keskiviikko 5. elokuuta 2015

Muikkuja pyytämässä

Loppukesän parhaita hetkiä on muikunkalastus kauniina, aurinkoisella säällä. Siipan kanssa lähdettiin iltamyöhällä viemään 180 metriä muikkuverkkoja vesille. Muikut tulevat tähän aikaan vuodesta melko läheltä rantaa, mutta vettä täytyy silti olla riittävästi.
 
 
Verkot täytyy viedä aika lailla iltamyöhään, ja kokea varhain seuraavana aamuna, sillä muutoin kalat ennättävät lämpimässä vedessä kuolla verkkoihin ennen kokemista.


Muikunpyynnissä verkoilla käytetään kahta tapaa. Joko verkot lasketaan veteen niin, että ne uppoavat pohjaan ja vain verkkorivistön päissä on lippumerkit kertomassa, mihin pyydyksiä on laskettu. Tämä tapa on nopea ja verkot voidaan kokea melko nopeasti laskemisen jälkeen. Surkeista surkein haittapuoli tässä tavassa on se, että siellä pohjassa ui myös muita kaloja, kuten kiiskiä ja simppuja. Niitä ei syötäviksi haluta ja kaiken muun lisäksi ne ovat erittäin työläitä irrottaa verkosta.

Muikkuja ahmivan mieli pääseekin helpommalla käytettäessä tätä toista pyyntitapaa. Siinä verkon yläpauloihin kiinnitetään säännöllisin välimatkoin kellukkeita, jolloin verkot jäävät pintaan.  Kellukkeita täytyy olla riittävästi ja mielellään tarpeeksi hyvin erottuvina, jotta kukaan ei aja vahingossa verkon ylitse ja saa kalaverkkoa potkureidensa täytteeksi...

Tässä jälkimmäisessä tavassa verkot pidetään vedessä yön yli, sillä muikut löytävät tiensä yleensä vasta yön aikana verkkoihin. Roskakalojen määrä minimoituu myös tällä konstilla. Toki joukkoon aina jokunen kiiski on ennättänyt, mutta muutaman kanssa sentään  aina selviää:)



Yleensä  vedämme verkot ylös niin, että kalat irrotetaan  saman tien verkoista. Silloin homma on valmis, kun verkot on saatu ylös.
 
Tällä kertaa tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti pyyntihetkellä, että emme ennättäneet irrottaa kaloja. Vaarana on aina, että  verkko juuttuu omaan potkuriin koettaessa, jos ei  pysty toimimaan tarpeeksi nopeasti. Siispä keräsimme koko verkkokompleksin ensin veneen pohjalle.



Ensin alkuun luulimme, että kalaa tulee todella huonosti. Verkon alkupää oli lähes tyhjää täynnä.

Mutta tutkimattomat ovat kalojen reitit - verkkorivistöä edetessämme kaloja alkoi tulla jo oikein kivasti.


Meillä on kalastusveneessämme käytössä tällainen verkonnostolaite Se on kätevä. Moottori vain pörisemään ja verkko nousee vaivattomasti hihnaa pitkin veneeseen. Muistelen vielä  vuosia, kun verkot vedettiin käsivoimin venhoon, huh!


 
 Verkot saatiin onnellisesti koettua ja koko verkkonauha oli onnellisesti veneen pohjassa. Sitten vain irrottelemaan kaloja.

 
Samalla kun kalat irrotetaan, verkot järjestellään  saaviin, jotta ne ovat heti siististi  valmiina seuraavaa kalastuskertaa varten. Verkkojen täytyy olla hyvin  järjestyksessä, jotta verkkojen lasku sujuu hyvin.


Kalastuksessa on ehdottoman tärkeää kylmäkäsittely. Kun kalat on irrotettu verkosta, ne lasketaan  heti kylmälaukkuun, jossa on jäätä.


Kalastajan ei koskaan tarvitse olla ihan yksin. Siitä pitävät huolen lokit ja tiirat, jotka hetkessä ovat mukana kokemispuuhissa. Jos kalan heittää takaisin mereen laidan yli, alkaa melkoinen kilvoittelu, kuka kalan ennättää nappaamaan. Norssit näille siipiniekoille käyvät, mutta kiiskestä tai simpusta nekään eivät sentään innostu kinastelemaan:)



Kalastusretki on onnellisesti ohitse. Saavumme venesatamaan.  Laiturillamme  meitä on vastassa tuttu rannan asukki. Hän avustaa minut ystävällisesti veneestä rantaan. Toteankin, että tämä on yleensä kalamiehen muijalle se haasteellisin osuus, kun rannan lähestyessä korkeasta veneestä pitäisi pompata vauhdikkaasti  laiturille tippumatta veteen:)


Kotona kalat pääsevät heti jatkokäsittelyyn. Muikkujen perkaaminen on maailman helpointa. Siinä ei tarvita muita työvälineitä kuin omat kädet ja vettä huuhtelemiseen. Pää napsaistaan poikki sormien välissä ja samaan syssyyn vedetään kalan sisällä oleva suoli ulos. Muikkua ei siis tarvitse näin tehden aukaista lainkaan. Silakassa puolestaan vatsan joutuu vetäisemän sormilla auki, jotta suolet irtoavat.

Ja sitten ehtaa voita pannulle, kalat pyöritellään ruisjauhoissa ja ripotellaan suolaa päälle. Huomatkaa, kuinka tuoreita vastapyydetyt muikut ovat - niiden pyrstöt vääntelehtivät raivokkaasti ylös vielä pannulla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti