Kaikella on aina jonkinlainen tarkoituksensa. Lähdin taannoin palauttamaan kirjastoon kirjoja. Ihan vaan luukulle ja takaisin. Mutta sitten juutuinkin kirjaston eteisessä olleeseen poistohyllyyn. Niin mun tuuria, että löysin ensinnäkin upean, vanhoja laululeikkejä sisälleen kätkevän kirjasen. Olin jo onneni kukkuloilla siitä.
Mutta toinen löytö suorastaan kruunasi iltani: Kruunupyyn kotiseutuyhdistyksen vuonna 2011 painattama kirjanen - tai tämä oli suomennos siitä: Kruunupyyn hospitaali 1631-1841." Vaikka Kruunupyy ei Kokkolaan kuulukaan, kirjoitan tällä kertaa tästä aiheesta, koska hospitaalissa oli paljon kokkolalaisia hoidettavina ja työntekijöinä.
Sen lisäksi, että kirjassa on käsitelty Kruunupyyn hospitaalin historiaa, on Lolan Björkman lisäksi kiinnostavasti pyrkinyt kuvailemaan yksittäisiä ihmiskohtaloita. Kirjassa oleva nimilista perustuu hospitaalin ainoaan säilyneeseen rippikirjaan vuosilta 1760-1810.
Ja pakkohan minun oli lähteä ajelemaan Kruunupyyhyn. Paikka sijaitsee Hästön kylätien varrella, ei kovin kaukana 8-tiestä. Kuvasatoni tulee sieltä. Siellä on nykyään Kruunupyyn kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä alue. Hienosti hoidettu ja kesäisin aukikin. Nyt vain hämmennyksen keskellä ihmettelin ensin, missä hautausmaa on, kun olin nähnyt siitä netissä kuvia. Selvisi, että viimetalvinen Hannes-myrsky oli puhkunut ja puhaltanut hautausmaan suuret puut poikki. Ristit oli jouduttu poistamaan metsäkoneen tieltä. Ne oli siirretty toistaiseksi siisti kiviaidalle sivuun. Ristit näyttivät melko uusilta, eli ei alkuperäisiltä.
Vuonna 1631 perustettiin Kruunupyyn hospitaali spitaaliin sairastuneita varten. Ensimmäiset seudun sairastuneet sijoitettiin tähän sairastupaan. Koska rakennus sijaitsi syrjässä kaikesta, se sai nimekseen Korpholmen eli suomennettuna Korppisaari. Laitos sijaitsi lähellä Kruunupyynjoen suuta. Myöhemmin hoitola toimi myös mielisairaiden, parantumattomasti sairaiden ja köyhien karkotuspaikkana. Korpholmen oli tuolloin vielä pieni saari, nyt se on mannerta.
Kun pääsin paikalle, istui läheisen puun latvassa useita naakkoja. Naakkaparven kuiskauksenkaltaiset kjak-kjak-äänet kruunasivat tunnelman. Linnut eivät olleet minusta moksiskaan, vaan ikään kuin vartioivat katseellaan minua kirkkorakennuksen tuntumassa. Lintujen äänet tekivät hiljaisuudesta ympärilläni entistä syvemmän. Kuin menneisyys olisi puhunut varovaisin, mustin ääntein oksiston suojasta. Kuin linnut olisivat äänellään viestittäneet minulle, että muistot kuuluivat heille.
Kaikkiaan laitos toimi 210 vuoden ajan. Se lakkautettiin 1841, jolloin laitoksessa oli vielä 16 potilasta. Hoitolaitoksesta jäi muistuttamaan ainoastaan talojen perustukset ja haudat. Kruunupyyn kotiseutuyhdistys on vaalinut vanhaa hospitaalialuetta kunnostamalla alueen kirkkoineen ja kellotapuleineen.
Maaherra Juhana Maununpoika Ulfsparre sai 1628 löytää Pohjanmaalta paikan hospitaalia varten. Alue, johon hospitaali päätettiin perustaa, oli kivikkoinen ja sitä suojasi tiheä kuusimetsä. spitaalin tartuntavaaran vuoksi paikan täytyi olla syrjäinen. Maassamme oli vain kaksi spitaalisairaalaa, joten potilaat tulivat laajalta alueelta.
Vaikka hospitaaliin aluksi otettiin spitaaliin sairastuneita, tuli sinne jatkossa myös sokeita, rampoja, kuppatautisia, halvaantuneita, rutiköyhiä ja mielisairaita. Lisäksi seudullamme oli vaikeaa traanikäsisairautta, joka oli samankaltainen sairaus kuin spitaali ja tällaisiakin potilaita hospitaalissa hoidettiin.
Sairastuvassa oli 59 potilaspaikkaa. Vuonna 1633 spitaalisten osuus oli 25. "Heikkopäisille" pystytettiin paikkaan 1600-luvun lopulla "hullujenhuone. " Edelleen on käytössä sanonta "kiroilee kuin Korpholmenin hullut. ":)) Seudulle rakennettiin useita rakennuksia, kuten mylly, aittoja, sauna, kellotapuli ja hospitaalikirkko. Kirkon seinän takana oli spitaalisten sairastupa, josta johti seinässä olevan aukon kautta yhteys kirkkoon. Aukon kautta spitaaliset saattoivat kurkistaa kirkkoon ja seurata jumalanpalvelusta. Hospitaalikirkko valitettavasti tuhoutui Isonvihan aikana, jolloin myös sen kirkonkello katosi. Nykyiset rakennukset on rakennettu vasta 2006-2007 alkuperäisiä jäljitellen.
Hospitaalin toiminnasta vastasi saarnaaja ja vouti. Lisäksi oli houruinvartija, keittäjä, renkejä sekä hospitaalilukkari.
Sairastuneiden osa ei ollut helppo. He herättivät kauhua ja inhoa. Ajateltiinhan tuolloin, että sairastuneet olivat paholaisen riivaamia. Tärkeintä oli saada hoidokit pysymään säilössä, hoito ei ollut ensisijainen tavoite. Todennäköisesti käytettiin luonnonlääkkeitä ja yrttejä. Kerran päivässä potilaat pääsivät ulos jaloittelemaan. Ainoat heikkopäisyyteen ja raivoon käytetyt hoitokeinot hospitaalilaitoksen alkuaikoina olivat ankara paasto ja paholaisen manaukset.
Tästä hospitaalista saisi kirjoittua vaikka kuinka pitkästi mielenkiintoista tekstiä. Keskityn kuitenkin henkilöihin, jotka olivat lähtöisin Kokkolasta ja hoidossa hospitaalissa. Kirjauksessa on mukana myös hospitaalin palvelusväkeä ja lampuoteja vuosina 1631-1841.
1. Jaakko Skotten poika
Poika oli kotoisin Kokkolasta, mutta hänen nimensä ei ole tämän tarkemmin tiedossa. Hän oli syntynyt noin 1680. Pojan kohtalo oli olla raihnainen syntymästään lähtien. Hän kykeni hädin tuskin liikkumaan kainalosauvojen varassa. Kirkkoon hän kuitenkin toisinaan pääsi käymään. Vanhemmat olivat opettaneet pojan lukemaankin. Vuoden 1694 Korpholmenin pöytäkirjasta ilmeni, että isä oli hakenut pojalle elinikäistä hoitopaikkaa Korpholmenista.
Isä-Jaakko oli saanut Kokkolassa porvarisoikeudet 1666 ja hän oli muuttanut kuusi vuotta myöhemmin Kalajoelle nimismieheksi. Isä-Jaakko tunnettiin riidanhaluisena miehenä.
