Hyvää Aleksis Kiven päivää!
Tällä kertaa laitetaan kotivideot pyörimään:)
Alimpana oleva video tulee tasan viiden vuoden takaa. Tein sen hetken päähänpistosta 10.10.2010. Päivä oli hyvin tuulinen, mutta aurinkoinen.10.10.10.Aika hieno päivämäärä, joo!
Videolla tuuli ottaa kameran mikkiin ja ulisee. Taustalla kuuluvat naputusäänet tulevat vasarasta - omat ja naapurin pojat rakensivat majaa takapihamme metsikössä, kun minä hoilottelin yksinäni Timon laulua. Videon kuvat otin olkkarista ovi metsään auki kuvaten. Taustalla haukkuu jo edesmennyt pystykorvamme. Se hallin hammas:) Asioita, jotka eivät sillä hetkellä merkinneet oikeastaan mitään sen kummempaa, mutta nyt jo muutaman vuoden päästä niitä on ihana kuunnella ja ovat lämpimiä muistoja.
Maja, se on vielä pystyssä ja saa ollakin. Itse asiassa siellä on jäänteet myös siippani aikoinaan kyhäämästä majasta. Nykyään metsikössä ei leiki juuri kukaan. Naapurin kanssa kesällä todettiin, että jopa metsän aluskasvillisuus on muuttunut, kun lapsoset ovat kasvaneet ja tallaavat muualla omia polkujaan. Nyt on jo hauska muistella, kuinka siipalta oli aina työkalut kateissa. Vinkkasin useamman kerran, kannattaisiko kurkata majaan:) Yleensä kannatti...
Aleksis Kivi oli hieno kirjailija, vaikka elämänsä olikin lyhyt ja ankea. Taiteilijaelämä tuntuu vaativan rosoisuutta. Syntyykö silkkihanskoin mitään vaikuttavan luovaa? Minulla on kaappien kätköissä kolme kokoelmaa Kiven teoksista, "Aleksis Kiven mestariteokset.". Sain ne jokunen vuosi sitten anopiltani, joka halusi ne minulle lahjoittaa. Teokset on painettu 1969.
Tässä alla johdatus Timon lauluun, kun veljekset pohtivat kouluun menoa, lukkarinpelkoa ja lukemisen vaikeutta. Kerrassaan taitavaa kielen käyttöä räätälin pojalta!
Timo: Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa.
Juhani: Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa.
Timo: Eikä tarvitse hänen lukea.
Juhani: Ei tarvitse hänen lukea!
Aapo: Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa "miekka miestä mukaan." Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin vaan, mun veljeni!
Tuomas: Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun!
Juhani: Mitä mietit, Eero-poika?
Eero: Mietin mennä lukkarille kouluun.
Juhani: Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula!
Timo: Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan.
Juhani: Niin, niin!
LÄHTEET: Aleksis Kiven mestariteokset III. Seitsemän veljestä.1969, s. 38-39.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti