Edelliset neljä päivää (21.-24.7.2011) Kokkolassa oli Kokkola Cup, joka on Suomen toiseksi suurin kansainvälinen juniorijalkapallon turnaustapahtuma heti Helsinki Cupin jälkeen. Tapahtumalla on jo pitkät perinteet, sillä tämänkertainen turnauskoitos oli jo 31.
Tänä vuonna pelaajia oli kaupungissamme yli 7000 eli yli 300 juniorijoukkuetta, seitsemästä eri maasta....Mukana oli myös erityisryhmien joukkueita, mikä on mielestäni hieno asia heille, että pääsevät osallistumaan isoon tapahtumaan muiden mukana.
Enemmänkin joukkueita olisi ollut tulossa, mutta jokunen joukkue kuulemma perui tulonsa, kun rajallinen majoituskapasiteetti tuli tänä vuonna täyteen lukuisten oheistapahtumien vuoksi. Suurin osa pelaajista majoittuu Kokkolan kouluilla.
Kokkola Cup on paikallisen ruotsinkielisen urheiluseuran eli GBK:n järjestämä. Homma hoituu monivuotisen kokemuksen ansiosta mallikkaasti. Tänä vuonna erityiskehuja sai ruokailun järjestäminen. Ruoka oli kuulemma hyvää ja sitä sai jonottamatta!
Otteluita oli ympäri Kokkolan urheilukenttiä jopa 21 eri kentällä. Tänä vuonna aivan pienimmät palloilijat pääsivät pelaamaan Kauppatorin viereen erikseen turnausta varten rakennetulle katukentälle.
Minä lähdin nuorimmaiseni kanssa seuraamaan lauantaina Santahaan urheilukentälle paria peliä. Ajoitimme katsomisen kauppareissun yhteyteen, joten emme edes etukäteen tienneet keitä oli pelivuorossa.
Sää lauantaina oli erittäin helteinen ja mittari näytti + 30 astetta. Katsomossa oli tukalan kuuma.Mietin, että miten ihmeessä kukaan siinä kuumuudessa jaksoi edes pelata. Into näytti kuitenkin olevan kova.
Santahaan kenttä on iso, niinpä kentällä oli samaan aikaan käynnissä lukuisia pelejä. Valitsimme katsottavat pelit sillä perusteella, että katsomossa oli vapaa paikka. Vierasjoukkueiden nimet eivät valitettavasti jääneet mieleen, mutta onnekkaasti toiseen peliin sattui KPV:n eli Kokkolan suomenkielisen joukkueen poikien -01 peli. Sitä olikin kiva katsoa. Tosin muutama vanhempi jurputti aika kiihkoilevasti takanamme. Paljonhan sitä kuulee sanottavan, että lapset käyttäytyvät peleissä hienosti, mutta ongelma ovat usein ne tulistuvat vanhemmat. Niin tälläkin kertaa:/
Paikallisten ueheiluseurojen kotikenttäetuna näkyi olevan oivallisia katettuja tiloja.
Alakuvassa KPV:n pojat -01 verryttelevät ennen tiukan pelin alkua. Tänä vuonna kuulemma kiinnitettiin erityistä huomiota valmentajien lämmittelyharjotuksiin. Alan ihmiset seurasivat treenaamista ja antoivat palautetta toiminnasta.
Ennen kentälle astumista pojat kävivät vuorotellen kastelemassa päänsä ämpärissä... Teki itselläkin mieli työntää pää vesiastiaan, sen verran tukala kuumuus oli ...
Vaihtoaitiossa odotelltiin omaa pelivuoroa yllättävän rauhallisina...
Tässä yhden voittaneen joukkeen peliriemua. Valmentaja heitti ämpärillisen kylmää vettä poikien päälle Koitoksen jälkeen ja pojat hihkuivat innosta.
Löytyipä paikalta naisenergiaakin - kuvassa paikallisia GBK:n tyttäriä omaa peliään odottamassa:)
Vanhempia kentän laidalla kannustamassa.
Ja oma juniorini katsomossa kovasti hengessä mukana...
Tänä vuonna paikalliset urheiluseurat lunastivat tavanomaista vähemmän sarjavoittoja. Mutta onhan se oikeus ja kohtuus, että jotain jää peleistä käteen pitkämatkalaisillekin! Täältä löydät tarkemman tulossivun kisoista. Ensi vuonna taas uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti