Pyhän Birgitan näyt ja ilmestykset Kokkolassa

 

Vielä viipyilemme parin postauksen ajan keskiaikapäivillä!

 

 

Lauantai-iltapäivänä halusin ehdottomasti päästä kuuntelemaan  Pyhän Birgitan näyt ja ilmestykset-esitystä. Ainut huoli oli vain, että olin liian kiireinen,ja uskoin jo, etten myöhäisempäänkään  tilaisuuteen ennätä. Vaan kuinka ollakaan -olin paikalla minuutin ennen esityksen alkua...Ei ehkä ihanteellisinta rauhoittumisen kannalta, mutta uskokaa tai älkää -oli NIIN tyytyväinen, että ennätin edes johonkin tapahtumaan "etuajassa!"

 

Kaarlelan kirkkoon saapuessa kuului ympäriltä kaunista musiikkia." Paikalla oli muutamia kymmeniä ihmisiä. Istuin heidän taakseen, jotten häiritsisi heitä kameroineni...

 

 

 

Tilaisuuteen osallistujille jaettiin ohjelmalehtinen, jossa oli opastus alkuun:

 

 

"Istahda penkkiin hetkeksi.

Lue keskiaikainen rukous kerran

tai useammin.

Pysähdy lauseen tai sanan kohdalla

joka tässä hetkessä puhuttelee,

anna sen koskettaa,

ole läsnä itsellesi ja Jumalalle."

 

Myöhemmin tekstissä kursivoidut tekstinosat ovat osa tätä Pyhän Birgitan ( 1302-1373) rukousta!

 

 

Tilaisuuden esityksestä vastasi pariskunta 

 Leena Harjunpää ja Martti Nykänen. He lukivat tekstejä Pyhän Birgitan elämästä.
Tapahtuma kesti noin puoli tuntia.

 

 

Kiiruhda, Herra valoksi yöhön.

Kuolevan lailla ikävöin sinua.

Sano sielulleni,

ettei sinun sallimattasi tapahdu mitään

ja ettei mikään sinun sallimasi

ole lohdutonta.

 

Birgitta asui lapsena Ruotsin Upplanissa isänsä,  laamanni Birger Perinpojan ja äitinsä Ingeborgin kanssa. Äiti kuoli, kun Birgitta oli 11-vuotias. Katarina-täti huolehti hänestä sen jälkeen. Täti antoi tytön tehtäväksi käsitöitä. Birgitta pelkäsi, ettei osaisi tehdä koruommelta kulta- ja silkkilangoista.

Työstä tuli kuitenkin niin hieno,että täti uskoi tytön saaneen yliluonnollisia apuja, työn olevan "jumalaista alkuperää" ja työ säilyi suurena aarteena...

 

Ensimmäisen näkynsä Birgitta näki jo lapsena. Siinä säteilevä nainen, Maria, kysyi,halusiko Birgitta päähänsä kruunun. Toki hän halusi.

 

Birgitta avioitui ajan tavan mukaan  nuoren ,13-vuotiaana isänsä valitseman   5 vuotta vanhemman laamanni Ulf Godmarinpojan kanssa.

Birgittä noudatti kuuliaisesti isänsä käskyä avioliittoon, vaikka unelmoi elämästä luostarissa. Birgitan pyynnöstä hän sai kuitenkin muutaman vuoden lykkäystä yhteiselämästä. Myöhemmin he
 saivat 4 tyttöä ja 4 poikaa, joista vain 3 eli aikuisiksi.

                                       Oi Jeesus Kristus, Jumalan poika,
                                     joka vaikenit tuomitsijoittesi edessä,
                                         hillitse kieltäni,
                                             kunnes olen oivaltanut,
                                     mitä ja kuinka minun kuuluu puhua.

 

Birgitta asui jonkin aikaa Tukholmassa kuningas Magnuksen ja  kuningatar Blankan hovissa toimien ystävyyden lisäksi hengellisenä ja myös poliittisena neuvonantajana. Birgitan tuttavapiiriin kuului myös Suomen piispa Henrik.Henrikin kanssa Birgitta lähti Ranskan Avignoniin tavoitteenaan 100-vuotisen sodan lopettaminen sekä paavin muuttaminen takaisin Roomaan...

 

Osoita minulle tie

                                           ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltaamaan.
                                                            On onnetonta vitkastella,
                                                        on vaarallista jatkaa matkaa,
                                                             vastaa siis kaipaukseeni
                                                                     ja osoita tie.

 

Birgitta tunnettiin hyväsydämisyydestään. Hän rakensi kotitilalleen köyhien ja sairaiden auttamiseksi talon. Miehensä kanssa hän osallistui pyhiinvaelluksille. Eräällä matkalla Birgitan Ulf-puoliso sairastui ja kuoli lopulta luostarissa.

 

Birgitta koki helpotuksena puolisonsa kuoleman, koska piti ristiriitaisena oloaan aviovaimona.

 

 

 

Birgitan näkyjen näkeminen alkoi jo Ulfin eläessä. Ruotsin kirkon vaikutusvaltaiset teologit tutkivat näkyjen aitoutta.

 

Ulfin kuoltua Birgitta lähti pyhiinvaellusmatkalle Roomaan. Nyt hän oli Kristuksen morsian.  Roomasta käsin Birgitta teki useita pyhiinvaellusmatkoja. Birgitta eli Roomassa kuolemaansa saakka.

 

 

 

Birgitta näki useita näkyjä ja ilmestyksiä. Tässä niistä yksi: Jouluyön messussa Birgitan valtasi ihmeellinen riemu. Samalla hetkellä hän tunsi selvän ja oudon värinän  sydämessään, aivan kuin lapsi olisi liikkunut hänen sisällään. Joulupäivänä Maria ilmestyi Birgitalle sanoen suurin piirtein näin  "Tytär, ihmettelet värinää, jota tunnet sydämessäsi. Se ei ole petosta, vaan ilmausta onnesta, jota tunsin minua kohdanneesta laupeudesta. Niin oli poikani saapuminen kohtuuni äkillinen ja outo. Sinun ei pidä pelätä, vaan iloita, sillä tuntemasi värinä on merkki Poikani saapumisesta sydämeesi."

 

 

Birgitta ei koskaan päässyt omaan luostariinsa Vadstenaan, eikä hän pukenut koskaan päälleen suunnittelemaansa nunnan pukua.

Birgitta haudattiin kuitenkin Vadstenaan, jossa ovat kaikki paitsi käsivarren luut, jotka jäivät roomaan pyhäinjäännökseksi.

Birgitta kanonisoitiin Pietarin kirkossa lähes 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Ruotsin kansallispyhimys hänestä tuli 1394 ja Paavi Paavali II :n nimittämänä Euroopan suojeluspyhimys vuonna 1999.

Ja birgittalaisluostaritoiminta - se elää edelleen!

                                                             Tulen luoksesi
                                              kuin sairas tulee lääkärin luo.
                                           Oi, Herra, anna sydämelleni rauha."

                                                     (Suom. Pekka Kivekäs]


Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti oikeassa paikassa kirkossa. Asia oli vaativaa kuunneltavaa, joka vaati keskittymistä. Siksi ymmärrän hyvin rauhoittumisen merkityksen...
 Ja tämän vuoksi myönnän - aika lailla harmitti sekä esittäjien että yleisön puolesta joidenkin kuuntelijoiden  käyttäytyminen. Osa saapui tilaisuuteen myöhässä, osa poistui kesken, arvatenkin ennättääkseen turnajaisnäytökseen. Eniten kuitenkin jurppi muutama takariviin kesken esityksen saapunut, joka kuului isoon ääneen vaihtavan kokemuksia ruokaresepteistä sun muista:(  Ihmisten närkästyneiden päänkääntyilyjen jälkeen he tosin poistuivat paikalta ennen tilaisuuden loppumista...

Hieno ja mielenkiintoinen  tilaisuus oli siis tämäkin, vaikka keskimääräistä vaativampi kuulijalle!

 

Keskiaikaisilla markkinoilla Kokkolassa

 

Ja lisää postauksia keskiaikapäivistä!

Keskiaikaisille markkinoille pääsi osallistumaan Kotiseutumuseon ympäristössä. Sisäpihalla oli myytävänä monenmoista tuotetta, jotka eivät välttämättä olleet yhteydessä sen kummemmin keskiaikaan. Museoalueen takapihalle sen sijaan oli keskitetty keskiaikaistyylisiä tuotteita.

 

Verrattuna edellisvuoteen, oli kojuja nyt selvästi enemmän.

 

Markkinat alkoivat aamuyhdeksältä ja jatkuivat iltapäivään saakka. Tänä vuonna perinteisemmät syysmarkkinat oli onnekkaasti yhdistetty keskiaikapäivien markkinoihin.

 

 

Mieltä lämmitti, että keskiaikaistyylisten pukujen osuus oli selvästi kasvanut. Niitä oli kiva katsella.

Museoalueen vanhahtava ilmapiiri soveltuu hyvin markkina-alueeksi. Erityistä tunnelmaa myönnän  kokevani erityisesti museoalueella, koska tuo kuvassakin näkyvä keltainen päärakennus on ollut entisinä aikoina  oman perheeni - tai siis puolisoni ja lapsieni  esi-isien talo...

 

 

 

Ohjelmassa lapsille oli mm.puujaloilla kävelyä. Olisinkohan vielä osannut -lapsena olin nimittäin siinä ihan haka; osasin jopa hyppiä yhdellä puujalalla:))) Joku voisi joskus koettaa haastaa...

