Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokkola400. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokkola400. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. syyskuuta 2020

Kunnostetun venehuoneen ja Pususillan vihkiäisissä

Edeltävällä viikolla kauniin kesäillan siivittämänä lähdin Englanninpuistoon seuraamaan englantilaisen venehuoneen ja sen viereisen Pususillan vihkiäisiä. Tilaisuudella oli järjestänyt K.H.Renlundin museo.



Kaikille avoin tilaisuus alkoi kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, Tiina Isotaluksen, vihkiessä uuden sillan ja venehuoneen Kokkola 400-juhlavuoden kunniaksi.
          

Sivistystoimen johtava erityisasiantuntija Peter Johnson tarkasteli juhlapuheessaan Englanninpuistoa sekä barkassia ja sen merkitystä kaupungin vetovoimaisuuden kannalta. Venehuone ja barkassi on mainio retkikohde esimerkiksi merihistorioitsijoille omatoimikohteena. 



Venehuoneen sijainti mietitytti aikaisempina vuosina, kun koettiin, että paikka ei  ollut yleison tiedossa tai intresseissä. Aivan alkujaan venehuone muuten sijaitsi kaupunginvarikolla eli lähellä nykyistä Katariinan kalmistoa makasiinissa. 

Nyt kun Suntin yleisilmeeseen on kovasti panostettu, alkaa kaupunkikeskusta näyttää uusia puolia itsestään. Englanninpuisto sijaitsee sopivasti lähellä Suntin viereistä kävelykujaa, jolloin matkailijoille kannattaa mainostaa tätäkin kohdetta yhtenä osana Suntin monimuotoisuutta. Suntinvarsihan pitää sisällään  mielettömän määrän kaupungin historiaa ja siitä on nyt tehty kaupunkilaisten viihtyisä olohuone. Alue on myös osa kansallista kaupunkipuistoa. Muun muassa erilaisin median keinoin paikan tunnettavuutta ja vetovoimaa on helppo lisätä - ehkäpä näin bloginkin kautta tavoittaa jokusen kiinnostuneen, kun sillä on kuitenkin lukijoita sekä kotimaassa että ulkomailla. 

Johnson totesi, että kunnostettu venehuone on meidän ajan luomus ja arvokkain museoesineemme. Kaupunkimme sloganin mukaisesti onni suosii rohkeaa ja Kokkolassa onkin tutkitusti onnellisia ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä kaupunkimme kauneuteen.:) Johnson toivotti kuulijoille onnellisia hetkiä ja hyvää 400-vuotisjuhlavuotta kaupungissa lisäten, että onnensa voi kohdata hyvin esimerkiksi viereisellä Pususillalla!

Pususillan hankkeesta piti olla paikalla Mikko Takkulan esittelemässä uusittua siltaa, mutta valitettavasti hän oli estynyt. Uudelleen rakennetun Pususillan tiedetään sijainneen lähes samalla paikalla jo reilu vuosisata sitten, 1800-luvun loppupuolella. Pususillan nimihän on jo sinällään vetovoimatekijä. Pususilta tunnettin  jo aikoinaan nuorten parien kohtauspaikana. Ehkä Suntin ilmeen kohotus nostattaa tämänkin sillan uuteen nousuun. Ainakin jo joku pariskunta näyttää käyneen ripustamassa lemmenlukkonsa sillan metalliristikkoon. Tässä olisi onnelaan aikoville pareille muuten aika mainio valokuvauspaikka! Vink vink...

Ehkäpä tulevaisuudessa Suntista voikin onkia polkupyörien sijasta lukkojen avaimia.:)



Hulevesipuron reunustoilla  on  ylijäämäkiviä, joita jäi ylimääräisiksi muun muassa   Tehtaankadun katuremontista. Istutuksissa on  koristeomenapuita, kirsikkaa,  syreeniä ja hortensiaa. Reunamille valittuja kasveja  yhdistää valkoiset kukat. Tuskin maltan odottaa, että kasvustot kasvavat koko komeuteensa!



Alun perin Kokkolan juhlavuoden ja Pususillan uudelleen nousun nosteeksi oli suunniteltu paikalle jonkinmoista pussauskoppiakin. Valitettavasti tästä koronan vuoksi jouduttiin luopumaan. Toisaalta - voisihan pussauskoppi olla vaikka vertauskuvallisesti kuvin koristeltu linnunpönttö jossain sillan läheisyydessä tai kaupungin henkeen kauniisti maalattu seinä, jossa parit voisi ikuistaa valokuvin...Tähän Suntin rannan kävelysillalle kun kehiteltäisiin kaikkea erikoista ja ilmaista pientä kivaa, niin uskon sen vetävän turistejakin. Elämykset  jos mitkä jäävät mieliin ja ne muistetaan. 


Kulttuuriympäristöamanuenssi Jouni Mustonen kertoi  venehuoneen kunnostushankkeesta. Hän mainitsi, että Halkokarin kahakka, josta barkassi saatiin sotasaaliiksi englantilaisilta vuonna 1854, on osoitus yksimielisyydestä kaupunkilaisten kesken. Noustiin yhdessä puolustamaan kaupunkiamme lähestyvää uhkaa.

Mustonen kertoi, että venehuoneen kunnostushankkeessa oli mukana etenkin kaupunkiympäristön tilapalvelu sekä työllisyyspalvelu. Lähtökohtana oli, kuinka korjata kestävästi. Rakennus maalattiin pellavaöljymaalilla. Kaupunginarkkitehti oli mukana suunnittelussa ja rakennukseen liitettiin vesistöjen innoittamana laituriajatus. Siinä esteettömäksi muutettu rakennuksen edusta ikään kuin jatkuu veneen luota rakennuksen ulkopuolelle saakka laiturimaisesti. 


Rakennuksessa on nyt esteettömyyspanssarilasit sekä automaattiset palo- ja murtohälyttimet turvaamassa barkassin säilymistä. Kaupunkikeskustan valaistushankkeita on hyödynnetty myös Englanninpuistossa, jolloin kohteen tavoitettavuus paranee kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Venehuoneen sisälle on ohjelmoitu automaattivalaistus hämäräkytkimillä. Lisäksi siinä on lähestymiskytkin, joka ohjelmoi valaistuksen näyttelyvalot päälle, kun rakennusta lähestytään. Wau! Näin mahdollistetaan barkassin ja infotekstien sekä yksityiskohtien näkyvyys silloin, kun omatoimisesti haluaa kohdetta käydä ihastelemassa. Lisäksi tulossa on myös qr-koodi, jota klikkaamalla saa kätevästi lisäinfoa kohteesta! 


Mustonen kertoi, että nyt tehty kunnostustyö on itse asiassa neljän elementin onnistunut kokonaisuus, sillä siihen kytkeytyy sekä venehuoneen kunnostus, Englanninpuiston yleisilmeen kohentaminen, venehuoneen viereisen suuren puun valaisu että Pususillan kunnostus. Nykyinen venehuone rakennettiin, kun kauppias Lennart Hasselblatt lahjoitti 500 markkaa vajan rakentamista varten, kun Englanninpuistoa rakennettiin. Rakennusta on kunnostettu aikaisemminkin, Vuonna 1954 sen kunnostukseen hupeni 20000 markkaa. Venehuoneen ja Pususillan tämänkertaiset rakennusprojektit ovat osa Kokkolan 400-vuotisjuhlavuoden hankkeita. Hienoa, että juhlavuoden mentyä ne jäävät kaunistamaan kaupunkikuvaamme pysyvästi. 

Mustonen kertoi barkassin olevan mielenkiintoinen tutkimuskohde, jonka tutkimus edelleen jatkuu ja jonka tutkiminen tuskin koskaan näkee loppuaankaan. Barkassiin liittyen on olemassa monenlaisia kaupunkitarinoita, mutta myös paljon tositarinoita. Tilaisuuden päätteeksi Jouni Mustonen esitteli barkassia venehuoneessa avoimin ovin. 


Barkassistamme tiedetään, että se on ainut säilynyt höyrysiipirataslaiva, ja se kehitettiin jo 1830-luvulla. Siitä käytetään useita eri nimiä, kuten battle box boat, siipirataskotelovene. Tarkemmin katsasteltuna alus on maihinnousualus. Sen hyötynä oli suuri kantavuus, sillä se pystyi kantamaan jopa 100 miestä ja painavia tykkejä. Sitä voitiin käyttää myös tiedusteluun sekä yhteysveneenä. Alus on jo sinällään harvinaisuus, sillä niitä tiedetään rakennetun vain 18 kappaletta ja tätä varsinaista tyyppiä ainoastaan seitsemän.



Alus on rakennettu Sheernessin telakalla Englannissa ja sillä on pituutta noin kymmenen metriä ja leveyttä kolme metriä. Aluksen penkit on tehty havupuusta ja tammesta. Barkassi on ristiinnaulattua havupuuta, jonka välissä on pellavahevosenjouhikangasta.



Eikä historiallinen katsaus olisi mitään ilman kunnon tarinaa. Mustonen yltyi kertomaan yksityiskohdan, joka on ollut esillä vuoden 1854 lehtitiedossa. Sen mukaisesti eräs surmansa saanut oli englantilainen mies, joka ilmeisesti tajusi taistelussa hengenlähdön olevan lähellä. Niinpä hän riisui saappaansa ja oli juuri hyppäämässä turvaan mereen, kun tykinkuula lävisti hänet ja sotamiehen vartalo meni kahtia. Barkassissahan on kaikkiaan kolme isoa kuulan lävistämää reikää joten on päätelty, että mies istui joko laivan keskellä tai peräosassa, jossa tykinkuulat ovat moukaroineet alusta istuimen vierestä. Kahakassa menehtyi kaikkiaan 18 englantilaista, joiden haudat on Marian hautausmaalla. 






Illan hämärtyessä käväisin vielä uudelleen Englanninpuistossa. Halusin nähdä, miltä hämärän hetkellä näyttää. Kierros kannatti. Venehuoneessa ei ollut vielä  pimeän ajan valaistusta päällä saapuessani, mutta kun tulin paikalle, valot syttyivät oitis. Siis aivan mahtavalta tuntui! Ja venehuoneeseen todellakin näki mainiosti sisälle - aikaisemminhan lasi heijasti niin kovasti, että oli kuin pullon pohjan läpi olisi yrittänyt katsoa...

Myös muut puiston kohteet näyttäytyivät edukseen. 





Seurasin etäämpää  paikalle saapunutta barkassin katsojaa - näytti kivalta! Kohde näyttää vetävän katsojia paljon aikaisempaa enemmän - valaistus houkuttaa luokseen. Voi siis päätellä, että kunnostustyö on hyvin onnistunut!


lauantai 8. elokuuta 2020

Kaupunkikeskustan uudet istuimet

Kokkolan keskustassa liikkuessani tuli vastaan kauniiden kukkaistutusten lisäksi uuden uutukaisia penkkejä. Tässä pikainen silmäys niihin!

Kaupunginkirjaston tasanteelle näyttävien kukkaruukkujen lomaan on tuotu viininpunaisia muovipenkkejä, jotka ovat muotokieleltään tyystin kaupungin aikaisemmista  istuimista poikkeavia, mutta sopivat kuin silmä päähän näiden kukkaruukkuijen vierustoille. 


Istuimet luikertelevat s-tyyliin kukkaistutusten läheisyydessä. Juuri ennen kuvaushetkeä on satanut, joten en viitsi istuutua penkeille tällä kertaa, eikä niillä näy muitakaan istujia. Istuimet muodostuvat erillisistä paloista ja yhteen liitettynä muiodostavat kivoja, kaarevia muotoja.


Jää vaivaamaan, mistä moiset penkit on hankittu ja pyörin istuinten ympärillä, kunnes huomaan eräässä istuimessa tekstin  Lopp Arc. Ihan pakko googlata! Löydänkin kivan tekstin, jossa yritys  nimeltään Vitreo kertoo tuotteistaan "nykyajan käräjäkivinä. " Tuotteilla pyritään niin sanottuun sosiaaliseen kalustamisen ajatukseen. Ideana on, että tuotteiden käyttäjät voivat nauttia ulkoilmasta, maisemasta ja toistensa seurasta. Tässä kohtaa tulee tunne, että oikeassa paikassa istuimet ovat!


