Kälviän kellotapuli

   Ensimmäistä  Kälviän kellotapulia alettiin suunnitella jo  1670-luvun puolivälin tienoilla. Se valmistuikin kesällä 1679. Tästä tapulista on säilynyt hyvin vähän tietoja. 

 

Jo vuonna 1733 kirkkoherra piti tarpeellisena uuden tapulin rakentamista.  Tätä ensimäistä tapulia kuitenkin korjattiin vielä pariin otteeseen.

 

 

 

Pitäjänkokouksessa vuonna 1795 nostettiin esille ajatus uuden tapulin rakentamisesta, koska vanha tapuli oli rappeutunut ja kallistunutkin.  Lisäksi kyläläisillä oli pelko, että innokas laivanrakennusbuumi  hävittäisi pitäjästä tulevaisuudessa kokonaan  kelvollisen puutavaran.

Pitkään harkittuaan pitäjänkokous päätti  anoa tapulinrakentamislupaa. Anomuksen oheen liitettiin rakennusmestari Jacon Rijfin tapulinpiirustus. Asiapaperit lähetettiin Vaasan maaherran kautta Tukholmaan yli-intendenttivirastoon tarkistettaviksi sekä kuninkaallisen Majesteetin hyväksyttäväksi.

Kirkonrakentajamestari Jacob Rijfiä (17.7.1753 -25.12.1808)  pidetään hyvin taitavana rakentajana. Heikki Klemetti kehui häntä aikoinaan näin: "Hänen silmänsä oli herkkä mittasuhteiden luonnolliselle sopusoinnulle, mikä todistaa synnynnäistä rakentajakykyä" , "Jacob Rijf on Kälviän tapulillaan tuonut maahamme klassillisvaikutteisen esikuvan, jolla on akateemisesti jalostunut muoto, ylintä luokkaa".

Jacob Rijf oli syntyjään pietarsaarelainen. Oppinsa hän oli saanut isänperintönä Tuomas Rijfiltä, joka myös tunnetaan kirkonrakentajana. Jacob opiskeli lisäksi vuoden Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa. Koulutuksen jälkeen Rijf valittiin Västerbottenin lääninrakennusmestariksi. Rijf on jättänyt kädenjälkensä myös Larsmon, Alatornion ja Ylkiimingin kirkkoihin. Samoin Himangan alkuperäiseen puukirkkoon . Lisäksi Rijf on tehnyt korjaussuunnitelmat Kemin ja Pietarsaaren maaseurakunnan vanhaan kirkkoon. Rijfin suurimpia töitä oli kuitenkin Skellefteån maaseurakunnan kivikirkko. Rijf kuoli äkilliseen kuumetautiin  1808 työskennellessään Tukholmassa Kungsholman kirkon uudistustöissä.


Kälviän tapulin piirustukset Jacob Rijf laati vuonna 1796.Paperisota kuninkaallisen intendenttiviraston kanssa kesti useita vuosia. Lopulta piirustus hyväksyttiin lukuun ottamatta tornin yläosaa, johon Rijfin ehdotuksen mukaa olisi tullut särmäkartion päälle pieni nelikulmainen torni luukkuineen.  Nämä luukut kuitenkin sijoitettiin sittemmin kaarevaan katto-osaan.

Kälviälle saapui vuonna 1803 paperi, jossa on nykyisen kellotapulin fasadikuva piirrettynä. Paperissa ei ole Rijfin  nimeä, mutta piirroskuva poikkeaa vain  yläkaton kohdalta piirroksesta, joka on Rijfin allekirjoittama.

Paperissa on intendenttiviraston  vahvistus sekä nimikirjoitukst herroilta nimeltään Piper ja Tempelman. Paperissa on päiväyksenä "Tukholman linnassa 24 pnä toukokuuta 1803." Päiväyksen alapuolella on kuninkaan omakätinen allekirjoitus "Gustaf Adolph."

Hirsitapuli valmistui  vasta vuonna 1807. Ei tiedetä, oliko tapuli aluksi maalaamaton, mutta seurakunnan tilikirjoista selviää, että vuonna 1860  tapulin maalauksen oli saanut tehtäväkseen kirkkoväärti Eerik Lassila. Lassilalle oli annettu "vapaus maalata senkaltaisilla väreillä kuin hyväksi näkee."

Lassilaa pidetään todellisena kansantaiteilijana. Hän maalasi apulaisensa Juhani Suutarimäen kanssa kirkkoon yhdeksän eri värivivahdetta.

Erik Lassila on tehnyt myös tapulin yhteydessä olevan vaivaisukon tapulin seinustalle.

Kuitenkin tapuli maalattiin myöhemmin ruskeaksi. Myös kaikki sen koristeet, listat, patsaat ja aitaukset peittyivät maalin alle. Näkyville jäi ainoastaan kellotaulu...


Vuonna 1877 tapuli vuorattiin alaosastaan ripalistoilla. Tällöin  tapulia täytyi tietysti myös uudelleen maalata. Maalauksen ja vuorauksen toteuttaja oli ilmeisesti Isaac Riihimäki.

Vuonna 1967 kälviäläiset päättivät entisöidä tapulin Muinaistieteellisen toimikunnan avustuksella.
Muinaistieteellisen toimikunnan edustaja löysi tapulista maalikerroksen alta tällaiset värit: tummempaa ja vaaleampaa harmaata, keltaista, vihreää ja punaista. Asiantuntijan mukaan värejä saattoi olla enemmänkin, mutta telineiden puutteen vuoksi hän ei kyennyt tutkimaan kaikkia kohtia tapulista. Maalaustyön suorittaneet maalarit löysivät tapulin maalauksista myös sinistä  väriä.
Entisöimisestä vastasi maalausliike Aimo Rimpioja.


Samassa yhteydessä tapulin lähelle asennettiin valonheittäjät. Tapulin entisöinnin yhteydessä löytyi maalipinnan alta myös neljä  pasuunaa puhaltavaa enkeliä tapulin yläluukuissa. Ilmeisesti nämä ovat Lassilan ja Suutarinmäen käsialaa.

 

 

Tapulia pidettiin komeana ilmeisesti jo sen rakennusvaiheessa, sillä naapuripitäjissäkin kälviäläisiä nimitettiin tähän aikaan "tapulikaupungin miehiksi."

 

LÄHTEET: Kälviän ja Ullavan kirja. 1993. Kälviän tapulit. S. 398-401.

 

Wiirilinna. Kälviän tapuli taideteos vuodelta 1807. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/tapuli.htm]Luettu 1.12.2013.

 

Wiirilinna. Maineikas kirkonrakentaja ja rakennusmestari Jacob Rijf suunnitteli Kälviän kellotapulin. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/kellotapuli.htm] Luettu 1.12.2013.

 

 

Hirviä kevätillan hämärtyessä

Kevään saapuminen herättää luonnon tapahtumista kiinnostuneen. Kevät on ehdottomasti se omin vuodenaikani!

 

Pari viikkoa sitten kiertelin iltojen iloksi metsäteitä ja seurailin eläinten elämää. Etupäässä kuvasin hirviä, mutta tarttui etsimeen monenlaista muutakin, kuten teeriä sun muuta lentävää. Niistä ei kuitenkaan kuvia nyt tässä yhteydessä...

 

Tässä yksinäinen hirvi pellon reunalla jossain Ruotsalon suunnalla.

 

Hirvi otti jalat alleen, kun lähestyin sitä...
Katosi nopeasti metsikköön.

Vetelinnevalla kuljeskelin useina iltoina. Todella rauhoittavaa olla kiireettömästi kamera kaulallaan.
Kuusipäinen hirviporukka tässä ilta-aterialla.

Toisena iltana kaveruksia oli paikalla vain kolme. Tähän aikaan vuodesta hirvisonneilla ei ole vielä näkyvissä sarvia, joten on vaikea erottaa uroksia ja naaraita. Leukapartakaan ei erotu kovin selvästi...

 

Tässä alla oli hauska tapahtuma. Samalla pellolla käyskenteli pitkään yksinäinen hirvi syöden pellon heinikkoa. Kurki tepasteli saman pellon toisessa päässä.

 

Pitkän ajan kuluttua hirvi alkoi katseellaan seurata kurkea ja viimein kävellä teputteli kurjen lähelle. Ilmeisesti samalle reviirille tupasi tulemaan ahdasta, sillä hirvi lähti ajamaan takaa kurkea. Jestas sentään -innostuin niin näkemästäni, että unohdin tallentaa hetken kameralle! Mutta hauska hetki oli - kurki edellä, hirvi perässä! :)

 

 

Hirvien suojaväri on kevätmetsikköön loistava. Olin hyvin lähellä tätä viiden hirven ryhmää ,ennen kuin edes erotin ne koivikkoisen metsän reunasta. Näitä hirviä kuvasin kauan ja hartaasti. Seisoskelin pellon reunalla ja annoin kameran laulaa viitisekymmentä otosta. Jok` ikinen kuva oli erilainen!

 

Hirvet eivät olleet minusta moksiskaan. Tuijottelivat välillä, mutta jatkoivat sitten taas syömistään. Komea porukka!

 

 

Nyt hirviä ei juurikaan enää bongaa pelloilta. Metsikössä alkaa olla ravintoa sen verran, että ne syövät siellä suojassa mieluummin. Naarailla on myös jo vasat. Tästäkin porukasta ilmeisesti kuvaushetkellä kaksi hirveä kantoi vasoja vatsan pyöreydestä päätellen.

Pari päivää tästä kuvaussessiosta tuttavani kulki tässä samaisessa metsässä ja lähes törmäsi juuri synnyttäneeseen emohirveen. Se makasi metsikössä aloillaan ja vieressä oli kaksi vastasyntynyttä vasaa! Tuttavani  poistui hiljaa hipsutellen ja varovaisesti takavasemmalle...

Anders Chydeniuksen patsas

Tällä kertaa  pistäydymme  Isokadun ja Rantakadun välissä  olevassa Chydeniuksen puistossa Kokkolassa katsomassa Chydeniuksen patsasta.

Patsas esittää kuuluisaa poliitikkoa ja kirkkoherraa Anders Chydeniusta (1729-1803).

Muistomerkki on graniittinen ja sen yläosassa on pronssiin  valettu Chydeniuksen rintakuva.
Patsaan jalustaan on kuvattu puu, jossa on omenia.
Puiston jalustassa lukee Anders Chydeniuksen nimi sekä elinvuodet.

 Anders Chydeniuksen muotokuvan on veistänyt  kuvanveistäjä Walter Runeberg  (1838-1920) ja se on paljastettu vuonna 1903. Tästä rintakuvasta on kopiot Helsingin yliopiston päärakennuksessa sekä Ostrobotniassa.

Veistokseen Runeberg on  kuvannut Chydeniuksen vapaamielisyyttä. Papin takista onkin jätetty ylimmät kaulusnapit auki.

 

Kuvanveistäjä Walter Runeberg oli Johan Ludvig Runebergin poika. Walter Runebergille itse koulun käynti oli vaivalloista, mutta kuvanveistoa hän pääsi opiskelemaan aina Kööpenhaminaan ja Roomaan asti. Runebergin työt olivat aluksi ihanteellis-klassisia, mutta myöhemmin  hänen töissään oli nähtävissä myös realistisia piirteitä.

 Kuuluisin Walter Runebergin veistoksista on hänen isänsä esittävä J.L.Runebergin patsas Helsingin Esplanadin puistossa. Muita töitä ovat Aleksanteri II patsas Helsingin  Senaatintorilla ja  Pietari Brahen  patsas Raahessa sekä Turun Brahenpuistossa.

 

 

Aloitteen Chydeniuksen  patsaasta teki Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja fil.tri Georg Schauman. Koska patsaan julkistamisen aikoina oli menossa poliittinen sortokausi, oli  sanalliset tunneimaisut kiellettyjä. Julkistamistilaisuudessa oli santarmien eli poliisikunnan valvoessa seppeleiden laskun lisäksi vain pari musiikkinumeroa sekä Maamme-laulu.

Kaupungissamme kuulu vapputraditioihin, että Chydeniuksen patsas lakitetaan...

2.12. 2016 tulee kuluneeksi 250 vuotta sitä, kun Anders Chydeniuksen  aikaansaama painovapausasetus astui voimaan Ruotsin valtakunnassa.




LÄHTEET:
Anders Chydenius-säätiö. Vuosi 2016 on Chydeniuksen avoimuusperinnön 250-vuotisjuhlavuosi. [http://www.chydenius.net/articles/artikkeli.asp?id=1642] Luettu 19.4.2014.

 Hs.fi. Talousmies, joka hymyili muotokuvassaan. [http://www.hs.fi/tulosta/1329105218613] Luettu 19.4.2014.

Runoilijan elämä. Lapset. [http://www.runeberg.net/fin/a_4_t.html] Luettu 19.4.2014

Wikipedia. Walter Runeberg. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Walter_Runeberg] Luettu 19.4.2014.

Kalastusreissulla Perhonjoella

 

Aurinkoisen vapunpäivän innostamana lähdimme perhevoimin kalastusreissulle.

Mukaan virvelit, onget ja kipposellinen kiemurtelevia kastematoja.

Suuntana Perhonjoki -tällä kertaa asettauduimme vapoinemme uuden rautatiesillan lähettyville.

 

Vastarannalla oli perhokalastaja, jolla ei näyttänyt tällä kerralla olevan kalaonnea. Tuttavat tosin ovat kerskuneet, että joesta on noussut viime päivinä  komeita taimenia...

 

Keväinen luonto oli ihastuttava. Sinisorsat pulikoivat joessa ees ja taas. Kauempana näytti kaartelevan jonkin sortin haukkakin.

 

Virvelillä kalastaminen ei tänään suonut saaliita. Kun vaihdoimme mato-onkiin, kalaonni muuttui kerrasta!

Aurinko kimalteli kauniisti veden pintaan. Vastarannalla oli vielä muutama lumipälvikin.

 

Tässä kalasaalistamme. Isompaa ja pienempää särkeä. Isäntä totesi, että niillähän on punaiset silmätkin kuin vappujuhlijoilla konsanaan:) Yksi pienen pieni salakkakin saatiin.

 

Kaloja nousi ongella todella tiuhaan -uusi saalis oli heti koukussa, kun ongen ennätti veteen tipauttaa. Neljä viimeistä kalaa poika sai kalastettua koukulla, jossa ei ollut madosta kuin tuoksut jäljellä:)))

Chydeniuksen puisto

Tällä kertaa kesäisissä tunnelmissa Anders Chydeniuksen puistossa keskellä Kokkolaa.

Puisto tunnetaan myös nimellä Naakkapuisto.

 Chydeniuksen puiston alue on palanut vuosina 1742 ja 1860 suurissa  kaupungin paloissa. Tosin  jälkimmäisessä palossa säilyi  yksi harvoista asuintaloista puiston alueella. Tuo kyseinen rakennus siirrettiin 1860-luvulla Ykspihlajaan.Se on edelleen siellä ja tunnetaan nykyään nimellä Kunintalo. 

Vuoden 1860 kaupunkipalon  jälkeen tehtiin asemakaavallisia järjestelyitä ja sinä yhteydessä  perustettiin puisto uudelle tontille nro 53 Isokadun varrelle. Hanke sai hyväksynnän  kuvernööriltä  16.5.1867.

 

Tontti oli alun perin leskirouva Maria Rahmin, laivuri Jacob Sjöbergin ja kauppias Jan Kynzellin omistuksessa. Palon jälkeen tontti siirtyi kaupungin omistukseen, kun maistraatti  määräsi kunnostamattomat tontit kunnostettaviksi.   Mamsellit Rosa ja Evelina Kynzell  -Kynzellin vanhat neidit - tarjosivat omistamaansa osaa tontista kaupungille testamenttilahjoituksena sillä ehdolla, että tontista tehtäisiin yleinen kävelypaikka eli promenadi.

Maistraatin päätöksessä visioitiin, että perustettava puisto laajennettaisiin Rantakadun yli aina Kaupunginsalmeen saakka. Kaupunginvanhimmat  kuitenkin ehdottivat varojen puutteessa puistolaajennushankkeen laajentamista myöhemmäksi.

Työt puistossa aloitettiin kaupunkilaisten  vapaaehtoisesti lahjottamilla päivätöillä ja myöhemmin kaupungin kassavaroilla.

Kauppias Möllerin johdolla aloitettiin ensin kaivojen ja kellarien täytöllä. Alueelta piti myös  siirtää pois ns. Rantatalo Rantakadun puolelta. Alue aidattiin  ristiin asetetuilla puolista tehdyllä aidalla. Tämän jälkeen puistotöissä seurasi tauko huonon taloustilanteen vuoksi.

Syksyllä 1870 pietarsaarelainen apteekkari  W.L. Schauman lupautui puiston suunnittelijaksi ja istutustöiden johtajaksi. Schauman totesi puistoalueen maaperän kivikkoiseksi ja suositteli kivien kuokkimista pois  aina 12  tuuman syvyyteen asti. Tämän jälkeen maaperä lannoitettiin ja seuraavana kesänä  maa kynnettiin ja äestettiin sekä kylvettiin ruoho. Schauman tarjoutui hankkimaan puistoon sellaisia   puiden ja pensaiden taimia, joita ei ollut Kokkolassa saatavissa.

  

Puistoa  kutsuttiin aluksi nimillä Itäpuisto ja Pieni puisto. Puolisonikin tunnisti vielä nimen "Lilla parken" omasta 1970-luvun lapsuudestaan...Vuonna 1886 käytti paikallinen sanomalehti puistosta nimitystä Rakkauden lehto.

 

 Nykyinen virallinen nimi  Chydeniuksen puisto tuli käyttöön vuonna 1903, koska puistoon pystytettiin Anders Chydeniuksen patsas.

  

Chydeniuksen puistossa oli perusparannus vuonna 1998. Tällöin parannettiin puiston käytäviä, valaistusta, kasvillisuutta sekä kalusteita.

Puisto on kohdannut keskeisen sijaintinsa vuoksi  paljon ilkivaltaa. Puiset penkit oli  ennen perusparannusta tuhottu käyttökelvottomiksi ja niinpä ne vaihdettiin mustiin  metallirakenteisiin penkkeihin, jotka on ankkuroitu maahan.

Puistossa on kauniita lehtipuita ja puiston halki kulkee hiekkakäytäviä.  Hiekkakäytävien risteyskohdassa  on patsas keskellä puistoa. Patsas esittää kuuluisaa poliitikkoa ja kirkkoherraa Anders Chydeniusta (1729-1803).

Tämä nykyinen Chydeniuksen puisto on ollut rakennettua kaupunkialuetta.jo ennen vuoden 1664 paloa.1600-luvulla puiston keskellä oli kahden kadun risteys. Nykyisen puiston kulma-alueet olivat tuolloin kaikki eri  korttelien aluetta.

LÄHTEET:

  

Kokkola.fi. Kalustesuunnitelma/Chydeniuksenpuisto/Keskusta. [http://kokwww.kokkola.fi/kokkola/DynJulk/kokous/20123636-11.PDF] Luettu 19.4.2014.

Kokkola.fi. Tietoja puistoista. [https://www.kokkola.fi/asuminen/puistot_ja_metsat/tietoja_puistoista/] Luettu 19.4.2014.

Kokkolan kaupungin historia, osa 4. 1994. Puistot, s. 674-675.

Vaasa- ja suurvalta-ajan  kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti. Teemu Mökkönen. 2000. [http://www.nba.fi/fi/File/89/rho-kokkolan-raportti-2000.pdf] Luettu 19.4.2014.

Pääsiäistervehdys

 

Kovan tuulen saattelemana  ollaan tätä pääsiäistä täällä Kokkolassa vietetty.

 

Aamupäivällä oli liikkeellä pienempiä ja isompia trulleja. Kuvassa pyörillä liikkuneita poikatrulleja...

 

 

 

Pikkuisilta tyttötrulleilta sain suloisia, koristeltuja pajunoksia ja ommellun tipun sekä munan:)

 

Jostain vähän etäämpää tuoksahti nenään illansuussa pääsiäiskokko. Lienee ensimmäinen pääsiäinen vuosiin, ettei meillä ollut omaa, pientä kokkoa. Pojan kanssa hitusen toipilaina emme kuitenkaan jaksaneet lähteä kokkoja etsiskelemään, vaikka niin alun perin aioimmekin. Toivottavasti lämpimät  kevätsäät eivät aiheuta metsäpaloja tuulen kanssa. Tarkkana saa kyllä olla...

Huomenissa kiiruhdamme koko perheen kanssa vanhemmilleni pääsiäisaterialle. Illalla saamme odotettuja vieraita. Tapaan lapsuudenystäväni lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ehkä vaihdamme muutaman sanan bloggailustakin...;)

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kälviän kolmas kirkko

Tällä kertaa tutustumme Kälviän nykyisen eli   järjestyksessään kolmannen kirkon historiaan.

Usein todetaan, että Kälviän vanha toinen kirkko korjattiin vuonna 1905. Tosiasiassa tämä toinen kirkko kuitenkin  purettiin täydellisesti ja samalle paikalle rakennettiin aivan uusi kirkko. Ainoastaan osaa vanhan kirkon hirsistä on hyödynnetty tässä uusimmassa kirkossa. Kivijalan kivet on tuotu Kälviän Välikylästä, Maunulan talon lähettyviltä.

 

 

Tosiasiahan on, että toinen, vanhempi kirkko oli tyyliltään hyvin erilainen tapuliin verrattuna ja näytti varmaan aikalaisten silmissä vanhalta ja pieneltä.

Uusimman kirkon rakentaminen oli vireillä jo vuodesta 1886 lähtien, jolloin läänin arkkitehti Aminoff teki virkamatkansa yhteydessä myös tutustumiskäynnin Kälviän kirkkoon. Aminoff ei kuitenkaan pitänyt vanhaa kirkkoa kovin huonokuntoisena. Arkkitehti Lars Sonck laati vanhaa kirkkoa varten vähäeleiset korjauspiirustukset, joita ei kuitenkaan kelpuutettu. Kirkko päätettiin uudistaa perusteellisesti.

Uusi kirkko valittiin kolmen rakennusmestarin; Kurikan, Jäväjän ja Renellin  piirustusten väliltä. Voiton vei Renellin ehdotus, johon tosin tehtiin huomattavia muutoksia Kurikan ehdotuksen mukaan ja jokusia asioita hyväksyttiin myös Jäväjän piirustuksista.


Talvella 1905 heti alkuvuodesta kirkkomaalle ryhdyttiin ajamaan  kivijalkakiviä ja puutavaraa.

Uuden kirkon seiniä korotettiin aina  seitsemään metriin saakka ja ikkunoita samassa suhteessa. Uuden kirkon alaseinissä on hyödynnetty vanhan kirkon hirsiä, koska ne todettiin jopa paremmiksi kuin metsästä löytyvät...Uudessa kirkossa oli myös metrin korkuinen kivijalka ja perustuksia aina kaksi metriä maan alle asti. Kirkossa on 800 istumapaikkaa.

Muodoltaan Kälviän kirkko on ulkoviisteinen, tasavartinen  ristikirkko ja tyyliltään myöhäistä uusgotiikkaa. Sitä voisi kutsua myös nikkarityyliseksi  runsaiden koristeaiheidensa vuoksi.

Kirkon ikkunat ovat korkeat.  Yläosistaan ne ovat kolmiotaitteiset.

Kirkon torni  on terävähuippuinen. Katto on entistä kirkkoa loivempi.  Se on ristivarsien päistä  taitteisesti aumattu. Jokaisessa ristivarren päässä on pieni  lisärakennus; itäristin päässä sakaristo, muissa eteiset.

Kirkon harjalla on ristikeskuksessa  kahdeksankulmainen torni korkeine ja särmikkäine kattoineen.

Itse urakka sovittiin  pyhäjärvisen rakennusmestari  Tuoriniemen tehtäväksi.

Uuden kirkon urakkasopimus allekirjoitettiin  20.1.1904 ja kirkko valmistui 20.9.1905. Piirustukset ovat Renellin suvun hallussa. Alunperin  Renellien sukunimi oli Rita, mutta muutettiin  ruotsalaisittain sen ajan tavan mukaisesti. Nykyään Renellin suku tunnetaan Toivosina ja Tapioina.

Kirkon varsinaisesta vihkimisestä tai käyttöönotosta ei ole jäänyt historiankirjoihin sen kummempia merkintöjä. Ensimmäinen jumalanpalvelus siinä on kuitenkin pidetty 10.12.1905.

Suurin osa kirkon esineistöstä on vanhemmasta kirkosta  nykyiseen siirrettyjä. Uusia esineitä ovat kirkkoryijy vuodelta 1959, uudet kirkkotekstiilit 1996 sekä lähetyskynttelikkö vuodelta 1987.

 Vuonna 1958 kirkkoa kunnostettiin Tällöin siirryttiin puulämmityksestä sähkölämmitykseen ja kirkkoa maalattiin sisältä. Myös käytäviä levennettiin sekä urkulehteriä ja alttaria laajennettiin.

Kirkkopihan nykyinen muoto  on vasta vuodelta 1988. Lisäksi alueelle on lisätty salaojitusta 2004, invaluiska 1992 ja puuaita kirkon ympärille 2004.

 

LÄHTEET:

Kirkko, tapuli ja hautausmaa. [http://ww.kalvia.fi/kultt/Kalviankyla/kirkko.htm] Luettu 29.12.2013.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Kälviän kirkko. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/kirkot_ja_kappelit/kalvian_kirkko] Luettu 31.12.2013.

Kälviän ja Ullavan kirja. Kälviän kirkko saa uuden ilmeen, s. 395-398.

Kälviän seurakunta. Kälviän kirkko. [http://www.kalvianseurakunta.fi/tilat/kirkko] Luettu 31.12.2013.

Wiirilinna. Maineikas kirkonrakentaja ja rakennusmestari Jacob Rijf suunnitteli Kälviän kellotapulin. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/kellotapuli.htm] Luettu 1.12.2013.