Marjastusta Kokkolassa

 

Viimeisen parin viikon ajan olen retkeillyt kiitettävästi metsissä ja soilla  marjastaen. Tänä vuonna marjojen satokausi on ollut tavallista aikaisemmassa ja itse marjojakin on löytynyt aika kivasti!

 

 

Toissaviikolla samoiltiin puolison kanssa lähiseudun lakkasoilla. Hän tuntee seutujen metsiköt kuin omat taskunsa; onhan hän seudun alkuperäisasukki ja liikkuu muutenkin keskivertokansalaista enemmän metsissä...

 

 

 

 

Ensimmäiseksi marjastuskohteeksi otimme paikan, missä puolison suku on marjastanut varmaan vuosisatoja. Paikka tunnetaan nimellä Grötöga eli suomennettuna puuronsilmä. Sillä Kokkolan murteella sana taipuu kai ennemminkin muotoon "Gröjtöga."Yli 80-vuotias appiukoni kertoilee joka vuosi tähän aikaan, kuinka ´"Gröjtögasta" perinteisesti löytyy lakkoja sen verran, että ne riittävät puuronsilmäksi... Monta vuotta on ollut tarkoitus käydä siellä ikään kuin perinnematkalla, mutta aina se on vain jäänyt. Nyt tuumasta toimeen...

 

Alkumatka taittui autolla. Muutaman kilometrin päästä saatoimme auton metsäautotien liittymään. Siitä alkoi  kävelymme. Kyseinen suo kun ei ihan teiden varrella ole...Matkaa metsää kulkien tuli noin kilometrin verran yhteen suuntaan.

 

 

Hyödynsimme helppokulkuisimmat kohdat metsikössä.

Välllä kuljimme kuivaa ojanpohjaa eteenpäin.

 

Kohdetta lähestyessmme maasto nousi. Gröjtöga sijaitsee itse asiassa suoksi erikoisella paikalla - pienen mäen harjanteella!

 

 

 

Tässä se sitten on! Erikoinen, lähes niittymäinen, noin 50 x 30 metrin kokoinen, melkein puuton suo keskellä metsää:)

 

Innoissamme rämmimme alueen ristiin rastiin...

 

 

 

Tällä kertaa jouduimme pettymään - saimme yhdessä haalituksi vain 8 (!) vaivaista lakkaa:/ Toisaalta -eihän sitä kovin paljon puuronsilmäksi kai tarvitakaan:)

 

 

 

Matka jatkui vielä muille soille. Tällä kertaa löytyi lakkojakin enemmän, vaikka jokusissa paikoissa oli muut marjastajat ennättäneet jo korjata enimmät marjat omiin ropposiinsa. Kokonaissaaliiksi saimme kuitenkin riivittyä kasaan muutaman kilon lakkoja, joten olimme reissuumme oikein tyytyväisiä.

 

 

 

 

Autoon päästyä into marjoista hieman hyytyi, sillä olkapäätä kutitti ja kun kynsäisin sitä kädelläni, tajusin, että olin saanut reissusta mukaan inhottavan matkakumppanin -PUNKIN!

 

Punkkeja on täällä rannikolla nykyään riesaksi asti. Vaikka puhetta on moneen otteeseen ollut, on punkkirokote silti edelleen ottamatta.

 

Huristelimme täyttä päätä kotiin. Kaivoin netistä pikapikaa punkin irroitusohjeet esille. Punkkipihditkin löytyivät kaapista ja isäntä valjastettiin punkin irroitukseen. Oikealla otteella siitä selvittiin hyvin, mutta lujassa se oli. Onneksi ei ollut ennättänyt kauaa olla ihossa kiinni. Oireitakaan ei ole nyt parin viikon aikana mötiäisestä onneksi ilmaantunut -ja peukut pystyyn, että pääsin otuksesta säikähdyksellä.  Aivokuume kesän loppuhuipentumana tästä enää puuttuisikaan:/ Vieläkin täytyy ihmetellä, mistä punkki tiensä olalleni löysi -minulla kun oli kunnon suojavaatetus aina hupullista hyttystakkia myöten ylläni!

 

 

Viime viikolla marjastus jatkui. Nyt vuorossa mustikat. Yleensä poimin marjat käsin.  Nyt mukavuudenhalu yllätti ja poimin mustikat koneella.

 

 

Tänä vuonna marjoja näytti olevan mäntymetsiköissä, jotka olivat melko aukeita.  Parhaimmilla paikoilla marjat olivat jopa oikein hyvän kokoisia. Kyllä Suomen luonto vaan  on monipuolinen!