Kokkolan kammarissa kesäkonsertissa

Mistä tietää, että kesän ilmaiskonsetti on onnistunut? Omasta mielestäni siitä, että satoi tai paistoi, niin ihmisiä on paikalla pilvin pimein ja toisekseen siitä, että musisoinnin aikana ihmiset seisovat kuin nauliutuneina paikoillaan ja tosissaan kuuntelevat orkesteria ja  artisteja.

Olen  aika otettu siitä, että ihmiset oikeasti keskittyvät musiikin ja esitysten kuunteluun. Ainakaan lähiympäristössäni  juuri kukaan ei keskustele kappaleiden aikana. Eräs mies etäämpänä lukee puiston penkillä samaan aikaan keskittyneesti kirjaa. Wau!

Heinäkuun kahdeksas tuo ilmoille mitä kauneimman kesäsään. Kesäkonsertti on kaikkiaan  jo viides, joista kolme viimeisintä on järjestetty kaupungin sydämessä.  Raimo Vertaisen käyttämää nimitystä lainaten Kokkolan kamari -  Naakkapuisto, Chydeniuksen puisto - mikä  ikinä lie  - on täynnä musiikkia janoavia kuulijoita. 

Kapellimestari Raimo Vertainen toivottaa runsaslukuisen yleisön tervetulleeksi rempseään tapaansa. Alkusoittona saamme kuulla "Kulkurin valssin." Kappaleesta on muuten tehty kokonaista 50 erilaista levytysversiota.  Guardia Nueva- orkesterin soitto on kaunista. Kappaleessa se nousee sävellajin noston myötä korkeuksiin..:)  

Seuraavaksi saadaan lavalle illan toinen artisteista. Jiri Tammilehto Kokkolan Lohtajalta tai Lohtajan Kokkolasta - ihan miten vaan. Jiri on Tangomarkkinat- kilpailusta tutuksi tullut artisti. Jiri laulaa ensin kappaleen "Kun ilta ehtii" ja sen jälkeen "Sä et kyyneltä nää." Tässä kappaleessa on erityisen kaunis, väräjävä loppu. 

Seuraava instrumentaaliversio vie minut ajatuksissa kauas 70-luvulle. Dannyn tutuksi tekemä "Seitsemän  kertaa seitsemän" elokuvasta "Noin seitsemän veljestä."...Rakastin tuota  laulua jo lapsena. Vertainen kuljettaa kuulijat muistoissaan "Parempi myöhään"-ohjelmaan ja siitä Siimeksen ja Jurkan mainioon vuoropuheluun Muppet Showta matkien, jossa Siimes toteaa ""Ei se oo kaikki kultaa, mikä kiiltää", johon Jurkka vastaa verkkaiseen tapaansa " Ei niin, sehän voi olla vaikka Danny!"

"Pojan poika peri tahdon myös vahvan taatoltaan. 
Puri hammasta, kun tarttui aapiseen. 
No, meni kaksi vuotta luokkaa kohti, 
mutta aikanaan hyvän viran sai ja akan oppineen.

Tahto rautainen  vie läpi harmaan kallion, 
siinä katajaisen kansan malli on.  
Vaikka naapureiden elintaso mielenrauhan vei,
 alla Pohjantähden masennuttu ei. 

Seitsemän kertaa seitsemän 
koetellut on koura kohtalon. 
Seitsemän kertaa seitsemän, 
 siinä  sisu aina suunnaton
 vain noussut on. " 

Näinhän se on! Laulu alkaa kivasti, kun soittajat  kuiskailevat  "seitsemän, seitsemän."

Seuraavaksi saamme kuulla orkesterin esittämänä  George de Godzinskyn säveltämän  "Äänisen aallot. " Kappalehan vie aina Jatkosodan vuosiin.

"...Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan,

uupuu rantaan

satujen saarelmaan.

Sua kaukaa, armain, täällä muistelen - 

kerran noudan 

onnemme venheeseen..." 

Sävel on kaunis. Tunnelma yleisössä lipuu eteenpäin vanhan  valssin siivin. Etenkin iäkkäämmille kuulijoille tämä lienee merkityksellinen kappale.  Omassa sukuhistoriassanikin Ääninen on merkityksellinen paikka. Kamerani takana tunnelmoin...

Jari Sillanpään hyvin tutksi tekemä "Satulinna" on Guardia Nuevan ohjelmistossa tänä vuonna jokaisessa esityksessä Suomi 100- hengessä. Sooloa saadaan lavalle soittamaan yksi orkesterin viulisteista, Heidi Kumpula. 

Satulinna-kappalehan on alun perin tangoksi tehty.  Se muutettiin  aikanaan  levytykseen kuitenkin beatiksi. Nyt kuullaan argentiinalaisittain tangoon väännetty sovitus kappaleesta. Ei ollenkaan hullumpi väännös! Loppuosan  kitara - viulukombossa on  lähes käsin kosketeltavaa herkkyyttä.

Lavalla saapuu uudestaan Jiri Tammilehto.  Seuraavan kappaleen nimeä Vertainen panttaa vinkkaamalla että jokainen tietää  sen varmasti. Sovitus kappalelle on Mika Toivasen. Vähän jo säikähdän, kun en ensi sävelistä tunnista kappaletta. Rumpalisti Timo Roiko-Jokelan  lautasilla ilmoille loihtima jykevä alku siivittää kappaleen kuitenkin upeaksi "Hopeiseksi kuuksi. "

"Hopeinen kuu luo merelle siltaa. 

Ei tulla koskaan voi tällaista iltaa. 

Odotan turhaan sinua armain.

Kuu kulkee pilven taakse,

taas on meri harmain..."

Laulu on kaunis ja Tammilehdon ääni sopii siihen hyvin. Kappaleen akustisissa kohdissa kuulen musiikin tuomana, kuinka rannalla tuulee. Piano puolestaan loihtii kaikki tuulen pyörteetkin esille. 

Vertainen tuo nyt lavalle kauniin ja herkän Juice Leskisen kappaleen "Viime yönä ennen kahta." Orkesteri esittää sen instrumentaaliversiona. Sävelten kiiriessä ilmoille hyräilen  mielessäni loistavan  lauluntekijän loistavaa lyriikkaa...

"Yö ontui radalleen

melun liikenteen

yli hengityksen kuulin

Yö parsi sukkiaan

ja lähti jatkamaan

pimein myrskytuulin...

...Hän teki taikojaan

Sai kukat kukkimaan,

ne versoo ikkunaani..."

Mika Toivasen sovitus on kaunis. Viuluilla esiin tuodut tik tak-äänet ja rumpalistin loihtimat kellopeliheläykset tuovat tunnelman suorastaan syliin. 

The Voice of Finlandin kautta tutuksi tullut kasvo, Jennie von Storbacka, astuu lavalle. Jenniellä on meriittejä myös musikaalimaailmassa ja sen voi hyvin huomata hänen äänessään sekä tavassa esiintyä lavalla. Jennie esittää aluksi Abban kappaleen, jonka Sinikka Svärd on suomentanut.

Kun sävelmä alkaa, katson, kuinka pieni tuulenpyörre kieputtaa mukanansa kahta käpertynyttä, kesältä jo karannutta lehteä. Siksipä hymyilyttääkin, kun Storbacka pian laulaa:

                                                                 "Tyhjyys on lähellä,

syksyiset lehdet kieppuu kahisten vielä. 

Sydänyön hetkenä,

 näkemättä, 

käyn vanhan laakson varjoon siellä..."

Jennie von Storbacka  kiittää yleisöä ja lisää, että kiitos, kun olette tulleet paikalle, kun voisitte ihan hyvin viettää lauantai-iltaa jossain muuallakin. Esiintyjille yleisön paikalle saapuminen on aina kunnianosoitus. Jennie kertoo yleisölle, kuinka  on lapsesta saakka ihaillut Whitney Houstonia ja tänään hän laulaa puiston yleisölle elämänsä ensimmäistä kertaa julkisesti  Houstonin hyvin tunnetuksi tekemän "I will always love you.. "Hatunnosto, sillä tämä  laulu ei teknisestikään ole sieltä helpoimmasta päästä... 

Herkät viulut  soivat taustalla kauniisti ja kuinka upealta kuulostaakaan laulajan "And I"-kohta. Siinä on voimaa, määrätietoisuutta ja tunnetta,  niin kuin pitääkin! Myös kitarasoolo on upea. Ja täytyy todeta vielä, että artistin asuvalinta iltaan on täydellinen. Kevyessä kesätuulessa hulmuaa sekä laulan hiukset että helmat hyvin kauniisti. Myös Guardia Nuevan sinisävyiset esiintymisasut ovat näyttävät.

Yleisö taputtaa ja reagoi hienosti Jennie von Storbackan esityksiin. Hän jatkaa tulkitsemalla seuraavaksi ruotsiksi laulun "Gråt inte mer Argentina." Laulu on tunnettu monella kielellä ja se on lähtöisin musikaalista "Evita." Musikaalissahan  on tarina  1940-luvulta, jossa Argentiinan presidentti Juan Pero´n  menee naimisiin köyhän Evita-tytön kanssa. Laulussa lauletaan siitä, että kansa olisi kuitenkin Evitan  tukena ja rakastaisi häntä muuttuneessa tilanteessa. 

Kohta jossa laulaja laulaa " Ny har jag sagt allt" saa kylmät väreet iholleni. Orkesteri säestää hiljaa yltyen uudelleen loppua kohden. Lopun rumpu on vaikuttava.  Upeaa!

Vuorossa on instrumentaalimusiikkia. Vertainen kehottaa yleisöä  vaikka kuvittelemaan laulun aikana itsensä auton rattiin  ja ajamaan ylinopeutta. Onneksi mielikuvissa eivät peltipoliisit oikeasti pääse väläyttelemään sakkosilmiään!  Kyseessä on vauhdikas Benny Anderssonin sävellys vuodelta 1974, Intermezzo No. 1.

                                         ...Ti taa  tii taa  titititi tii taa... 

Orkesteri  sahaa  asteikkoja ainakin satakakskymppiä laseissa. Viulistit veivaavat, harmonikanssoittajat päristelevät palkeet pullollaan ja pianokin pääsee sooloilemaan sakkorajoille asti. Kapellimestarin kädet vatkaavat siihen malliin, että jos pohjoista kohden ajamaan lähdettiin, niin Marinkaisten kohdalla on jo varmasti kermavaahto valmis!

Hurvittelevan menon jälkeen Jennie von Storbacka astelee lavalle vielä kerran. Hänellä on tuomisinaan keväällä 2017 Eurovision laulukilpailut voittaneen Portugalin sävelmä "Amar Pelos Dois"  Tässä rytäkässä Vertaisen nuotit levahtavat lavalle pitkin ja poikin. Tiedän pianistina tämän tunteen. Minullekin käy usein noin:))) -Nuotit ovat yliarviostettuja,  Jennie voin Storbacka hymähtää. Näinhän se on - paperit saattavat olla muusikolla sekaisin, mutta tilanne silti enemmän kuin hallussa! On muuten erityisen hienoa, että Vertainen johtamisen lisäksi kykenee juontamaan konsertit itse vailla ensimmäistäkään lunttilappua!

Laulu on kaunis, herkkä, ja liikuttava. Siinä on mukana lattarifiilistä. Vertainen on pyytänyt käännöksen sävelmään Sinikka Svärdiltä. Sovitus on Petri Ikkelän. 

"Sua mietin...

...yön tyhjyyteen jään...'

...Pyydän: sä saavut vielä  luoksein...

Yksin on niin pimeää...

...Aamuun tunteja on aikaa, 

yössä yhä taikaa,

 näkyy pilven takaa kuu...

...Ja nään kasvos uudelleen kun tuudittaudun."

Lopussa kuullaan vielä tuttuakin tutumpi, Rainbown biisi "I surrender. Revittely lavalla on melkoista. Erityisen jännä sovitus.  Harmonikatkin yltyvät melkoisen kovaan menoon! Saamme kuulla  vielä myös sambaa. Vertainen kehuu puistoalueen toimivuutta konserttipaikkana ja totta se onkin. Kerrostalot puiston laidoissa rajaavat alueen aivan omaksi maailmakseen konsertin ajaksi. Kuulijana on itse Chydeniuskin patsaan muodossa. -Tosin hän on kääntänyt meille selkänsä, mutta ajatuksensa lienevät kuitenkin myötämieleisiä, naurattaa Vertainen kuulijoitaan. 

Konsertti päättyy vielä lavalle uudelleen taputtamiseen. Orkesteri tuo iltaan viimeiset  kaihoisat sävelet. Aplodit ovat taatut. En näe yhtään tympääntyneen näköistä ihmistä, vaikka suurin osa on seissyt  jo puolentoista tunnin ajan.  Hieno ilta, hieno konsetti. Katselen, kuinka ihmiset katoavat kesäiltaan yhtä äänettömästi kuin ovat sinne saapuneet.  Vain Chydenius jää seisomaan paikoilleen. Odottaa jo varmaan ensi vuoden konsettia...

Illalla kotona saunan jälkeen  uiskentelen  piha-altaassa, kun naapurin rouva huristelee autollaan ohi. Pysäyttää auton ja veivaa ikkunan alas. 

-Olitko konsertissa,? hän kysäisee.
-Tietysti, vastaan samalla koiraa uiden.
-Oli se  upea, kerta kaikkiaan upea, kommentoi naapuri, veivaa ikkunan kiinni ja ajaa pois hiljenevään iltaan.