torstai 25. elokuuta 2011

Suntin vartta kuljeskellen virtaa alaspäin

Tällä kertaa
lähden liikkelle Kokkolan kauppatorilta ja
matkaan luvatusti Suntin vartta alaspäin.
Kävelen vesiurkujen ohitse Suntin rantaa  kohti Anders Chydeniuksenkatua.  Periaatteessa salmen molemmilla puolella menee hyvät kävelyreitit, mutta tällä kertaa valitsen kuvasta katsottuna oikeanpuoleisen laidan retkelleni.


Anders Chydeniuksenkadun sillan ylitettyäni vastaan tulee Urheilutalo.


Urheilutalon takana avautuu iso parkkialue. Alueella järjestetään usein erilaisia tapahtumia; siellä on ollut esim. maatalousnäyttely, tivoli ja sirkus. Kesällä alueella oli Asuntomessujen virallinen parkkipaikka.


Salmen vastakkaisella reunalla näkyy kuvanveistäjä Ukri Merikannon veistämä graniittiveistos "Maalla ja merellä. Se on valmistunut vuonna 1994. Alla olevan kuvan taustalla näkyy Puurokari-niminen paikka.

Mainittakoon muuten, että pitkin Suntin vartta molempiin suuntiin on pystytetty infotauluja, joista saa lukea paljon alueen historiaa. Tämän reitin nimi on "Tervan tie"-kävelyreitti. Kannattaa katsastaa kylttejä ohikulkiessaan! Yksi kylteistä näkyy juuri kuvassa Puurokarin edustalla.


Matka jatkuu ja vastaan tulee Falanderinkadun tienoilla viehättävä pieni puusilta, joka antaa mahdollisuuden myös vastarannalle siirtymiseen. Näitä siltoja on alajuoksulla useampiakin. Tämä silta sijaitsee varsin pian Puurokarin jälkeen.


Seuraava silta on edeltäjäänsä modernimpi ja siitä pääsee ylittämään salmen lähellä Pohjoista Ohikulkutietä Hollihaan kohdalla.


Seuraavaksi vastaan tulee lyhyt alikulkutunneli. Tepsuttelen siis sinne. Tunnelin jälkeen siirryn samalla Halkokarin kaupunginosaan.


Tästä sillasta muutaman sadan metrin ajan kulku tapahtuu normaalia pyörätietä pitkin ja näköyhteys Suntiin on olematon. Onneksi tilanne paranee hetkisen kuluttua. Vieressä kulkevan melko vilkasliikenteisen Halkokarintien oikealla reunalla on huoltoasema ja pian tämän jälkeen pyörätieltä voi pompata muutaman askeleen verran kohti Sunttia ja jatkaa matkaa jälleen luonnon helmassa.


Jälleen tulee vastaan silta, tällä kertaa vanhahko ja  puinen. Silta sijaitsee jo lähellä Halkokarin venevajoja.


Rantamaisema muuttuu hiekkaiseksi ja ensimmäiset venevajat tulevat saman tien näkyviin. Tätä rantaa kulkiessa hänmmästyy, kuinka paljon venevajoja Suntin suussa edelleen onkaan. Siellä täällä on myös pieniä laitureita ja pienveneitä vajojen läheisyydessä.



 Siirryn hiekkaiselle ajotielle, jonka molemmin puolin on venevajoja. Aurinkoisena päivänä tunnelma soratien rahistessa vajojen välissä yksikseen kulkiessa on kuin kesäidyllistä. Jossain etäämpänä kuulen lokkien kirkuvan...


Vastarannalla näkyy pienvenesatama Kokkolan Meripuistossa.


Maisema muuttuu metsikköiseksi.


Aivan läheisyydestä toiselta puolen rantaa  liikennöi myös M/S Jenny-alus Tankarin majakkasaarelle. Siltayhteys täältä Halkokarin päästä Vanhansatamanlahdelle ja uudelle asuntoalueelle  kuitenkin puuttuu, joten jalkamiehenä ylitse ei pääse.


Kävelen iltapäivän hiljaisuudessa eteenpäin.
Yllättäen jostain kantautuu ääniä... Tarkempi vilkaisu osoittaa, että kesäteatterilla on esitys käynnissä rannassa! Näitä teatteriesityksiä on ollut vaihtelevasti eri kesinä  tällä alueella. Paikalla on pieni puukatsomo. Monta vuotta sitten olin yhdessä teatterinäytöksessä ja totesin, että viisaimmat katsojat olivat tajunneet jättää hienostelut sikseen ja ottaa katsomoon mukaan viltin ylleen kietaistavaksi... Meren ranta ei ole koskaan se kaikista lämpöisin paikka...


Polku kapenee rannan tuntumassa. Nyt näen edessäni jo merenlahden!



Maisema muuttuu äkkiseltään hyvin hiekkaiseksi ja tajuan olevani Halkokarin uimarannalla! Vuosia sitten tämä paikka oli yksi kaupungin suosituimmista uimarannoista. Nyt ranta on hiljainen ja pitkän heinikon täyttämä. Uimarit ovat siirtyneet vastakkaiselle Vanhansatamanlahdelle polskimaan. Halkokarin uimarannalla iltaa istuu usein nuoriso...



Muistona uintiajoista rannalla koköttää vielä sentään pukukoppi. Alueen kallioita eteenpäin kävellessä nenääni tulvahtaa aivan selvä tervan tuoksu muistona menneistä ajoista...


Eteenpäin merelle katsoessa näkyy Mustakarin purjehdusseura.


Aivan meren rannan tuntumassa on kaunis, hyvinhoidettu alue, jonka keskellä tököttää Halkokarin kahakan muistomerkki. Se on pystytetty paikalle Oolannin sodan muistoksi. Yksi sodan taisteluista englantilaisia vastaan käytiin juuri täällä...Mutta siitä joskus tulevaisuudessa lisää enemmän.:)


Tämä reitti oli mielenkiinoinen ja se kätkee sisäänsä valtaisan määrän paikallishistoriaa. Sopii mainiosti kävelykohteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti