lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kokkolan ensimmäinen kirkko,osa 2

Tässä toisessa osassa kuljemme mielikuvissamme Kokkolan ensimmäisen kirkon sisällä. Mielikuvien varassa siksi, ettei kirkosta ole säilynyt sisäkuvia. Onneksi sentään jotain tiedetään tekstitallenteiden perusteella.

Kirkko valmistui vuonna 1655. Sinne mahtui noin 300 ihmistä. Kirkossa paikat oli tarkkaan jaettu. 1600-luvulla ja vielä paljon myöhemminkin kirkko oli jaettu kahteen osaan. Toinen osa kirkosta oli miehille, toinen naisille. Ensimmäisiä penkkirivejä pidettiin arvokkaimpina ja niitä kutsuttiin herrain ja rouvain penkeiksi. Nämä etummaiset penkkirivistöt oli peitetty mustalla villakankaalla ja ne oli tarkoitettu papeille perheineen. Kirkon penkkirivistöjen tiedetään tuomiokirjojen tekstien perusteella olleen hyvin kapeat ja epämukavat istua. Kirkon kuoriosassa oli näkyvällä paikalla teinipenkki. Se oli tarkoitettu koulun oppilaille. 



Kuvituskuva Kokkolan ensimmisestä kirkosta vuodelta 1710. 1600-luvulta kirkosta ei ole säilynyt piirroksia. Kuva lainattu täältä

Kirkon valaistuksesta tiedetään, että kirkko voitiin valaista yhteensä 150 kynttilällä. Katossa riippui kuusi kynttiläkruunua. Lampetteja ja kynttilänjalkoja oli seinillä peräti 30 kappaletta. Lisäksi kolme kynttilänjalkaa koristi pöytiä. 

Kirkon muista esineistä mainittakoon tinainen kastemalja messinkivateineen vuodelta 1679 ja nelikulmainen tinainen, kannun vetoinen vesipullo. 

Toisinaan kehkeytyi meheviäkin riitoja istumapaikoista - jopa käsikähmiä. Ja mikä hupaisinta, riitapukareina olivat yleisimmin naiset! Jaakko Skåtten vaimo nimitti vuonna 1690 riitakumppaniaan rumilla nimillä kirkonpenkkiriidan vuoksi ja hänet tuomittiin kuukauden mittaiseen vesi-leipärangaistukseen. 

Kokkolassa vouti Wilingshusenin rouva Ingrid tahtoi päästä istumaan kirkon etupenkkiin. Porvaristo torjui rouvan haaveet kuitenkin topakasti. Vaimo sai kehotuksen mennä joko pitäjänkirkkoon tai valitsemaan kaupunginkirkosta minkä muun penkkirivin tahansa. Willingshusenit asuivat muuten nykyisen Kokkolan Kruunuvoudintalon paikalla, jossa on ollut nykyistä taloa ennenkin talo. 1600-luvu ihmiset olivat melko kurittomia ja kiivaita. Tässä ihan kalpenee 2000-luvun nakkikioskitappelut tai lööppien myyvät otsikot:) Kyllä niin nolottaa nykyajan muka maailmankansalaiset, jotka häveliäinä etsiytyvät kirkossa taaimmaiseen penkkiin...:/ Vähän pitäisi olla rohkeutta enempi...

Niin sanotulla ristikäytävällä oli erityinen penkki. Tuo penkki oli kirkon rangaistuksiin tuomittaville tarkoitettu ja se oli väriltään musta. Tässä penkissä kärsittiin rangaistus jos toinenkin jumalanpalveluksen aikana. Penkki oli kovassa käytössä, sillä rangaistuksiin johtavia asioita oli paljon. Niinpä tuolia täytyi kunnostaa sekä vuosina 1673 että 1686. 

Vuonna 1662 kirkkoon rakennettiin parveke, koska tilat olivat käyneet ahtaiksi. 

Tiedetään, että kirkko oli melko huonokuntoinen. Sen ylläpito ja korjaaminen olivat huonolla tolalla. Vuonna 1692 tuuli uhkasi puhaltaessaan pyyhkäistä sekä lahon katon että tornin pois. Kirkon läntinen sisääntulo-ovi oli myös huonokuntoinen ja lisäksi niin ahdas, että hautajaisissa tapasi syntyä iso tungos, kun arkku kannettiin oven kautta pois. Siksi kirkon eteen päätettiin rakentaa eteinen. Rakennustyön tekeminen annettiin niille uusille porvareille, jotka eivät olleet olleet mukana kirkon aidan tai kirkon rakentamisessa. 



Johan Persson Geddan laatima asemakaava. Kaava on vuodelta 1665 ja kuva lainattu täältä.


Kirkossa oli myös oma kirjasto, joka käsitti yhteensä 15 kirjaa vuonna 1695. Kirjastosta löytyi ruotsin- ja suomenkieliset raamatut, virsikirjat, rukouskaavat, käsikirjat sekä kristilliset uskontunnustukset sekä suomeksi että ruotsiksi. Lutherin suuri katkismus oli kirkossa ainoastaan ruotsiksi. Vain suomenkielisinä puolestaan vanha manuaali eli käsikirja sekä kirkko-ordinantia (=kirkkojärjestystä täydentävä selitys).

Kirkkoon asennettiin 21- äänikertaiset urut 1690-luvulla. Seurakuntalaiset pääsivät uruille maksumiehiksi, sillä heidät velvoitettiin maksamaan yhteensä 850 kuparitalaria niistä vuosien 1694-1696 aikana. 

Kirkonkelloja pidettiin 1600-luvulla arvossaan. Vuoden 1695 tarkastuspöytäkirjassa onkin maininta, että kirkonkelloja päätettiin soittaa jumalanpalveluksen päätyttyä, koska "se herättää monissa hartaita huokauksia." Kellojen soitto kuvasti kirkkokansalle vahvimman suojaa paholaista vastaan. Kirkkoon oli hankittu kolme kelloa heti sen valmistuttua 1655. Pienin kello oli valmistettu 1650-luvulla, mutta se valettiin uudelleen 1700-luvulla. Keskikokoinen kello oli vanhin. Se hankittiin kirkon valmistumisvuonna, vaikka itse kellotapuli valmistuikin vasta vuonna 1659.

 Suurin kello ostettiin jo 1683 ja se valettiin uudelleen 1705. Tämä kello oli sen verran painava, että jo ostovuonna kello täytyi irrottaa alas tornista, koska sen kisko oli korjattava. Parin vuoden kuluttua kellon alle täytyi asettaa malmipannut, joten se tuotti kaupunkilaisille paljon ylimääräistä vaivaa ja kuluja. Kelloja ei saatu maksettua heti, vaan vielä 10 vuotta kirkon valmistumisesta osa maksuista oli saamatta ja maksuja perittiin porvareilta. Pienin porvareilta peritty määrä oli 6 kuparitalaria.

Kokkolan ensimmäinen kirkko rakennettiin puusta vuonna 1654. Aluksi yksilaivainen kirkko muutettiin 1690 ristikirkoksi. Chydeniuksen toimesta kirkkoa kunnostettiin 1795-96. Kattorakennetta muutettiin ja ikkunoita suurennettiin. Kirkko maalattiin sisältä ja rapattiin ulkoa. Emanuel Alm maalasi uuden alttaritaulun.

Pieni ja huonokuntoiseksi päässyt kirkko purettiin 1873 ja tilalle rakennettiin uusi.



LÄHTEET:



Anders Chydenius säätiö. [http://www.chydenius.net/historia/kuvagalleria/kuvasivut/maisemia13.htm] Luettu 7.5.2017. 


ETT. Kokkolan kirkon lampeteista. [https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/lampetit/] Luettu 20.2.2016. 


Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 80-81, 153-160.


Kokkolan seurakuntayhtymä. Rististä suunta. Kokkolan kirkon historiaa. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/kirkot_ja_kappelit/kokkolan_kirkko/kokkolan_kirkon_historia] Luettu 16.2.2016. 


Museovirasto. Kulttuuriympäristö. Kruununvoudintalo. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000027132] Luettu 16.2.2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti