lauantai 14. syyskuuta 2013

Rytikarin kalasatamassa Ruotsalossa


Tällä kertaa vierailemme idyllisen näköisessä paikassa Aiheena on Kälviän Ruotsalosta löytyvä vanha kalasatama, Rytikari, osoitteessa Rytikarintie 44.

Rytikarin kerrotaan nousseen merestä  pikkuiseksi asuttavaksi saareksi  1700-luvun lopulla. Saarelle kuljettin pitkospuita pitkin ja veneellä  vielä 1800-luvun lopulla.

Nimensä saaren kerrotaan saaneen matalassa salmessa kasvaneesta meriruo`osta, jota kutsuttiin nimellä ryti.

Rytikari tunnetaan vanhana kala- ja suolasatamana. Se on toiminut muyös laivanrakennuspaikkana 1700-luvulla. Silloin laivoja matkasi täältä Itämerelle ja jopa  Atlantille saakka.

Ruotsalon kyläkirjassa kerrotaan Rytikarin palvelleen myös  seutukunnan omana satamapaikkana. Purjelaivat toivat saapuessaan Rytikarin rantaan mukanaan  suolaa ja jauhoja, ottivat maksuksi  mitä milloinkin. Jokivarsia pitkin tavaraa kuljetettiin aina Ullavan korkeudelle saakka.

Ruotsalolaisille kalastus on kautta vuosisatojen ollut tärkeä elinkeino. Kalasatama onkin osa kylän vanhaa kulttuurimaisemaa. Rytikari on  myös luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristökohteisiin.


Tämä alla oleva keltainen torppa on vanhin Rytikarin rakennuksista. Se on rakennettu jo 1730-luvulla ja siirretty nykyiselle paikalleen Marinkaisen Myllyojalta 1800-luvulla. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä Myllyojan sotilastorppa.   Rakennus on muuttanut ulkonäköään paljon vuosien varrella.



Alapuolen kuvan punaisessa, 1915 rakennetussa talossa toimi 1950-luvulla kesäkahvila. Se  oli myös kalastajaperheen koti. Alueella on ollut myös kioski.



Kaikki alueen mökit ovat kuin karamelleja pienen kokonsa vuoksi. Sopivat hienosti miljööseen. Moni mökeistä on purettu tai siirretty aikain saatossa alueelta pois. Mökeissä on asunut mielenkiintoista väkeä, kuten verkonkutojat Ryti-Biitu ja Yrellin Johanna, itsellinen Piilon Riikka tai  piparien leipoja Kaura-Kusti...Eikö kuulostakin ihanalta:)



Alue on kuin maalaisidyllistä.


Tämä rannan tuntumassa sijaitseva huoltorakennus  ja kalanvastaanottovarasto on rakennettu 1950-luvulla Kokkolan kalaosuuskunnan toimesta.

  

Isossajaossa Rytikarin alue jätettiin kuntalaisten yhteisalueeksi.  Nykyisen sataman on rakentanut silloinen Tie- ja vesirakennuslaitos. Satama luovutettiin entiselle Kälviän kunnalle 1978.  


 Vastarannalla näkyy kesämökkiasutusta.


Rannan läheisyydessä on rivissä lautarakenteisia venevajoja sekä myös muutama pienempi vaja.


Itse presidentti Kekkonen vieraili maakuntamatkallaan Keski-Pohjanmaalla vuonna 1962. Hän saapui aluksi Pirskeriin mustien autojen kulkueessa soihduin valaistua tietä pitkin. Illallistettuaan, saunottuaan ja uituaan vierailu jatkui seuraavana aamuna klo 7 merelle. Kekkonen lähti kalastajien mukaan verkkoja kokemaan ja rantautui kolmen tunnin kuluttua Rytikarille, minne oli saapunut paljon ihmisiä Kekkosta vastaanottamaan. Kekkonen  jutusteli hetken  ruotsalolaisten kanssa.Täältä matka jatkui sitten Marinkaisiin...





Sataman läheisyydestä löytyy  kaivo, jonka vieressä kyltti "Juomavesiautomaatti 1mk/sanko." En tiedä, minne vesi pitäisi maksaa, tai mistä löytyisi edes markkoja, mutta jotenkin suloinen paikka:)



Satamasta voi ostaa joinakin aamuina tuoretta kalaa suoraan kalastajalta! Tälläkin touhulla on pitkät perinteet. Sodanjälkeisinä vuosina oli pulaa elintarvikkeista, joten aamuisin satamassa saattoi olla jopa satoja kalanostajia!




Rytikarista löytyy myös uimaranta. Rannalle on levitetty hiekkaa ja aluetta on hieman kunnostettu  kevään aikana.



Hiekka-alueen läheisyydessä on  pukukopit ja vessa. Tosin niiden huoltotyöt on vielä hieman vaiheessa..





Rytikarin satama-alueella on 35 m pituinen ponttoonilaituri. Sitä on silloisen Kälviän kunnan toimesta jatkettu 80- luvulla noin 10 metriä. Satamassa on myös 30 m pitkä pengerlaituri.


Satama-alueella on tukevat laiturit ja hyvä satama-allas. Kuvaushetkellä veneitä oli laitureissa harvinaisen vähän.

Vireä kyläyhdistys haaveilee, että tulevaisuudessa Rytikarin laitureita kunnostettaisiin ja jopa kylätalosta tanssiaisineen on unelmoitu...


 

LÄHTEET:

Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriympäristöjä. [http://museot.keski-pohjanmaa.fi/kalvia/perintoa.htm] Luettu 22.7.2013.

Kodin Pellervo:Kiviaitaa ja koreita kuisteja [http://www.pellervo.fi/kodinpellervo/kp8_12/kiviaitaa.htm] Luettu 16.6.2013.

Ruotsalo - kylä  meren rannalla.Ruotsalon kyläyhdistys ry. 2011.

Rytikarin kala- ja suolasatama [http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/ryti.htm] Luettu 6.6.2013.

Valtuutoalotteisiin vastaaminen. [http://kokwww.kokkola.fi/kokkola/DynJulk/kokous/20123771-5.PDF] Luettu 22.7.2013.

2 kommenttia:

  1. Upea paikka. Nuoruudessani ihailin. On minulla pikku tarinakin : Oli aurinkoinen juhannusviikko Kokkolassa, ehkä 1968, kun täytin 12-vuotta.
    Juhannusaatto oli perjantaina. Isäni kertoi mitä hänen ystävälleen oli tapahtunut keskiviikkona : vanha kalastaja Kalle - varmaan isääni 15 vuotta vanhempi - oli lähtenyt kokemaan verkkojaan. Hänen verkkonsa saattoivat olla kaukana ulapalla, jopa parinkymmenen kilometrin päässä mantereesta. Hänen kalastamia Siikoja ja muita kaloja myytiin Kokkolan Kalahallissa torin laidalla. Kallella oli iso kalastusvene ja siinä kaksi Volvon valmistamaa Caterpillarin moottoria.
    Yhdessä moottorissa oli ehkä 350 hevosvoimaa - eli yhteensä noin 700 hevosvoimaa. Kalle käytti vain yhtä moottoria tavallisesti ja ajeli rauhallisesti.
    Toinen moottori oli turvana, jos käytössä oleva sattuisi piiputtamaan - ei tarvitsisi ryhtyä korjaamaan tai ottamaan yhteyttä rannikkovartiostoon ja pääsisi illaksi kotiin. Oli aurinkoista ja tyyntä, oli mukava lähteä merelle.

    Kun hän oli lähtenyt venesatamasta kohti ulappaa niin samoihin aikoihin oli lähtenyt hänen perässään kaksi ruotsinkielistä varsin nuorta miestä veneellään, niin sanotulla pikaliipparilla - kevyellä lasikuituveneellä, jossa oli iso 70 hevosvoimainen Evinrude moottori - samaan suuntaa. Kalle ajeli rauhallisesti, kuten tavallista töihinsä, ja satama-alueella sääntöjen mukaan.
    Pojat olivat kai menossa kesämökille juhannuksen viettoon ja maistelleet juhannusviinojaan ja olivat jo pikkupäissään. Saavutettuaan hitaasti pöksöttelevän kalastajaveneen toinen pojista huusi Kallelle - ruotsalaisittain venyttäen : Paappa .. eikö paatti gulje ! Pikavene lisäsi vauhtiaan, ajoi lujaa kohti ulappaa jättäen ison taka-aallon.


    Kalle päätti näyttää pojille - ja vastata esitettyyn kysymykseen : hän käynnisti toisenkin moottorin ja ajoi veneellään pojat kiinni ja heidän ohitseen. Päästyään selvästi heidän ohi hän kääntyi takaisin ja ajoi heitä vastaan. Ajettuaan heidän ohi heidän taaksensa kääntyi ja sitten ajoi taas heidän ohitseen ... tällä tavoin hän ajoi heidän ympäri niin kauan kunnes he rantautuivat johonkin saareen.

    ( Minä sain ajella tuona kesänä perheemme huvilalla Rytikarin lahdella 15-hevosvoiman moottorilla - sekin tuntui hurjalta-
    vedessä n. 50 km tunnissa parhaimmillaan. Tuota kesämökki- ja huvila-aluetta merenrannalla kutsuttiin myös Pirskeriksi.
    Modernilla veneellä ja moottorilla oli makeeta brassailla, kun ajeli Rytikarin pieneen kalasatamaan, jossa oli baari, kioski ja nurmikkoterassi ja yleensä paljon ihmisiä seuraamassa veneliikennettä - siinä oli pakki, siis peruutusvaihde )

    Kimmo Hohenthal


    ( Rytikari on Kälviän Ruotsalossa sijaitseva vanha kala- ja suolasatama sekä laivanrakennuspaikka. Rytikarin satama-alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristökohteeksi. Kälviä kuuluu nykyään Kokkolaan - samoin kuin sen takana oleva Lohtajan kuntakin)

    VastaaPoista
  2. Hei, Kimmo! ja kiitos tosi hauskasta muistosta. Voi vain kuvitella jussinviettäjien ilmeet...Ja voin vain kuvitella, kuinka pähee tunne oli hurauttaa rantaan ihmisten katsoessa:))) Ihan parasta aatelia tuollaiset muistelukset! Rytikari on kyllä tosi idyllinen paikka edelleen! Kiviminna-

    VastaaPoista