Suuri Pohjan sota käytiin vuosien 1700-1721 välillä. Fredrik August (August II Väkevä) oli Saksin vaaliruhtinas ja myös Puolan kuningas. Hänen katsotaan aloittaneen Suuren Pohjan sodan hyökkäämällä Riikaan vuonna 1700. Riika oli tuolloin Ruotsin hallussa. Augustin ajatuksena oli vallata alueita Liivinmaalta omistukseensa, pois Ruotsin nuoren kuninkaan Kaarle XII omistuksesta.
Nuori Kaarle XII osottautui kuitenkin taitavaksi komentajaksi ja niinpä hän löi Augustuksen Riiassa jo 1701. Tämän jälkeen Kaarle XII hyökkäsi Puolaan valloittaen Varsovan ja pian myös Krakovan jo 1702. August kärsi tappion Ruotsin kuninkaalle Kaarle XII:lle. Vuonna 1704 Kaarle XII asetti ja kruunasi Stanislax Leszczynskin Puolan kuninkaaksi.
Ja miten tämä kaikki kaukana maailmalla tapahtunut liittyy Kokkolaan? Kaarle XII voittoisa eteneminen aiheutti puolalaisten ottamisia sotavangeiksi. Moneen kaupunkiin - Kokkolan muiden mukana - lähetettiin näitä sotavankeja säilöön. Puolalaisia vankeja oli Kokkolassa kaikkiaan 20. En tosin käsitä, kuinka vangit lähetettiin näinkin kauaksi kotimaastaan vankeutta kärsimään....
Kauppias Holstilta vuokrattiin sotavangeille Kokkolassa talo. Vuokra oli 40 talarin vuotuisvuokra. Talossa oli kaksi kamaria ja tupa. Yritin selvitellä, missä kauppais Holstin talo on tarkalleen sijainnut, mutta enpä äkkiseltään onnistunut...
Sotavankien vartioiminen osoittautui kuitenkin etenkin kesäisin työlääksi, koska iso osa kaartilaisista oli kesät merillä tai kalastamassa. Talvella taas sotavangit palelivat Holstin talossa ja repivät talosta kaiken irti lähtevän polttaen pöytiä, seiniä ja heinää läpiminä pysyäkseen. Jokusen vuoden päästä Holst ilmoitti, että hän haluaa tämän vuoksi korottaa vuokran kaksinkertaiseksi. Lopulta vuokra nostettiinkin 60 kuparitalariin.
En löytänyt nimilistaa näistä puolalaisista sotavangeista, vaikka olettaisi sellaisen jossain vaiheessa olleen. Muutamasta sotavangista löysin kuitenkin lihaa luiden ympärille.
Nikolaus Morotsky - niminen puolalainen nimittäin joutui Kokkolassa oikeuden eteen, koska hän oli lyönyt halolla päähän vartijaansa talvella 1707. Syynä väkivaltaisuuteen oli kieliongelmat. Vartija ei ollut ymmärtänyt tuoda Morotskylle kynttilöitä. Kerrottiin, ettei vartija ollut aluksi ymmärtänyt pyyntöä, mutta sitten joku toinen oli tulkannut hänelle puolalaisen sanat, ja hän oli luvannut tuoda kynttilöitä, mikäli saisi niistä rahaa. Lyönnin seurauksena vartija kuoli. Puolalainen puolustautui oikeuden edessä pitämällä latinankielisen puheen. Morotsky tuomittiin kuolemaan sota-artikkeleihin viitaten, koska kyseessä oli tappo ja vanki oli hyökännyt aiheettomasti vartijan kimppuun. Morotsky päätyi mestattavaksi 31.3.1709.
Toinen vanki, nimeltään Ollitsky, oli suuttunut, koska vartija Matti Olavinpoika oli laulanut laulua "Wiesnowiski und Oginski." Oikeudenkäynnissä edellämainittu Morotsky selitti Matti Olavinpojan sanoneen, että paholainen riivasi heitä samoin kuin heidän kuningastaan Augustia. Tämän Matti Olavinpoika mitä jyrkimmin kielsi. Toinen vartija tuki Matti Olavinpoikaa kertomalla, ettei kuningas Augustia oltu solvattu. mutta että vartijat olivat kuulleet vankien laulavan kyseistä laulua ja toistaneen sitä ymmärtämättä, mitä laulun sanat tarkoittivat.
Kolmas puolalainen, Lorenz Rosisky, puolestaan säästyi mestaustuomiolta, koska hänen puukottamansa henkilö ei kuollut. Puukotus oli tapahtunut puolalaisen karattua häävieraaksi ja juotuaan häissä tarjolla ollutta sahtia. Ilmeisesti sotavankien vartiointi ei ollut täydellisen tehokasta. Tämä puolalainen tuomittiin lopulta sakkoihin ja määrättiin lopulta sakkojen sijaan ruoskittavaksi kolminkertaisessa kujanjuoksussa.
Neljäs Kokkolassa vankina ollut puolalainen löytyykin lopulta Kristiinankaupungista. Siellä nimittäin on rakennus nimeltään Lebellin talo. Casper Lebell (1684-1762) oli alkujaan aatelistaustainen vänrikki Casimir Subkowski (Kazimierz Zubkowski) Hän joutui Kokkolaan sotavangiksi taistelujen yhteydessä.
Vänrikki Subkowski vangittiin Puolassa 1702. Aluksi hänet kuljetettiin Ruotsiin, kuten moni muukin puolalainen sotavanki. Sieltä hänet siirrettiin vangiksi Kokkolaan vuonna 1704. Tuomiokirjalausunnon mukaan hän oli hyvä saksalainen (?) ja osasi myös hieman ruotsia. Hänellä oli vangeista korkein sotilaallinen arvo ja kielitaitoa, siksi hän sai nopeasti erityisaseman vankien ja kaupunkilaisten välillä. Kuten edeltä jo kävi ilmi, ei vartiointi ollut aina järin tehokasta. Niinpä Casimir von Subkowski tutustui Kokkolassa vankeutensa yhteydessä kristiinankaupunkilaisen raatimiehen tyttäreen, Anna Enholmiin eli Holmin veljentyttäreen. Anna oli Antti Kalmin leski. Anna asui Kokkolassa tätinsä luona. Subkowski sai lesken testamenttaamaan omaisuutensa hänelle, jonka hän kuitenkin vei jo tämän eläessä. Asiasta käräjöitiin Subkowskin ja Antti Björnströmin kesken. Björnström oli naimisissa Antti Kalmin tyttären kanssa. Annan tiedetään olleen kolmannessa liitossaan puolalaisen kanssa, joten lapsia oli aikaisemmistakin liitoista.
Tapaaminen johti kuitenkin lopulta avioliittoon vuonna 1708. Anna muutti edeltä Kristiinankaupunkiin ja Casimir sai luvan seurata Annaa sinne vuonna 1710. Casimir vaihtoi nimensä myöhemmin Casper Lebelliksi ja sopeutui varsin hyvin uuteen asuinpaikkaansa. Vuonna 1724 hänelle myönnettiin porvarisoikeudet ja myöhemmin hänet valittiin yhdeksi kaupunginvanhimmista. Lebell myi muiden tapaan tervaa ja tupakkaa, pellavaa, viiniä sekä rautaa. Myös hänen kaksi poikaansa tunnettiin myöhemmin kristiinankaupunkilaisina kauppiaina ja kaikkien Lebellien tiedetään olleen myös laivanvarustajia. Lebellin vuonna 1761 rakennettu talo löytyy muuten edelleen Kristiinankaupungista osoitteesta Rantakatu 51-53.
Koska vänrikki Subkowski oli edelleen sotavangin leimalla muutettuaan pois Kokkolasta, hänet velvoitettiin rekisteröitymään Kokkolaan kunkin vuoden lopussa. Ilmeisesti vänrikki kuitenkin oli perheensä kanssa paossa Ruotsissa Isonvihan vuosina, koska merkinnät hänestä alkavat uudelleen vasta vuodesta 1722 ja silloin uudella nimellä.
Kristiinankaupungin käräjäpöytäkirjoista käy ilmi vänrikin ylimielinen asenne muita kohtaan ja kovat perintöriidat jopa lapsiaan vastaan. Vänrikki katsoi myös, etteivät Ruotsin lait koskeneet häntä, koska hän oli ulkomaalainen! Riitaisuuksista huolimatta hänet valittiin vanhimman porvariston jäseneksi.
Casimirin taustoista tiedetään sen verran, että hän oli kotoisin Grodnon voivodikunnasta, joka myöhemmin oli Valkovenäjän puolella rajaa. Nimensä perusteella hän oli ilmeisesti aatelismies. Tiedetään kuitenkin, että sotavangit usein antoivat vääriä nimiä harhaannuttaakseen vangitsijoitaan. Joka tapauksessa Casimir asui lopun elämäänsä Kristiinankaupungissa ja hänellä tiedetään olleen neljä lasta, jotka jatkoivat sukua.
Joseph Robhofsky- niminen vanki puolestaan kääntyi luterilaisuuteen ja avioitui Juho Muurimestarin tyttären kanssa. Avioliiton kautta tämä vanki liittyi varsin epälyttävän perheen jäseneksi ja häntä todennäköisesti täydellä syyllä syytettiin osallisuudesta lehmän varkauteen.
Kruunu maksoi vankien ylläpidosta korvausta, mutta korvaus lienee ollut melko niukka ja lisäksi kaupunkilaiset joutuivat hankkimaan vangeille halkoja. Siten vankien ylläpito tuli melko rankaksi. Porvaristo sai muutamia kertoja maaherralta luvan pitää vankeja kahtena päivänä viikossa kaupungin työssä. Työ tuli suorittaa kaksi tuntia ennen päivällistä. Sen jälkeen voitiin korjata vielä katuja ja ojia. Päädyttiin jopa hankkimaan vangeille nahkaturkit, jotta he pystyisivät työskentelemään ulkona.
Vuonna 1709 porvareita kehotettiin jakamaan vuoroja keskenään ja ylläpitämään vankeja vuoron perään kunnes Tukholmasta ennätettäisiin tarjoamaan apua kruunun taloudellisen aseman heikettyä. Porvaristo myös keräsi tarpeellisen viljamäärän vangeille. Jäljellä olevien vankien mainittiin olevan aatelismiehiä. Vuonna 1711 kruunu jopa kehotti porvaristoa ottamaan vangit palvelukseensa, jotta pääsisi heidän ylläpidostaan. Porvaristo suhtautui ehdotukseen nyrpeästi, koska vankeja pidettiin hitaina, laiskoina ja työhön kelpaamattomina.
Muutoinkin ajat vuoden 1711 tienoilla olivat vaikeita ja tiedetään kaikkiaan kolmen puolalaisen vangin tuomitun rangaistukseen varkaudesta. Vankien lopullinen kohtalo ei ole säilynyt tiedoissa. Osaltaan tietämättömyyteeen vaikutti lähestynyt Isovihan aika. Ehkä kaaosoloissa Isovihan kolkutellessa kotiseutua puolalaiset on vapautettu tai tosiaan pestattu talojen töihin, onhan omakin selviytyminen ollut haasteellista, enkä jaksa uskoa, että vankien ylläpitoon olisi enää poikkeusoloissa jaksettu panostaa.
LÄHTEET: August II Väkevä. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/August_II_V%C3%A4kev%C3%A4] Luettu 7.3.2020.
Kokkolan kaupungin historia. Osat 1-2, s. 186-189.
Kokkolan kaupunki. Sotatilanne Kokkolassa. [https://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/ruotsin_vallanaika/suuri_pohjan_sota_ja_isoviha/sotatilanne_pohjanmaalla/fi_FI/sotatilanne_pohjanmaalla/] Luettu 7.3.2020.
Lebell Casper. Biografiskt lexikon för Finland. [http://www.blf.fi/artikel.php?id=5127] Luettu 8.3.2020.
Lebellin kauppiaantalomuseo - kurkistus satamakaupungin porvariston historiaan.[http://www.kuriositeettikabi.net/numero12/saloluoma.html] Luettu 7.3.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti