Taas on se aika vuodesta, että Kokkolan katukuvassa vilisee ihanasti turisteja. Tunnelma on tyystin erilainen, kuin edellisessä postauksessani!
Minulla on ollut kiire viikko. En ole ennättänyt läheskään kaikkea, mitä olin suunnitellut kulttuuririentoihin liittyen. No, yhtä tärkeää on kaiketi siivota kaaoksessa ollutta autotallia, kestitä vieraita ja jeesata esikoista remppahommissa... Vaikka Kokkolan Ooppera meni minulta auttamasti ohitse silkkaa hajamielisyyttäni ja vaikka Pihlajan viikkoon olen ennättänyt keskittyä heikonlaisesti, ei peli suinkaan ole vielä menetetty. Kyllä täältä vielä noustaan:)
Silti pikaiset pyörähdykset kaupungin suunnalla nostavat hymyn korviin. Pelireissulla olevia lapsia on kiva seurata. Lähes yhtä kivaa näyttää lapsista olevan kaveriporukoissa kiertely vieraassa kaupungissa kuin pelailu. Vähän jopa huomaan samaistuvani heidän lomafiiliksiinsä. Jokin ulkomaalaisseurue kierteli haltioissaan erään kaupan hyllyjen välissä. Ilakoi ja pisteli välillä juoksuksikin. Pojat hypistelivät kaikkea mahdollista - yksi pyöritteli jopa erikoisenmuotoista ja kauniisti paketoitua näkkileipäpakettia onnellisena sylissään. Olikohan pettymys, kun sen avasi?
Kokkola -cup pelataan tänä vuonna jo 36. kerran. Se on Suomen toiseksi suurin juniorijalkapallotapahtuma. Tällä kertaa Kokkolaan on ilmottautunut nelisensataa joukkuetta! Sehän tarkoittaa tuhansia ja taas tuhansia pelaajia. Voitte vain kuvitella, kuinka Kokkolan kaikki majoituspaikat pullistelevat tällä hetkellä...
Käväisin tänään Santahaan pelikentän laidalla fiilistelemässä pelaajien ilakointia. Onneksi sää on ollut pelaamiseen mitä mainioin. Missasin reissullani luultavasti vuoden kuvan. Nuori perhe kulki kentän laitaa. Isällä oli sylissään muutaman vuoden ikäinen pikkupoika vilttiin kiedottuna. Poika nukkui ja peiton välistä pilkotti kerrassaan suloisesti pojan paljaat pohkeet, jotka päätyivät sukkiin ja nappulakenkiin. Teki mieli pyytää, saisiko kuvata, mutta en halunnut, että pieni pelimies heräisi noin ihanasta unesta jonkun hössöttävän kuvaajan vuoksi.
Varmaan moni miettii, että olisi kivaa tehdä jotain muutakin pelireissun yhteydessä, kun aikaa liikenee. Jos peleissä on sopivaa taukoa, en lähtisi enää lasten kanssa mihinkään kovin rankkaan viihteeseen. Mikään ei ole keittävämpää kuin itku-potku-raivarit väsyneenä ison elämysmaailman ääressä...No, Toivosen kotieläinpuistossa olisi varmaan kiva käydä silittelemässä eläimiä...
Tarkoitus oli kuvata tähän postaukseen hienoja menovinkkejä useampiakin, mutta nyt ne typistyivät kiireeni vuoksi muutamaan. No, ei se määrä vaan se laatu!
Kiivaan pelirupeaman jälkeen tarjoan tällä kertaa perheille pulahduksen meriveteen joko Ykspihlajan kaupunginosassa Lahdenperässä noin 5 km Pietarsaaren suuntaan keskustasta tai Vanhansatamalahden uimarannalla lähellä leirintäaluetta. Tietysti Kokkolan uintikeskus Vesiveijarikin on niitä suomen parhaimpia, jos haluaa liittää uintireissuun saunomisen ja pesunkin.
Alla olevat kuvat ovat tällä kertaa Ykspihlajan Lahdenperän rannalta, jossa ainakin perjantaina iltapäivästä oli melko rauhallista.
Jos haluaa fiilistellä kauniita taloja ja vain olla ja kuljeskella, suosittelen kävelyretkeä Kokkolan vanhaan kaupunkiin Neristaniin, joka on ihan ydinkeskustan tuntumassa. Kokkolan puutaloalue on yksi maamme yhtenäisimpiä ja laajimpia puukaupunkeja. Itseäni aina sykähdyttää ihastuttavan värikäs puutalojen maailma. Kulkiessaan miettii, millaista elämää talossa on entisaikaan eletty ja että hienoa, että juuri tuo ja tuo talo on selviytynyt tulipaloista.
Ja tietystikään kirpparifriikkinä en voi olla suositttelematta kirpparikirrosta! Nyt kesällä olen käynyt kirppareilla todella usein. Nautin siitä tunnelmasta, aina ei tarvitse tehdä edes löytöjä vaikka aina teenkin. Hankin itse n. 75 % vaatteistani nykyään kirppikseltä. Mitä enemmän kiertelee, sitä paremmin oppii löytämään. Olen ammatissa, jossa voin myös hyödyntää ilosanomaa kierrättämisestä ja ekologisuudesta oppilailleni. Jos joku oppilaista ihastelee jotain asuani, muistan tasan tarkkaan mainita "ostin sen kirppikseltä eurolla..." Mielestäni se on tärkeää kulutusyhteiskunnassamme ja tuo myös tietynlaista tasa-arvokasvatusta samalla niin, ettei kaikki ihana ole välttämättä vain varakkaimpien saatavissa. Oma minä ei aina löydy muotikuvastoja selaamalla...
Alla olevat kuvat ovat Spr-kirppikseltä, joka on ihanan siisti ja monipuolinen. Tavara vaihtuu usein. Tiedättekö, keväällä sanoin kollegalle, että jos joskus tulisi päivä, että kyllästyisin työhöni kansankynttilänä, menisin ehkä töihin kirpputorille. Joka kerta kierrellessä minuun iskee suunnaton halu järjestellä tavaroita esteettisesti...
Tämän kesän parhaat kirjat olen löytäyt kirpparilta. Viimeksi ostin ja luin tositarinan "Rakkaudessa erottamattomat, joka kertoi juutalaispariskunnan itsemurhasta vanhuudessa. Sitä ennen keskosesta kertovan "875 grammaa."
Jos iskee into kierrellä kirppareita, tässä muutama muu kiertämisen arvoinen. Löytyvät kaikki ihan ydinkeskustasta!:
Ja jos ei jaksa itse kierrellä, niin istahdetaanpas viikonloppuna lättähattujunaan ja nautitaan tunnelmasta. Taiiii hei...voisihan tällä junalla mennä vaikka uintireissulle sinne Lahdenperään...kävelyä reipas puoli kilometriä suuntaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti