Urkupillien lumoissa Kokkolassa

Lehtiartikkelin innoittamana löysin viikolla tieni Kaarlelan kirkon viereiseen  vanhaan siunauskappeliin. Sinne on kesän aikana taltioitu  kirjaimellisesti palasia Kokkolan historiasta...Nimittäin vanhat urut, jotka ovat aikaisemmin palvelleet Kaarlelan kirkossa.

Kokkolan seurakuntayhtymällä on  itse asiassa tällä hetkellä kahdet  kirkkourut tallessa! Paremmin säilyneet, vuonna 1881 rakennetut 21- äänikertaiset  E.F. Walcker-urut, ovat parhaillaan Sokojalle siirrettynä tutkimusta ja puhdistusta varten. Nämä urut komeilivat aikaisemmin Kokkolan kaupungin kirkossa, kunnes ne väistyivät uusien urkujen tieltä 1952 ja  taltioitiin uusien urkujen pakkauslaatikoihin.

Walcker-urut ovat harvinaiset, sillä tästä urkukannasta yli 90 % on menetetty...Walckerin urkutehdas rakensi Suomeen  yhteensä 48 urut. Ennen vuotta 1917 rakennetuista uruista on näiden Kokkolan urkujen lisäksi säilyneet ainoastaan  Richard Faltinin kotiurut Sibelius-museossa! Sijoituspaikkaa näille uruille ei ole vielä päätetty. Yhtenä vaihtohtona on mietitty Kokkolan kaupungin kirkon sivuparvia tai etuosaa. Ison ja arvoisensa paikan ne joka tapauksessa vaativat...

Saavun vanhaan siunauskappeliin. Paikalla on useita seurakunnan kanttoreita.  Yksi heistä ohjaa ottamaan pari esitettä, joista urkujen taustat selviävät.Tilaisuudessa ei ole varsinaista opastusta tai juontoa, mutta kanttorit kertovat auliisti lisää kysyttäessä.

Näiden  kappelissa olevien urkujen rakentaja oli Gustav Normann (1821 Simuna-1893 Tallinna).
 Hän perusti Tallinnaan urkurakentamon 1845 ollen kaupungin ensimmäinen urkujenrakentaja.

Suomeen Normann rakensi kaiken kaikkiaan kuudet urut. Yhdet urut on Snappertunan kirkossa Tammisaaressa, tosin uudistettuina. Myös Kontiolahdelta löytyy kunnostetut Normannin urut. Muut Suomessa olevat urut eivät ole enää soittokunnossa.

Virosta voi löytää  useita käytössä olevia Normannin urkuja. Esimerkiksi yhdet Normannin rakentamat urut  Tallinnan ja Tarton välisen valtaväylän varren Annan kirkolta. Harju-Ristin kirkossa (n. 55 km Tallinnasta) on myös Normannin rakentamat urut,  kuten myös  1200-luvulla rakennetussa Simunan kirkossa. Kerrotaan, että Simunan kirkon urut on suunniteltu Normannin pienikokoiselle lukkariveljelle, Villemille.

Siunauskappelissa olevat urut ovat todella levällään; niiden  sijoittaminen siunauskapeliin on vaatinut koko tilan. Isoimmat osaset ovat lattialla järjesteltyinä, pienemmät pöytätasojen päällä. Aivan hämmästyy, kuinka paljon osasia yksiin urkuihin sisältyykään!

Tällaiselle maallikolle, joka on tottunut vain oman pianonsa koneistoa  päällisin puolin tutkimaan, ei hirmuisesti kerro sormioiden ja keilalaatikoiden nimimaailma - Gemshorn 8, Mixtur 3 fach, Viola di Gamba 8, Subass 16, Flute 8, Lieblich Gedecht 8f, Flauto dolce 4 f, Octavbass 8 f ...  - jokusia yksittäisiä sanoja saksankielisestä termistöstä silti kuulostaa tutulta...Pillistöt on jaoteltu siististi omille paikoilleen. Kokonaisuuksien päälle on lapuille tallennettu nimistöjä.

 

Infoarkista löydän tekstin, jossa kuvaillaan urkuja rakentamisajankohtaansa nähden vanhanaikaisiksi sekä soinniltaan että rakenteeltaan. Tasavireisyys tosin viittaa 1800-luvun loppupuolelle.  Kanttori kertoo, että  kaikki osat ovat kuta kuinkin tallessa ja uruissa on käytetty rakennusaineena kunnon puuta. Urut on onnekkaasti säilytetty viimeiset 60 vuotta kuivissa tiloissa. Tosin osa urkupilleistä on litistynyt, koska ne on taltioitu päällekkäin ilman suojausta.

 

Tekstilappusesta saan tietää myös, että dispositioissa eli äänikerroissa on niukasti uudenaikaisempia äänikertayhdistelmiä. Normann käytti rakennuksessa  pääasiassa kiilan muotoisia  palkeita.

Normannin  Suomeen rakentamissa uruissa on nähtävissä myöhäisen barokin muotokieltä, vaikka Viroon rakennetuissa uruissa  julkisivut olivat tyypillisesti uusgotiikkaa edustavia.

 

Urkujen koneisto on mekaaninen ja rakenteet vankkoja. Soittopöytä on sijainnut toisin kuin nykyisissä uruissa; urkujen edessä, josta kanttori on nähnyt matalan soittopöydän yli kirkkoon päin.
Rekisteritappeja on ollut sormioiden molemmin puolin. Ensimmäinen sormio on suhteessa suuri toiseen sormioon ja jalkioon verrattuna.
.
.

 

Irto-osia, jotka ei sano maallikolle yhtään mitään...

 

 

 Kiiltäviä pillejä on kiva katsella. Kuulen jonkun kanttorin puhaltelevankin yhteen pieneen pilliin. Ääni muistuttaa huilua...Urkupillit ovat kauniisti rivissä useissa rykelmissä. Eri äänikertoihin on lisätty lappuset, jotta ne pysyvät tallessa oikeissa ryhmissään. Alla toisen sormion urkupillejä.

 

 

Urussa on kaiken kaikkiaan 16 äänikertaa. Joku paikalla olijoista äityy utelemaan yhden äänikerran hintaa. Kanttori arvio, että kyllä siihen 20000 euroa saa nykyään uppoamaan....Eli lienee aika lailla arvoa prameamman talon verran tällä kokonaisuudella...

       

Alla olevaa  ratasta pyöräyttässä voi kuulla kauniita helähdyksiä. Yksi kanttoreista kiepauttaa ratasta ja aikaansaa kauniin äänen; Cymbeltähti h-duurisointuna soivine kelloineen!

 

Alla sormion ja jalkion koneistoa.

Gustav Normannista kerrotaan, että hän oli suuri historiallisten urkujen ihailija ja tutkija.Siksi hän rakensi omatkin urkunsa vanhojen ihanteideiden mukaisiksi. Soitin vaatii arvoisensa paikan etenkin jykevän äänensä vuoksi.

Kokkolan kirkoissa on vuosisatojen ajan totuttu valtakunnan tasollakin hyviin urkuihin. Into 1800-luvulla johtui  kuulemma osin siitä, että valtio maksoi kansalaisille suuria korvauksia lakkauttaessaan viinanpolottoluvat ja tällöin myös seurakunnat saivat rahoista osansa. Näitä rahoja haluttiin Kokkolassa sijoittaa urkujen rakentamiseen.

Urut sijaitsivat  Kaarlelan kirkossa nykyiseen tapaan parvella. Keskikentässä on suurimmat pillit ja sen molemmin puolin kaksikerroksiset kentät.Kentät on yhdistetty päätteellä, jonka päälle on veistetty koriste sekä risti. Myös urkukaapin alaosassa on koristeita.

Kaarlelan pitäjän historiasta osasta  III selviää mielenkiintoisia yksityiskohtia kirkollisesta toiminnasta. Urkujen asentamisen jälkeen vuonna 1879 palkattiin Kaarlelan kirkkoon neljäntoista hakijan joukosta erityinen urkujenpolkija. Toimen sai varalukkari Anders Källström, joka tosin muutti jo parin vuoden päästä Amerikkaan. Tällöin tehtävään valittiin linnusperäläinen  itsellinen Matts Jakolin.

Urkujenpolkija sai oikeuden periä palkakseen leivän jokaiselta seurakuntaan kuuluvalta ruokakunnalta lukuunottamatta  kunnallisverosta vapautettuja perheitä. Urkujenpolkijan tuli  kantaa palkkansa  kiertämällä itse se noutamassa. Vuonna 1888 urkujenpolkijalle myönnettiin oikeus loppiaispäivän kolehdin tuottoon. Kun kirkkoon vuosisadan vaihteessa  laitettiin lämmitysuunit, sai urkujenpolkija  tehtäväkseen myös lämmityksen, josta maksetiin 50 penniä kerralta. Myöhemmin tehtäviin lisättiin vielä kellonsoitto. 1923 lakattiin keräämästä kolehtia urkujenpolkijalle- leipien lahjoituksesta lienee luovuttu jo tätä ennen.

Alla oleva kuva on Kaarlelan kirkosta. Kuva on otettu silloin, kun nämä Normann-urut vielä olivat soittokuntoisina paikoillaan. Urut rakennettiin paikoilleen vuonna 1879 ja ne väistyivät uusien tieltä 1958...

 

LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia. Kokkola, 2002.

Kauniisti soivat Snappertunan urut [http://www.etela.com/tapahtuu/storbacka-120913.html] Luettu 24.8.2013.

Kokkolan urkuhistoriassa on ollut dramaattisia käänteitä [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/ajankohtaista/1452/kokkolan_urkuhistoriassa_on_ollut_dramaattisia_kaanteita] Luettu 24.8.2013.

Nummen kirkko [http://www.lohjanseurakunta.fi/16-nummen-kirkko] Luettu 24.8.2013.

Suomen historiallisia urkuja [http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=187907900&vuosiluku1=&vuosiluku2=&paikka=&mkunta=&rakentaja=&akmaara=&koneisto=&ryhma=] Luettu 24.8.2013.

Urkuja [http://juhaniha.fidisk.fi/urkuja/lisatietoja.html] Luettu 24.8.2013.

Urut auki yleisölle. Keskipohjanmaa-lehti. 22.8.2013.