Taikahuilu Kokkolan Oopperakesässä

Tiukoille veti, mutta ennätimme! Nimittäin sukulaisnaisten kanssa päätettiin lähteä Kokkolan Oopperakesään... Lippuja lähdimme varaamaan alkuviikosta ja saimme liput viimeiseen eli perjantai-illan näytökseen. Lippuja jäi kassaan meidän jälkeemme enää kuusi kappaletta ja seuraavana päivänä kaikkien näytösten kerrottiin  lehdessä olevan  loppuunmyytyjä.

Kokkolan Oopperakesä on sulostuttanut kaupunkiamme  useamman kesän ajan, tämänkesäinen esitys taisi olla jo kuudes. Tosin esiintymispaikka on vaihdellut. Tänä vuonna West Coast Kokkola Opera oli avoinna 1.-22.7.2011. Paikka oli niin keskeinen kuin ikinä vain voi olla, nimittäin Länsipuisto.

Tämänvuotinen esitys oli niitä kuuluisimpia oopperoita, nimittäin W.A.Mozartin Taikahuilu. Koska esitystahti oli varsin tiuha, oli oopperassa kaksoismiehitys. Omassa esityksessämme kapellimestarina toimi Sakari Oramo, jonka johtamistaidoille menetin aivan puoli sydäntäni! Toinen kapellimestari on Santtu-Matias  Rouvali. Tarkemman esiintyjälistan näet täältä!



Esitys oli siitä mielenkiintoinen, että esiintymisareenana toimi iso ja vanha sirkusteltta. Solistien  lisäksi orkesterissa kuultiin taidokasta soittoa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Pietarsaaren Sinfoniettan voimin. Yhteislauluosuuksista vastasivat Kokkolan Oopperan kuoro sekä hellyyttävä lapsikuoro, josta bongasin muutamia tuttujakin:) Oman lisänsä toivat mukaan ujutettu piano ja efektisoittimet. Koska kuvaaminen esityksen aikana oli kiellettyä, ovat kuvani varsin mitäänsanomattomia...Yksi kuva tosin ennen esityksen alkua...

Taikahuilu on kuin vanha satu, jännittävä sellainen. Esityksenä se on varsin pitkä; näytös alkoi 19.00 ja loppui 22.30. Välissä oli 25 mittainen väliaika, jonka aikana hyödynsimme anopin  vieressä olevaa asuntoa ja kävimme juomassa kupposet kuumaa sekä vessassa. Luksusta sentään verrattuna puistoon bajamajoihin:)

Ensimmäisessä näytöksessä Yönkuningattaren valtakunnasta 3 naista lähettävät prinssi Taminon ylipappi Sarastron Viisauden temppeliin. Taminon tehtävä on pelastaa Pamina, Yön kunigattaren tytär ja jonka Sarastro on ryöstänyt. Mukaan liittyy Papageno, linnustaja. Taikakellopeli ja taikahuilu suojaavat heitä taipaleella.

Taminon täytyy läpäistä 3 koetta, jolloin hänellä olisi mahdollisuus  saada Pamina vaimokseen. Papagenokin suostuu kokeeseen siinä toivossa, että hän saisi Papagenan vaimokseen.

Toisessa näytöksessä käydään läpi kolme koetta; vaikeneminen, tuli ja vesi. Monenlaisten tapahtumien jälkeen Papageno onnistuu voittamaan Papagenan taikakellopelin avulla. Lopussa on taistelu, jossa auringon säteet lopulta voittavat hyökkääjät. Siinä tarina kovasti lyhennettynä.

Esitys oli mielenkiintoinen. Me istimme taaimmaisessa rivissä, josta ihan reunanäyttämön tapahtumat jäivät välillä näkemättä. Muutoin sirkusteltta oli kiva idea, sillä katsomo oli kaikkien keskellä. Tämä tietysti toi lisähaastavuutta esiintyjille, joiden piti kyetä esiintymään ja kuulumaan kolmeen suuntaan. Esityksen puheosuuksissa käytettiin äänenvahvistimia, mutta lauluosuudet olivat akustisia.



Hieno idea oli myös liittää oopperaan mukaan sirkus- ja tulitaidetta sekä jonglöörausta. Tämä piti varmasti monen vähemmän oopperaa tuntevan kiinnostusta yllä paremmin. Tosin  huomasin, että oli haasteellista yrittää seurata sekä soolo-osuuksien esittäjiä, sirkustaiteilijoita että myös orkesteria samanaikaisesti.

Nautin nimittäin suunnattomasti koko esityksen ajan siitä, että istumapaikaltamme näimme kapellimestarin työtä edestäpäin. Yleensä kun konserteissa näkee vain selän ja viuhuvat kädet. Oikeastaan olin tästä aika haltioissani, sillä kapellimestarin työskentely oli todella intensiivistä ja hän eli esityksessä sata lasissa koko kehollaan. Huippua! Muutoinkin siinä istuskellessani mietin, että kiva ammatti - ihmiset aina yltyvät taputtamaan, kun saapuu työpaikalle. Toista se on opena - yleensä kuuluu käytävällä luokkaan kohti astellessa "Voi ei, ope tulee jo!"Eikä yksikään taputa:/

Kivaa oli myös, että teokseen oli sisälletty paikallista huumoria, kuten Papagenon toteamus rumasta naamiopuvussa olevasta vaimoehdokkaasta "Parempi ruma vaimo Kokkolasta, kuin ei vaimoa ollenkaan..."Muutenkin Papageno oli eittämätön suosikkini esiintyjistä. Orkesteri ja kapellimestari osallistuivat myös kivasti temppuilemalla ja huvittamalla yleisöä välillä seisaallaan pyörien tai laulaen ym. Vaatii koko porukalta heittäytymistä.

Eittämätön ihastuksen kohde oli tietysti Yön kuningattaren aaria. Puhdasääninen esitys veti aivan kylmän väristyksen iholle...Huikeaa...

Yksi pikantti lisä näissä Kokkolan oopperoissa, nimittäin tämäkin ooppera esitettiin kolmella kielellä; sekä suomeksi, ruotsiksi että saksaksi! Voisi kuvitella, että tämä saattoi tuottaa osalle katsojista hieman vaikeuksia, koska väistämättä jotkut pienet yksityiskohdat jäivät tekstistä ymmärtämättä. Tosin teksti oli selvästi rakennettu siten, että kielet täydensivät toisiaan. Itse nautin siitä suunnattomasti ja huomasin pitäväni esimerkiksi ruotsinkielisistä lauluosuuksista jopa enemmän kuin suomenkielisistä; ruotsi kielenä sopii lauluihin aika hyvin...

Muutaman kerran ulkopuolelta kantautui telttaan perjantai-illan moottorinpärinää, mutta muutoin akustiikka teltassa oli yllättävänkin hyvä. Kuuma oli kuin saunassa, mutta pareihan se aina on kuin vesisade... Tältä erää nämä Kokkolan Oopperan esitykset ovat siis jo ohi. Mutta ensi kesänä uudestaan. Silloin saattaa Taikahuilu olla uudelleen esityslistalla.West Coast Kokkola Operaa on mahdollista kuulla myös  Helsingissä ja Hämeenlinnassa helmikuussa 2012 Bizetin oopperassa Carmen.  Ja ainakin kesäkuun alussa 2012 Kokkolassa esitetään kantaesityksenä Heinz-Juhani Hofmannin Ahti Karjalainen - elämä, Kekkonen ja teot yhteistyössä Kokkolan Kaupunginteatterin kanssa!