Hih, vasta kotona huomasin, kuinka tässä alla olevassa kuvassa on kontrastina juttelevilla isännillä keskiaika-ja harrikkatyyliä:)))

Tarjolla oli taontatöitä. Nuottiavaimen mallinen ovenkolkutin oli hieno, vaikkei sitä tullutkaan kuvattua.

Kirjallisuutta...

 

Ihastuttavia taontatöitä ja linnoja...

 

Kiertelijöitä oli paljon vielä iltapäivälläkin alueella.

Näihin voisi jäädä koukkuun...

 

Puisia pieniä tervatynnyreitä - sopii hyvin Kokkolan historiaan!

Keskiaikaisia ruokia ja juomia...

 Marttojen pyöräyttämiä rieskoja...

Itse värjättyjä villalankoja...ihastuttavia!

Ja hieman uudemmantyylisiä tavaroita museoalueen sisällä...

Koruja ja asusteita...

  
Turkiksia...

Sisustustavaroita...

Risukoristeita...

Näihin olkipukki-keppihevosiin hurahdin...Suloisia! Aivan voi kuvitella vaalean lettipäätytön näillä leikkimään...

Ja perinteisemmätkin olkipukit oli huolella tehtyjä.

Lelupöydästä bongasin puumiekkoja...

Ja tietysti villa-asusteita...

Tuollaisen risumaton kerran aioin tehdä, mutta on edelleen suunnitteluasteella... Tulee niin lapsuus mieleen!

Ja tietysti risuluutia...

Lapset puujaloilla kävelyä kokeilemassa...

Ihastuttavia pukuja - wau!

 

Toivottavasti markkina-alue monipuolistuu entisestään tulevina vuosina!

Keskiaikaiset häät Kokkolassa

Hieman myöhässä saavuin seuraamaan keskiaikaisia häitä Kaarlelan kirkon takana olevalle nurmialueelle, turnajaiskentälle. Yleisöä oli hääkentän aidatulla alueella jo tungokseen asti, useita satoja. Ei puhettakaan, että olisin voinut valita kuvauspaikan...Oli asetuttava siihen mihin pääsi...Yleisölle näyttiin jaetun ohjelmalehtisiä, valitettavasti jäin niistä  mattimyöhäisenä paitsi...

Pappina häissä toimi Martti Nykänen.



Hääparina oli opettajapariskunta Sirkku Lähdesmäki ja Tommi  Nurmi.

Morsiusneidot, joiden puvut oli kotitöinä valmistettu.

Sulhanen, joka oli yhtä hymyä...

Bestman, opettaja - Pertti  luovuttamassa sormuksia. Sormusrukous lausuttiin Agricolan suomennoksen mukaisesti. Suomennos on peräisin 1500-luvulta. Osa tekstistä luettiin latinaksi.

.Kaaso-Outi morsiusneitoineen piteli hääkimppua...

...ja morsian.
Keskiaikainen vihkikaava ei lopulta eroa paljonkaan nykyisestä, vain kieli on muuttunut. Kysymykset tuli kuitenkin esittää nykyisin käytössä olevan vihkikaavan mukaan suomeksi.

Kasvotusten...Morsian esitti kauniin runon sulhaselle. Puheessaan pappi kertoi hääparin vahvuuksista ja toivoi, että niitä käytetään tukena myös arjen  avioelämässä.

Myös MTV 3 paikallisen toimittajan O. Airolan  ja kuvaajan voimin näytti olevan hengessä mukana.

Bestman...Asu oli muuten upea!

Huomatkaahan messukasukka, joka on vuodelta 1692!

Tää onnea on...

Yhdessä....

Yleisöä...

Yhdessä laulettiin virsi...

Oli hienoa, että lähisuku sai olla aidatun alueen sisäpuolella - ja etenkin se, että he kaikki olivat pukeutuneet keskiaikaisesti!

Erityisesti pidin morsiamen pääkoristeesta - puolukanvarpuja ja kanervanoksia! Keskiajalla vaimoilla hiukset olivat yleensä huivin peitossa, joten häätilaisuus oli viimeinen mahdollisuus pitää hiukset paljaina. Morsian on tehnyt pääkoristeen itse. Keskiajalla yrttien tehtävänä oli vahvalla tuoksulla karkottaa pahaa...

Sulhasen sukulaismiehen kengät oli upeat!

Lähisukua...

Suudelmaan...

Hääpari poistui paikalta lähimpiensä kanssa jatkoille  keskiaikaisiin kesteihin...

Seija-ope  soitti huilumusiikkia...kaunista!

Alttaripöytä...

 Suoraan television prässiin...

Hieno ja mielenkiintoinen tapahtuma!

LÄHTEET: Keskiajasta maustetta hääiloon.[http://yle.fi/uutiset/keskiajasta_maustetta_haailoon/6271016] Luettu 02.09.2012.