Tällä kertaa laitan näkyville otoksia parin yön takaisesta kalastusreissusta merelle.
Miehen ja pojan kanssa lähdettiin verkkoja kokemaan alkuyöstä ja palattiin takaisin vasta aamukuudelta.
Sää merellä oli melko tyyni, tuulta vain 3m/s.
Pimeää ei tullut koko yönä. Jonkinlainen pieni hämärä korkeintaan.
Kalastuspaikkamme sijaitsi venesatamastamme katsottuna kaukana avomerellä Pohjanpauhan matalikolla.. Aivan suoraa ajettuna matkaa olisi kertynyt 9,6 kilometriä (pystysuora sininen viiva alla olevassa karttakopiossa).
Menomatkalla keltainen kuu loi siltaa veteen.
Taivaanranta punersi. Oli aivan hiljaista. Olimme ainoita ihmisiä silmänkantamatomiin öisellä merellä. Jossain kaukana välkkyi majakan tuikkiva valo.
Vähitellen kuu katosi...
Vesi ja taivas olivat lähes yhtä... Siellä täällä näkyi muiden kalastajien verkkolippuja.
Pohjanpauhan kalliolla merilinnut viettivät yötään.
Kalastusaluksemme valot vilkkuivat kilpaa taivaanrannasta nousevan aamuauringon kanssa.
Kun kuuta ei enää näkynyt, aurinko loi jo kajoaan. Ensin maisema oli ollut sininen, sitten punertava, aamua kohti värimaisema muuttui kellertäväksi.
Tällä reisulla siikaa tuli reilusti, päälle 50 kiloa... Lisäksi jonkin verran silakkaa. Onneksi roskakalaa oli verkoissa vähän, mikä helpotti kovasti työskentelyä. Simput sun muut ovat nimittäin aika kehveleitä irrotettavia verkoista:/
Verkkoja kokiessa linnut parveilivat veneemme yläpuolella ja nappasivat kilpaa laidan yli heitettyjä roskakaloja...Ihan kaikki kalat ei niillekään kelvanneet:)
Kun verkot oli lopulta koettu, oli jo aika väsy. Ajelimme takaisin satamaan kauniissa aamuisessa auringonpaisteessa. Suomen luonto on kaunis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti