Aurinkoinen juttu...

Viikonloppuna ajelin Ullavan suunnasta kohti Kälviää. Aurinkoisen päivän kruunasi  läheltä Kälviän kirkonkylää bongattu auringonkukkapelto. Kun sen näin, muistin saman tien lukaisseeni artikkelin siitä jokusia päiviä aikaisemmin. Itsekseni ilakoin, että olihan kiva sattuma, kun osuin paikalle.  En ollut juttua lukiessani  paikallistanut kukkapellon sijaintia sen kummemmin mielessäni.

Siispä auto  parkkiin tien pientareelle ja paikalle Hietalantien varteen  tepastelemaan!

Tien vieressä oli laatikkoon sommiteltuna muutama auringonkukka sekä kyltti, jota oli ihan pakko tutkia tarkemmin...

Saa poimia - Tuomas, Hannes - Vapaaehtoinen maksu.

Ja kun kylttiä oli  tarkastellut tarpeeksi läheltä, näkyi pientareella  heinikon kätköissä vielä jotain muutakin: Pieni auringonkukan värinen lasten muoviämpäri, jossa oli sakset kukkavarren leikkaamiseen sekä vihreä possu, joka tyynenä odotteli ämpärissä lantteja poimituista kukkasista.:)

Sukelsin auringonkukkaviidakkoon.  Yhdestä kohtaa peltoa oli muodostunut oikea polku. Tunsin oloni ihastuttavan lapselliseksi kirmatessani  itseä korkeampien kukkavarsien keskellä.  Kukkamereen olisi voinut mainiosti piiloutua...

Kukat olivat  ehkä jo prameimmat loiston päivänsä nähneet, mutta silti ojentelivat vielä urhoollisesti ja  ylväinä varsiaan kohti pilvikattoa....

 

Poimijan näkökulmasta oli vaikeaa, miltei lähes mahdotonta päättää, minkä kukkavarren taittaisi...

 

 

 

Joka tapauksessa poimin muutaman aurinkoisen ja hyvällä mielellä tipauttelin vihreälle possulle kaikki lompakostani löytyneet lantit.:)

Kiitokset Tuomas ja Hannes -te hyvän mielen  aurinkoiset kasvattajat:)))