Hirvemo ja sen vasa yön tunteina

On taas se aika vuodesta, kun kotona innosta pinkeänä seurailemme siipan lähimetsikköön asentamaa riistakameraa. Harva se yö siipan känny laulaa merkiksi siitä, että joku on astellut tietämättään kameran eteen. Jännitystä on aina ilmassa videota aukaistessa - mitä sieltä milloinkin löytyykään. Alkuviikosta korppiemo kävi istuskelemassa kameran päällä ja väänteli kameralta niskat nurin. Ei muuta kuin kameraa uudelleen asentelemaan!

Tässä jutussa käytän vanhoja ottamiani valokuvia aikaisemmilta vuosilta hirvilaumoista. Itse videot on tältä kesältä. Huomio tällä kertaa enempikin  hirvenvasaan ja sen kasvuun. 

Ensimmäiset videot on otettu toukokuun loppupäivinä. Vasa ilmaantui ensimmäistä kertaa kuviin 29.5. Pari päivää sitä ennen hirvilehmä tepuutteli kameran edustassa yksikseen vielä. Kuvat eivät ole kaikista kirkkaimpia - ne on räpsäisty Suomen valoisan yön pimeimpinä tunteina. Juuri silloin, kun eläimet luontaisesti liikkuvat luonnossa. 

Voit suurentaa videoita klikkaamalla videon oikeasta alareunasta valkoista nelikulmiota!

Videoilla on hyvin nähtävissä, kuinka vasa pysyttelee vähäliikkeisenä aivan emonsa vieressä. Emo nuoleskelee suoloja suolakivestä ja puun varresta, johon suolaa valuu sateisilla ilmoilla. Vasaa ei tässä vaiheessa vielä suolakivet kiinnosta. 

On ihanaa havaita, kuinka viileää on vielä luonnossa. Hirviemon turvasta löyhähtää savunharmaita huuruja ilmoille, kun se hengittää. 

Vasa yrittää joissakin videoissa selkeästi päästä imemään nisää, mutta se ei onnistu, emo tahtoo rauhoittaa tämän hetken näköjään itselleen ja varmoin ottein ohjaa vasaa, että nyt ei ole imettämisen aika. 

Tällä hirviemolla näyttää olevan ainoastaan yksi vasa. Hirvilehmä aikoo sekin näköjään nuolaista riistakameraa kielellään. Turpa aivan hyväilee kameran linssiä, mutta näköjään otus huomaa pian, ettei se maistu yhtä hyvälle. 

Päivää myöhemmin, eli 30.5. kuvatuissa videoissa vasa lähtee jo sekin nuoleskelemaan suolaista puunrunkoa, aikaisempana päivänä se on vain tyytynyt haistelemaan sitä. 

Hienosti huomaa, kuinka eri värinen vasa on emoon verrattuna. Väritys on sillä enempikin punaruskea. Lehmä on paljon tummanpuhuvampi. 

Tämä viimeisin video on kuvattu  lähes kuukautta myöhemmin eli 26.6 aamuauringon jo kajastellessa. Siinä voi nähdä hyvin, kuinka paljon vasa onkaan kuukauden aikana jo kasvanut. Vasa painaa syntyessään vain noin 13 kiloa. Luin jostain, että vasan paino kasvaa alussa noin kilon päivässä! Kesän lopulla siitä on kehkeytynyt jo satakiloinen!

Kesällä Krunnissa kerran

Juhannus on vietetty ja vaikka säät ei olleet kuumuutta porottavat, niin meille ainakin  ihan kelpo säät. Aurinko paistoi ja uitu on sekä omassa altaassa että meressä. 

Tänään lähdimme kalastusjahdillamme merelle ajelulle. Päädyimme ajelemaan Krunniin eli virallisemmin Poroluodonkariin saakka.  Oli melko tyyni sää, joka mahdollisti etäämmällekin matkaamisen. 

Oli tosi hiljaista vesillä, vaikka vielä juhannuksenpyhiä vietettiinkin.  Muutama pieni purkki matkasi etäältä ohi. Pikkupoika heilutteli meille Poroluodon kallioilta. Oli siellä perheensä kanssa viettämässä kesäpäivää. Kovasti vilkuttelimme takaisin ohi huristellessamme. 

Alla oleva kuva on Krunnin kelikamerasta. Satamassa olikin tällä kertaa  useampia vierasaluksia. Siitä jo voi tulkita, että oli oikein kelpo merisää. 

Krunnin saari on 1500-luvulta alkuisin oleva kalastajakylä. Siellä on edelleen jonkin verran pieniä mökkejä, jotka lienevät nykyisin ennemminkin mökki- kuin kalastajakäytössä. Jokunen uudempi mökkikin on viime vuosina alueelle noussut. Jos pitäisi etsiä paikka, missä tuntuu kesä, niin se olisi juuri tässä näiden ensimmäisten mökkien lähettyvillä. Näkymä on kuin vanhasta kalasatamaidyllistä!

Saarella ei ole varsinaisia tontinrajoja, mökit on yhteismaalla. Silti herrasmiesmäisiin tapoihin kuuluu, ettei  lompsita aivan toisten pihapiirien kautta. Maastoon onkin muovautunut  aika selkeät reitit kulkea. Saaren alkupäässä on mökkejä, keskellä ja saaren  äärimmäisessä päässä ei asutusta ole. Saari kuuluu linnustonsuojelualueeseen, jonka vuoksi tähän aikaan vuodesta liikkuminen saaren pohjoisrannoilla on kiellettyä. 

On jännä havainnoida, kuinka saaren kasvillisuus muuttuu saaren eri osia kulkiessa. 

Katajaispuskia on paljon.

Saaressa on tosiaan ollut jo monta sataa vuotta sitten kalastajien mökkipahasia. Voi vain aavistella, kuinka karua saarella on tuolloin ollut elellä. Sieltä ei ihan pieneen hätään ole mantereelle päässyt. Maastosta voi edelleen löytää merkkejä vanhoista tupien kivijaloista. Ihailtavan alkuperäiskunnossa saari on muutoinkin säilynyt!

Näin keskellä kesää kasvillisuus saarella  on melko rehevää, vaikka tietysti puusto onkin kituliasta. Syysmyrskyjen aikaan varmaan paljastuisi koko saaren karuus ja tuulisuus aivan toisella lailla. 

Lyysille johtavan polun laitamilla on kivikummeli, johon voi heittää kiven ohitse kulkiessaan. Se tuottaa uskomuksen mukaan onnea. 

Ehdoton kiertämisen paikka on aina tämä vanha jatulintarha eli Laiska Jaakon rinki. Tämä rinki on vanhaakin vanhempi, sillä se on entisten asukkaiden puhdetyönään tekemä labyrintti. Tapaan kulkea sen joka kerta saarella käydessäni alusta loppuun. Se on samalla jatulintarhan parasta ylläpitoa. Jos haluat lukea lisää jatulintarhoista, klikkaa punaista osoiteriviä ylempänä. Tein siitä aikoinaan oman päivityksen. 

Ringin kiertäminen kestää tavattoman kauan. Se ei ole kiireisen ihmisen hommaa. Siippa lähti  puoli minuuttia minua aiemmin kiertämään sitä ja huomasin jääväni pikkuhiljaa jälkeen. Jossain vaiheessa naurahtaen kyselin, eikö tämä päätykään koskaan. Siippa sanoi, että ei varmaan. 

Sinnikkäästi tarvoimme kuitenkin aluskasvillisuutta lyttyyn ja pääsimme kuin pääsimmekin labyrintin keskelle lopulta! Kovasti kaipaisi tämä jatulintarha lisää tallustelijoita, jotta se ei ruohottuisi kokonaan. Jatulintarha on muuten muinaismuistolain perusteella rauhoitettu, joten muistetaan, ettei kiviä saa kanniskella siitä pois!

 

Tämä alapuolen kuvan vasemmassa laidassa näkyvä Krunnin lyysi on peräisin peräti 1700-luvulta ja se on ilmeisesti maamme vanhin kalastusloisto. Nimi piti tietysti käydä lyysin sisällä kirjoittamassa vieraskirjaan, kuten aina saarella käydessä. 

Saarella on hieno laavu ja näköjään runsaasti polttopuitakin odottamassa leiritulille istahtavaa. Tästä ohitse kulkiessa laavu oli täynnä väkeä. Meillä ei tällä kertaa ollut eväitä mukana, joten kuljimme ohi vain istuskelijoita  tervehtien.

Me istahdimme kallioiselle rannalle. Siellä oli aivan taivaallinen rauha. Aurinko sulostutti poskipäitä taivaallisella lämmöllä. Vain linnut kraakkuivat ohi liidellessään. Laitoin päälle "Muuttolintujen kevät"-mobiilisovelluksen, johon olen aivan  jäänyt koukkuun. Ideana siinä on tallentaa linnunlaulua ja ohjelma yrittää tunnistaa nauhoitetun linnun äänen perusteella. 

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun palailimme t-paidoissamme takaisin satama-alueelle. Olipa ihana ja rauhallinen päiväretki. 

Renlundin upealla taidepihalla

Tänään kuljeskelin ja ihastelin uudenkarhealla Renlundin taidepihalla osoitteessa Kansakoulunkatu 6, jossa oli avajaiset 10.5.2025. Renlundin rakennus, joka on pihapiirissä, vaikkei näykään kuvissani, on alkujaan vanha ruotsinkielinen alakoulu, joka on rakennettu vuosina 1926-1928. Nykyään koulu toimii lasten ja nuorten kuvataidekouluna sekä baletinopetuspisteenä.

Tämä upouusi Mäntykankaan kaupunginosaan rakennettu lasten ja nuorten taidepuisto on melkoinen elämys ja rauhan tyyssija. Ei mikään kieputtimia täynnä oleva pihapiiri, vaan kaikkea muuta. Suunnittelussa huomioitiin entisen koulurakennuksen historia kouluna, sotasairaalana ja taidekouluna sekä koko Mäntykankaan kaupunginosan historiallinen puutarhakaupunginosan tyyli. Ja mikä parasta, lapsia ja alueen naapurustoa sekä kulttuuritoimijoita ja kuvataidekoulua on osallistettu sen suunnitteluun. Nimenomaan lapsilta nousi upeita ideoita esimerkiksi labyrinteista. Lapset myös erityisesti halusivat pihalle hiljentymismahdollisuuksia ja retkieväspaikkoja, mikä on mielestäni ihailtavaa. Toivottavasti uusi sukupolvi panostaa itseensä ja ympäristön hyvinvointiin sekä itsesäätelyyn täällä rauhoittavassa ja paljon mahdollistavassa tilassa.

Tämä taidepiha on suunniteltu ja toteutettu Brita Maria Renlundin muistosäätiön myöntämällä avustuksella vuosina 2022-2025. Säätiöltä lohkesi 550000 euron rahoitus. Kokonaiskustannukset ylittyivät ennakkoon arvioiduista ja kokonaisuus maksoi lopulta 800000 euroa. Kokkolan kaupunki sitoutui tekemään liikennejärjestelyt, valaistuksen, aidat ja runkopuuistutukset; tammia, vaahteroita, pilvikirsikoita.... Alue kuuluu Kokkolan kansalliseen kaupunkipuistoon. Taidepihan on suunnitellut vihersuunnittelija Nina Mamia Kokkolan kaupungilta. Taidepiha on maksutta avoinna päivittäin klo 7.00-22.00. Siellä ei suvaita koiria eikä tupakointia.

Pihapiiri mahdollistaa oikeastaan minkä vain taiteenlajin tekemisen alueella. Sen yksi vahvuus on sen alituinen muuntuvuus. Alueelle on istutettu runsaasti puita, pensaita ja kukkia, jotka kasvavat ja muuntuvat. Talvella, kun kasvit eivät ole isossa osassa, on puistossa vahvuutena sen valomaailma. Esimerkiksi katsomossa on pysyvä valaistus.

Huomion kiinnittää heti alkuun kulmassa oleva ihanan värikäs vaaleanpunainen ja tummansininen rakennelma. Se on Inside-out, jossa on sanataidekoululaisten kirjoittamia runoja, joiden aiheina ovat esimerkiksi pullat ja hait.

Piha on tarkoitettu kaikkien vapaaseen käyttöön silloin, kun se ei ole varattu tapahtumakäyttöön. Se on kuin yhteisöllinen olohuone. Kun kävin aistimassa aluetta, pihapiirissä oleili kolme nuorta naista. Yksi luki kirjaa omassa sopessaan, toinen levitteli muistiinpanojaan näyttämöpenkeille ja kolmas joogasi itsekseen. Sitten paikalle porhalsi pikkulapsiperhe, jotka leikkivät hiekkalaatikolla. Vanhempansa taluttivat pienimpiä puukorokkeiden päällä. Minä vain istuin ja ihmettelin. Etäämpää kaupungilta kuului jalkapallo-ottelun selostus ja jostain vielä kauempaa musiikkia sekä uinuvan kaupungin kesä-ääniä. Kiireettömyys ja levollisuus, jos pitäisi kahteen sanaan reissuni typistää.

Mindfulness-labyrintti, lava, jossa on katsomo keinonurmineen ja joka soveltuu myös tanssiesityksiin tai vaikkapa elokuvanäytöksiin erilaisia työpisteitä ja tiloja, hiekka-alue, nuotiopaikka, johon saa tuoda mukanaan omat polttopuut, kunhan huomioi metsäpalovaroitukset, Kokkolan sanataidekoululaiset ovat tehneet alueelle qr-koodien taakse tarinoita...monenmoista on!

Taustalla näkyy muhkea naisveistos. Se on Tom Tiaisen ja Kaija Kontulaisen "Makaava"-veistos, joka on toteutettu niksibetonista eli sementistä, johon on lisätty koneellisesti poistotekstiileistä jauhettua keinokuitutilkkua! Harmillisesti siitä tarkemmin ottamani otos valottui auringon syleilyssä liiaksi.

Osa taideteoksista on pysyviä, osa vaihtuvia. Pihassa on huomioitu kestävä kehitys ja ekologisuus. Osa alueesta on jätetty pölyttäjille niityksi. Ekologisuus on myös osa pedagogiikkaa alueella.

Pihapiiri mahdollistaa oikeastaan minkä vain taiteenlajin tekemisen alueella. Sen yksi vahvuus on sen alituinen muuntuvuus. Alueelle on istutettu runsaasti puita, pensaita ja kukkia, jotka kasvavat ja muuntuvat. Talvella, kun kasvit eivät ole isossa osassa, on puistossa vahvuutena sen valomaailma. Esimerkiksi katsomossa on pysyvä valaistus.

Näin alkukesästä kukki vielä kevätkukat. Mustat tulppaanit olivat upeita!

Keskellä aluetta on pergola, jossa on iso ja pitkä betoninen pöytä penkkeineen. Se on tarkoitettu työskentelypöydäksi; vaikkapa puutöihin, sanataiteelle, keramiikkaan.... Istuskelin siinä pidemmän aikaa. Siitä näki hyvin joka suuntaan. Vasta kotona minulle selvisi, että se on pöytä, jossa keskellä virtaa vesielementti. Se ei ilmeisestikään ollut käynnissä ´paikalla ollessani. Veden äänen on tarkoitus rauhoittaa. Mietin jo, kuinka nastaa olisi tuoda omat oppilaat tuohon pöydän ääreen retkelle ja napostelemaan veden solistessa eväitä.

Osa taideteoksista on pysyviä, osa vaihtuvia. Pihassa on huomioitu kestävä kehitys ja ekologisuus. Osa alueesta on jätetty pölyttäjille niityksi. Ekologisuus on myös osa pedagogiikkaa alueella.

Puistossa on vuokrattavia kasvilaatikoita. Ilmeisesti niitä vuokrataan vuodeksi kerrallaan. Nyt näytti nousevan niistä ainakin perunaa, raparperiä, sipulia...Myös kastelupisteeet ynnä muut hienoudet näytti huomioidun hienosti.

Pihassa on myös kauniita opasteita, joista voi lukea vaikka jalkapohjan pisteistä avojaloin kävellessä tai saada ohjeita mindfulnesiin ja syvähengittämiseen.  Puistoon on rakennettu erilaisia labyrinttejä, joita on toteutettu kiveyksin ja kasvein. 

Piha on jaettu useaan hyvinkin erilaiseen lohkoon. Jokainen lohko on omanlaisensa ja täynnä yllätyksellisyyttä. Pidin oikein, oikein kovasti tästä amfiteatterimaisesti rakennetusta katsomosta, jossa oli puolipyöreässä muodostelmassa leveät istuinpenkit ja lattiatasossa keinonurmi. Taaimman rivin istuinten selkänojat oli täytetty upeaakin upeammilla kuvataidekoulun lasten keramiikkakasvoja "Yhdessä. ". Todella onnistunut asettelu niillä! Kasvoja on luvassa lisää myöhemmin.  Katsomossa voisi vaikka makoilla joogamatoilla jalkatiloilla, ihanan tilava alue!

"Minä olen kuviopuu.

Minun lehdissä kasvaa

erilaisia kuvioita.

En pidä melusta.

Minä rakastan

kuitenkin lintujen laulua. "

"Joka taikakaupungissa oli

timanttipuu. Sen oikea nimi oli

kissankellopuu. Mutta taikakansan

oliot käyttävät nimeä timanttipuu. "

Pidin myös paljon muutamista tuoleista, joita alueella oli. Ne oli pultattu kiinni maahan, mutta tuolit mahdollistivat suunnanvaihdon. Kaltaiselleni levottomalle sielulle aivan täydellinen - tuollaiset haluaisin kotiterassillekin! Samaisia tuoleja oli myös grillialueen ympärillä.

Alue sijaitsee idyllisellä Mäntykankaan alueella, jossa on kaunis puutalorakennuskanta ja upeita puutarhoja. Silti itse ydinkeskustaan on vain kävelymatka.

Kaunis, kauniimpi, kaunein. Tätä voisin suositella kelle tahansa kulkijalle, joka suuntaa reittinsä kohti Kokkolaa. Ja onpa vielä ilmainen ihastelun kohde!

LÄHTEET: 

Kokkolaan avattiin 800 000 euron taidepiha, ja tältä se näyttää. Yle.fi. [https://yle.fi/a/74-20157358] Luettu 15.6.2025.

 
Kokkolaan rakennetaan maailmankin mittakaavassa lapsille poikkeuksellinen taidepuisto, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Yle.fi, [https://yle.fi/a/74-20019214] Luettu 15.6.2025.

Renlundin Taidepihan työt käynnistyivät – "Riemukas tunnelma, olen odottanut todella paljon tätä!” [https://www.keskipohjanmaa.fi/artikkeli/renlundin-taidepihan-tyot-kaynnistyivat-riemukas-tunnelma-olen-odottanut-todella-paljon-tata] Luettu 15.6.2025.

Taidetalo Renlundin taidepiha. Kokkola.fi.[https://www.kokkola.fi/asuminen-ja-ymparisto/puistot-ja-luonto/puistot/tutustu-kokkolan-puistoihin/taidetalo-renlundin-piha/] Luettu 15.6.2025.