Torstai-iltana sain tuttavalta soiton: tarvitko silakkaa? Tuttava oli käynyt silakkalitkalla Potissa, eli onkinut silakoita. Ämpärillinen oli tullut nopeaa tahtia. Olin sen verran pihahommissa uuvahtanut, etten jaksanut hommaan ryhtyä, mutta sain siinä samassa idean...
Aamulla rahtasin puoli ämpärillistä silakkaa kouluun. Ajatuksena oli pistää kuutosluokkalaiset bilsan tunnilla perkaamaan. Mutta homma saikin innostusta laajemminkin ja niinpä opastin silakan perkauksessa koko aamupäivän oppitunnit.
Oma perkaustyylini on rahvaan kalamiehen muijan vakio. Siippa on sen aikoinaan opettanut ja se lienee vanha, perinteinen paikallisten kalastajien tapa. Ei siis saksia tai puukkoja. Pelkät omat kädet vain. Että voi olla kätevää...
Open opastus oli lyhyt ja ytimekäs: kala käteen, pää poikki peukalon kynnellä painaen niin voimakkaasti, että myös selkäranka katkeaa. Siten pää taivutetaan kokonaan poikki.
Tämän jälkeen etusormi työnnetään kalan sisuksiin ja sormella ohjaillen vedetään kalan vatsa auki. Sitten vedetään kaikki suolet kalan sisältä pois ja lopuksi kala huuhdellaan - tietysti mahdollisimman kylmässä vedessä
Ja eikun hommiin!
Oppilaista suuri osa oli innosta pinkeänä. "Jes, jes, jes!" Tosin vastapainoksi löytyi muutama, joka pelkäsi kaloja...
Oppilaiden kommentteja oli kiva kuulla.
-ällöä, piti työntää sormi suolistoon
-oksettava haju
-mielenkiintoista, en ole ennen nähnyt kalan sisälle
-luulin, että kalan sisällä on pelkkä kalanlihaa
-tuli mieleen ihana muisto papastani, joka on jo kuollut. Hän perkasi usein kalaa.
-mäti oli ällöä
-kivaa, kun työsi sormen kalan sisälle
-kivaa, kun sai perata niin paljon kuin halusi
-kalan perkausta voisi tehdä vaikka koko päivän
-se oli haastavaa, sillä oli kova työ saada kalan pää irti
-pään irrottaminen oli mukavaa
-ajatus oli ensin ällöttävä, mutta oikeasti oli kivaa
-mielenkiintoista, kun ei olla ennen tehty tällaista
-ei sitä verta pelännyt. Se ei ollut samanlaista kuin yleensä
-oli mielenkiintoista löytää keuhkorakkula ja poksauttaa se
-ihan kivaa
-suolet oli ällöjä
-kalat oli pehmeitä ja liukkaita
-kalan haju oli ällötys
-aluksi homma oli vaikeaa
-homma oli helppoa koko ajan
-ei kalan veri ällötä.
Ope hei, onks tää kalan sydän?
Perkuu eteni. Uuraimmat oppilaat perkasivat reippaasti yli 30 silakkaa.165 silakkaa oli pian perattu. Taisivat loppua kesken.
Lasten ajatusten sanoiksi pukeminen on ihanaa. Aivan kadehdin sitä! Alla olevan kuvan tytöllä kädet olivat yltä päältä likaiset ja täynnä kalan suomuja. Hänen mielestään ne eivät kuitenkaan olleet likaiset vaan jännät. Viereinen tyttö tokaisi hänelle ihailevasti "Sulla on kädet täynnä hopeanpalasia!" Haltioiduin kommentista:)
 |
| Hyvän mielen sain vielä puuhastelun päätteeksikin, kun tokaluokkalainen poika tokaisi tunnilta poistuessaan "Mä lähden tänään kalaan!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti