Ensimmäinen adventti. Kynttilät on ikkunoilla sytytetty. Lumipeitto valaisee maan. Aamulla katsoin lähetystä Kokkolan kirkosta tulleesta Jumalanpalveluksesta. Siellä luettiin isän nimi. Kaunista ja koskettavaa.
Viikonloppu on ollut raskas ja rankka. Isän hautajaiset olivat kauniit ja kovasti isän näköiset. Siskoni kanssa lauloimme ja soitimme kappelissa ja muistotilaisuudessa, pidin puheenkin, joka oli isän toiveinen mukainen. "Ei sitten mitään lässynläätä", olisi isä minua ohjeistanut...Ei todellakaan ollut ihan perinteisistä perinteisin puhe, sillä muistotilaisuuden yleisö jopa nauroi sitä puhuessani. Isäni oli niin lahjakas kielellisesti, että häntä oli helppo muistella. Isän puheet jäävät elämään.
Tällä kertaa ei kuvia, vaan isän muistovideo.
Isä saateltiin pois kappelista Narvan marssin tahdittamana. Se oli oma toiveeni, josta tiedän, että isä olisi pitänyt. Sopi myös loistavasti samalla päivälle sattuneelle Talvisodan 80-vuotispäivälle ja lähestyvän itsenäisyyspäivän mukaisesti teemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti