Täällä taas jokavuotiset kuvat omasta kotitontustani. 6-vuotiaan kanssa ollaan kaikkina hänen kuutena joulunalusaikanaan kuvattu jouluasussa. Joku joulutonttupäivitys on aiemminkin tänne blogiin päätynyt, jotta saan pysymään nämä tallessa. Blogi on siitä armelias alusta, että jopa minulla on kaikki täällä tallessa.
Joulun alla tuumimme, mikä olisikaan tämänvuotinen kuvauspaikka. Joka vuosi olen pyrkinyt kuvaamaan joulutontun erilaisessa ympäristössä. Tänä vuonna päätimme pojan kanssa, että kuvauspaikka on taloani ympäröivät pellot.
Pientä paniikkia vain lykkäsi, kun kuvauspäiväksi sovittu ensimmäinen adventti olikin lumeton.
Mutta kun kerran on päätetty kuvata, niin kuvataan! Puimme tonttuvermeet pojan päälle ja juuri kun olimme astumassa ulos, tajusimme joulun ihmeen tapahtuneen. SATOIKIN LUNTA!
Olisimme olleet valmiita odottelemaan jonkin aikaa, että lunta olisi ennättänyt sataa maahan vähän enemmän, mutta lyhyt valoisa aika rajoitti. Oli lähdettävä heti.
Kieppasimme lähipelloille varmaan vaikeimman kautta. Läpi kivien ja kantojen. Muutaman kuvan näpättyäni jatkoimme taivallustamme. Vastaan tuli oja, josta ei sitten pystynyt päättelemään, oliko vettä ojassa paljon, vähän vai ei lainkaan. Optimistiluonteeni päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja niinpä näytin pojalle mallia, kuinka fammu on valmis hyppäämään ojan jos toisenkin kautta eteenpäin. En tiedä, kannattiko, sillä jalkani painui polvea myöten uppeluksiin ruosteiseen vesiojaan ja mätkähdinpä vielä istuallenikin. Pojan ilme olisi ollut kuvauksellinen, mutta enpä ennättänyt kaivaa kameraa käsiini siinä hetkessä. Vaan ei se mitään! Pojan tonttuasu säilyi sitten ilman kuravettä, kun osasimme paremmin ennakoida.
Matkan varrella nousi mieleen vanha tontturuno. Leikin sitä omien poikieni kanssa, silloin kun he olivat pieniä. Siihen oli sormileikkikin lapsen vartalolle. Oi niitä aikoja!
Tonttu kiertää kartanoa, tonttu kiertää kartanoa. (piirretään ympyrä kasvojen ääriviivoihin)
Katsoo ikkunasta, katsoo akkunasta. (käsi silmien päälle, katsellaan suuntaan jos toiseen)
Kuulostelee, kummastelee. (käsi korvan takana käännellään päätä ja kuullostellaan)
Soittaa ovikelloa, pimpom, pimpom. (painetaan sormella lapsen nenään 2 kertaa)
Pyyhkii jalat rappuralliin, (etusormella pyyhitään nenän ja ylähuulen väliin)
ja käy suoraan sisälle! (lykätään etusormi lapsen suuhun)
Meillä oli oikein riemukas retki. Lyhtykynttiläkin paloi onnistuneesti koko kuvausten ajan. Kuvasatoa kertyi varmaan toistasataa kuvaa. Täällä vain takaapäin punanutun kuvia kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti