Arkisen lauantain juttuja

Viikonloppu on niin paras, kun sitä ei ole ennakkoon mitenkään ohjelmoitu. Vapaa-aikana inhoan yli kaiken kaikkea aikataulutettua.

Siippa lähti aamulla  talkoisiin. Kun tuli takaisin monta tuntia myöhemmin, olin vielä nukkumassa. No, vähän syyllinen olo. Olen aamu-uninen, myönnetään.  Silloin harvoin, kun on mahdollisuus. Mutta unet meni talteen ja lopun päivää olinkin tosi virkeä.

Ulkona alkaa olla kevättä ilmassa. Naapurin piha pursuaa vettä väärästä kohdasta. Kylätiellä on sohjoa pahemman kerran. Tässä jo vähän aikaisemmin kävin meren jäällä kahdestaan koiran kanssa. Koira pyöriskeli lumessa. Teki itsekin mieli, mutta aina sitä ajattelee, ettei sellainen ole normaalia:) Niinpä jätin pyörähtelyt.   Osaisipa täydellisen heittäytymisen taidon!  Auringonpaisteesta oli ihana  joka tapauksessa nauttia.

Päivällä lähdin kirpparille. Tapaan tehdä kirpparivaelluksia jaksoittain. Nyt olen käynyt monta viikkoa peräjälkeen SPR:n kirppiksellä. Olen hommaillut pojan asuntoon jos vaikka mitä ihanaa.

Tänään oli oikein antoisa ostosreissu. Jopa huvittavassa määrin. Otin ostoksilleni lykättävän ostoskärryn, johon lastasin tavarat. Muutama  hyllyjen väli oli sen verran ahdas, että parkkeerasin kärryni käytävälle. Ei herran jestas! Kolme eri ihmistä tuli vuorollaan  kiskomaan kärrystä löytöjäni heti kun käänsin kärryille selkäni. Tuntui vähän tyhmältä huudella "Tuota kun nämä ovat minun (kun en ollut niitä kuitenkaan vielä maksanut...)!"  Neljäs ihminen katsahti  kärryihini kun onnellisena lykkäsin kärryjäni kohti kassaa "Oletpa tehnyt todellisia löytöjä, voi että on hyvän näköisiä!" Tih! Mietin, että pitäisikö minun alkaa keräilemään kirppikselle valmiita kärryjä täyteen kamaa myyntiin, kun näyttää noin vetäviltä ostokseni..

Nuorimmainen on viimeinkin saanut kipinän ulkoiluun nörtteilyn sijasta. Tekevät poikien kanssa pääsiäiskokkoa pellolle. Ovat kuulkaa raivanneet koko ojanvarren  isoista pajupensaista ja koivunrungoista. Ihan kunnon työstä käy käsikäyttöisellä sahalla. Pojat näyttävät osaavan ottaa ilon irti kaikesta mahdollisesta. Yksi pojista veteli pellon jäätiköllä crossinsa kanssa. Mikäs sen hauskempaa. Onneksi pääsiäinen on tänä vuonna myöhään - pojat ehtivät kuntoilemaan vielä monta viikkoa, jee!:)

Kiireisen viikon kuvapäivitys

On ollut sen verran kiireinen viikko, että tällä kertaa vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia...

Iskiakseni  äityi loppukesästä niin pahaksi, että kaiken maailman marjat jäi suosista poimimatta. Ensimmäinen kesä ikinä. Mutta senkin asian kanssa pystyy näköjään elämään.

Viikko sitten ajaa huruuttelin kalevalaiseen jäsenkorjaukseen kipuineni ja suurin osa niistä jäikin parituntisen käsittelyn jälkeen pöydälle. Apu löytyi lopulta kilometrin päästä kotoa. Monta käsittelijää kiersin ennen tätä, mutta jos nyt lopultakin helpotti. Olisi vaan pitänyt tajuta mennä aikaisemmin. Jäsenkorjaajalle selittelin nolona, että ajattelin tämän tästä menevän, mutta kun tajusin, että loma loppuu ja kivut yltyvät, se ei ole hyvä merkki. Olisi ollut enemmän kuin noloa jäädä sairaslomalle suoraan pitkän kesäloman jälkeen tällaisen vaivan vuoksi. Olin kuulkaa niin onnellinen, kun pääsin sittenkin  töihin! Niksauttajalleni lupasin, että tulen parin kuun päästä enemmän kuin mielelläni uusintakäsittelyyn. Voin lämpimästi suositella kaikille muillekin!

Viikolla sitten pääsin sinne marjametsäänkin. Tosin marjojen poiminta jäi vielä toiseen kertaan. Puolukat eivät olleet vielä valmiita. Mutta minulle riitti ihastelukin. Mielettömän paljon marjoja ja aivan metsäautotien vieressä. Tänne palaan uudelleen.

Syy miksi metsään menin ei ollut puolukoissa. Siippa on innokas sienien keräilijä. Minä en luota siententunnistustaitoihini, joten lähinnä kiertelin ja nuuhkin  metsää. Kanttarelleja -isoja sellaisia  - löytyi tällä kertaa hyvin.

Metsässä oli kaunista. Jäkälä tuo heti joulun mieleen. Oli iso kiusaus poimia asetelmiin joulua varten tukku jäkälää, mutta hillitsin mieleni. Taitaa olla niin,  että se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jäkälää saa kerätä vain omasta metsästä.

Kotimatkalla tien varressa oli hiehoja. Siipalle annoin käskyn pysäyttää auto. Minusta lehmät on ihania. Vielä kymmenisen vuotta sitten kotipihamme naapuripellolla käyskenteli lehmiä, vaan ei enää. Kaipaan niitä. Avasin auton ikkunan Juttelin lehmille. Ne katsoivat minua kummeksuen, mutta uteliaana. Jännää, että tunnen voimaantuvani tällaisista pienistä asioista.

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Eilen olimme juhlimassa kaksissa 60-vuotisjuhlissa. 

Meille on kasaantunut erilaisia kissanristiäisiä usealle viikolle peräkkäin. Tänä vuonna jää venetsialaistenkin vietto väliin. Samoin jää väliin lukion 30-vuotisluokkakokous. Harmi kun ei voi revetä moneen paikkaan yhtä aikaa.

No, siippa ennätti kuitenkin vielä sorsametsälle, iltalennolle. Hanhipaistia taitaa olla luvassa marraskuun Mårten`s gås (=Martinpäivän hanhi...) - päivänä.

Illalla kuvailin kotipihalla kaunista sateenkaarta. Ei sen kauneutta oikein kuvaan saa. Pidän sateenkaarien bongailusta  niin kuin väreistä elämässä yleensäkin.

Viikon huipennus liittyen väreihin kuultiin viikolla, kun olin menossa uuden 3.-luokkani kanssa ruokasaliin. Kävelimme pitkässä jonossa, minä etunenässä vielä jalkaani linkuttaen. Takanani tuli tyttö. Oli pitkän aikaa hiljaa, mutta tuumasi sitten. "Ope, mä tässä kattelin, että kun sulla on tuo valkoinen paita, joka levenee helmaa kohti ja nuo vihreet housut, ja kun sä siinä kävelet, niin sää muistutat aivan Helinä-keijua!" Mitään yhtä kaunista en ole kuullut aikoihin:) On mulla vaan maailman paras työ:)