Preussin sodassa

Löytyipä  mielenkiintoinen Erkki Hietaniemen  pro Gradu-työ, Pohjanmaan rykmentti Preussin sodassa 1626-1629", jossa sivuttiin myös Kokkolasta  lähtöisin olevia sotilaita. Preussin sota käytiin vuosien 1626-1629 aikana ruotsalaisten ja puolalaisten välisenä sotana. Hietaniemi on tutkinut kyseistä sotaa yksilönäkökulmasta alkuperäisten katselmusrullien sekä ruodutus- ja sotaväenluetteloiden avulla Ruotsin arkistoissa. Hänen päämäränään on ollut tutkia yksittäisten sotilaiden kohtaloiden  näkökulmasta. 

Ruodutusluettelosta selviää yksittäisten miesten luettelointi; nimi, ikä,  kotitalo ja -kylä,  sekä sotilaan tehtävän mahdollisesti estävä sairaus. Mielenkiintoa lisää se, että Preussin sodan aikoihin Ruotsin kuninkaana oli Kokkolankin perustanut Kustaa II Adolf. 

Kustaa II Adolfin aikana sotaväenottoja tehostettiin ja armeijaa täydennettiin lähes vuosittain. Vuonna 1627 siirryttiin ruotujärjestelmään, jossa  ruotu muodostui taloluvun sijaan 15 vuotta täyttäneistä miehistä. Aatelisilla oli omat privilegionsa ja  varakkaat talonpojat pystyivät ostamaan itselleen sijaisen. Sen sijaan tyypillinen sijaissotilas oli joko  taloudelliseen tai sosiaaliseen umpikujaan ajautunut tai sitten  nuori poika, joka suvun painostuksesta päätyi sotilaaksi.

Pohjanmaan rykmentti, jalkaväen osasto,  perustettiin 1626 ja sen komentajaksi tuli Alexander von  Essen. Syyskuussa 1626 Pohjanmaan rykmentissä oli kaikkiaan  kahdeksan kompaniaa ja koko kompaniassa miehiä 1144 miestä sekä  esikunta mukaan lukien 1304 miestä. 

Von Essenille annettiin tärkeäksi tehtäväksi selvittää, ketkä miehistä olivat karanneet tai piileskelivät. Tiedot tuli toimittaa sotaoikeudelle Jacob de la Gardien määräyksellä. Ilmeisesti karanneiden tarkka  kontrollointi mahdollisti, että joku karkureista saatiin kiinni. Kuolleiden määrän selvittäminen oli lähinnä tärkeä tieto vain kotijoukoille. 

Armas Luukko on myös aikaisemmin tutkinut Pohjanmaan rykmentin miestappioita ja hänen tutkimuksistaan selviää, että  näiden kolmen vuoden aikana yhteensä 742 miestä menehtyi.  Hietaniemi kertoo työssään, että everstiluutnantti C-B. J. Petander on päätellyt laskelmissaan, että Pohjanmaan rykmentin  tappiot reilun kolmen vuoden aikana olivat  1685 sotilasta. Sotaan menneet alokkaat olivat vuoden 1627 tilastoinnin mukaan keskimäärin noin 20,6 vuoden iässä ja vuonna 1629 vastaava ikä oli 22 vuotta. 

Hietaniemi kuvaa sotaan lähtöä niin, että  oli tiedossa, että vain harvat palaisivat sotamatkalta.  rahvas tuskin tunsi puolustushalua kaukaista suurvalta- Ruotsia kohtaan. Karkuruus oli väenottojärjestelmässä suurta. Ainoastaan ratsumiehen status oli parempi, koska heidän palkka ja elinolosuhteet olivat paremmat. Hietaniemen taulukoinnista selviää, että kolmen vuoden aikana Kokkolan pitäjän paenneiden osuus oli 7,2% ja Lohtajan 7,4%. 

Vuonna 1627  Karl  Jönsson ja Lars  Jönssön, jotka molemmat olivat Kokkolan Linnusperästä kotoisin, ilmoitettiin kadonneiksi Preussissa. On oletettavaa, että he katosivat jo pian saapumisensa jälkeen, koska he eivät olleet läsnä ainoassakaan katselmuksessa. Varsinaisissa vihollisien toimessa on ilmoitettu vain harva kuolleeksi. Kokkolalalaisia heistä on kolme. Lars Larsson Koutsar ilmoitetaan menehtyneeksi sanoin "nedhuggen ("hengiltä hakattu") i Degergård 1627. " Matts Jönsson Övervetil "af een mölnare ihjäl slag i Braunsberg"  ("myllärin toimesta  lyöty hengiltä") vuonna 1628 ja Gabriel Grelsson Vittsar "drunken ("hukkunut") i Werder" vuosien 1627-1635 välillä. 

Braunsbergistä löytyy tietoa. Talvikautena 1828-1629  Pohjanmaan jalkaväkirykmentin pääpaikkana oli juurikin Braunsberg. Kerrotaan,  että joukoissa rupesi talven mittaan jo esiintymään kurittomuutta. Jouduttiin turvautumaan jopa kuolemantuomioihin järjestyksen ylläpitämiseksi. Tosin Ruotsin armeijassa tällaisia päätöksiä edelsi aina oikeudenkäynti. Pohjanmaalaisia vei paljolti mukanaan myös rutto, jolta yritettiin varjella, mutta joka pääsi kuitenkin leviämään. 

Hietaniemi toteaa, että on mahdotonta päästä täydelliseen selvyyteen yksittäisten sotilaiden kohtalosta. Ensinnäkin eri rullissa on osin ristiriitaista tietoa ja toisekseen häntä arveluttaa, että osa sodassa kuolemista on mieluummin merkattu ja kerrottu paikallisyhteisöille  sairastumisiksi kuin taisteluissa surmansa saaneiksi. 

Sota päättyi 16.9.1629. Silloin solmittiin  Altmarkin aseleposopimus. Joukkojen kotiuttaminen ei ollut mitenkään nopeaa, vaan  vasta marras- joulukuussa 1629 pohjalaiset lähtivät kahtena  kuljetuksena Anders Persson Utterin johdolla kotimatkalle. 

Alexander von Essen siirtyi Preussin sodan päätyttyä erään värvätyn rykmentin komentajaksi, vaikka olikin Pohjanmaan rykmentin komentajan virassa aina vuoteen 1631 saakka.  Von Essen ylennettiin  jalkaväen kenraalimajuriksi 1635 ja myöhemmin hänet vielä  aateloitiin  1643. Alexander von Essen kuoli Virossa  Orrisaaressa 1643. Hänet haudattiin  Pyhän Nikolain kirkkoon Tallinnassa. 

LÄHTEET: 

Eversti Alexander von Essen. Pohjan prikaatin kilta. [http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/komentajat/vonEssen_Alexander.htm] Luettu 11.7.2021. 

Hietaniemi, Erkki. Pohjanmaan rykmentti Preussin sodassa 1626-1629: rekryyteistä sotilaiksi ja selviytyminen sotaretkellä. Pro gradu  - tutkielma. Helsingin yliopisto, 2019. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/300547/Hietaniemi_Erkki_Pro-gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y} Luettu 3.1.2021.

Pohjanmaan rykmentti. Aika ennen 30-vuotista sotaa. Pohjan prikaati. [http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/perinnejoukot/Pohjanmaan%20rykmentti%20(1626%20-1631).htm] Luettu 11.7.2021.