Pesäkivet

Tällä kertaa hurruutellaan  pienelle autoajelulle paikkaan, joka on Lohtajan, Kannuksen ja Kälviän rajamailla. Olen käynyt paikassa aikaisemmin reilut kymmenen vuotta sitten. Silloin taisi olla retki oman pojan päiväkodista makkaraa paistelemaan kevään korvilla tänne.

Pesäkivet sijaitsevat männikköisellä hiekkakankaalla.  Ajomatkaa Kokkolan keskustan suunnasta on puolen tunnin verran. Pesäkiville pääsee kahta kautta tietä pitkin. Metsäautoteillä on viitoitus, joten paikka löytyy kyllä. Syöttämällä GoogleMapsiin ositteeksi Riipan P-alue, paikka löytyy  jopa kohtalaisen vaivattomasti. Autolla pääsee aivan kivirykelmän viereen asti.

Pesäkivillä on mahdollisuus tehdä avotuli, mutta puut täytyy tuoda itse mukanaan. Kallioiden suojassa onkin kiva istuskella makkaraa käristellen. Onneksi seutu on saatu säilytettyä melko siistinä.

Pesäkivet ovat huomiota herättävän jykevät ja tiiviit kalliomuodostelemat keskellä muutoin tasaista mäntymetsää. Nämä isot siirtolohkareet ovat jäänteitä kivikaudesta. Korkeimmat kivet kohoavat  kymmenen metrin korkeuteen. Kivet lienevät kvartsipitoista kiveä. Siksi ne ovat kestäneet hyvin mannerjään vyörymiset.

                    

Mieleni tekisi kavuta kallioiden päälle, mutta viime aikoina itsesuojeluvaistoni on herännyt kukkaan. En kiipeä.  Kuvauspäivänä sää on kostea, kallioilla on lunta. On hyvin liukasta. Siippa sentään ei malta olla kapuamatta. Ottaa huippujen päältä samalla muutaman kuvan.

Jostain mielen syvyyksistä kumpuaa väkisinkin esiin laulun/runon pätkä. "Metsän poika tahdon olla, sankar` jylhän kuusiston. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön ja maailma unholaan jääköön..." Kyllä Aleksis Kivi runoilun  salat taisi. Niin totta!

                 

                 

Lohkareiden väleissä on mielenkiintoisen näköisiä onkaloita ja solia. Ne ovat ennemminkin hentoisille rääpäleille tarkoitettua. Vaikka mieli tekisi punnertaa itsensä jonnekin onkalon syvyyteen, sanoo järki, että olisipa noloa juuttua sinne kiinni...

  

Kerrotaan, että aikoinaan korkeimpien lohkareiden päältä saattoi nähdä Kälviän, kannuksen ja Lohtajan kirkkojen tornit. Myöhemmin osa kivistä on sen verran lohkeillut, että korkeimmat huiput  ovat hioutuneet pois.

                 

Pesäkalliot on suosittu retkeilypaikka. Se soveltuu myös kiipeilyyn. Varovainen täytyy tietysti olla! Siispä mitä mainioin päiväretkikohde vaikka koko perheelle.

                 

Paikan päällä kivien vieressä on ajan kovasti pationoima infokyltti. Tämä olisi jo ehkä aika uusia...

                                            "LOHTAJAN PESÄKIVET

Jääkauden kuljettamia siirtolohkareita, joista tutkija Esa Takala kertoo vuonna 1896 kirjoitetussa kirjassa "Luetteloja Suomen muinaisjäännöksistä" seuraavasti: Maringaisten kylässä pesäkankaalla on patsas, joka on 6 syltä korkea ja sitä ympäröi useita pienempiä. Tämä ei ole muuta kuin että hiekkakankaalle on osunut mahdottoman suuri kivi, joka sitten aikoinaan lienee särkynyt. tavattoman korkeutensa vuoksi seutulaiset sitä ihmettelevät ja vaivalla kapuaavat sen korkeimmalle nokalle, josta sanovat useita kirkkoja näkyvän."

LÄHTEET:

E.R.I.S. Eräseikkailu ry.  Pesäkivet[http://www.pp.kpnet.fi/eris/pes%E4kivet.htm] Luettu 16.4.2017.

Geocaching. Lohtajan pesäkivet. [https://www.geocaching.com/geocache/GC4D3ZA_lohtajan-pesakivet?guid=cc9106bb-78f1-4ab9-908a-db3fdf8cb066] Luettu 16.1.2017.

Kokkola.fi. Nuotiopaikat ja grillikatokset. Kälviän Pesäkivet. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/taukopaikat/fi_FI/nuotiopaikat_ja_grillikatokset/] Luettu 16.4.2017.

Retkipaikka.fi. Jylhät siirtolohkareet keskellä lakeuksia: Pesäkivet, Kokkola  [https://retkipaikka.fi/vapaa/jylhat-siirtolohkareet-keskella-lakeuksia-pesakivet-kokkola/] Luettu 16.4.2017.

Kiitää jo jää...ulkoiluvinkki hiihtolomalaisille

Ihka ilmainen menovinkki  talvisesta luonnosta ja tekemisestä tykkääville: Muutaman tunnin retki Kokkolan Päiväjärvelle. Autolla pääsee Friisin tietä muutaman sadan metrin päähän ja kinttupolkua lopun matkaa...

Oman perheemme kanssa nautiskelimme maanantaina talvipäivästä ypöyksin kyseisellä järvellä. Kesäisin ja syksyisin käymme siellä useinkin. Kesäaikana järvellä on kiva samoilla pitkospuita pitkin soisella maaperällä ja seurailla lintujen elämää. Nyt järvi oli äänetön ja metsän pohja tukeva...

Vesistössä ei ole suurempia virtauksia, joten jää kestää takuuvarmasti. Kaiken lisäksi jää oli lumetonta - olisipa ollut luistimet tai potkukelkka (sekä nastat kengissä...) matkassa mukana, niin olisi päässyt suorastaan kiitämään järveä päästä päähän.

Muutamia pilkkireikiäkin näkyi joku porailleen edellisenä päivänä. Yleensä järvestä nousee pientä ahventa, mutta istutettiinpa sinne  edellisvuonna karppejakin, joten aina voi testata, mitä  koukkuun sattuu:)

Makkarat mukaan, niin voi vielä istuskella grillailemassa kodassakin. Harmillisesti  talven aikana kotaan oli tosin ilmaantunut töherryksiä:(  Että joku aina viitsiikin nähdä vaivaa... Polttopuita näkyi olevan vain muutaman klapin verran, eli jos varaa muutaman kuivan puun matkaan mukaan, niin nuotiolla voi istuskella kauemmin.

Vähän etäämmällä on myös laavu...

Päivä oli tyyni, leuto ja rauhallinen. Vaikkei aurinko retkellämme paistellutkaan, kumotti naamaa kotosalla kotiin päästyä koko illan:)

Hauskaa talvipäivää!