Tässä voisi kauniina kesäpäivänä  vaikka katsella ohilipuvia ihmisiä tai odotella lähitienoolta lähtevää junaa saapuvaksi. Kiva, kun istuinten muotoa voi  muunnellakin!



Viereiselle kävelykadulle on myös saapunut erä uudenkarheita istuimia, siellä ne ovat puisia. 

Penkkejä on useampaa eri mallia, aika kivoja oikeastaan kaikki! Erityisesti tuo kolmeen suuntaan haarautuva penkki mahdollistaa  useamman istujan eri seurueessakin. 


Osassa istuimia on myös pienet pöytätasot. 




Olipa kiva piristys piipahtaa keskustassa näitä katselemassa!

LÄHTEET: Vitreo. [http://www.vitreo.fi/vitreo/] Luettu 5.8.2020. 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Vesiurut Suntin kruununa

Olin kuullut puhuttavan, että Suntiin on jälleen palautettu vesiurut, jotka sinne asennettiin ensimmäistä kertaa jo 2007. Nuo ihastuttavat valot vesisuihkun ohessa ovat muutamaan otteeseen rikkoontuneet ja kunnostus on ollut hintavaa - vuoden 2014 tietojen mukaan yhden pumpun vaihto jo sinällään maksoi 700 euroa.

Harvoin liikuskelen yön hämärissä keskustan alueella. Nyt  kävi niin, että lähdin parina iltana katsomaan, miltä  paljon kehutut vesiurut näyttävät, mutta molemmilla kerroilla jouduin pettymään. Kävin ennen puoltayötä, eikä kummallakaan kerralla suihkuissa ollut valoja, vaikka jostain luinkin, että valot ovat päällä aina aamusta aamuyöhön. ...Piti oikein googlata uudelleen, olenkö nähnyt unta. En ollut. 

Perjantai-iltana olin 18-vuotiaani kanssa kotosalla. Tiedättekö - sellainen täydellinen joutenoloilta, jolloin ei kummallakaan mitään  suunniteltua mielessä eikä oikein tiedä, mitä alkaisi... illalla ehdotin pojalle, että ens yönä lähdetään sitten yhdessä etsimään niitä valourkuja. Olen arka yksin pimeässä kaupungissa liikkumaan, niin tällä kertaa äiti sai turvan pojastaan.:) Näin ne roolit muuttuu.  Ja ihme ja kumma, niin poikakin innostui asiasta. 

Niin matkasimme autolla keskustaan  klo 01.30 keskellä yön pimeintä hetkeä. Innostukseni oli käsinkosketeltavissa, kun jo etäältä näin pinkin  värikaaren kauas asti! 


Parkkeerasimme auton ja kävelimme pitkin öistä Suntin rantaa.  Muutama auto ajeli hiljakseen ohi, niistäkin isoin osa takseja. Joku kaasutti  kovasti Urheilutalon takana. Poika naureskeli, että tietää just ne kuviot. kun autolla siellä vedellään sivuluisua. Etäämmällä  nuorten porukka matkasi kohti keskustaa Karjaloidensa  kanssa elämöiden. Meillä oli kätösissä  vain Huaweit. :)


Oli aivan huikea kokemus kävellä  ison poikansa kanssa pilkkopimeydessä täysin autiolla Suntin rannalla. Yleensä  veden reunustoilla istuskelee tai kuljeskelee aina jokunen ihminen, nyt olimme täydellisen kaksistaan. Ihana, paljonpuhuva hiljaisuus ympäröi meitä. 


Sanoin pojalle siinä reunakivillä kurkotellessani, että toivottavasti ei kukaan yön pimeydestä syöksy pukkaamaan minua veteen. Naureltiin sitten vielä, että puuttuisi enää, että aamun lehdissä komeilisi teksti iäkkäämmän puoleisesta äidistä aikuisine poikineen veden varassa...Onneksi pysyimme tolpillamme. 

                                    

No ne vesiurut oli tosi hieno kokemus. Värit vaihtuivat pinkistä lilaan, sinisestä turkoosiin, oranssiin, vihreään, punaiseen tai normiveden väriin. Käsittämättömän rentouttavaa katseltavaa. Minä selitin, mitä värejä näkyi, poika tuntui enemmän olevan kiinnostunut, miten  ne on ohjelmoitu...



Välillä yksi patsas komeili yhden värisenä ja toinen toisen värisenä,  Toisella hetkellä molemmissa oli sama sävy. Ja taas seuraavana hetkenä ne suloisesti pulputtivat monivärisinä. Olisin voinut tuijottaa niitä vaikka kuinka kauan.









Vesiurkujen kunnostaminen liittyy Kokkola 400-juhlavuoteen. Kaupungin valaisemiseenhan myönnettiin jo  aikaisemmin 100 000 euroa ja vesiurkujen kunnostustoive nousi erityisesti  asukkailta. Suntinvarren ilmeeseen on muutoinkin luvassa monenmoista panostusta. Läheiselle  Eskonsaarellekin on noussut uusi, valaistu majakka.


Vesiurkujen valosuunnittelusta on vastanut nyt  Olli Kivelä, joka on ohjelmoinut suihkulähteisiin noin 15 minuutin mittaisen valo-ohjelman. Kivelän mukaan valoissa voi nähdä vaikutteita sekä revontulista että  nuotion liekeistä, Itselleni saan mielikuvan myös venetsialaisten ilotustusshowsta. 

Tällä hetkessä Suntin ohikulkijoita ihastuttaa valoillaan kaksi  suihkulähdettä, mutta kolmaskin on kuulemma luvassa, jahka  ennättää palautua huollosta. 








Kiva arvuutella, mikä väri pulpahtaa esiin seuraavaksi...Mikä on sinun lempparisi? Minun on turkoosi - poika sanoi tähän, että aina sulla on kans se joka paikassa, eikä itse lähtenyt lemppariaan äiteelle paljastamaan.





Kello oli yli kaksi  kun hitaasti poistuimme paikalta. Aamu alkoi aste asteelta muuttua valoisammaksi.






Ihanaa oli, kun vastarannan talot alkoivat hiljalleen tulla pimeydestä esiin. 




Suntista on kehkeytymässä mielestäni oikea helmi. Suntin vartta kuljeskelee nyt mielellään ja  siellä on jopa ilo istahtaa toviksi nauttimaan puutarhamaisesta ilmeestä ja olla vain. Tätä aluetta kannattaa pian tosissaan mainostaa myös turisteille! Miltä kuulostaisi hotellipaketti lemmenkipeille ryyditettynä Suntin kävelyllä käsikkäin  kuulaassa syysillassa? Pitäisi vaan osata markkinoida...




Vielä kun sen musiikin saisi tähän liitettyä, niin jopa olisi upeaa!





Tässä alla vielä linkki valosuunnittelijan itse koostamaan videoon:


Kannattaa käydä katsomassa!



LÄHTEET: 


Kaupunkia valaistaan 100 000 eurolla – Meripuistoon ja Tehtaankadulle valotaideteoksia, kohdevaloilla valaistaan esimerkiksi amfiteatteri ja Suntin pohjapato. Kokkola-lehti. 


Suihkulähteet ja valot ovat aina olleet Olli Kivelän juttu – Ensimmäisen suihkulähteen hän rakensi 12-vuotiaana. Kokkola-lehti. [https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/598347] Luettu 25.7.2020.

Sunttiin rakennettu vesiurkuja. Kp24.fi. [keskipohjanmaa.fi/uutiset/48700/suntiin-rakennettu-vesiurkuja] Luettu 25.7.2020. 

Suntin vesiurut odottavat uusia pumppuja. KP24.fi. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/367192/suntin-vesiurut-odottavat-uusia-pumppuja] Luettu 25.7.2020.