Lainaan tähän nyt netissä kiertäneen blogihaasteen menneestä vuodesta. Vaikeeta oli vastata joihinkin kysymyksiin, joihinkin taas liian helppoa. Tässäpä tämä.
1.Mitä teit kuluneen vuoden aikana sellaista, mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt?
No jopas myrkyn lykkäs heti alkuun. En oikeastaan ole tehnyt mitään maata mullistavaa uutta, mutta sanotaanpa nyt näin, että olen oppinut paremmin tekemään asioita omien mieltymysteni mukaan. Aina ei enää tarvitse perustella, miksi sanoo johonkin ei. Se on tietynlaista priorisointia ja myös armeliaisuutta itseään kohtaan. Toisaalta opin myös tietynlaista vahvuutta ottaa päävastuu asioista, joihin jonkun vain on otettava vastuu, vaikkei niin haluaisikaan. Lopulta hieno se tunne, kun huomaa, että siipeni kantoivatkin!
2. Oletko kyennyt pitämään uuden vuoden lupauksesi?
Nyt oli ihan pakko kurkata vuoden takaiseen blogiin, että en kai julkisesti luvannut mitään. No huh, en ollut luvannut. Viime vuodenvaihde oli yksityiselämässäni raskas. Muistan silloin ajatelleeni, että rakkaat on toistaisesi lähelläni ja haluan hoitaa heitä niin, ettei omatuntoni myöhemmin kolkuta. Uskoakseni tein niin hyvin kuin pystyin. Enempää en olisi voinut .Istuin mm. 10 vkon ajan joka ilta isäni sairaalasängyn vieressä pari, kolme tuntia yhtä iltaa lukuun ottamatta. Sen yhden illan notkuin vanhempainillassa.
3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?
Tuli. Tietysti muutamia uusia työn kautta, mutta toki "vanhat" kollegat pysyivät hyvin, hyvin läheisinä. Pieni työyhteisö on kuin kakkoskoti. Netin kautta tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen lähinnä historiatutkimuksen johdattamana. Eräs yhteydenotto poiki tutustumisen kirjailijaan ja olenkin organisoinnut hänelle kirjastoomme esiintymistilaisuuden. Tuskin maltan odottaa ensi syksyä!
Sitten loppuvuodesta soitin läpi lähes kaikki isäni serkut, kun isäni nukkui pois. Tästä aukeni muutamia mielenkiintoisia yhteydenpitoja sukulaisiin, joita en ole koskaan tavannut. Hassua ja liikuttavaakin, että moni isän serkuista näkee minut jatkumona isälleni ja haluaa kovasti pitää yhteyttä jatkossakin. Olen kai jonkinlainen yhdistävä sukulinkki moneen suuntaan sukupuoleen tai ikään katsomatta, Minulla on paljon perimätietoa suvuistani, ehkä se kiehtoo ihmisiä. Tarinankerrontataito on arvossaan vielä tänäänkin, onneksi.
Sitten loppuvuodesta soitin läpi lähes kaikki isäni serkut, kun isäni nukkui pois. Tästä aukeni muutamia mielenkiintoisia yhteydenpitoja sukulaisiin, joita en ole koskaan tavannut. Hassua ja liikuttavaakin, että moni isän serkuista näkee minut jatkumona isälleni ja haluaa kovasti pitää yhteyttä jatkossakin. Olen kai jonkinlainen yhdistävä sukulinkki moneen suuntaan sukupuoleen tai ikään katsomatta, Minulla on paljon perimätietoa suvuistani, ehkä se kiehtoo ihmisiä. Tarinankerrontataito on arvossaan vielä tänäänkin, onneksi.
4. Menetitkö ketään läheistäsi?
Menetin. Niin rakkaan isäni. Vuosi on ollut äärimmäisen rankka, mutta hei - olen edelleen tolpillani. Tiesin jo yli vuosi sitten, että isääni ei voida parantaa. Koko vuosi oli surutyövuosi, oikeastaan viimeiset vuodet olivat sellaisia. Olen kiitollinen, että meille annettiin viimeiset vuodet aikaa varautua poismenoon. Ennätin jutella isän kanssa kaiken. Minulla on keinoja, joilla pääsen elämän karikoista yli ja olen mielestäni aika vahvaa tekoa. Olen saanut vahvuuteen mallin kotoani. Tosin nyt oivallan, että joudun välillä kannattelemaan läheisiänikin. Tiedän myös, että isäni luotti, että hoidan hommat, jos muut hyytyvät.
Luin lapsuudenystäväni blogia, jossa hän vastasi tähän samaan kysymykseen ja jopa vähän liikutuin, kun oivalsin, että hän kirjoitti vastauksessa minusta näin: "Ystäväni menetti isänsä. Se laittaa aina pohtimaan tätä elämän rajallisuutta. Jostain on löydettävä voimaa, kun tällainen tilanne tulee eteen. Tämä ystäväni on todella lujaa tekoa, ja häneen tukeudutaan voimakkaasti niin perheen kuin työnkin suhteen. Kerran kysyin häneltä, miten hän jaksaa kaiken mikä eteen tulee. Hän vastasi: ”Mä en kai ole romahtelevaa sorttia.” Se oli mahtava vastaus, ja olen muistanut tuon monta kertaa jälkeenpäinkin." Kiitos, Marjukka sanoistasi, muistan kun tästä keskustelimme kahvittelumme lomassa meillä kotona. :)
5. Missä maissa vierailit?
No, tämä on helppo - kävin ainoastaan Virossa. Sielläkin vain alkukesästä muutaman tunnin verran juniorin kanssa. Etiikka ei oikein antanut periksi, että itse fiilistelisin pitkin maita ja mantuja, kun toisilla oli tiukkoja hetkiä. Isäni oli huonossa kunnossa ja vanhempani tarvitsivat säännöllisesti apua. Haaveilin kyllä kovasti muutamasta matkasta, mutta hei - kaikkea ei voi aina heti saavuttaa! Rovaniemellä kävin siipan kanssa yhden yön verran. Se oli ainoa yön yli reissu. Kävimme joulupukinmaassa - ostin kuuseen upeita joulupalloja ja tilasin 17-vuotiaalle kirjeen joulupukilta. Jestas, kun nauroimme koko perhe, kun luimme tekstin. Varmaan suurin osa kirjeen saajista on pikkulapsia. Kun sen tekstin muutti teinille, oli hulvatonta, kuinka hän on kuulemma pinnistelyt ja autellut kotitöissä:))) Aina matkan ei tarvitse olla pitkä ollakseen hyvä. Pian tämän reissun jälkeen isän vointi romahti, joten olin tyytyväinen, etten silloin enää ollut reissussa. Matkata ehtii myöhemminkin.
6. Mitä toivoit itsellesi mitä et saanut?
En kyllä toivonut mitään suurta. Aina haaveilen, että joku osaisi ostaa minulle ihania kirjoja joululahjoiksi, muttei ikinä toteudu, ellen itse pyydä jotain tiettyä. Isä olisi terveinä päivinään osannut ostaa...No, olen oppinut ostamaan itselleni mitä haluan.
7. Mikä päivämäärä tulee muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
No varmaan 3.11. isän kuolinpäivä, jolloin satuin olemaan paikalla kuolinhetkellä. Ja sitten tietysti hautajaispäivä 30.11. Vähän melankoliset valinnat, mutta sellaiset, että toivon päivien iskostuvan lapsienikin mieleen. Osa suvun tarinaa.
No tänä vuonna enisoja saavuttanut. Pidän saavutuksena sitä, että olen jaksanut olla töissä täysipäisenä. Tai ehkä täytyy ajatella niin, että työ on se voimavara, joka on kantanut vaikeiden aikojen yli sittenkin. Hei, mutta fammuna olen kyllä mielestäni onnistunut saavuttamaan pojanpoikani kiintymyksen! Nautin hänen hoivaamisestaan ja iloitsen siitä, että en ole niin sidoksissa mihinkään tekemiseen, että minulla ei olisi aikaa hänelle. Otan hänet aina hoitoon, jos ei ole ylitsepääsemätöntä estettä ja olen sanonut sen myös pojan vanhemmille. Sain aikanaanmummoltani, omilta- ja appivanhemmilta jeesiä, samoin haluan siirtää sen eteenpäin.
9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
En voi mainita mitään yksittäistä, mutta työkuvioissa murehdin muutamaa asiaa, jotka eivät oikeastaan liittyneet itseeni, mutta jouduin niitä selvittelemään.
En loukkaantunut. Se on iso pelkoni, koska olen melkoinen koheltaja. Eniten pelkään, että murran käteni, koska siitä on kertakokemus ja se vaikutti pianonsoittoon useamman vuoden. Sairastin yhden flunssan syksyllä, tosin olin koko ajan töissä. Ehkä olisi järkevää olla ollut saikulla osan ajasta, mutta työmoraalini on tosi korkea. Olin viikon pois töistä, kun isäni kuoli. Ensin sanoin, etten voi olla, mutta sairaanhoitajat puhuivat palliatiivisellä ympäri. Jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä ja tarpeellinen asia, Papereihin asia kirjattiin stressireaktiona...Sen viikon hoidin juoksevia asioita ja lopun aikaa vain nukuin ja olin. Olin todella väsynyt.
Tähän en viitsi vastata suoraan, mutta sanotaan että jokunen ihminen, joiden kohtaamista ei voinut välttää. Koen kamalan epäreiluna, jos yritän parhaani ja joku näkee asian täysin toisin. Olin kyllä pariin otteeseen enemmän kuin pettynyt, mutta se siitä.
12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Hahaa, ruokaan. Etenkin nuorimmaiseni kanssa olemme melkoisia kulinaristeja. Käytin rahaa myös pojanpoikaani - tosin olen ostanut hänelle pääsasiassa käytettyjä tavaroita. Olen iloinen kirppislöydöistäni ja ostan vain laadukasta. Oikeastaan kirjoja lukuunottamatta en ole ostanut mitään sen kummempaa uutta.
13. Mikä oli paras ostoksesi?
Itselleni ostin kirppikseltä kaksirivisen haitarin ja bandoleonin - halvalla ja laadukkaat. En vain ole vielä ennättänyt paneutua niihin. Ostotapahtuma oli hupaisa; eräs nainen näki kärryissäni harmonikan ja lähes itki, kun ei ennättänyt ostaa sitä ennen minua. Sitten hän kääntyi ja sillä aikaa löysin bandoleonin. Nainen kysyi epätoivo kasvoillaan "Vietkö sä senkin?" "Vien", vastasin. Tämä on varmaan osa sitä uutta luonteenpiirrettäni. Nopeat syövät hitaat!)
14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Varmaan viimeksi tänään, kun leikin pojanpoikani kanssa palloilla ja legoilla. Huomaan ihan innostuvani. Enää tässä iässä ei itsellä ole kiire minnekään. On aikaa uppoutua ja omistautua ja heittäytyäkin. Ja olen tyytyväinen että säästin omien poikeni lelut ja kirjat. Niitä on paljon ja kyllä on kysyntää!:)
15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Varmaan "Maa on niin kaunis." Se laulettiin isäni hautajaisissa ja myös 30 vuotta sitten mummoni hautajaisissa. Ja kauneimmissa joululauluissa ja koulun joulukirkossa. Lauluun liittyy niin paljon muistoja. Oppilaskirkossa toimin kanttorina sitä laulettaessa ja siinäkin on joka vuosi oma tunnelmansa.
16. Viime vuoteen verrattuna oletko...
...onnellisempi vai onnettomampi? Hyvin vaikea vastata. Isä kaipaan kovasti, mutta toisaalta nukun ja syön hyvin - olen sujut asian kanssa. Olen tyytyväinen, että ymmärsin nauttia viime hetkistä tallentamalla isän tekstejä muistiin, ja toisaalta isän kipujen laannuttua helpotti. Nyt on tietynlainen seesteisyys.
17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Varmaan kotitöitä. En todellakaan ole ehtoinen emäntä ja koen siitä usein huonoa omaatuntoa- sitten taas lohduttaudun, että haluanko todella, että minut muistetaan siitä, että pidin kodin siistinä. No en. On sata mielekkäämpää asiaa....Ja vähän lohdullista, että eräs esiäitini muistetaan nimenomaan siitä, että hän oli epäsiisti ja luova. Tämä jos mikä lohduttaa.
18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Olen varmaan notkunut tietsikalla/kännyllä liikaa. Se on yleinen vitsi kotona. Mutta en vaan voi mitään sille, että kaikenlainen kirjoittelu on niin rakasta minulle. Nykyään niin moni intresseistäni hoituu netin kautta. Ja toisaalta siten saan nollattua stressiä.
19. Miten vietit juhannusta ja joulua?
Vietin molemat perinteiseen tapaani kotona. Juhannuksen olin ihan yksin, siippa oli töissä. Jouluna meillä oli oli siipan suku perinteisesti. En kaipaa näihin juhliin mitään maata mullistavaa. On ihanaa joskus olla yksin, joskus porukassa. Poikani arvostavat vuodesta toiseen toistuvia perinteitä näköjään kovasti ja hyvä niin.
20. Rakastuitko kauden aikana?
Hö, olen ollut siippani kanssa nyt 32 vuotta, vaikka olemme kuin yö ja päivä. Lapset ovat jo isoja, mutta olen heidän molempien kanssa hyvin läheisissä väleissä Ja sitten uusin rakkaus on vielä pojan poika 1 v.
22. Vihaatko jotain tai ketään, jota et vihannut viime vuonna?
Viha on kyllä liian vahva sana. Lähinnä ärsyynnyn joskus jonkun ei-toivotusta käyttäytymisestä, lähinnä epäkohtelisisuuksista ja olemattomien ongelmien jauhamisesta. . Ajattelen mieluummin, että hyvä kello kauas kuuluu.
21. Mikä oli lempiohjelmasi?
Voi että. En juurikaan katso telkkua tai saatan katsella toisella korvalla. Tänään olen katsellut Armanin uusintoja. Pidän arkirealistisista ohjelmista ja dokumenteistä. Vain elämää oli kiva katsella, vaikka tänä vuonna suurin osa jaksoista meni kiireiden vuoksi ohi. Sarjoja en nykyään seuraa, hyviä elokuvia jos sattuu kohdalle tietty, mutta harvakseltaan. Mutta jotain yllättävää - tykkään katsella Big Brotheria, vaikken itsekään ymmärrä miksi:))) Ehkä ihmisten toimiminen tietynlaisessa erikoistilanteessa kiinnostaa.
Olen lukenut hävettävän vähän. Iltaisin olen ollut niin väsynyt, ettei ole ollut energiaa lukemiselle. Alkuvuodesta luin Kirsti Loukolan Kiljukotkan ja se teki vaikutuksen. Uusin sykähdyttävä kirja, jonka ostin itselleni joululahjaksi on Mikko Karvosen Kokkola- arkkitehtuuri 1620-1920- kirja. Siinä on muuten yksi minun ottama valokuva ja sain nimeni kirjan lähdetietoihinkin, kun kirjoittaja kuvaa minulta pyysi.:))
24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ei mitään isoa tänä vuonna, olen mennyt hyvin matalalla profiililla. Mutta löysin kappaleen johon ei ollut nuotteja ja nuotinsin sen ja kirjoitin sanat ylös. Kappaleen aion esittää oppilaideni kanssa tulevan uuden koulumme vihkiäisissä vajaan .parin vuoden päästä. Se oli todellinen löytö, josta riemuitsimme kollegan kanssa!
25. Mitä halusit ja sait?
Halusin asua maalla ja sain asua. Vaikka tämä on kaupunkia, asun niin laitamilla. Siippa haaveilee aina välillä, että möisimme talon, minä en tahdo. Hassua, että olen kiintynyt siippaa enemmän hänen lapsuudenmaisemiinsa.
26. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Nyt täytyy sanoa, että aikani ei ole riittänyt tänä vuonna sellaiseen. Mutta kokkolalaisena yleissivistykseen kai kuuluisi katsoa Marian paratiisi. Maria Åkerblomista olen kirjoittanut joskus blogissanikin ja tapahtumat liippaavat osin myös siippani sukuun.
27. Mikä piti sinut järjissäsi?
Se, että ajattelen, että minut on kasvatettu maalaisjärjellä ja että tiedän mikä on keskeistä, mikä turhaa. Joskus on pakko panostaa vain keskeisimpään. Hei, työ itseasiassa pitää minut myös järjissäni, vaikka joskus se tuntuukin aika hektiseltä. Tarvitsen sitä pysäkseni tolpillani. Osaan myös suhteuttaa asioita, tiedän, että vaikka seinät joskus kaatuvat ympäriltä, minulla on sentään monta asiaa aika hyvin. Asioiden märehtiminen ei juurikaan auta. Lisäksi tarvitsen aikaa, jolloin en tee mitään. Arvostan Juha Hakalan mielipiteitä siitä, että ihminen tarvitsee tyhjiä hetkiä .- sohvalla makaaminen ei olekaan turhaa. Sainpas synninpäästön!
Hohoo, ehkä himoita on väärä sana, mutta olen hurmioitunut Teemu Keskisarjan historiantutkmuksista. Siippakin jo tietää tämän ja huutaa heti telkun ääreen jos sieltä tulee "Keskiketterää. " Minua kiinnostaa Keskisarjan tavallisuus, se että hän ei ole ollut se tunnollisin oppilas, mutta on löytänyt omat vahvuutensa mielenkiintojensa kautta. Yksi unelma on päästä Keskisarjan opastamalle historiaretkelle rajan taakse. Kukaan lähipiiristäni vain ei ole innostunut lähtemään kanssani moiselle lomaamatkalle - no, ehkä joku päivä lähden yksin!
Varmaan tänä syksynä nämä Isis-jutut. Vaikeita asioita, mutta yksilötasolla koskettavia. Onko mellä varaa tuhlata jonkun elämä?
30. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Paras ihminen? Mitenhän sen arvottaisi? Ajattelen, että eri tilanteissa paras ihminen voi löytyä pienestäkin tilanteesta. Joulunalusviikolla kaivoin kukkaroani epätoivoisesti, eikä minulla ollut yhtään kolikkoa, jolla olisin saanut ostoskärryn auki. Vanha mies - varmaan yli kahdeksankymppinen - näki ahdinkoni ja jo kaukaa huusi,että hei, saat täältä kärryni. Kesti pitkän tovin, kun vanhus tyhjensi kärrynssä ruokapusseista ja lopuksi vielä nosti kävelykepinsä kärryn pohjalta pois. MInulle tuli tosi hyvä mieli ja toivotin hänelle hyvät joulut Mies katsoi hämmentyneenä pitkään ja hymyili onnellisena takaisin. Siinä pienessä kohtaamisessa ihan maailman paras ihminen!
Välillä kaipaan takaisin lapsuusympäristööni. Maalaismiljöö, jossa vietin ensimäiset kahdeksan elinvuottani on minulla jossain syvällä. En tiedä, osasinko enää asua siellä ilman mitään mukavuuksia, mutta ajatuksissani se on onnela. Valitettavasti tila on myyty. Tapaan kotipaikkakunnalla käydessäni ajaa paikan ohi ja aistiä ympäristöä itseeni. Ehkä joku päivä kunnostaudun ja lähden kävelemään pitkin niitä niittyjä, joissa lapsuudessa kuljin.
32. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Hmmm...äkkipäätä ei tullut mitään erityisempää mieleen. Mutta sanotaanko, että esimieheni yllätti minut joulukuussa ihan myönteisellä tavalla.
33. Mitä suunnitelmia sinulla on ensi vuodelle?
Toivon niin kovasti tavallista vuotta, jossa ei tarvitse stressata läheisten voinnilla. Toivon, että minulla olisi lopultakin aikaa panostaa enemmän omiin intresseihini ja hyvinvointiini ja samalla olla kiinteä lenkki läheisteni elämässä edelleen. Neljä viimeistä vuotta ovat olleet jostain aika syvältä:(
Summa summarum:
Raskaista raskain vuosi. Päällimmäisenä mukana koko vuoden kulki mukanani huoli lähimmistä ja pula ajasta. Töissä totesin jossain vaiheessa, että en koskaan kokenut pikkulapsiaikaa rankkana. Osasin ottaa tilaa itselleni, kun kotiäitiys välillä tympi. Mieskollega pukikin sanoiksi "Sinulla on nyt ne elämäsi ruuhkavuodet. "Niin ajattelen itsekin. No, sitten taas kyllä osaan suhteuttaa, että vaikka on ollut huolta ja murhetta, niin olen itse saanut olla terve minulla on koti, työ ja turvallinen ympäristö...Kaikki on aina niin suhteellista. Ajattelen, että jos minua ennen eläneet ovat selviytyneet kunnialla paljon haasteellisemmissa oloissa, ei minulla ole pokkaa valittaa.
Mutta uusi vuosi 2020- odotan sinua jo innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti