Kaarlelan kirkon urut

Kaarlelan kirkko on tällä hetkellä suljettuna remontin vuoksi lähes puoli vuotta. Se auennee käyttöön jälleen kesäkuussa 2019. Sillä aikaa käydään kurkkaamassa Kaarlelan kirkon urkuja. Ne eivät rempan myötä tällä kertaa uudistu.Ovat vielä kelpo soittimet. Urkuja käytetään paljon erilaisissa tilaisuuksissa jumalanpalveluksista konsertteihin.

Urkujen kasvot ja kruunu on urkujen näkyvä osa. Julkisivusta pystyy melko hyvin päättelemään urkujen rakennusajankohtaa ja -tyyliä. Silmällä on myös nähtävissä, millaisista pillistöistä soitin muodostuu. Paljon on silti piilossa katseilta. 

Kaarlelan kirkon nykyiset kolmisormioiset, 35-äänikertaiset urut on rakennettu vuonna 1958. Niiden valmistaja on tanskalainen urkurakentamo TH. Frobenius og Sonner. Rakentamolla on kokemusta urkurakentamisesta jo sadan vuoden ajalta. 

Soittimena urkujen rakentaminen ei ole mikään piece of cake. Työ vaatii tarkkaa suunnittelua, monimutkaisen mekaniikan käyttämistä ja myös puusepän taitoja ja visuaalisuutta. Olennaisimpana asiana on tietysti ääni ja soitettavuus. 

Urut toimivat ilman avulla. Ilma pääsee koskettimien välityksellä pilleihin, missä ääni syttyy. Jokaisella pillillä on oma, yksittäinen äänensä. Jokaisella koskettimella on oma pillinsä. Nämä pillit muodostavat äänikerrat.

Tyyliltään urut ovat ns. neobarokkityyliä, joissa juuri niiden valmistaja on kunnostautunut. Ainakin omasta mielestäni tämän kokoiset urut ovat jo sekä äänensä että soitettavuuden kannalta hyvät. Olen kuunnellut urkuja lukuisia kertoja ja kun soittajana on ammattiurkuri, on soitto kaunista kuultavaa ja kaikuu kirkon holveissa kauniisti. Kaarlelan kirkon uruissa on melko mieto ja levollinen ääni.

Kaarlelan kirkon uruissa on kolme sormiota sekä jalkio. Pikku-urkujen heikkoutena on, ettei sen äänenvärissä ole kovin laajalti muuntelumahdollisuuksia. 

Urkujen selkäpillistö on lehterinkaiteessa ja pääpillistö julkisivun takana. Urkujen rintapillistö on pääpillistön alla paisutuskaapissa. Paisutuskaappien avulla luukkuja voidaan säädellä auki ja kiinni ja vaikuttaa näin äänen voimakkuuteen. Jalkion pillit sijaitsevat kaapin molemmilla puolilla erillisissä torneissa. 

Urut on korjattu vuonna 1976 urkurakentamo Heinrichin toimesta. Muutamiin äänikertoihin käytettiin edellisten Normann-urkujen pillimensuureja. Urkuihin lisättiin tuolloin tasauspalkeet ja uusittiin listetiivisteet niin, että kullekin äänikerralle jäi yksi liste. Samalla korjattiin myös ilmalaatikoissa olleita halkeamia. Suurin halkeama oli jopa 8 mm suuruinen. Voi päätellä, että pohjoinen ilmasto luo omat haasteensa urkujen rakentamiselle kirkkotiloissa.

Vuonna 1999 urkuja rakenneltiin uudelleen. Tällä kertaa tanskalaisen urkurakentamo Bruno Christensen & Sonner toimesta. Tämän korjauksen yhteydessä urkuihin lisättiin setzerkombinaatiot, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että urkurilla on mahdollisuus tallentaa eri muistipaikoille rekisteröintejä, joita voi käyttää soiton aikana. Ilmeisesti myös kolmossormion äänikertoja muutettiin. Samalla myös urkukaappia siirrettiin jonkin verran taaksepäin, jotta kuorolle tulisi parvella lisää tilaa. 

Alla kerrottu vielä Kaarlelan kirkon urkujen dispositio, mikä tarkoittaa urun äänikertojen ja äänenvärien kokonaisuutta.

HW II C-g'''                   BW III (Sv) C-g'''

Gedakt 16 fot                  Gedakt 8 fot
Principal 8 fot                 Gedaktfløjte 4 fot
Rørfløjte 8 fot                 Principal 2 fot
Oktav 4 fot                      Sivfløjte 1 fot
Spidsfløjte 4 fot              Sesquialtera II
Quint 2 2/3 fot                Cymbel II
Oktav 2 fot                     Regal 16 fot
Mixtur IV                      Tremulant
Cymbel III

Trompet 8 fot

RP I C-g'''                           PEDAL C-f'
  Gedakt 8 fot                     Principal 16 fot

  Quintatøn 8 fot                 Subbas 16 fot

  Principal 4 fot                  Oktav 8 fot

  Rørfløjte 4 fot                  Gedakt 8 fot

 Gemshorn 2 fot                Oktav 4 fot

 Quint 1 1/3 fot                  Nathorn 2 fot

 Scharf III                          Mixtur IV

 Dulcian 8 fot                    Basun 16 fot

 Tremulant                         Trompet 8 fot

                                          Skalmej 4 fot

KOPPEL

Hw/P, Rp/P, Rp/Hw, Bw/Hw

Setzerkombinationer (768)

LÄHTEET:

Kaarlelan kirkko. Suomen urut. [https://suomenurut.fi/kokkola/kaarlelan-kirkko-2/] Luettu 10.3.2019.

Kokkolan suomalainen seurakunta. Kaarlelan kirkon urut. [http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/toiminta/musiikki/kaarlelan_kirkon_urut] Luettu 10.2.2019.

Oikarainen, Ilmari. Säestyssoitinten vuosisata. Oulun seurakuntayhtymän urut. OAMK. Opinnäytetyö 2015. [https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103587/oikarainen_ilmari.pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 10.3.2019.

Rakennetaan urut. Kokkola, Kaarlelan kirkko, 1958. [http://urut.polso.fi/?Urkuja___Urkugalleria___Kokkola%2C_Kaarlelan_kirkko_1958&nbfirst=1&nbcat=Bruno_Christensen_et_Sonner] Luettu 10.3.2019.

Normann-urkujen juhlakonsertissa

       

Sunnuntain huipennukseksi kiiruhdin Marian kappeliin. Olin varautunut, että istun junassa silloin kun Normann-urut vihitään käyttöön. No, tilanteet elävät ja ennätin kuin ennätinkin sentään illan  juhlakonserttiin Marian kappeliin. Mielenkiinto oli korkealla, koska olen seurannut urkuprojektia siitä saakka, kun urut olivat vielä  pieninä palasina varastoituina Kaarlelassa. Taisi olla silloin vuosi 2013.

Virolainen Gustav Normann oli  1800-luvulla Pohjois-Viron tuotteliain ja arvostetuin urkujenrakentaja. Hänen rakentamiaan urkuja on Virossa tallella parisen kymmentä. Kokkolan urut ovat yhdet suurimmista säilyneistä ns. Normann-uruista.

Restaurointihanke sai kipinää Kokkolan seurakunnan kanttorien aloitteesta. Urkujen restauroinnista vastasi OÜ Olev Kents Orelitöökoda Virosta sekä Matti Porthan Oy  Janakkalasta. Projektissa valvojana on toiminut nykyisin Oulussa asuva  Christian Ahlskog.

Tilan puutteen vuoksi urkujen palkeita ei ole rakennettu urkujen taakse kuten näissä yleensä, vaan ne rakennettiin jalkion ja kakkossormiston pillien päälle. Jokuset puuttuvat osat, kuten ilmansyöttö ja urkukaapin alaosa, kyettiin rakentamaan olemassa olevien mallien mukaan. Haasteellista projektissa oli myös se, että monia urkuosia jouduttiin entisöimään kahteen otteeseen, kun vanha puu halkeili ja vääntyi.

Nykyinen urkujen väritys poikkeaa niiden alkuperäisestä. Värit valittiin Marian kappelissa jo olemassa olevien sävyjen mukaan. Marmoroinnissa puolestaan on ollut innoittajana kappelin lattian Altan graniitin kuviot.

Urkujen kokonaissointia on hiljennetty alkuperäisestä tilan pienuuden vuoksi. Erityisesti toinen sormio on  suunniteltu kappelissa pidettävien siunaustilaisuuksien  musiikkiin.

Niin hupaisalta kuin tuntuukin, on ihmisten kasvu ollut sadan vuoden aikana huimaa. Niinpä jouduttiin sormiota korottamaan 9,3 cm jalkiokoskettimien pintaa ylemmäksi, muutoin joutuisivat kanttorit soittamaan lähes polvet kurkussa...

Vanhojen urkujen restaurointi kesti kaksi vuotta. On siis pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä kasata vanhoja urkuja uuteen ilmeeseen. Urkujen rakentaminen on täysin käsityötä ja aikaa tähän projektiin upposi 6000 työtuntia!

                      

Illan urkujuhlassa oli kaksi tilattua kantaesitystä; toinen virolaissäveltäjä Urmas Sisaskin ja toinen helsinkiläisen säveltäjän  Santeri Siimeksen teos.

Konsertin alkajaisiksi kuultiin virolaisen säveltäjämuusikon, nykyisin Suomessa asuvan  Urmas Sisaskin (1960-) Lux aeterna. Kokoonpanossa oli Ritva Göös uruissa, Maiju Vaahtoluoto, altto, Markku Hekkala, baritoni, Reijo Tunkkari, viulu, Eija Nygård, huilu sekä Ilmari Tunkkari, sello. Musiikki oli kaunista. Siinä oli mielestäni vaikutteita gregoriaanisesta kirkkomusiikista,  mutta tunnelmaltaan tunsin  jostain syystä kulkevani irlantilaisella niityllä. Joskus nuorena tyttösenä olen siellä oikeasti vaellellut.:)

    
Monessa urkukappaleessa oli mukana avustavia urkureita 1-2 kappaletta. He joko vaihtoivat nuoteista oikeita sivuja tai säätivät urkujen rekisteritappeja.

Seuraavaksi kuulimme August Gottfried Ritterin (1811-1885) teoksen Sonate in d-moll Op. 11. Sen esitti Mattii Pohjoisaho. Paikaltani tuijotin urkurin kaunisrakenteisia sormia...Tuollaiset täytyy olla ne paljon puhutut soittajan sormet! Ritteriä puolestaan pidetään yhtenä 1800-luvun suurimmista urkusäveltäjistä.

Valitsin istuinpaikkani niin, että pääsin istumaan mahdollisimman lähelle urkuja hieman takaviistoon. Minulla oli aitiopaikka seurata kanttoreiden jalka - ja käsityöskentelyä. Ihan huippua! Lapsena muuten ensimmäinen kosketinsoittimeni oli  aika prameat kotiurut 70-luvun tyyliin, joissa oli jalkiot. Harmi, etten koskaan opetellut jalkioita soittamaan. Urut myytiin sitten pois pianon tieltä. Sinänsä ymmärrettävää, koska opiskelin pianonsoittoa, mutta kaiho vähän jäi...

Ohjelmalehtistä selaillessani totesin, että jopa on nuorekasta urkumusiikkia tarjolla tänä iltana! Oli vuorossa Santeri Siimeksen  (1981-) kantaesitys  Cinq moments musicaux. Iloksemme säveltäjä oli itse paikalla kantaesittämässä teoksen. Tämä nuorimies oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta voihan wau, minkä vaikutuksen hän teki minuun vielä konsertin päätyttyäkin, kun jo googlailin kotisohvalla. Lukaiskaapa! Lahjakas ihminen voi olla lahjakas melkein missä vain, mutta tuohan on jo mykistävää! Tämän miehen uraa täytyy kyllä seurata jatkossakin!

Siimeksen urkuteos edusti selvästi nuorekasta linjaa. Teoksessa oli jotain ranskalaisvaikutteistaja jopa keveää, tohtisiko sanoa ripaus jazzahtavaa... Siimeksen teos päättyi Cymbeltähden soittoon. Ihanaa! Nyt kuulin tuon paljon mainostetun  helinän. Sopi hienosti tähän tilaisuuteen ja teokseen! 

Siimeksen jälkeen palattiin hieman vanhempaan aikakauteen. Christian Ahlskog esitti  hollantilaisen säveltäjän, Samuel de Lange SR.:n Sonate uber den Choral ja "Sollt ich meinem Gott nicht singen.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli Christian Ahlskogin (1979-) Pieni kappeli-improvisaatio. En ollut pysyä penkissäni, kun tunnistin improvisaation pohjaksi laulun "Mun kanteleeni kauniimmin." Laululla on minulla erityinen merkitys, koska  jo kauan sitten edesmennyt mummoni rakasti sitä. Sanat olivat hänen kuolinvärssyssäänkin. Ja mikä improvisaatio! Ahlskoghan soitti ilman nuotteja. Arvostan taavaattomasti muusikoita, jotka pystyvät soittamaan myös omasta päästään. Tämä oli esitys parhaimmasta päästä! Ja myös tämä kappale huipentui Cymbeltähden soittoon!

Yllä kuvassa: Urkujenrakentajat esittäytyivät. Vähän huono kuvakulma, vaikka paikkani muutoin olikin mitä mainioin.

Kokkolan kanttoreita sekä illan esiintyjiä kukitettuna projektin tiimoilta.

Urkujen rakentajatkin saivat kukkaset.

Konsertin jälkeen ihmisillä ei ollut kiire pois. Monella oli aikaa ja intoa tutkia urkuja lähempää.

Ja sokerina pohjalla ...parista esityksestä ääninäytteet - toisessa mukana se ihana Cymbeltähti:)

Normann-urkuihin tutustumassa

Kiireettömän sunnuntaipäivän ohjelmaan otin käynnin Marian kappeliin. Siellä oli avointen ovien päivä. Kappeli on tällä hetkellä suljettuna remontin vuoksi. Yksi osa remonttia on vanhojen Normann-urkujen siirtäminen ja rakentaminen kappeliin.

Olen aikaisemmin  bloggaillut  samoista uruista, jotka silloin olivat vielä pieninä palasina Kaarlelan vanhassa siunauskappelissa. Tällä kertaa urkuja meille yleisölle esitteli kaksi kanttoria.

Näiden Norman urkujen alkuperäinen koti oli Kaarlelan kirkossa. Sinne ne pystytettiin jo 1879. Urut ovat alun perin Gustav Normannin (1821-1893) rakentamat ja saaneet siis nimen rakentajansa mukaan. Urut poistettiin käytöstä uusien ja ylväämpien urkujen tieltä 1958. Ne on olleet käyttämättöminä palasina Kaarlelan pappilan makasiineissa lähes 60 vuotta.

Urkujen kunnostus on suunnattoman iso projekti. Ei ole olemassa valmista ohjevihkosta, kuinka urut tulisi kasata. Niitä on ryhdytty kokoamaan valokuvien pohjalta. Kunnostuksessa esimerkiksi urkupillejä on useaan eri otteeseen aseteltu paikoilleen ja otettu taas pois. Suurin osa rakennetuista uruista on vanhaa, kuten urkupillit ja koristeet, mutta osin rakenteita on jouduttu tekemään aivan uusiksikin. Ovatpa urut korjausprosessin aikana välillä matkanneet Viroon saakka.

Aivan kaikki osat eivät vielä ole paikoillaan. Huomio siirtyy siistissä järjestyksessä oleviin osasiin. Rakentaminen on pikkutarkkaa työtä.

 Urkujen kunnostuksesta vastaa virolainen urkujenrakentaja Olev Kents. Hän on parin työtoverinsa kanssa paneutunut näiden urkujen rakentamiseen syksystä 2016 saakka. Tarkoitus on, että kappeli otetaan uudelleen käyttöön huhtikuussa 2017 ja varsinainen kappelin ja urkujen käyttöönottojuhla on 7.5.2017!

Tässä alla  muutama kuva urkukoneiston sisäsuuntaan. Sinne oli pääsy toistaiseksi kielletty, mutta hieman pääsin kurkistelemaan...

Näiden urkujen koneisto on mekaaninen ja rakenteeltaan vankka. Kuvanottohetkellä  koneiston puuosat olivat vielä keskeneräiset. Samoin kaikki äänikerrat eivät vielä olleet kohdillaan eikä urkuja ollut viritetty soimaan kauneimmalla mahdollisella tavalla. Kanttori tosin antoi meille muutaman pienen ääninäytteen uruista, mutta mielenkiinnolla odotan, miten ylvääksi ääni muuttuukaan urkujen tullessa täyteen loistoonsa.

Urkujen soittopöytä seisoo vanhan mallin mukaisesti urkujen edessä. Siitä kanttori pystyy hyvin seuraamaan papin ja seurakunnan toimintaa. Mielestäni on kiehtovaa, että pienehkössä kappelissa urut tulevat näköetäisyydelle. Onhan usein niin, että urut soittimena eivät ole kirkkokansan näköpiirissä kuin pieneltä osin. Nyt myös osin penkeistä käsin on mahdollista seurata kanttorin soittoa ja jalkatyöskentelyäkin!

Urkuihin on liitetty myös niissä jo aikoinaan ollut Cymbeltähti h-duurisointuna soivine kelloineen. Cymbeltähti on  oikeastaan pyörivä ja soiva ratas. Sillä säestettiin jouluaamun kirkossa Enkeli taivaan -virren viimeistä säkeistöä. Ihanaa...Ehkä saamme kuulla sitäkin joskus vielä soitettavan...Jos kurkistaa tarkasti urkupilleihin urkujen vasemmassa reunassa, voi nähdä aavistuksen cymbeltähdestä.

Urkujen koristeissa on käytetty sekä kultamaalia että kultausta. Kullatut osat hohkavat uusien lailla. Suuri ero niihin koristeisiin, jotka näin aikaisemmin osasina! Kultaus luo ympärilleen arvokkuutta.

Muistan kuinka aikaisemmalla  tutustumiskäynnillä meille kerrottiin, että osa urkupilleistä on lintassa, koska niitä on säilytetty vaakasuorassa toistensa päällä. Nyt tarkasteltuna vauriot on saatu hienosti kunnostettua.

Meitä kiinnostuneita katselijoita oli kymmenittäin. Hienoa, että mahdollistui tilaisuus käydä seuraamassa rakennusprojektia myös tässä vaiheessa!