Lohtajan kirkon penkkijärjestys vuonna 1712

 Tämä kirjoitus sai alkunsa, kun törmäsin  mielenkiintoiseen Mikko Himangan kirjoittamaan tekstiin, jossa käsiteltiin Lohtajan kirkon vanhaa istumajärjestystä! Tuo luettelo on hyvin vanha, sillä se on tehty hieman ennen isonvihan aikaa ja sehän tarkoittaa, että luettelo on peräti 1700-luvun alkuvuosilta! Tarkalleen ottaen asiakirjassa oli päiväys 27.4.1712. Huvittavaa asiassa on lisäksi se, että Himanka oli saanut aikoinaan palopäälliköltä ukaasin poistaa kirkon sakastin vintiltä paperiläjän. Muun muassa tuo istumäjärjestysasiakirja oli löytynyt sieltä!

                  

Luettelon tekijöinä mainittiin silloinen kirkkoherra Kristoffer Granqvist, Pohjanmaan  rykmentin kirjuri Erik Munselius, vouti Nils Hällberg sekä useat seurakunnan silloiset jäsenet. Tämän istumajärjestyksen runkona oli pidetty aikaisempaa, 1.6.1694, tehtyä istumajärjestystä. 

Himanka totesi kirjoituksessaan, että istumajärjestys on tietysti jo sinällään mielenkiintoinen. Sen lisäksi siinä tuodaan myös vaimojen nimiä esiin, joita tuon ajan tiedoissa harvoin on. Lisäksi Himanka on verrannut listan henkilöitä paikalliseen isäntäluetteloon ja havainnut, kuinka  pian asiakirjan laatimisen jälkeen  tullut Isoviha vei mukanaan todella paljon väkeä. Jotenkin tosi pysäyttävää. Vieruskaverit penkistä katosivat yksi toisensa jälkeen. 

Meidän on vaikea hahmottaa, kuinka tarkkaan istumapaikat olikaan suunniteltu. Osa penkeistä oli tyhjänä sen vuoksi, että niihin oli määrätty istumaan korkea-arvoista väkeä, jotka eivät olleet oman seurakunnan jäseniä, kuten maaherra. Osa penkeistä taas oli niin täyteen ahdettuja, että varmaan vähän kaihoten siellä istuvat katselivat tyhjälle maaherran penkille..

Kirkon penkithän oli jaettu kahteen osaan; oli miesten ja naisten puoli. Ensimmäinen penkki miesten puolella oli varattu maaherralle! Vaikea sanoa, kuinka tiuhaan maaherra kirkossa vieraili, tuskinpa kovinkaan usein.  Naisten puolella ensimmäisessä penkissä sai istua kirkkoherran ja kapteenin rouvat! Toisen penkin miesten puolella saivat jakaa siviilivirkamiehet ja upseerit. 

Kolmanteen riviin oli ohjeena "kaksi ensimmäistä sulkee seinän viereen penkin, joka kuuluu Jukkolalle ja Niemelälle. Naisten puolella puolestaan toinen penkkirivi oli  nimetty Jukkolalle ja Niemelälle. Miesten neljännelle riville on kirjattu kaksi nimeä; pitäjänkirjuri tuomas Mertius sekä  Tuomas Rautio, jonka titteli ei asiakirjasta selvinnyt. Naisten riveissä kolmas penkki on nimetty  herra Jonaksen leskelle ja neljäs luutnantin tyttärille sekä vänrikin rouvalle. 

Forsman, jonka tutkielmaan myös uppouduin,  puolestaan kirjoitti väitöskirjassaan istumapaikkojen haasteellisuudesta kuvaten, että jos seurakunnassa asui pyöveli, ei kukaan halunnut hänen kanssaan samalle penkkiriville. Onneksi Lohtajalla ei omaa pyöveliä ollut, niin ei tarvintu moisesta ahdistua.  Taaimmissa penkeissä istujat saattoivat ärsyyntyneinä valittaa, etteivät he näe eivätkä kuule istumapaikoilleen. 

Näiden ensimmäisten penkkirivistöjen jälkeen  istumajärjestys oli tehty kylittäin. Koska  1700-luvun alkuvuosina Lohtajan seurakuntaan kuului myös alueita, joita sinne ei nykyään kuulu, sivuutan nämä  istumapaikat, esimerkiksi Kannuksen  ja Himangan väen. 

Marinkaisten miehet, joita oli kuusi kappaletta, olivat päässeet istumaan penkkiriville 5. Siellä istuivat vieretysten Matti Kippo, Erkki Pekanpoika Hirvi, Matti Tuomaanpoika Sinko,Juho Kustaanpoika Vuolle Erkki Matinpoika Koski ja  Juho Pekanpoika Kolppanen. 

Yliviirteen miehet istuivat penkkirivillä kuusi ja seitsemän. Kuudennessa rivissä oli Lauri Simonpoika Polvi, Sipi Mikonpoika  Pentinmikko, Juho Simonpoika Nikupaavo, Juho Antinpoika Tuomaala, Tuomas Matinpoika Ruotsala, Erkki Erkinpoika Kerola,  Juho Pekanpoika Simukka, Erkki Pekanpoika Portaanpää ja  Juho Juhonpoika Kuningas. 

Seitsemännessä rivissä istuivat Lauri Paulinpoika Junka,Luukas Matinpoika Kuningas, Elias Pekanpoika Korvela, Matti Matinpoika Kotka, Juho Ollinpoika Luomala, Matti Antinpoika Tokoi, Lauri Simonpoika Roiko sekä Matti Matinpoika Jylhä. 

Lohtajankylän miehet oli pistetty istumaan riville yksitoista ja kaksitoista. Edempänä istuivat Jaakko Matinpoika Perttula, Matti Juhonpoika Leskelä,  Pekka Juhonpoika Leskelä, Sipi Ollinpoika Seikkula, Antti Laurinpoika Toskala, Jooseppi Matinpoika Anttiroiko, Juho Matinpoika Roiko, Juho Erkinpoika Havela ja Antti Ollinpoika Havela. 

Heidän takanaan istui Erkki Juhonpoika Junttila, Juho Matinpoika Kyrölä, Matti Matinpoika Nissilä, Martti Martinpoika Orjala, Juho Lukkarila, Jooseppi Laurinpoika Säätelä, Furuluoto, Matti Eliaksenpoika Matinmikko ja Niemelä, jonka etunimi ei tullut tietoon..

 

J.R. Forsman taas kertoo mielenkiintoisesti vanhoista kirkkotavoista Isonvihan tienoilla.  Hänen mukaan kristillisiä  kirkkotapoja loukkasi niin puhe yleinen sorina, kohina ja heh, myös  nouseminen penkeille, joista jouduttiin usein kirkkokansaa varoittelemaan! Forsman kertoo myös, että istumajärjestyksessä oli periaatteessa kyse Kristuksen monijäsenisestä pyhästä ruumiista eli  pyhien täydellisestä seurakunnasta. Käytännössä pyhyys oli kaukana, sillä oma istumapaikka saattoi ottaa kunnian päälle. Aiheutui jopa käsikashakoita kirkkosalissa!Istumapaikkojen jakoperusteena oli sääty, asema, arvo ja myös varallisuus. 

Seuraavat penkkirivit hyppään yli, koska ne kuuluivat mitä ilmeisemmin alueisiin, jotka eivät nykyään kuulu Kokkolaan. Penkki 18 oli kokonaan varattu toholampilaisille ja penkki 19 vieraille sekä kannuslaisille. 

Lehterillä ensimmäinen penkki oikealla  puolella oli varattu seuraaville miehille: Erkki Juhonpoika Leskelä,  Matti Erkinpoika Märsylä,  Juho Juhonpoika Karhula, Matti Matinpoika Ojala, Matti Pekanpoika Huhtala, Perttu Puutio, Heikki Heikinpoika Hyyppä,  Pekka Niemi ja Pekka Eliaksenpoika Lankila. 

Ensimmäinen penkki  lehterillä vasemmalla puolella oli puolestaan varattu heille: Martti Erkinpoika Keiski, Simo Erkinpoika Maunula, Juho Vapola, Erkki Erkinpoika Hauhtonen, Matti Juhonpoika Lento, Matti Matinpoika Palo, Erkki Juhonpoika Karhula, Erkki Pekanpoika Huhtala, Pauli Antinpoika Anttila sekä Antti Tornio. 

Molemmin puolin lehteriä oli 18 penkkiä jakamatta ja niissä saivat istua nuoret miehet eli pojat, vävyt ja nuoret rengit. Heitä myös kehotettiin käyttäytymään siivosti sekä ottamaan huomioon, etteivät he riko Kuninkaallisen majesteetin  kaikkein armollisinta julistusta melusta. 

Oli vielä kaksi penkkiä kuorin sivuilla, johon oli varattu paikka kirkkoväärti Juho Seikkulalle, sekä pappilan, Jukkolan, Erkkilän Rahkolan ja kappalaisten rengeille. 

Naisten puolella viides penkki oli varattu Lohtajankylän naisille: Elias Matinmikon Anna, Erkki Pekanpoika Niemen leski Liisa, Juho  suutarin vaimo Susanna, Kustaa Suutarin vaimo Anna, Matti Kyrölän vaimo Kaisa, Olli Havelan vaimo Vappu, Kersantin vaimo Saara sekä Jaakko Lukkarilan vaimo Anna. 

Lohtajankylän kuudennen rivin penkissä istuivat: Matti Seikkkulan vaimo Beata, Juho Seikkulan vaimo Kaisa, Sipi Seikkulan vaimo Kaisa,  Markus Havelan vaimo Anna, Erkki Leskelän vaimo Kerttu, Antti Toskalan ensimmäinen vaimo Liisa, Juho Roikolan vaimo Priitta sekä Matti Anttiroikon vaimo Lisbet. 

Koska kirkoissa aiheutui herkästi hälinää  kirkkokansan etenkin juhläpyhinä tungeksiessa samanaikaisesti pois penkkiriveistään, annettiin tarkastuksissa ympäri maan  ankaria määräyksiä, joiden mukaisesti naisväen tuli istua hiljaisuudessa paikoillansa, kunnes miehet olivat ennättäneet ensin ulos. Jos joku tungeksi ennen aikojaan ulos kirkosta, hänet voitiin määrätä jalkapuuhun rangaistukseksi. 

Seitsemän penkkirivi naisten puolella oli sekä Alaviirteelle että Lohtajankylälle. Siellä istuivat Juho Kauppilan vaimo Priitta, Juho Junttilan leski Priitta, Erkki Junttilan vaimo Beata, Pekka Leskelän vaimo Beata, Jaakko Perttulan vaimo Liisa, Juho Kyrölän vaimo Anna, Matti Nissilän vaimo Maria sekä Erkki Lukkarilan vaimo Beata. 

Penkkirivillä yksitöista istui Alaviirteen naisia: Jaakko Yrjänä leski Susanna,  Tuomas Pentin leski Liisa, Matti Siirilän vaimo Liisa, Matti Kluukerin vaimo Vappu, Simo Mikkolan vaimo Kaisa, Mikko Mikkolan vaimo Vappu, Matti Luurun vaimo Priitta, Hannu Pietilän vaimo Beata, Heikki Sipilän vaimo Agneta, Jaakko Kerolan vaimo Sofia sekä  Matti Erkinpoika Mikkolan vaimo Kaisa.

Penkki kolmetoista oli Yliviirteen  naisten penkki. Siellä istui Juho Polven vaimo Susanna, Sipi Pentin vaimo Anna, Jaakko Nikupaavon vaimo Anna, Juho Tuomaalan vaimo Marketta, Tuomas Ruotsalan vaimo Priitta,  Markus Pottalan leski Liisa, Erkki Kerolan vaimo Priitta, Simo Simukan leski Malin, Pekka Eskelin leski Vappu,  Lauri Jungan vaimo Marketta, Luukas Matinpojan vaimo Kirsti, Matti Korvelan vaimo Anna, Erkki Kotkan vaimo Marketta, Olli Luoman vaimo Matti Juhonpoika Tokoin vaimo Anna, Erkki Roikon vaimo Liisa sekä Matti Jylhän vaimo Priitta. Tällä penkillä mahtoi olla aika tukalaa istua, koska istujia penkissä oli peräti seitsemäntoista! Muissa naisten penkeissä istujia oli kymmenkunta. 

Karhin penkkirivi oli rivillä kuusitoista. Siellä istui: Matti Ojalan vaimo Vappu, Mikko Anttilan vaimo Dordi, Matti Märsylän vaimo Kaisa, Matti Huhtalan vaimo Anna, pitäjänkirjuri Mertiuksen vaimo Priita, Pekka Huhtalan leski Malin, Perttu Puution vaimo Kaisa, Heikki Hyypän vaimo Anna, Jaakko Hirven vaimo Liisasekä Juho Karhulan vaimo. 

Marinkaisten penkki oli seitsemästoista. Siellä istui vain kuusi naista: Erkki Kosken vaimo Priitta,  Matti Kosken leski Susanna,  Juho Vapolan vaimo Anna, Martti Maunulan vaimo Vappu, Niilo Keiskin vaimo Liisa sekä Juho Hauhtosen vaimo Maria. 

Karhin toinen penkki oli rivillä  kaksikymmentä. Siellä istuivat:  Erkki Ojalan vaimo Vappu,  Pekka Ojalan vaimo Marketta, Mikko Karhulan vaimo Priitta, toinen Karhula-nimisen vaimo Priitta, Juho Anttilan vaimo Liisa, Erkki Anttilan vaimo Priitta, Matti Märsylän vaimo Kaisa, Pekka Huhtalan vaimo Anna, Matti Kippon vaimo Vappu sekä Juho Hyypän vaimo Maria. 

Karhilla oli ilmeisesti myös kolmas penkki rivillä kaksikymmentäyksi. Siellä istuivat: Juho Hirven vaimo Liisa, Erkki Niemen leski Liisa, Antti Lankilan vaimo Vappu, Juho Lennon vaimo Priitta, jaakko Niemen vaimo Priitta, Juho Kolppasen vaimo Susanna, Juho Vuolteen vaimo Susanna sekä Matti Vuolteen vaimo Marketta. 

Alaviirteen naisilla oli myös penkkirivi kaksikymmentäkaksi. Siellä istuivat: Jaakko Yrjänän vaimo Susanna, Matti Pentin vaimo Priitta, Jooseppi Pottalan leski Liisa, Jaakko Mikkolan vaimo Anna, Mikko Mikkolan vaimo Marketta, Jaakko Pietilän vaimo Priitta, Hannu Pietilän vaimo Malin ja Matti Luurun vaimo Priitta. 

Naisten puolella sijainneet muut neljä penkkiä torninjuurella oli jätetty jakamattomiksi. Niihin oli lupa mennä talojen naisväellä sekä renkien vaimoilla. 

Istumajärjestyksellä oli periaatteessa kaunis, kristillinen ajatus, jonka mukaan penkkijako osoitti hyvää  kirkkojärjestystä. Seurakunta järjestettynä  sukupuolen, iän,  perhekuntien, kylien ja aseman mukaan suurena kokonaisuutena, kuvasti samalla kristillistä seurakuntaa. 

Näiden lisäksi löytyy myös hieman outo merkintä näistä loppuosan penkeistä niiden sijainnin vuoksi. Olivatko ne sivupenkkejä?  Miestenpuolella oli  yksi penkki, numero yksi, johon oli sijoitettu Jaakko Vihtarin vaimo Liisa, Matti Vihtarin vaimo Maria, Erkki Harmaalan vaimo Kaisa, Matti Harmaalan vaimo Anna sekä Jaakko Kerolan vaimo Maria, Matti Hannilan vaimo Marketta, Arvi Arvilan vaimo Priitta, Perttu Mutkan vaimo Marketta sekä Tuomas Hannin vaimo Priitta.

Rivillä kaksi oli Lohtajankylän naiset: Matti Matinmikon vaimo Anna, Jaakko Lukkarilan vaimo Anna, Martti Orjalan vaimo Kaisa, Juho Nissilän vaimo Kirsti, Juho Kyrölän vaimo Anna, Matti Kyrölän vaimo Vappu, Mikko Junttilan vaimo Liisa, Antti Havelan vaimo Priitta sekä Olli Ketokosken vaimo Elisabet. 

Myös kolmannella rivillä istui Lohtajankylän naisia: Juho Roikolan vaimo Priitta, Jooseppi Anttiroikon vaimo Priitta, Juho Seikkulan vaimo Kaisa, Pekka Leskelän vaimo Priitta, Matti Leskelän vaimo Priitta, Jaakko Perttulan vaimo Liisa sekä Mikko Perttulan vaimo Priitta. 

Kuorin takana ensimmäisessä penkissä istuvien kotikylää ei ole merkitty, mutta siellä istui Matti Lukkarilan leski Kaisa, Antti Tornion vaimo Marketta sekä Tuomas Himangan vaimo Beata. 

Kahdesta muusta penkistä löytyi paikka pappilan, Jukkolan, Erkkilän, Rahkolan ja Furuluodon piiat. 

Nämä listaukset ovat tosi mielenkiintoisia. Ilmeisesti niissä on henkilönimissä muutamia pieniä virheitä. Kokonaisuutena nimet kertovat erittäin hyvin siitä, millaisessa asemassa kukin henkilö oli. Minulla ei ole tietoa, kuinka usein penkkirivistöjen nimiä täydennettiin tai muutettiin. Ajan mittaanhan henkilöt kuitenkin vaihtuivat, menivät uusiin naimisiin, kuolivat tai kohosivat asemassa. Myös muualta saattoi muuttaa väkeä. 

LÄHTEET: 

Lohtajan kirkon penkkijärjestys 1712. [https://digi.kirjastot.fi/files/original/f14e8f2dcb5e2ec22bedbe716f657479.pdf] Luettu 1.9.2025. 

Suomen kirkollisten olojen uudistus ison vihan jälkeen. Yliopistollinen väitöskirja. J.R. Forsman. 1899.  [https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2198516?term=ruumissaarnana&term=Kokkolassa&page=1] Luettu 28.9.2025. 

Syksy, syksympi, lokakuu

 

Niin se vaan taas saapui, syksy kaikessa kauneudessaan. Lokakuun alku on minulle musta ja peruuttamaton. Ei, en ole melankolinen ihminen, en ollenkaan. Mutta pimenevät illat ja syksyn eteneminen  saavat mielessäni tumman kaiùn, vaikka itse asiassa värimaailma näin alkusyksystä on vertaansa vailla. 

 

Uintikauteni loppui tänään. Siippa pumppaa paraillaan vettä pois altaasta. Tähän asti olen urhoollisesti käynyt iltaisin kastautumassa jopa +8-asteisessa vedessä. Hulluuttako? En tiedä. Silti olin ainut perheessäni, joka ei sairastunut kovaan flunssaan ja töissä ehkä ainut viluton... kyllä se kylmä vaan karaisee!

Parin viikon aikana olen seurannut, kuinka viereisillä pelloilla on puimuri niittänyt viljaa kauniissa, aurinkoisessa syyssäässä. mielessäni se on ilonaihe. Isäntä sai korjata hyvän sadon. Tänä vuonna ei juututtu viljapellolla  vesivelliin, koska sateita on ollut niin vähän. 

Kodin pihassa rakastan katsella muuttuvaa värimaailmaa. Keltakulta kuvaa hyvin  viljanpuintikautta. Seuraavassa vaiheessa pellot ovatkin sitten syvän ruskeat, kun maa käännetään. Olisi aika kiinnostavaa kuvata samaa peltoa moneen kertaan eri vuodenaikoina. Värien kirjo vuoden aikana on hurja!

On ihanaa, että meillä on myös havupuut. Männyt, kuuset ja katajat. Ne pysyvät urhoollisen vihreinä ja nostavat päänsä  jykevinä vuodenajoista piittaamatta. Tuijotan kaukaisuuteen. Vanha sanonta "ei näe metsää puilta," tuntuu sopiva tähän hetkeen. Vihreät puut ovat etäämpää katsottuna kaunis kokonaisuus. 

Yhtenä iltana naapuri soittaa minulle. "Nyt, Minna mene ulos, siellä on upeat revontulet. Innostun. Lähden ajelemaan sinne ja tänne. En näe yhtään revontulia, tai ehkä jossain aavistuksen verran.. Ne ovat sammuttaneet lamppunsa. Ajelen silti ja kuvailen vastarantaa, jossa näkyy paljon valoja. 

Kun palaan takaisin kotipihaan, näen vilauksen revontulista. Näppään pikaisesti  muutaman otoksen ja poistun nukkumaan. Aamulla kuulen, että revontulet olisivat olleet tuntia myöhemmin uljaimmillaan. No, unikin tuli minulle tarpeeseen.

Perjantaina työpäivän jälkeen ajelen  yksikseni tapani mukaan rauhoittumaan pienen järven rantaan. Kävelen ja kuvailen. Sää on kaunis ja veden pinta tyyni. Olen aivan yksin. Ihanaa.

Veden pinta on kuin peili, joka toistaa kaiken värin...maailma on oikeastaan aika käsittämätön paikka!

Rannalla on myös  pieniä pihlajia, puita, joita rakastan. Jään silti tuijottamaan yksinään pienessä koivussa kieppuvaa keltaista lehteä. Kauanko se vielä jaksaa siinä olla?

Maassa on kumollaan useampia sieniä. Kuvaan niistä yhden. 

Jos kuvista voi käyttää sanaa värikylläiset, niin ne ehdot toteutuvat varmaan näissä pihlajissa. 

Kotimatkalla pysäytän auton kylätien varteen ja kuvaan aittaa ja keltaisia haapoja. Kuinka kaunista!

Lauantaina lähdenuudelle reissulle, vuorostaan kuljeksimaan kaupunkiin. Minulla on oikeastaan mielessä yksi kuvauskohde, mutta jätän sen suosista reissuni viimeiseksi kuvattavaksi. 

Kävelen Pekka Jylhän tekemän J.V. Snellmanin muistomerkin ohitse. Teoksen nimi on "Lukeva poika." Jään miettimään, kuinka tätä teosta voisikaan hyödyntää koulussa sen teeman mukaan nyt, kun lukemiselle täytyy saada uutta nostetta. Tulen  vielä kehittelemään jotain tähän yhteyteen, uskokaa pois!

Huvittuneena katselen taideteosta. Siinä oleva omenapuu näyttää nyt aivan erilaiselta kuin muina vuodenaikoina. Lukevalla pojalla on näämmä upeaa väriloistoa seuranaan  näin syksyllä! Aika ihanaa!

Hetkeä myöhemmin kuljen huumaavan kauniin vaahterakujan alla. Lapsenomaisesti ajattelen, että olen nyt huvimajassa, jossa on keltainen lehtikatto. Voisin uppoutua tällaisiin mielikuviin. Ryhdistäydyn kuitenkin, sillä huomaan etäämpänä ikäiseni miehen, joka myös tuijottaa ylöspäin. Hämmennyn. Hetkeksi katseemme kohtaa. Tuntuu oudolta, että jolla kulla toisellakin on samat intressit. 

Kaupungintalon luona värimaailma on tyystin toinen. Ihailen kaupungin puutarhaosastoa, joka osaa loihtia upeita kokonaisuuksia. Pysähdyn näiden kahden kasvin eteen. Eikö olekin lumoava ja erikoinen väriyhdistelmä!

Kaupungilla  kuljeksiessani löydän myös punaista. Ahh, mikä väriruiske!

Ajelen eteenpäin. Täytyy vielä hankkia isän haudalle syyskukat. Kaupan pihassa vielä autossa istuessani minun on pakko veivata ikkuna alas ja kuvata. Kaupan pensasaidassakin on lumoavat värit.

Kukkien hankinnan jälkeen vielä viimeiseen kuvauskohteeseen. Perjantaina ajoin Torikatu 7 ohitse. Pysäytin  auton.  Minulle tuli silloin  pakonomainen halu kuvata rähjäistä  autiotaloa ja sen vieressä olevaa vaahteraa. Joskus ei vain osaa selittää asiaa kenellekään, miksi joku kohde valtaa mielen. Tämä on yksi sellaisista. Hetki ei ollut kuitenkaan kuvaukseen sopiva. Aivan liikaa vilinää kadulla. Päätin palata viikonloppuna tänne uudelleen. Ajoitus olikin mainio, katu oli lähes tyhjä. 

                  

                 

Talo on kuin syksy itssessään. Kurkin ikkunoista sisään. Siellä näyttää mustalta, synkeältä. Kotiin päästyäni kysyn siipalta, tietääkö hän talon historiaa. Ei tiedä, mutta kun totean, että viereinen rakennushan oli aikanaan Hakapub, niin siippa naurahtaa. "Joo, tuttu kertoi, että tuolla autiotalossa isot pojat kävi joskus ryypiskelemässä. Paikkaa kutsuttiin epäivirallisesti nimellä Takapub.  Hakapub jaTakapub. Nauramme. 

                           

Silti jotenkin iso harmi, että näin kaunis rakennus on kokenut elämänsä syksyn keskellä kaupunkikeskustaa. Olisi kiva tietää talon kukkeammista päivistä lisää. 

                    

                       

Isak Räihä-Präst käräjillä -riita vuokrasaatavista Alikorpilahden kylässä 1840

Kevättalvella vuonna 1840 saapui kaksi miestä GamlaKarlebyssä (Kokkolassa) pidettäville käräjäjille. Molemmat miehet olivat kotoisin Alikorpilahden  (Nederkorplax) kylästä, joka sijaitsee Kokkolan ja Kälviän rajalla. Paikka on siis nykyistä kotikylääni. Lars Isaksson Räihä (1779-1850)  oli talollinen, joka oli nostanut oikeusjutun  torppari Anders Ericsson  Präst/Witickin (s. 1792), kruununmaan vuokraajaa eli landbondea vastaan. Riidan aiheena oli saatava-asia eli vuokrasaaminen, jonka Lars Räihä väitti olevan maksamatta.

Asia otettiin oikeudessa käsiteltäväksi. Molemmat osapuolet saapuivat itse paikalle. Kumpaisellakin oli avustajanaan sama mies, kirjuri Johan Fredric Fahlér.

Käräjien aluksi kirjattiin ylös käsittelyn aihe. Sen jälkeen  asian kantaja Lars Isaksson Räihä ilmoitti, että hän oli laillisesti määrätty holhooja edesmenneen talonpojan, Jacob Prästin alaikäisille  lapsille. Tässä roolissa hän oli luovuttanut 16.12. 1833 päivätyllä vuokrasopimuksella alaikäisten lasten omistaman 5/48 manttaalin  kokoisen osan "Präst"-nimisestä talosta vuokralle asian vastaajalle eli Anders Ericsson Präst/Witickille. Vanhassa tekstissä kirjoitusasu on tosiaan Präst eikä Prest niin kuin sen nykyään miellämme.

Vastaaja Anders Ericsson Räihä/Witick oli osapuolten välillä laaditun tilityskirjan mukaan  velkaa 16 tynnyriä ja 15 kappaa viljaa. Tilityskirja oli päivätty 30.3. 1840. Anders Ericsson kertoi nyt, että hän oli myöhemmin maksanut Lars Isaksson Prästille  10 tynnyriä ja 15 kappaa. Kantaja Lars Isaksson Präst vaati nyt, että vastaaja Anders Ericsson velvoitettaisiin laillisesti maksamaan hänelle jäljelle jääneet, maksamattomat 6 tynnyriä ja 15 kappaa. Puolet näistä tulisi maksaa rukiina, puolet ohrana. Lisäksi hän vaati kohtuullista oikeudenkäyntikulujen korvausta. 

Vuokrasopimus, johon istunnossa viitattiin, sekä osapuolten välille laadittu tilityskirja otettiin peräkkäin asiakirjoihin ja ne kuuluivat seuraavasti: 

Vuokrasopimus 16. joulukuuta 1833

Vuonna 1833, joulukuun 16. päivänä, kun Kaarlelan ja Kälviän kirkoissa oli kuulutettu kaksi viikkoa aiemmin, julkisesti ilmoitettiin, että holhoojat Lars Räihä ja Johan Hannila vuokraavat edellä mainitun edesmenneen Jacob Prästin alaikäisten lasten osuuden Präst-nimisestä tilasta, 7/48 manttaalia, eniten tarjoavalle seuraavilla ehdoilla:

• Vuokraaja ei saa asua tilalla.

• Vuokravastikkeena vuosittain 3 tynnyriä viljaa, puolet kumpaakin lajia (ruista ja ohraa), toimitettavaksi alaikäisille.

• Vuokraaja saa hakata vuosittain 8 syltä puita tilan pohjoispäästä.

• Lisäksi oikeus ottaa lanta- ja kattotarpeet talouskäyttöön.

• Metsästä ei saa viedä pois rakennus- eikä polttopuuta.

• Mikäli tämä tapahtuu, maksettava 4 ruplaa hopeaa kuormalta.

• Tilan on oltava luovutettaessa samassa kunnossa kuin vuokrauksen alussa.

• Lisäksi vuokraajan on rakennettava uusi katto yhteen aittaan.

• Maksaa vuosittaiset verot, pois lukien maanmittarin palkkio.

Vuokrasumman huusi Anders Ericsson Wittick: ½ riikintaalaria rahaa vuodessa.

Mitä sitten mahtoi olla tuo ilmoitettu vuokrasumma, 1/2 ruiikintaaleria vuodessa? Vuonna 1840 käytettiin vielä Ruotsin vallan aikaisia rahayksiköitä. Puoli riikintaaleria oli noin 24 killinkiä. 1/2 riikintaaleri vastaisi noin 16-20 nykyeuroa.1/2 riikintaaleria vastasi noin yhtä työpäivää tai pientä ostosta. 

Samaisessa tilaisuudessa huutokaupattiin myös alaikäisten lasten omaisuutta, nimittäin seuraavat rakennukset: 

• Riihi ja sen luona oleva lato – huusi Isaak Räihä

• Aholan lato – huusi  Isaak Räihä

• Riakarin lato – huusi Isaak Räihä, puolet maksettava Lars Räihälle

• Iso Lähteen aitta – Johan Heikkilä

• Pieni Lähteen aitta – huusi Isaak Räihä

• Sarra Riihi (?) – huusi Isaak Räihä

• (Näistä yllämainituista en kaikista päässyt aivan varmuuteen nimistä...)

Tämän ilmoitettiin oikeassa järjestyksessä kuulutetuksi ja tarkistetuksi. Kaarlelan pitäjässä:

Gustaf Kankonen, Abraham Huckta

                          ...

Tilitysasiakirja 30. maaliskuuta 1840

Tilitys oli solmittu holhooja Lars Isaksson Räihän ja vuokraaja Anders Ericsson Wittickin välillä. 

• Vuosien 1832 ja 1833 vuokrat on maksettu suoraan perillisille, eivätkä sisälly tähän laskelmaan.

• Seuraavat 6 vuoden vuokrat (kevätkeskipäivästä 1834 kevätkeskipäivään 1840), sopimuksen 16.12.1833 mukaan:

  • Vuotuinen vuokra: 3 tynnyriä (puolet kumpaakin viljalajia) + 11 ruplaa hopeaa rahana

• 1834 viljavuokra maksettu käteisenä: 30

• Seuraavat 5 vuoden vuokrat viljana: 15

• Korkoa viljoista (3 kappaa per tynnyri): 15

Yhteensä: 66 (korkoineen 120)

Luotto

• Maksettu 22. maaliskuuta 1836 käteisenä: 42

• 20 helmikuuta 1838: 20

• 18.maaliskuuta 1839: 55

• Korkoa 51 ruplasta ajalta 1 vuosi, 2 kuukautta, 9 päivää: 3

Yhteensä: 120

Jäljellä oleva velka: 6 tynnyriä ja 15 kappaa viljaa

Kaarlelan pitäjässä, 30. maaliskuuta 1840
Lars Isaksson Räihä, holhooja

Vastaaja Anders Ericsson Räihä/Witickin valtuutettu ilmoitti nyt, että liitteenä olevan tilityskirjan mukaan vastaaja oli alun perin velkaa 13 tynnyriä ja 15 kappaa viljaa. Näistä hän oli suorittanut maksuna jo 10 tynnyriä. Hän myönsi, että vielä 3 tynnyriä ja 15 kappaa oli maksettavana. Anders Ericsson pyysi valtuutettunsa välityksellä lykkäystä maksusuorituksille, jotta hän voisi myöhemmin esittää todistajia vahvistamaan esittämänsä selvityksen paikkansapitävyyden.

Lopullinen päätös kuultiin vielä samana päivänä. Sen mukaan asia lykättäisiin seuraaviin lainmukaisiin syyskäräjiin, jolloin osapuolten on kumpaisenkin saavuttava paikalle joko henkilökohtaisesti tai laillisen edustajan kautta. 

Lisäksi edellytettiin, että kantaja Lars Isaksson Räihän on esitettävä kaikki asiassa käyttämänsä todisteet kyseisessä istunnossa, muutoin hän menettää oikeutensa vedota niihin myöhemmin. 

"den vid Två samt Svaranden Fyra Rubel

Silfvers vite; Åliggande det Käranden de

rönda Ting foreställa all den bevisning,

hvaraf han i målet vill sig begagna, vid

förlust af framdeles rätt dertill; Som för

ständigades."

Kumpikin osapuoli määrättiin lisäksi sakon uhalla saapumaan paikalle. Sakon määrä olisi kantaja Lars Isaksson Räihälle 2 ruplaa hopeaa ja vastaaja Anders Ericssonille 4 ruplaa hopeaa. 

LÄHTEET:

Käräjäpöytäkirja. 1840-1840 (KO a:47) SS: 162–163. Luettu 17.8.2025.