään. Sääliksi käy piikatyttöä. 

Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista löytyy kuin löytyykin sinnikkäästi penkomalla  asiasta lisää. Suomen julkisia sanomia- niminen lehti ilmoittaa tapahtuneesta 19.3.1860 - eli kuukautta myöhemmin -   seuraavasti:

"Kälwiältä 19. p. helmik. (jatko)

Eilen tapahtui sydäntä liikuttawa tapaus täällä meidän naapuri-talosta. Eräs piika-ihminen  oli wahwana, muilta salaten sen melkeen synnyttämiseensä hetkeen saakka. Jotkut wähän aavistivat, mutta piika sen ei sanonut sopiwan seinillenkään; tanssaten ja walssaten wain keikkui kylästä  täydestään wahwaa watsaansa puristellen, kehui ei olewansakaan lumppu-kääryn,  ja aina wielä wiime hetkeen asti wäitti wesimahan hänellä olevan. 

Waan kuin walkeni eileis (18) päiwä, niin selkeni asia arwollensa. Piika synnytti kaksi niin merkillistä lasta ettei ästen ole semmoista tapahtunut, waan oliwat kuolleena eikä oikein  täysi-kaswuiset eli täysi-aikaiset. Kuin oliwat kaswaneet yhteen rinnasta molemmin  ja watsasta olivat myöskin yhdistetyt aiwan toisiinsa kiini, olisi ollut merkillinen jos olisiwat hengissä syntyneet ja kaswaneet miehiksi, sillä net oliwat poikalapset. Toisella ei ollut kuin neljä warwasta kumpaisessakin jalassa. Ihmiset päättävät että net kaswowat sillä yhteen kuin äiti pitii niin kowin puristuksissa ja kiintiästi kruuwasi itsensä koko niiden kaswamisen ajan, ettei kukaan pitänyt tietää hänen olewan wahwana.

Talon emäntä, jolla se oli palveluksessa, löysi piian vuoteesta polsterin alta melkein kokonaisen tiili-kiwen.  Ei tiedetä mikä tarkoitus sillä oli sen kanssa. Luullaan hänen sillä takoneen watsaansa kuin noista lapsista on näkywiä loukkauksia: toisen päässä oli mustelmia,  ja oikein sujunut sisällenpäin, nenä-varsi poikki ja käsivarret mustana. 

Ei mahtane tuonlaiset asiat saada mennä etteiwät net tule tutkinnon alle ja tohtorin syynättäväksi  ja saatettua ansaittuun rangaistukseen senlaisesta menetyksestä. -Jo heittänen kynäni kuiwamaan, eli taidan kyllästyttää lukijoita  pitkällisellä kertomuksellani. Toiste lisää kirjoitetaan. 

Carle Matinp. Bengtilä. "

 

Tekstin luettuani istun pitkään ihan hiljaa. Tapaus on kammottava. Monellakin lailla. Aviottoman lapsen syntyminen oli jo häpeä sinänsä tuohon aikaan yhteiskunnassa. Lisää häpeää, tuskaa ja ahdistusta on tuonut salailu ja lopulta epämuodostuneiden kummajaisten syntymä. Ihmeellistä, että nuori äiti on synnytyksestä hengissä selvinnyt. 

18.2.1860 Kälviä.

Kirkonkirjoja selatessani selviää, että Luokkamäet tunnettiin aikaisemmin nimellä Kippo. No tämähän näyttääkin sitten johtavan kautta rantain siipan sukulaisiin. Sofian vanhemmat olivat Johan Abrahamsson Kippo/Luokkamäki s. 25.5.1804 Ruotsalo  k. 3.3.1848 Luokkamäen torppa, Kippo, Kälviä ja äiti Caisa Eriksdotter Kourijärvi,s. 20.5.1806, k 1.3.1860 Kälviä.

Mielenkiinnon herättää myös se että Sofian äiti on kuollut vain pari viikkoa kaksosten syntymän jälkeen. Lienee ollut hyvin ahdistava asia, vaikkakaan en pysty kuolinmerkinnästä päättelemään yhteyttä juuri tapahtuneeseen. Äidin kuolinsyynä mainitaan "nerffeber", joten voi olla luonnollinen kuolema ilman sen kummempaa ahdistustakin. Joka tapauksessa murhetta murheen keskellä. 

Syntynyt	Kastettu	Kylä	Talo	Isä	Äiti	Lapsi
25.11.1838	2.12.1838		Luokkamäki	Trp. Johan Abramss.	Caisa Eriks.dr.	Sofia

Yllä: lainaus Hiski -sivuston syntyneitä- haulla. 

Sofia Johansdotter oli syntynyt 26.11.1838 Luokkamäen torppa, Kippo, Ruotsalo, Kälviä.

Yllättäen Sofia löytyy Pirkolan talosta Kälviältä piikomassa 1861 ja syntyneien luettelosta llöytyy löytyykin hämmentävä tieto. Sofia on synnyttänyt jälleen  (oäkta), tällä kertaa tyttövauvan 26.11.1861. Tyttö saa kasteessa nimekseen Johanna Wilhelmina.

Mutta ei ole onni myötäinen tälläkään kertaa Sofialle. Johanna Wilhelmina kuolee 1 vuoden 1 kuukauden ja 26 päivän ikäisenä.Jos oikein tulkitsen tekstiä, niin tautiin nimeltä engelska sjuka,mikä tarkoittaa suomennettuna riisitautia.

Sofia löytyy vielä vuoden 1863 rippikirjasta Kippon sivulta. Hänen mainitaan käyneen ripillä vielä vuonna 1869.

 Seuraavassa rippikirjassa vuonna 1870 Sofian mainitaan muuttaneen, till Wiborg eli Viipuriin. Joka tapauksessa vuonna 1870 hän on Kippon rippikirjassa yksinään ja merkinnällä inh. eli sisäänmuuttanut.

Ja kuinka ollakaan - kun innostun selailemaan netistä Viipurin tuomokirkkoseurakunnan  kirkonkirjoja, teen sieltä heti ensi haulla löydön! Piika Sofia Johansdotter Luokkamäki on ensinnäkin saanut Kälviältä muuttokirjan 27.9.1870. Hän on muuttanut Viipurin tuomiokirkkoseurakuntaan 5.1.1871. Tästä jatkan etsintää.

Sitten löytyy lisää. Sofia on  avioitunut 26.12.1872 suutarin, nuorenherran (skomakare, ungkarl)  Anders Johan Nylanderin kanssa. Voi, olen onnellinen heidän puolestaan!  Herää kyllä mielenkiinto, missä ja miten he ovat tavanneet. Mutta sitten tapahtumat loppuvat tai en vain löydä etsimääni. Ventovieraan paikkakunnan rippikirjoja en toki lähtenyt selailemaan...

Löydän vielä  suutari Antti Nylanderin saman seurakunnan kuolleiden kirjasta 16.2.1891. Hän on menehtynyt keuhkotautiin 46 v 1kk 18 pv ikäisenä.  Eli jos Sofia on elossa Antin kuollessa, heillä olisi ollu 20 yhteistä vuotta. Antin kuolintiedoissa ei mainita, että Antti  olisi kuollessaan ollut leski. En silti onnistu löytämään tietoja Sofiasta. En sitä, saiko hän lapsia Antin kanssa tai milloin kuoli. Voihan olla, että kaksosten syntymä on vaurioittanut Sofian elimistöä niin, ettei muita lapsia ole enää syntynytkään. Jos Sofia on kuollut vanhana, ei tietoja netin kautta tietysti siitä löydykään.

Mielenkiintoinen oli joka tapauksessa tämä tapaus ja siitä oli kiinnostavaa etsiä tietoja. 

LÄHTEET: Digitaaliset aineistot. Digi.kansalliskirjasto.fi. Suomen julkisia sanomia no 23. 19.3.1860. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/456224?page=2] Luettu 24.7.2019.

Kansallisarkisto. Kälviän seurakunta. Syntyneiden ja kastettujen luettelot1840-1860. [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8260908] Luettu 24.7.2019. 

Suomen sukututkimusseura. Historiakirjat. [http://hiski.genealogia.fi/hiski/eb8i3c?fi+0625,0013,0068,0132,0152,0245,0359,0597,0109,0277,0617,0618,0627,1064] Luettu 6.10.2019.

Länsipuiston koululaistyöt osana kestävää kehitystä

Elokuussa lähdin Länsipuistoon kiertelemään ja  katselemaan sinne keväällä ilmaantuneita metallirakennelmia. Tässä koostetta reissustani. 

YK:n jäsenmaat  sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintaohjelman, jolla on tarkoitus ohjata maailman kehitysponnisteluja  vuoteen 2030 asti. 

YK:n jäsenmaat - Suomi siis mukaanlukien - ovat sitoutuneet  tuottamaan kestävämmän maailman vuoteen 2030 mennessä. Perusopetuksen globaalikasvatus on osaltaan luomassa edellytyksiä oikeudenmukaiselle  ja kestävälle kehitykselle YK:n tavoitteiden mukaisesti. 

Hieno esimerkki tämän päivän koulujen kansaisnvälisyyskasvatuksesta sekä uusimman opetussuunnitelman rakentamisesta on taideteos YK:n kestävän kehityksen  Agenda 2030 ympärille. Halkokarin koulun viime lukuvuoden 5 A-luokka on työskennellyt ryhmätöinään  aiheen parissa näyttävästi. Kansainvälisyyskasvatus on yksi koulun tehtävistä ja se näkyy tässä yhteydessä laaja-alaisen aiheen toteuttamisessa oppimisympäristössä, johon meillä jokaisella oli mahdollisuus mennä. 

Kestävän kehityksen tavoitteet astuivat voimaan 2016, ne sitovat sekä köyhiä että rikkaita maita. Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17 ja niillä on yhteensä 169 alatavoitetta. Halkokarin oppilaat ovat koostaneet seitsemästätoista tavoitteesta osan kylteiksi ja maapallon mittaisiksi taideteoksiksi kaikkien katseltavaksi ja pohdittavaksi. 

Tekstikylttien reunaa koristaa eri väriset, numeroidut  ikonit, jotka perustuvat tavoitteiden epäviralliseen suomennokseen. Ikonit eivät ole tekstissä numerojärjestyksessä, vaan  puistossa kulkemassani järjestyksessä. 

Ikoni numero 1 kertoo "Ei köyhyyttä." Kylttiin on  tekstitetty "Poistetaan köyhyys. Turvataan hyvinvointi." Lisäksi kylteissä on oppilaiden koostamia ajatuksia "Puhdas vesi. Puhdas ystävyys. Maailma - sydänystävämme. " 

Kyltti linkittyy viereiseen metallipallon kotristeluun kysymällä "Montako vedensinistä sävyä sinä löydät?"

Metallisessa maapallossa on kaksi ihmishahmoa, joiden malli on varmaankin otettu oman luokan hahmoista luonnollisessa koossa. Työssä on lisäksi ympyröitä ja sinisiä sekä punaisia sydämiä.

                            

Ikoni numero 3:n viesti on "Terveyttä ja hyvinvointia. " Oppilaat ovat rakentaneet tässä ryhmätyössä maapalloonsa "Toivonmetsän." Sen keskeinen sanoma on "Terveellinen elämä. Hyvinvointia kaikenikäisille. "

Oppilaat ovat tähän työhön kiteyttäneet ajatuksen "Kevyet askeleet puhtaassa metsässä johtavat kirkkaisiin sydämiin." Lisäksi toiminnallisena tehtävänä on "Löydätkö  punaisen sydämen? Etsi sydänystävä. "

Vihreä väri johdattaa ainakin omat ajatukset mainiosti heti vihreisiin metsiin. Kuvaaminen on hieman haastavaa,  mutta tarkasti  kuvaa katsomalla ehkä näkee sen punaisen sydämenkin!

                                

 Ikoni numero 14 kertoo teemanaan "Vedenalainen elämä. " Oppilailla onkin tällä kertaa työstettynä "Meripallo. " Sen viesteinä ovat "Elämää veden alla. Kestävää kehitystä meressä. "Oppilaat ovat ideoineet tauluun lauseen "Haluamme polskutella puhtaissa vesissä ikuisesti. " Kysymyksenä tällä kertaa on "Löydätkö ihmisen?"