2. Johan Roos
Johan oli kotoisin Lapväärtistä ja kuului pappissukuun. Johan oli syntynyt 1.11.1765 ja oli Vaasan triviaalikoulun oppilas. Johan pääsi ylioppilaaksi Turussa 1785 ja sai pappisvihkimyksen 1791. Tuona vuonna hän muutti Kälviälle ja tuli sinne everstiluutnantti Kaarle Kustaa Freidenfeldtin kotisaarnaajaksi. Johan oli naimaton ja hänet lunastettiin 1794 Kruunupyyn hospitaaliin, missä hän kuoli 18.6.1795. Myös Johanin veli, Daniel, oli samassa hospitaalissa, mutta vasta jo Johanin kuoltua. Daniel selviytyi jopa pois hospitaalista saaden myöhemmin monta lasta vaimonsa kanssa Lapväärtissä. Poikien isoäiti, Brita Brenner, koki aikoinaan mestaustuomion.
3. Olof Påhlsson oli kotoisin nykyisen Kokkolan Palon kylästä. Olofin kotitila mainitaan autioksi 1634.
4.Margareta, vaimo Lohtajalta. Lunastettu hospitaaliin 1643. Margaretan mainitaan olleen kaatumatautinen yhdessä poikansa kanssa ja olleen aidan ulkopuolella. Käsittääkseni aidan ulkopuolella asuminen oli keino sijoittaa asukkaiksi sairastuneita, mutta vielä itsenäiseen elämään kykeneviä. tartuntavaaran vuoksi he asuivat valvotusti lähellä hospitaalia.
5. Matts Clemettsson Lohtajalta. Hänet oli lunastettu hospitaaliin vuonna 1656 ja hän oli kirjauksen mukaan spitaalinen.
6. Kirsten, piika Kokkolasta. Hänet mainitaan myös spitaaliseksi. Kirsten kuoli 24.8.1656.
7. Per Larsson Lohtajalta. Hän oli spitaalinen ja kuoli 19.6.1657.
8. Matts Olofsson Lohtajalta. Hän oli spitaalinen ja lunastettu hospitaaliin 1660.
9. Johan Mattsson Lohtajalta. Myös Johan oli spitaalinen ja lunastettu hospitaaliin 1.5.1660.
10. Dårdi, vaimo Lohtajalta. Dårdi oli spitaalinen ja lunastettu hospitaaliin 1661.
11. Barbro Siffredsdotter oli kotoisin Kokkolasta ja hänet oli lunastettu hospitaaliin 1663. Barbrokin oli spitaalinen. Lunastamisella tarkoitettiin sitä, että henkilön sijoitus hospitaaliin maksettiin lunastusrahalla, yleensä seurakunnan varoista tai kerätyllä kolehdilla. Hospitaalit toimivat näin osana köyhäinhoitoa.
12.Olof Michelsson oli myös Kokkolasta. Hänet oli lunastettu 1.1.1664 ja hän oli spitaalinen.
13. Eric Mattsson Finne oli Kokkolasta ja lunastettu hospitaaliin 1693. Ericistä on maininta, että 2.1.1693 päivätyn pöytäkirjan mukaan hän käsitteli tulta varomattomasti.
14. Jacob Skåttesson, oli syntynyt noin 1680 ja oli Kokkolasta. Jacob oli lunastettu hospitaaliin noin 1694 ja hän oli rampa.
15. Lisa Mårtensdotter Huhta. No nytpäs päästiinkin mielenkiintoiseen asiaan, sillä saman tien, kun luin hänen nimensä, osasin yhdistää hänet siippani vanhimman tiedetyn esi-isän tyttäreksi! Muistin lukeneeni hänestä - ehkä Kaarlelan historiikista. Lisa oli Kokkolasta, siis täältä Neder Korplaxin kylästä, missä itsekin asustelen. Lisa oli Huhdan kantatilalta. Lisa oli syntynyt noin 1723 ja hänet lunastettiin vuonna 1739 eli 16-vuotiaana hospitaaliin. Lisan veli, talonpoika, Jacob Mårtensson Huhta, pyysi vuonna 1739, että Liisa otettaisiin laitokseen, koska köyhyydessään Jacobilla ei ollut varaa huolehtia sisarestaan. Tämä Jacob oli siippani esi-isä suorassa mieslinjassa muuten! Lisan kuvaillaan olleen mieleltään niin hämmentynyt, että hän juoksi ilkialastomana metsään talvipakkasessa.
17. Matts Hermans oli kokkolalainen porvari. Hän oli syntynyt 1729 ja vihitty Kokkolassa 22.4.1750 Maria Larsdotterin kanssa. Hänet oli lunastettu hospitaaliin 1753. Mattsilla oli viisi lasta ja hän kuoli 1765.
18. Marcus Hätynen oli Lohtajalta ja syntynyt 1727. Marcus oli naimisissa Susanna Johansdotterin kanssa (kts. nro 30) ja lunastettu hospitaaliin 1758. Marcus kuoli 27.3.1802.
19. Gustaf Kopplin oli kokkolalainen räätäli. Hän oli syntynyt 28.2.1736 ja tullut kisällinä Kokkolaan 1.4.1761. Hänellä oli vaimo Susanna Eriksdotter ja heillä oli kolme tytärtä. Gustaf oli lunastettu hospitaaliin 1765 ja hänen vaimonsa mainitaan asuneen hospitaalin kupeessa tyttärensä, Brita Eriksdotterin (s. 1728), kanssa. Tekstistä ei selviä, oliko Susanna vain vaimon lapsi. Gustaf kuoli 1.12.1770.
20. Jacob Beltare oli kälviäläinen. Hän oli syntynyt 1747 ja lunastettu hospitaaliin 18.5.1775. Jacob kuoli 4.5.1817.
21. Johan Michelsson Präst oli syntynyt Kälviällä 1763. Johan oli lunastettu hospitaaliin 8.7.1797. Hänet mainitaan Kokkolan pitäjän lunastamaksi. Mainitaan myös pitäjien välisestä riitatilanteesta koskien Johanin lunastamista. Myös Johanin isän mainitaan olleen hospitaalissa. Jäin miettimään, mahtoiko Johan olla omasta kylästäni, koska tältä on lähestulkoon kivenheiton matka Kälviälle ja sukunimiasu on edelleen tuttu kylässäni.
22. Michel Parkinen oli kruunupyyläinen renki, sittemmin torppari. Hän oli syntynyt 1768 ja vihitty Krokforsissa talonpojantytär Carin Christoffersdotterin kanssa. Michel oli lunastettu hospitaaliin 15.12.1797 ja hän oleskeli Kruunupyyssä vaimonsa luona vuodesta 1803 lähtien. Michel kuoli Kokkolasssa Långön kylässä 67-vuotiaana 14.3.1835.
23. Johan Laxe Lohtajan Alaviirteeltä. Hän oli syntynyt 6.12.1770 ja lunastettu hospitaaliin 13.9.1798. Johanin isä oli korpraali Henrik Lax ja äiti talonpojantytär Elisabet Aronsdotter Bergström. Johan kuoli 12.11.1799.
24. Anders Huhtakangas oli kotoisin Kälviältä. Hän oli syntynyt 1766 ja lunastettu hospitaaliin 120.7.1804. Anders kuoli 16.9. 1805.
26. Maria Reipsar oli talonpojan tytär Kokkolasta ja syntynyt 1775. Maria oli lunastettu hospitaaliin 6.2.1806 ja hän kuoli 17.9.1832.
27. Johan Grön oli syntynyt Lohtajalla 11.2.1799. Hänen vanhempinaan mainitaan räätäli Anders Grön ja Anna Eliasdotter. Johan kuoli hospitaalissa 29-vuotiaana tuntemattomaan sairauteen 23.9.1828.
28. Abraham Storhonga oli kotoisin Kokkolasta ja syntynyt 1790. Abraham kuoli hospitaalissa 42-vuotiaana 19.9.1832.
29. Jakob Rosenberg oli kokkolalainen merimies. Hän oli syntynyt 1786. Jakob oli naimisissa ja hänen diagnoosinaan oli mania. Jacob oli lunastettu hospitaaliin 28.5.1836. Jacob siirrettiin Helsinkiin Lapinlahden sairaalaan 14.8.1841, missä hän sai myös surmansa 14.7.1847. Kanssapotilas iski häntä kirveenvarrella niskaan. Tämä surmaaja oli jo aiemmin syyllistynyt kahteen tappoon sekä itsemurhayritykseen.
Manialla käsitettiin tuohon aikaan raivokkaasti ja hallitsemattomasti käyttäytyvää mielenvikaista, joka oli vaaraksi ympäristölleen.
30. Susanna Johansdotter Hätynen oli syntynyt Lohtajalla 1734. Susanna oli lunastetun Marcus Hätysen (kts. nro 18) vaimo. Heillä oli kolme lasta. Susanna tuli hospitaliin 1759 - eli jo ennen lastensa syntymää. Hänen mainitaan asuneen hospitaalin kupeessa. Hän myös kuoli 1788 hospitaalissa. Hänen lapsensa olivat silloin 9-21-vuotiaita.
31. Maria Larsdotter Herman oli syntynyt 1732. Hän tuli hospitaaliin 1753 lunastetuksi tulleen miehensä, Mattsin kanssa. Maria asui hospitaalin kupeessa. Kun Maria jäi leskeksi, hän muutti Kokkolaan kesäkuussa 1769 neljän lapsensa kanssa.
32. Henric Laurentii Risterenius (hospitalisaarnaajana1640-1664) työskenteli kappalaisena Kokkolassa 1628. Hän oli aviossa ensin Vallborgin, sitten Susannan kanssa. Henric mainitaan hospitaalin saarnaajana eli hän työskenteli hospitaalissa. Henrik sai kreivi Pietari Brahelta autiotilan Hopsalasta1651. Maaherra myönsi hänelle hätäapuna neljä tynnyriä viljaa lokakuussa 1658. Vuonna 1659 saarnaaja valitti voimattomuuttaan ja huonoa palkkaansa ja pyysi saada poikansa Jacobin (kts. nro 33) apulaisekseen. Tämä anomus hyväksyttiinkin vuonna 1663. Henriciä kutsuttiin myös nimellä Merijärvius. Hän kuoli joko 1664 tai 1665.
33. Jacob Henrici Ristrenius (hospitalisaarnaajana 1664-1686) syntyi 1630-luvulla Kokkolassa ja valmistui Turussa ylioppilaaksi 1651. Jacob toimi isänsä (kts. nro 32) apuna. Jacob sai hädässään apua hospitaalivaroista 1665 yhdessä iäkkään äitinsä, Susannan, kanssa. Jacobin mainitaan olleen omaisuusriidoissa laamanni Hamniuksen kanssa 1679 pappilanpuustellista Korpholmenilla. Jacob toimi hospitaalinsaarnaajana, oli naimisissa, mutta liitto oli lapseton. Jacob nimitettiin Kruunupyyn kirkkoherraksi 1686, mutta hän kuoli jo samana vuonna.
34. Christian Kröger (hospitaalisaarnaajana 1708-1717) syntyi 1668 Kokkolassa. Christian Kröger kuoli maanpaossa isovihan aikana 1721. Christian oli entinen virkaveli Vaasasta ja oli naimisissa.
35. Jacob Aulin (hospitaalisaarnaaja 1795) oli syntynyt Vöyrillä 20.7.1768. Hänen isänsä oli Kruunupyyn kirkkoherra Henrik Aulin ja äiti Beata Haartman. Jacob valmistui ylioppilaaksi Turussa 1786 ja vihittiin papiksi 18.12.1793 ja isänsä apulaiseksi Kruunupyyhyn 1793. Jacob oli armovuodensaarnaaja ja apulaispappi Kokkolassa1809 sekä kappalainen1812. Hän oli naimisissa Anna Brita Björckin kanssa ja heidän poikansa syntyi vasta Jacobin kuoltua. Jacob hukkui 16.12.1819 Kokkolan maaseurakunnassa.
36. Johan Niklas Snellman (hospitaalisaarnaaja 1795-1810) oli talousopin dosentti. Hän oli syntynyt Kokkolan maaseurakunnassa 2..9.1769 ja viihitty papiksi 1792 Strängnäsissä. Hänen isänsä oli Lohtajan kirkkoherraJohan Snellman ja äiti Katarina Sidensnöre. Johan oli naimisissa leskirouva Hedvig Lindrosin, ent. Wetter kanssa ja heillä oli kolme lasta. Johan toimi myöhemmin Saltvikissa Ahvenanmaalla pappina ja palasi Uuteenkaarlepyyhyn 1820. Hänet mainitaan musikaalisena, taitavana pianistina ja viimeisenä hospitaalisaarnaajana. Johan kuoli 1844 Uudessakaarlepyyssä.
37. David Lokman mainitaan hospitaalinvoutina ja taloudenhoitajana 1642. Hän oli ollut porvarina Kokkolassa. David oli tullut Tukholmasta ja oli aviossa Elisabet Frosteruksen kanssa.
38. Zacharias Erichsson Hammar (hospitaalinvouti ja taloudenhoitaja 1664 -n.1690) oli entinen lääninsihteeri ja aviossa ensin Carin Simonsdotterin, sitten Anna Granbergin kanssa. Zachariaksella oli kolme lasta.
39. Carl Hellberg (hospitaalinvouti ja taloudenhoitaja 1826-1846) oli tilanhoitaja ja nimismies, joka oli syntynyt 1804. Hän avioitui neitsyt Hedvig Ulrika Lenningin kanssa, joka oli syntynyt Kokkolassa 1799. Heiollä oli kymmenen lasta. Carl oli hospitaalin viimeinen virkamies, jonka tehtäväksi jäi lähettää jäljellä olevat hoidokit hospitaalin lakkautuksen yhteydessä Turkuun 1841.
40. Matts Mattsson mainitaan hospitaalilukkarina. Hän oli syntynyt 1706. Matts oli muuttanut Kokkolasta ja oli aviossa Maria Jacobsdotter Wikarin kanssa. Heillä oli yksi poika.
41. Lisa mainitaan hospitaalin piikana vuodesta 1775 lähtien. Hän oli syntynyt Lohtajalla 1756.
42. Jacob Hätynen, joka oli syntynyt 1779, mainitaan hospitaalirenkinä. Hänen vanhempansa Marcus (kts nro 18) ja Susanna (kts. nro 30=)olivat myös hospitaalissa.
43. Ulrica Maria Löfwall mainitaan hospitaalipiikana vuosina 1802-1804. Hän oli syntynyt 1786 ja avioitui Kokkolassa merimies Matts Silfverbergin kanssa 1817, mutta kuoli pian sen jälkeen.
44. Beata Brunberg (hospitaalipiikana 1805-1806) oli 26.4. 1792 syntynyt lastenkaitsija Lohtajalta.
45. Olof Kraft (Fiskarholmenin voutitilan lampuoti ja arrendaattori1782-1785) oli maanvuokraaja, joka tuli Kokkolaan Vesteråsista, Ruotsista 1761. Hänet mainitaan myös hatuntekijänä Uudessakaarlepyyssä. kanssa. Hän oli aviossa ensin neitsyt Margareta Fäderin kanssa ja myöhemmin neitsyt Elisabet Röngreenin kanssa. Molemmista liitoista oli lapsia. Elisabetin isä, suutari Henrik Röngreen, oli viimeinen mestattu henkilö Kruunupyyssä. Hänet oli tuomittu kuolemaan vaimonsa, Anna Eklundin 4.7.1763 murhasta Olof kuoli 2.1.1799 Kokkolassa 70-vuotiaana.
Olihan pitkä lista - alkuperäisessä listauksessa oli kaikkiaan 365 nimeä. Todella mielenkiintoisia ihmiskohtaloita. Kannattaa lukea tämä kirjanen, jos saat sen jostain käsiisi!
LÄHTEET: Kruunupyyn hospitaali 1631-1841. Lolan Björkman. 2011. Kruunupyyn kotiseutuyhdistys ry, Forsbergin kirjapaino, Pietarsaari 2011.
