Hei, moniko lukijoista muistaa kasviot? Ne, joita tuskan hiki otsalla keräiltiin, prässäiltiin ja teipattiin kesäaikoina? Minulla on muistikuvissa isäni siisti kasvio, joka oli tallessa vielä lapsuuskotini vintillä, kun olin pikkutyttö. Kasvio oli A3-kokoa, mustakantinen ja kannessa luki kultakirjaimin "Herbaario." Kasvien nimet oli kauniisti kirjoitettu musteella. Kannet oli sidottavissa kiinni mustalla nauhalla. Muistan pikkutyttönä selailleeni sitä. Sitten se katosi. Varmaan joku viskasi sen jossain vaiheessa merkityksettömänä roskiin. Harmi...
Oma kouluaikani sujui ilman kasvion keräämistä. Vaan molemmilla lapsillani kasvion kerääminen on ollut ajankohtainen kesällä ennen 8. luokan alkua.
Oikeastaan innostuin esikoisen kanssa aikoinaan kasvion keräämisestä. Silloin annettu kasvilista oli huiman pitkä ja etukäteen tuntui, ettei hommasta koskaan voisi tulla valmista. Vaan selätimme kuin selätimmekin kasvit kunnialla. Poika taisi lopulta saada kokoon lähes kaikki listan kasvit. Pari sammalta tosin vaihtoi keskenään mystisesti nimeä. Sen sijaan opettajakaan ei pystynyt analysoimaan, oliko poimimamme kasvi luhta- vai tupasvilla.
Myönnän, pari kertaa haukoin kesän valumista ohi, kun nuorimmaiseni kevään korvilla toi repussaan kasvionteko-ohjeet. Ensi muistikuva aikaisemmasta kasvienkeruusta oli yhteen sanaan pelkistettynä "työläs." Vaan hommaan, hei! Nuorimaiselleni olin nimittäin uhonnut jo muutaman vuoden ajan, että odotahan vaan, kun tulee aika kerätä kasviota. Silloin otetaan siitä kunnon kesäurakka. Poika tosin koitti jurputtaa, eikö isonveljen kasviota mitenkään voisi hyödyntää. Tai että kaverikin voisi myydä oman kasvionsa kympillä...Ehei, poikakin tiesi, että äiti ei ainakaan anna tässä periksi ja alistui kohtalonsa...Lupasin pojalle heittäytyä keruukaveriksi - homma käy näin vähän vaivattomammin ja mielekkäämmin. Tämä on varmaan sitä laatuaikaa!
Liikun paljon luonnossa. Kasvion kerääminen on mainio tapa oppia tuntemaan kasveja paremmin nimeltä. Myös minulle sinä ohessa! Ja juu - myönnän, että minulla on myös oma lehmä ojassa. En pidä yksi metsässä kulkemisesta: kerrankin saan hyvällä syyllä kaverin metsään ja rannoille mukaan. Samalla saan itselleni luontokuvia, joista pidä paljon. Niin, ja poikakin saa lenkkeilyä:)
Aikaisemmasta kasvien keruusta jäi mieleen, että homma kannattaa aloittaa ajoissa. Suurin osa kasveista kukkii alkukesästä. Olisi toivottavaa, että kasvit kerättäisiin kukkimisvaiheessa. Se tuo hommaan oman lisänsä...
Ja ei kun härkää sarvista! Aloitamme listan helpoimmista - puista. Tervaleppä, harmaaleppä. Totean, että parasta hurauttaa meren rantaan. Sieltä ne löytyvätkin. Haapa on haasteellisempi. Ärsyttää, kun vieressä komeilee kaunisrunkoisia haapoja, jossa ei ole toukokuun lopussa vielä lehden lehteä. Pakko siirtää tämä myöhemmäksi.
Huruutamme kotiin innosta pinkeänä. Ensimmäisellä reissulla saaliiksi saadaan kymmenkunta kasvia. Tarkempi ohjeistuksen tutkiskelu osoittaa, että alku on hankala, sillä vielä 14 kerättyä kasvia antaa listan mukaan arvosanaksi nelosen! Totean vähän suivaantuneena, että aloitusrimaa pitäisi saada mielekkäämmäksi. Miksi kerätä 14 kasvia ja saada nelonen, kun saman voi saada keräämättä yhtään kasvia? Lyhytjännitteisimmillä homma kuivuu kasaan tässä vaiheessa.
Kotona kasvion kanssa värkkääminen on vähän tympeää. Täytyy asetella kasvi siististi lehden väliin, pistää pariksi viikoksi painon alle ja tallettaa poimimistiedot. Sitten vasta teippaillaan paperille ja kiinnitetään kansioon. Eli saman kasvin kimpussa vierähtää viikko jos toinenkin, ennen kuin kasvit ovat siististi kansien välissä.
Kasveilla on kauniita nimiä. Pojan listassa nimet on itse asiassa mainittu sekä ruotsiksi, latinaksi että suomeksi.
Renfana, skägglav, setpors, kråkklöver...
Chrysanthemum vulgare, Usnea hirta, Ledum palustre, Comarurum palustre...
Pietaryrtti, tupsunaava, suopursu, kurjenjalka...
Tuulisena päivänä lähdetään pojan kanssa jälleen pyyntiin. Tällä kertaa suuntaamme pienen metsälammen rannalle. Äidin vaisto sanoo, että sieltä löytyy useampi listan kasvi.
Säävalinta on nappisuoritus. Ei hyttysen hyttystä! Sen sijaan ympärillä on niin kaunista, että poikakin istahtaa kiireettömänä katselemaan...Tänne jos minne pitäisi tuoda ulkomaalaisia turisteja elämysvaellukselle juuri tähän vuodenaikaan! Maisema on kuin sadusta!
Pian auton takakontti pullistellee suota. On suopursua, sammaleita, jäkäliä, naavaa, karpaloa, lakkaa, vehkaa, tupasvillaa ja variksenmarjaa...Olemme tulokseen enemmän kuin tyytyväisiä, vaikkakin osa sammaleista paljastuu tarkemmassa tarkastelussa listan ulkopuolisiksi.
Kotona käymme läpi jok`ikisen, tutunkin, kasvin. Tässä alla tunnistuksessa variksenmarja. Jäävätpähän nimet ja yksityiskohdat paremmin mieleen.
Koossa on 27/50 kasvia. Uurastustamme ei juurikaan palkita, sillä open lista näyttää arvosanaksi vasta 6½. Eli lisää on löydettävä.
Osa kasveista löytyy vaivattomasti. Niittyleinikkipelto, josta on helppo taittaa pari keltakukkaa, löytyy lähistöltä. Valistan samalla poikaa, että lehmät eivät syö niittyleinikkiä, koska se on myrkyllinen. Kotipihasta löydämme pihatatarin. Jopas osaa olla vaatimattoman näköinen...
Vielä on kesää jäljellä.. Muutama kasvin poimiminen jätetään suosista koulun alkuun. Pietaryrtti löydetään sitten, kun on nappikukkien aika.:) Mutta kyllä tästä projektista vielä hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti