Yhä yllättävä Ykspihlajan kulttuuriviikko

Yksi kesän odotetuista hetkistä on, kun Ykspihlajan sanomat kolahtaa postilaatikkoon. Lehteen tarttuessa tietää, että yllätysten määrä on vakio. 

Tänä vuonna jo etukanteen silmäys nostaa  kasvoille kepeän ilmeen. Kyyrön isäntähän se siellä komeilee päheiden autojensa keskellä! Niin ei voi tulla huonolle mielelle tätä kuva katsellessa...

Tänä vuonna on taas monta kutkuttavaa juttua, joihin täytyy suunnata kesäiset askeleet. Viides Ykspihlajan kulttuuriviikko ei tyydy tavanomaisiin tapahtumiin, vaan etsii, penkoo ja löytääkin onnistuneita ja erilaisia kohteita, jotka tavallista tallaajaa jaksavat kiinnostaa ja yllättää. 

Poimin lehtiartikkelien huikeasta tarjonnasta muutaman helmen. Ehkä muutama muukin laillani innostuu! 

Kukapa ei jo osaisi yhdistää Pihlajaan "Hymyilevää Kokkolaa" ja  meille hymyilevää miestä, ohjaaja Juho Kuosmasta. Tällä kertaa Kuosmanen on intoutunut ohjaamaan  uuden version Salaviinanpolttajista. Tämä elokuva sai maailmanensi-iltansa huhtikuussa 2017 Tampereella. Ja nyt täällä Kokkolassa avautuu tilaisuus raottaa viinanpolttajien mystistä verhoa. Tämä 15 minuutin mittainen elokuva pohjautuu vuonna 1907 tehtyyn  ensimmäiseen suomalaiseen näytelmäelokuvaan, jonka kuvamateriaali ja käsikirjoitus ovat tuhoutuneet. Elokuvan alkuperäinen juoni on kuitenkin säilynyt elokuvan lehti-ilmoituksen mukana. 

Tässä taannoin luin Keski-Pohjanmaa-lehdestä tämän elokuvan näyttelijästä tehdyn mainion lehtiartikkelin.  Jo silloin päätin, että tämä juttuhan on nähtävä! Voiko ilmeikkäämpää näyttelijää löytää!

Elokuva esitetäään kulttuuriviikolla kaksi kertaa ja samaan syssyyn on mahdollista nähdä ja kokea myös Kuosmasen aikaisempi mykkäelokuva "Romu-Mattila ja kaunis nainen." Eikä siinä vielä tietystikään kaikki, kun on kyse Pihlaja-viikosta. Samalla 20 e lipulla kun pääsee tunnelmoimaan myös  Viva Yxpila!-iltaan, jossa on sielunruokaa joka lähtöön. 

No sittenpä suunnataankin "The pohje of Pihlaja"-kisaan. Tässä pääsee kisaamaan omalla varustuksellaan  eli pohje on työnnettävä  reiälliseen vaneriseinämään. En tiedä, missä seinämä sijaitsee, joten on oltava tarkkana, että ei sohaise pohjettaan mihin tahansa koloon! Raati valitsee kuin sian säkissä viikon päätteeksi parhaan pohkeen lähetetyistä pohjekuvista.  Luotan  etelä-pohjalaiseen vankkaan pohkeeseen. Ehkä palkintona on pohkeen vilauttelu seuraavassa Kuosmasen mykkäelokuvassa:))) Kukapa tietää. 

Rakastan kesäteattereita. Teatterihulluus valtaa mieleni lähes joka kerta, kun pääsen katsomoon. En tiedä, onkoo se peruja isoisoäidiltäni, joka myös rakasti  ja kuluttikin teatterin lavaa... Tämän kertainen Pihlajan teatteri  kuvaa 1970-luvulla oikeastikin Pihlajassa pelkoa ja jengitappeluita lietsonutta Pihlajan jengiä. Näytelmän käsikirjoituksesta vastaa pihlajalainen Pauli Poranen. Erityisen kivaa esityksiä on katsoa, kun tietää, että näyttelijöissä on mukana tuttua kaartia. 

Pauli Porasen kirjoittama ja ohjaama Pihlajan jengi, joka käsittelee 1970-luvun jengitappeluita.

Mielenkiinnolla luin myös tulevista romanitansseista. Aikoinaanhan Pihlajan kaduilla kulki enemmänkin romaneja. Tällä kertaa tarjolla on romanipukuja, kertomuksia heidän mielenkiintoisesta kulttuuristaan sekä  myös karaokea  ja musisointia. Erityisen hienoa oli lukea, että paikalliset romanit ovat menneen talven aikana  treenanneet romaninuorten kanssa  lavatansseja. Upeaa, että omasta kulttuurista pidetään kiinni. Tämän haluan kokea!

No sitten tapahtuu taas ihan jotain muuta! Asia, joka muutama vuosi sitten torpattiin mahdottomana, on nyt tietysti mahdollistunut. Kymmeniä vuosia sittenhän lättähattujuna kuljetti ihmisiä kaupunkiin ja takaisin. Ykspihlajan asema on purettu jo 1980-luvulla, mutta muistan sen lapsuuden muutamasta ohiajosta sataman liepeiltä  hämärästi.

Lättähattu jyskyttää paikalle Haapaveden museorautatieyhdistyksen toimesta. Junassa on kaikkiaan 138 paikkaa ja kaksi vaunua. Luvassa on myös taustamusiikkia lättähattufiilistelijöille. Tämä lienee elämys ja se on mahdollista tavoittaa kymmenellä eurolla.

Kulttuuriviikon kahtena viimeisenä päivänä Ykspihlajaan voi huristella lättähatulla, jonka paikalle tuo Haapaveden museorautatieyhdistys. Vaunuja junassa on kaksi ja paikkoja 138. Junaan kaivataan vielä musisoijia viihdyttämän väkeä matkan ajaksi.
Kulttuuriviikon kahtena viimeisenä päivänä Ykspihlajaan voi huristella lättähatulla, jonka paikalle tuo Haapaveden museorautatieyhdistys. Vaunuja junassa on kaksi ja paikkoja 138. Junaan kaivataan vielä musisoijia viihdyttämän väkeä matkan ajaksi.

Mitäpä olisi heinäkuinen  kesäilta ilman saunaa. Pihlajassa pihasaunoja on ympäri ämpäri talojen pihoja. Tapahtumaa mainostetaan kuumana uutuutena ja sitä se taatusti onkin. Lähtösaunalta Leipurinkatu 4:stä  osallistuja saa rastisaunakartan, jonka mukaan voi hurauttaa  fillarillaan saunasta seuraavaan. Virallisen saunaruhtinaan paperit saa ainoastaan  kaikki kisan saunat saunonut. Lisämainintana toivomus, että osallistujilla olisi  suotavaa olla fillarin lisäksi saunatakki yllä!

Paljon muutakin mieletöntä - ja suurimmaksi osaksi ilmaista -  mahtuu Pihjalaviikkoon 15.-23.7.-17, mutta niistä kannattaa lukea tarkemmin itse lehtisestä tai täältä. 

LÄHTEET: Ykspihlajan sanomat. Kesäkuu 2017.