Para

 Para on lainasana ruotsin kielestä, siellä se tunnetaan nimillä bära tai bjära.

Wikipedian määritelmän mukaan para on kansanperinteessä esiintyvä,  Länsi-Suomessa   ja Ruotsissa esiintyvä talon tai maatilan  haltija, eräänlainen tonttu ja omistajansa apuolento. Para kuvataan usein  voimalliseksi ja pelottavan näköiseksi. Paraa on kuvattu pyöreäksi kuin lankakerä tai tuohirulla. Para saattoi ilmentyä myös eläimen, kuten kissan muodossa, ainakin Lohtajalla on tästä mainintoja. 

Paran tehtävä oli auttaa talon omistajaa sekä kasvattaa varallisuutta. Parat saattoivat varastaa toisten omaisuutta, esimerkiksi maitoa lehmistä ja toivat sen omistajalleen. Paralla ja sen omistajalla tiedettiin olevan sellainen yhteys, että jos joku vahingoitti paraa, niin myös sen lähettäjä vaurioitui.   

   

Maisteri Kerttu Hakunti on tallettanut muistiin tietoa, jonka mukaisesti para oli pieni kissantapainen itikka, jota sen emäntä piti kellarissaan. Kun emäntä kutsui kissaa syömään, hän sanoi:

"Para, para, tuu puuruuni höystähän. "

Tämän jälkeen emäntä teki jokaiseen  puurovatiin lusikalla kolon ja para ottaa oksensi jokaiseen puurovatiin höysteeksi. 

Uutta paraa piti synnyttää saunassa pohtimalla ja samalla takoen. Paran synnyttämistä ei kukaan saanut nähdä eikä kuulla.  Kun para syntyi, omistajalla oli vallassaan teettää sillä mitä tahtoi. Apuna käytettiin hokemaa:

"Synny para, synny para.

Saat puolen sielustani

ja puolen ruumihistani. "

Jos paran taikominen ja luominen ei tahtonut onnistua, saattoi paran takoja runoilla:

"Kukas on kuulemassa.

Kukas on näkemässä,

koskei paraa synnykään. "

Para saattoi olla apuvoimana myös trulleilla. Para tuotti trulleille onnea, mutta kaikille muille vahinkoa. Para saattoi kanniskella naapurustosta omistajalleen voita ja juustoa pilaten samalla naapurien voionnen. 

Esimerkiksi Lohtajalla paralla oli lisänimenä myös kermapara, jonka piirteenä oli maidon imeminen lehmistä. Kermapara kantoi näin saadun maidon emännälleen. 

Osa ihmisistä  uskoi, että para oli alkujaan vaihdokas. Uskottiin, että äiti oli saattanut jättää vielä  ristimättömän lapsensa varomattomasti hetkeksi yksikseen, jolloin noita-akka tai piru oli käynyt vaihtamassa sen kätkyessä omaan vajavaiseen lapseensa ja kasvattanut itselleen vaihdokkaasta paran. Osa ihmisistä taas ajatteli, että niin kutsutut myrrysämmät itse  tekivät pirun avulla paran. Myrrys on vanhaa suomen kieltä ja tarkoittaa tietäjää. 

Kerrotaan, että kun  pirulle oli luvattu joku uhriksi, meni tekijä riiheen - Lohtajalla paran kerrotaan erityisesti saaneen alkunsa riihessä.  Sieltä hän aloitti loitsunsa: "Synny para, synny para!" Hokija alkoi samanaikaisesti heiluttaa pohdinta, siis matalareunaista astiaa, jossa oli salaisia aineita, kuten ruumiinluita ja rautaa. Pohdinnan heiluttamisen seurauksena pohtimesta hyppäsi kynnykselle elävä olento tiedustellen, "Mitä sais kantaa?" Paran ulkoasu vaihteli näissä tilanteissa kovasti, välillä para ilmaantui kärpäsenä, toisinaan ruman linnun muodossa lennelleen kirkonmenojen aikaan sunnuntaina lakeistorvesta eli savupiipusta kirnun laidalle oksentaen samalla kirnuun kermaa. 

LÄHTEET: 

Noidat kaappasivat paran palvelukseensa - mikä ihmeen otus para on ja miten se synnytetään? Iijokiseutu. [https://www.iijokiseutu.fi/noidat-kaappasivat-paran-palvelukseensa-mika-ihmee/2708270] Luettu 29.12.2024.

Para ja muu vaurastumiseen liittyvä taikausko. [

https://www.kultainto.com/post/vaurastumiseen-liittyva-perinteinen-taikausko] Luettu 29.12.2024. 

Rasiallinen ehtoollisleipiä. Kansallismuseo.fi. [https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2020/rasiallinen-ehtoollisleipiae] Luettu 29.12.2024.

Vanhat uskomukset elävät Lohtajalla. Kerttu Hakunti. Keskipohjanmaa-lehti 20.10.1936. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2022925?term=Kokkolaa&term=trullien&page=4] Luettu 5.4.2021. 

Virittäjä: Kotikielen seuran aikakauslehti. 1.1.1928. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890145?term=kermapara&page=169] Luettu 5.5.2024.