Meriteeman mukaisesti pallo on valtaosaltaan sinisävyinen. Näissä töissä on mainioita yksityiskohtia, kuten tässä työssä muoviset uimaräpylät... Löytämisen ilo kunkin työn luona riippu katsojan aktiivisuudesta. On myös kiva, että  kussakin työssä  on käytetty aivan erilaisia  materiaaleja. 

Myös ikoni numero 14 on sinipohjainen, sen teemana on "Vedenalainen elämä. " Oppilastyön nimi on "Unelmien meri. " Tärkeinä asioina  tekstikyltissä mainitaan "Vesistöjen suojelu, Veden aarteiden varjelu. " Tällä kertaa ajatus on muotoiltu näin "Katsoessamme puhtaiden lasien läpi, näemme meren kiittävän. " Ja taas kysytään "Löydätkö ihmisen"

Tämä maapallo on lähes täytetty kaloilla.

Ja niin - lisää niitä yksityiskohtia!

                                 

Ikoni numero 13 kertoo "Ilmastotekoja." Työn nimi oppilailla on "Viimeinen turvapaikka." Keskeisinä asioina on "Tehdään ilmastotekoja. Turvataan saasteeton maailma. " Oppilaat herättelevät katselijoita tällä kertaa toteamalla "Kiivetään yhteisvoimin parempaan huomiseen." Ja kysymyksenä "Montako ihmistä löydät?"

Työ on vihreä - musta sävyinen. Tarkemmalla tutkiskelulla löytyy muutakin...

                                 

Samasta ikonista numero 13 "Ilmastotekoja" löytyi toisenkin ryhmän työ. Sen otsikko on "Puhdas maapallomme. " Keskeisinä asioina mainitaan "Ilmastotekoja. Puhdasta hengittää. " Oppilaiden ajatus kiteytyy lauseeseen "Raikasta ilmaa maapallolle meidän aktiivisuudella. " Tässä on taasen  esitetty kysymys "Löydätkö ihmisen?"

Värimaailma pallossa kuvastanee ainakin  merta ja jäätiköitä.

                                       

...ja alareunasta löytyy se ihminenkin!

Nämä metalliset maapallot ovat esteettiset ihan sellaisenaankin. Ja hyvin rakennetut. Työt niissä eivät kestä ikuisesti, mutta maapallo on ja pysyy - eikö?

                               

Ikoni 2 ketoo "Ei nälkää. " Oppilaiden työn nimenä on "Kylläinen pallo. " Teemoina on Poistetaan nälkä. Edistetään kestävää maataloutta. " Oppilaiden siteeraus on tällainen  "Vähennetään nälkäisiä haarukoita maapalloltamme." Ja kysymyksinä ovat "Montako haarukkaa löydät?  Löydätkö haarukan, jossa on lihapulla?" 

Ja löytyihän se  kyllä rusettien lisäksi. 

                                    

Ikoni 15 kertoo otsikossaan "Maanpäällinen elämä. " Oppilastyön nimenä on "Parempi maailma. " Keskeisinä ajatuksina on "Luonnon monimuotoisuus. Luonnon kestävä käyttö. "Oppilaiden koontina on ajatus "Kerran näimme eläimiä, joita ei enää ole. Pelastetaan harvinaisia eläinlajeja.  Lopetetaan luonnon roskaaminen. Lopetetaan metsien liikahakkuut. Palautetaan yhdessä parempi maailma. " Etsittävänä asiana on "Montako ihmistä löydät?"

Työ on luonteeltaan kevyemmin rakennettuja. Ihmishahmoja löytyy...

Kiitos oppilaille herättelystä tärkeisiin asioihin! Oli ehdottomasti kiertämisen ja ajattelemisen  arvoinen kokonaisuus! Tällä viikolla työt ilmeisesti purettiin oppilaiden toimesta pois ja kehikot jäivät paikoilleen odottamaan talvivalaistusta, näin ainakin olin kuulevinani! Ensi kesäksi palloille tullee taas uusi elämä uuden taideprojektin myötä. 

Suojaksi synnyinmaan. Lohtajan miesten sotaanlähtöpaikka

Kesäpäivä. Ajan autollani pitkin Väliviirteen kylätietä. Tarkoituksena on parkkeerata auto Väliviirteen  suljetun koulun pihaan. Taajama-alue loppuu. Ajan  takaisin. Ja sitten vielä kerran takaisin. Nyt löydän. Rakennus, joka on palvellut kyläkouluna oli mielestäni vanhan kauppakiinteistön näköinen, en tunnistanut kouluksi. No, aina oppii. 

Koulun  pihan laidasta löydän etsimäni. Siellä on muistomerkki kivipaateen liitettynä. 

"Suojaksi synnyinmaan

Lähtivät Lohtajan miehet tältä paikalta  16.6.1941."

Teksti on hieman epäselvä, mutta luulen lukeneeni sen oikein. Talvisotahan katsotaan alkaneeksi 25.6.1941.  Tältä paikalta siis miehet lähtivät Jatkosotaan. Voi vain kuvitella kaihontäytteisen, pelkoa täynnä olevan jotenkin hartaan tunnelman. Hetki on ollut pysäyttävä. Jälkeen on jääneeet tutut kunnaat, pellot ja rakkaat. Edessä on odottanut suuri tuntematon. 

Jotenkin hienoa jälkipolvile, että muistomerkki on sattunut  olemaan juuri koulun pihassa, jossa sitä ovat voineet katsella koululaiset jo kymmeniä vuosia. Muutoin historian vaiheet niin herkästi vaipuvat unohduksiin.

Muistomerkin viereen on  istutettu Suomi 100-juhlavuoden  kunniaksi niin sanottu tulevaisuuden kuusi 2017.

Hietanokan lintutorni Laajalahdessa

Nyt kapuamaan korkeuksiin Laajalahden uimarannan läheisyydessä sijaitsevalle Hietanokan lintutornille!

Laajalahden uimarannallekin suuntaavalta parkkipaikalta on selkeä opastus ja helppokulkuinen maasto tornille. 

Jos koordinaattien avulla haluaa paikan tavoittaa, niin tässäpä nekin:

63.79706   ja  23.01462. 

Hietanokka nimenä on oivallisen osuva alueelle, sillä maapohja todellakin on pelkkää hietaa. 

Sateisena iltapäivänä paikalla on ihanaa käveleskellä, luonto tuoksuu huumaavan hyvältä. Täällä on ravintoa sekä näkö-, kuulo- että hajuaistille!

Tässä lintutornissa on kolme tasoa. Vaikka inhoan korkeita paikkoja, on lintutornit pääasiassa rakennettu niin tukeviksi, että niihin on suorastaan ilo kavuta. Torni on kokonaisuudessa 11 metrin korkuinen. Eikä yhtään harmita, vaikkei lintuja välttämättä olisikaan, Jo maisemien katselu eri korkeusasteelta on palkitsevaa. 

Laajalahtihan kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000-verkostoon ja on   alueena erittäin arvokas ranta- ja vesilintujen pesimispaikka. 

Laajat ruovikkoalueet vesistössä pitävät huolen siitä, että siellä pesii  lintuja ja niitä saattaa myös sieltä hyvin bongata. Kun itse kävin lintutornissa, oli alkukesä ja linnut olivat varmaankin hautomispuuhissa. Lintuja ei juurikaan näkynyt, lintujen lauluja sen sijaan kuului runsaasti. 

Laajalahdessa tavattavia lintulajeja ovat muun muassa partatimalit, luhtakanat, punasotkat ja kaulushaikarat. 

Etenkin kevät- ja syysmuuttojen aikana tornista näkisi monenmoista lintukantaa. Tosin jos on aurinkoinen ilma, saattaa auringon nousu hieman vaikeuttaa lintujen seuraamista vesistöön päin. 

Tältä lintutornilta pääsee myös vaivattomasti jatkamaan matkaa luontopolulle ja Laajalahden lintutornille ja onpa matkan varrella esimerkiksi lintupiilokin!