Ullavassa Kauneimmissa joululauluissa

Yllätin taas kerran  kotiväkeni ilmoittamalla, että lähden Ullavaan. Siippa siunailemaan, että tie on niin mutkainen, pimeä ja liukas. Minä siihen, että jos ullavalaiset siitä selviää, niin sitten minäkin. 

Siispä Kauneimpiin joululauluihin sinne. Joka vuosi kiertelen vähän eri paikoissa laulamassa näitä kauneimpia. Haluaisin joskus tavoittaa lapsuuspaikkakuntani kauneimmat. Ihan siihen en ole vielä koskaan päässyt, mutta siinä on varmaan osana nostalgiamomentti...Tänään oltiin kyllä aika lähellä.

Maalaispaikkakunnan kirkko, jossa olen aikaisemmin käynyt ainoastaan kuvaamassa vaivaispoikanäyttelyssä viereisessä rakennuksessa. Kirkkoa olen kuvannut aikaisemminkin kyllä  ulkoa, mutta sisätiloissa en ole koskaan aikaisemmin ollut. 

Saavun  toiseksi viimeisenä kirkkoon. Matka pimeällä tiellä oli yllättävän pitkä. Istun lähes takariviin. Aikomuksenani ei ole tällä kertaa kuvata kirkossa. Ensimmäisellä kerralla aion vain aistia ja havainnoida. 

Yllätyn, miten pieni kirkko on sisältä. Se on lähes täynnä ihmisiä, minulle tuiki tuntemattomia. Ehkä jokunen miettii, kuka olen...

Kirkossa ei ole lehteriä, ikkunat on matalalalla, eikä siinä ole ns. siipiosiakaan. Yllätyn. Kirkko on aivan erilainen kuin olin kuvitellut  Mutta kirkko on kaikessa pienuudessaan kaunis. Tuijottelen tietysti ensimmäisenä valaistusta ja saarnastuolia. Alttariakin. 

Urut ovat lattiatasossa keskellä kirkkoa. Kanttori  Annukka Rannankari  työskentelee kirkkokansan keskellä. Naiskanttorilla on hyvä laulunääni. Kiinnitän kanttorin työhän paljon huomiota aina kirkossa. Ajatelkaas, olisin nuorena päässyt opiskelemaan kanttoriksi, enkä mennyt. Välillä vieläkin mietin, pitäisikö sittenkin. Rakastan urkumusiikkia...Olisi hieman erilainen työnkuva kuin nykyään. En tiedä, kumassa lopulta olisin enemmän kotonani. 

Tilaisuuden juonsi kaunis, nuori ja hyvin selkeäsanainen Teresa Biskop. Pidin hänen selkeistä juonnoistaan. 

Lisäksi esiintyi naiskuoro Koriat ja lapsikuoro Muksut. Innolla aina kuuntelen erityisesti lapsikuorojen laulantaa. Kuorossa oli useampia todella hyvä-äänisiä. Ihanan inhimillistä, että kanttorilta oli kadonneet lapsikuoron laulunsanat lauluun "Gloria", joten hän ilmoittikin lennosta vaihtavansa laulun. Ihailtavaa, että lapsille se heti sopi. Pidän tällaisesta välittömyydestä ja  siitä, että jos jokin asia kaatuu, löytyy aina vaihtoehto.

Yhdessä saimme laulaa laulun jos toisenkin. Ihailin takavasemmalla istuneen miehen laulunääntä. Uppoudun aina tällaisiin...

Mutta viimeinen laulu. Jotenkin jo etukäteen päättelin sen olevan  "Maa on niin kaunis." Se on lempijoululauluni, siihen liittyy niin paljon muistoja. Siinä vaiheessa, kun viimeisessä säkeistössä noustiin penkeistä ylös "Kunnia herran"- kohdassa, sammutettiin kirkon  kynttilöistä valot. Valaistus jäi ainoastaan joulukuuseen ja alttarikynttelikköihin. Kerrassaan liikutuin ja päästin itkun. Olihanelämys...Kiitos  Ullava!