Muikkuja kalastamassa

Kokkola on merellinen kaupunki, vaikka usein  valitetaankin sitä, ettei meri näy mitenkään Kokkolan kaupunkikuvassa. Totta. Se merellinen Kokkola kun sijaitsee maankohoamisen myötä  vähän keskustaa syrjemmässä. Täällä ei ehkä ole osattu arvostaa tarpeeksi meren ainutlaatuisuutta. Viime vuosina siihen on hiljalleen herätty...

Oma perheemme liikkuu  paljon merellä. Huviveneilyn lisäksi perheen miesväki kalastelee innolla. Meillä on pienoinen kalastuspurkki, josta käsin homma yleensä tapahtuu.

Heinäkuun loppupuolella alkaa yleensä muikkukausi. Silloin muikkuja saa verkoilla pyydettyä melko läheltä rannikkoa.

Paikka missä me yleensä muikkuja pyydämme sijaitsee lähellä Poroluotoa matalikolla. Kokemus on osoittanut, että muikkuja pujahtaa verkkoihin parhaiten, kun vettä on hieman alle kymmenen metriä. Jos vettä on muutama metri vähemmän, joutuu verkoista kiskomaan kiiskiä ja muita roskakaloja tuskastumiseen asti.

Toisinaan pyydämme muikkuja siten, että laskemme verkot veteen illalla ja aamulla käymme ne kokemassa. Tällöin verkkoihin kannattaa laittaa kellukkeita, jotta ne pysyvät pinnan läheisyydessä. Näin minimoidaan roskakalojen määrä.

Usein kalastamme kuitenkin muikut siten, että laskemme  verkot veteen ja sitten huristelemme venholla ristiin rastiin verkkojen läheisyydessä vähän aikaa ja koemme verkot saman tien. Jos saalista ei tule tarpeeksi, saatamme laskea verkot useaan kertaa. Tästä on se hyöty, että kalat saa kotiin samalla reissulla. Ja tietysti se, että merellä kun välillä tuulee niin kovaa, ettei verkkoja tahdokaan seuraavana päivänä saada turvallisesti nostettua, niin tämä ongelma poistuu, kun ne laskee ja nostaa samalla käynnillä.

Verkot täytyy muistaa aina merkata lippumerkeillä, jotta ohitse ajavat veneet eivät verkkoihin takerru!

 Meillä on vedessä yleensä pitkä rivi verkkoja, sellainen iso verkkopunkallinen ja verkkojanaa kertyy useampi sata metriä. Saaliit vaihtelevat suuresti...Joskus muikkuja tulee muutama pannullinen, joskun kymmeniä kiloja... Siinä se kalastuksen viehtätys kai piileekin että tulosta on etukäteen mahdotonta ennustaa!

 Muikkujen irrotus verkoista käy yleensä aika vaivattomasti, koska muikussa ei ole teräviä eviä. Toista on kiiskien kanssa, ne takertuvat verkkoihin tosi lujasti.

Jos kalaa tulee kohtuullisesti ja tuuli on sopiva, ennättää asiaan harjaantunut kalastaja  irrottaa muikut verkosta samalla, kun niitä nostaa. Aika usein käy kuitenkin niin, että verkot vedetään merestä punkkaan ja saalis päästään keräämään verkoista vasta maissa. Siinä on kyllä sitten paljon ylimääräistä työtä...

Varmaa on ainakin, että saalista nostettaessa ei tarvitse olla yksin. Paikalle nimittäin kiitää tuota pikaa sekä lokkeja että tiiroja. Välillä ne ovat jopa rasittavan röyhkeitä kalojen toivossa. Tällä kalastuskerralla olin tähtäämässä kamerallani erästä lintua taivaalle päin. Samassa tunsin, kuinka käteeni törmäsi jokin - yksi lokeista luuli ilmeisesti harmaanmustaa kameraani kalaksi ja syöksyi suoraan käsiini! Onneksi ei tippunut kamera veteen:/

 En ole kovin taitava kalankäsittelijä, mutta vuosien myötä olen oppinut perkaamaan muikut taidokkaasti. Itse asiassa se on helppoa...Tällä kertaa perkasin kalat jo veneessä valmiiksi, linnut olivat innoissaan, kun heittelin kalanpäitä ja suolenpätkiä veteen...

Muikulta katkaistaan ensin pää. Teen sen niin päin, että aloitan vääntämisen selkäosasta päätä.

Kun pää on lähes läpeensä katkaistu, vedetään kalan sisältä  suolenpätkä ulos. Ja se on sitten siinä. Kalat kylmään ja kotona vielä huuhtelen ne.

 Kalan kylmäkäsittely on tärkeää, sillä kala vanhenee ja pilaantuu herkästi lämpöisessä. Niinpä jäitä sekaan kuljetuksen ajaksi.

Kun kalastusreissumme oli ohitse, oli jo myöhäinen ilta ja aurinko teki laskuaan saarten taakse. Jokunen soutuvene näkyi etäämpänä ja pari uimariakin polski vedessä.  Kaunista.





Kotona sitten paistohommiin! Laitan astiaan ruisjauhoja, joissa pyörittelen kalat. Sitten paljon voita pannulle ja paistamaan. Ripotellaan suolaa pannussa olevien kalojen päälle maun mukaan. Voi  ja jauhot antavat kalalle hyvän, ruskean värin.

 Kunnon kalamies syö tietysti muikun ruotoineen, pyrstöineen päivineen...

Meillä oli kalan lisukkeena alkuruokana kanttarellikeittoa ja muikkujen kera salaattia. Olipa ihana nauttia itse pyytämistä kaloista ulkoterassilla...