Christian Willbrandtin enkelimaalaus Lohtajalla

Kävin viime syksynä Lohtajan kotiseutumuseossa. Ihastelin siellä katonrajassa ollutta maalattua lautaa, näppäsin muutaman kuvan ja päätin tutkia kuvia joskus tarkemmin. Myöhemmin sitten tuli asia sattumalta vastaan, kun lueskelin kirkkotaiteista. Sieltä pompsahti esiin nimi Christian Willbrandt ja oivalsin, että maalaus kotiseutumuseon laudassa täytyy mitä ilmeisemmin olla hänen kädenjälkeään! Mistään en löytänyt lihaa luiden päälle tälle olettamukselle, mutta olen lähes varma, että täytyy olla saman miehen maalaus. Willbrandtin tiedetään maalanneen enkeliteemoja Lohtajan vanhaan kirkkoon. 

Tämä lauta on peräisin  Lohtajan edellisestä kirkosta, joka on rakennettu vuonna 1644. Kirkko sijaitsi lähellä nykyistä seurakuntakotia. Se oli pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen eli ns. pitkäkirkko. Kirkossa oli iso torni ja useita pieniä torneja. Tuo kirkko on purettu keväällä 1768 lahovikojen ja tornin kallistuman vuoksi. Maalattua lautaa oli haasteellista valokuvata, koska se sijaitsee kotiseutumuseon katonrajassa, ja  on pitkä lauta kattohirren takana. Selkeästi kuitenkin on nähtävissä, että maalaus on osa isompaa maalausta. 

Nykyisen kirkon kattolaudoituksessa on muuten käytetty tuon edellisen kirkon seinälautoja, joissa mainitaan olevan maalauksina Christian Willbrandtin maalaamia enkeleitä. Harmillista, ettei ole säästetty sellaisenaan. Olisipa mielenkiintoista tietää, onko maalaukset niissä edelleen nähtävissä! Ja jos on, niin olisipa mahtava nähdä niistä kuvia - vai onko kuvat niin piilossa, ettei niitä  voi kaivaa esille, vai peräti maalauksiin maalattu päälle.... 

Christian Heinrichsson  Willbrandt oli syntynyt noin 1600 Mecklenburgissa, Saksassa. En tiedä, miksi, miten tai milloin Christian oli Suomeen saapunut, mutta hänellä oli kokkolalaissyntyinen vaimo, Anna Carlsdotter. Annan isä oli pormestari ja nimismies. Christianilla ja  Annalla oli lapset Niels ja Gertrud. Christianin isä  Heinrich oli myös koristemaalari. Mitä ilmeisemmin Christianin veli oli  Erich Heinrichsson Willbrandt ja hän  on myös asunut Suomessa.  Erich oli ratsutilallinen

Christian oli raatimies, maalarikillan johtaja  ja kuuluisa kirkkomaalari, joka tuli Korsholmaan vuoden 1630 tienoilla. Willbrandt on vanhin nimeltä tunnettu kirkkomaalari Suomessa.

Willbrandt oli Vaasan edustajana Tornion maakuntakokouksessa vuonna 1657. Hänen maalauksiaan on ollut useissa kirkoissa, itse asiassa hän oli Pohjanmaan johtava kirkkomaalari, mutta valitettavasti moni kirkoista on nykyään jo tuhoutunut ja maalaukset niiden mukana.

Barokkihenkisiä maalauksia Willbrandt on tehnyt ainakin seuraaviin Pohjanmaan  kirkkoihin: Uusikaarlepyy 1637, Kalajoki 1639, Kokkola 1640, Ilmajoki 1640, Lohtaja 1641, Saloinen 1641, Vähäkyrö 1642, Sulva 1643, Laihia 1643, Veteli 1657, Oulu 1658, Hailuoto 1659, Maalahti 1662, Pyhämaa 1667, Saltvik 1667, Lappfjärd 1668, Lohtaja 1675 ja Ii 1676. Koko maalauskokonaisuus on nähtävillä edelleen upeaakin upeammassa Pyhämaan uhrikirkossa. Tuossa kirkossa ei ole lämmitystä, joten maalaukset ovat säilyneet kirkon puupinnoissa hyvinä. 

En tiedä, miksi kotiseutumuseossa ei ole tämän tarkempaa tietoa maalauksesta.

Willbrandtin maalaustyyli on erittäin runsasta. Siinä on tyypillisesti kasviornamentteja ja enkeleitä. 

Christian Willbrandtin kerrotaan olleen luonteeltaan temperamenttinen. Oli kuulemma usein käräjillä perimässä saataviaan tai tapeltuaan humalassa. 

Willbrandt kuoli Oulussa, mutta hänet haudattiin Vaasaan  1677. 

Pieni harras toive mulla ois, että jos joku asiantuntija tämän Willbrandtin lautamaalauksen vahvistaa oikeaksi, se saisi näkyvyyttä ja nimen myös tuonne laudan viereen! Näitä ei ole paljoa säilynyt ja kyseessä on erinomaisen historiallinen maalaus, joka ansaitsee lisänäkyvyyttä. Vuonna 2041 tulee kokonaiset 400 vuotta Willbrandtin Lohtajan kirkkomaalauksista! Siihen on enää 18 vuotta. 

LÄHTEET: 

Christian Willbrandt. Geni. [https://www.geni.com/people/Christian-Willbrandt/6000000148613235842] Luettu 26.2.2023. 

Lohtajan kirkon historia. Lohtajan seurakunta. [https://www.lohtajanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/lohtajan-kirkko/lohtajan-kirkon-historia] Luettu 5.3.2023.

Marjon matkassa. Pyhämaan "ihmeitä tekevä"  uhrikirkko on kirkkotaiteen helmi. [https://www.marjonmatkassa.fi/2022/07/pyhamaan-ihmeita-tekeva-uhrikirkko-on.html} Luettu 26.2.2023. 

 

Tapaninajelulla

Tänään on ollut jotensakin väsyttävä päivä. Joulukuun kiireiden jälkeen olen ollut yksinäni kotona ja en ole saanut oikein mitään aikaan. Ehkä onkin ollut ihan hyvä pitää 0-päivä. Nukuinkin edeltävän yön huonosti. Päätin kuitenkin sen verran terästäytyä, että ennen lumitöitä lähdin kaupunkiin tapaninajelulle. Ei ihan hevospelillä, mutta muuten...

Vanhassa kaupungissa ja Kirkonmäellä kiertelin. Oli kaunista. Lunta on viimeisen vuorokauden aikana satanut auton lumikuormasta päätellen likimain viisitoista senttiä ja jo sitäkin ennen lunta tuprutteli kovasti. Kaikkialla näyttää ihanan valkealta ja talviselta. 

Raatihuone on aina jouluisin kaunis, kun se saa kylkeensä  valoja välkkyvän kuusen. Koen, että tätä edustaa pitäisi rohkeammin käyttää erilaisissa tapahtumissa - jos ei muuten, niin  kuvataustana ainakin. Tämän Mannerheiminaukion läpi kulkee ajokaista, mikä jonkin verran estää sen hyödyntämistä tapahtumakeskuksena. 

Näin Tapaninpäivänä mieleen vilahtaa jostain ajatus, että paikalliset hevosenomistajat voisivat parkkeerata heppansa tuohon  keltaisen raatihuoneen edustalle ja ajeluttaa  maksusta kaupunkilaisia mukavissa kirkkorekiä kuvastavissa rattaissa, kellä sellaisia menopelejä vielä olisi saatavissa. Olisipa nostalgista! Hepoille kunnon aisakellot menoa kilkattamaan ja vanhan kaupungin katuja kolistelemaan.:) Koska Kokkola on nahkakaupunki, niin eiköhän jostain vielä saisi kaivettua kunnon nahkaset jalkoja rekeen lämmittämään!  Ja pollelle tietysti ruoaksi kauroja ja ihmisille silmän ruoaksi kauralyhteitä sinne tänne matkan varrelle...Uusi matkailuvaltti Kokkolalle?

Kun kulkee vanhojen puutalojen viereisiä kapeita mukulakivikatuja hiljalleen, ei voi kuin haaveilla, että pääsisi taloihin sisälle kurkistelemaan. Ruutuikkunoiden takaa näkyy kauniita paperitapetteja, kakluuneja, pitsiverhoja, laivakoiria, juorupeilejä. Yhden akkunan vieressä komeili tavallistakin syvemmän vihreän sävyisin havuin luonnonkaunis, aito joulukuusi, jonka oksilla ojentautuivat perinteiset suomenlippunauhat. 

Lumesta voi tulla vielä haaste tänä talvena, jos sitä satelee tasaiseen tahtiin  koko pitkän  talven ajan. Neristanin talojen kivijalkoja oli useampi omistaja  vuorannut lumella - vanha talon lattiat lämpöisempinä pitävä kikka!

Vanhan kaupungin  jokavuotiset joulukalenteriluukut on kivoja katsella. Tästä luukusta pidin paljon...Yksinkertainen, mutta kaunis toteutus. 

Piparia ja vaahtokarkkeja - tuovat jotenkin mieleeni kaupungin jouluvalot!

Vanhat puutalot hönkivät arvokkuutta ja esteettistä ilmettä ympärilleen. Valot ovat kauttaaltaan hillittyjä ja vanhaan henkeen sopivia. 

Monien talojen kulma- ja ikkunalautoja koristaa erilaiset lyhdyt ja havukoristeet. 

Koska nyt on ollut paljon pakkaskelejä, ovat ihmiset intoutuneet koristelemaan kadunvarsia myös jäälyhdyin. 

Kirkonmäen museoalueella astelen puhtaassa lumihangessa. Seison paikoillani etäämpänä päärakennuksesta ja kuvailen sitä. Tuo rakennus oli ennen tänne paikalle siirtoa siippani esivanhempien koti. Pidän siitä erityisen paljon ja nyt talvikuosissaan se näyttää vielä maalaismaisemallisemmalta kuin tavallisesti. Tämähän on kuin jokin Juhani Palmun maaseutumaalaus! Todella rauhoittavaa katsella...

Lopuksi ajan Kaarlelan kirkon pihapiiriin. Pidän kirkon valaistuksesta. Nyt lumen keskellä kontrasti on vielä vahvempi.

Kohta päivät pitenevät ja valkeus saa vallan. Ihanaa. Mieleen kumpuaa vielä vanhoja sanontoja:

"Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää."

"Talavipäiväseisauksen jäläkeen päivä on pitempi: jouluna kukonaskelta, tapanina tammanlaukkaa, uunnavuonna uuninlämmitystä."