Kestikievarit liittyvät aika lailla kyytilaitoksen historiaan. 1300-luvulla kuninkaat alkoivat antaa määräyksiä majoituspaikkojen, ruoan sekä juoman tarjoamisesta maksua vastaan matkustajille. Jo kuningas Kristofer sääsi Kalmarin unionin aikaan maanlaissaan vuonna 1442, että kihlakunnanoikeuden oli asetettava yksityisteiden varsille kestikievaritaloja kuningasta sekä hänen kirjeenkantajiaan varten.
1600-luvun alussa Ruotsi-Suomen kuningas antoi kaikille matkustavaisille oikeuden käyttää kestikievareita maksua vastaan. Kehittyvä kestikievarilaitos kattoi lopulta koko maan ja palveli kulkevia vuosisatojen ajan. Vuoteen 1650 saakka papit ja nimismiehet hoitivat Kaarlelassa majoituksen.
Ainakin vuodesta 1638 ulottui Ruotsin valtakunnan postiverkosto Pohjanmaalle saakka. Kruunu velvoitti osaa talonpojista toimimaa postinkantajina ja etenkin myöhempinä aikoina postinkantajat olivat usein kievaritaloista.
Kun vanhoina aikoina kievaritalojen pihaan saapui postinkantaja postivaakuna rinnassaan, oli pohjanmaan seudulla postinkantajalla yleensä torvena häränsarvi, johon postiljooni tapasi puhaltaa jo etäämpää kievaritaloa lähestyessään. Näin kievarissa tiedettiin ajoissa varustautua postinkuljetusmatkalle seuraavaan kievariin saakka...
Kievaritaloilla oli yleensä välimatkaa kymmenisen kilometriä. Postin kuljetukseen täytyi lähteä välittömästi se saavuttua taloon. Ymmärrettävästi homma ei aina toiminut...
Suomen ja Norrlannin tiet ja kestikievarit. Kuva lainattu täältä!
Kruununvoudit tekivät jokaisen kihlakuntaansa kuuluvan kunnan valitseman edustajan ja kruununnimismiesten kanssa ehdotuksen kestikievarien sijainnista ja kyyditysten järjestämisistä. Itse päätökset kievarien sijainnista teki kuvernööri tai maaherra. Päätökseen vaikuttivat ehdotusten lisäksi yleisten teiden ja vesiväylien sijainnit. Kun isäntä vastanotti päätöksen kestikievarinpidosta, hän sai samalla myös painetun kestikievaripäiväkirjan. Isännän tehtävänä oli pitää matkustajien nähtävillä voimassa oleva kyytilaitosta koskeva asetus.
Yksi kestikievareista oli Kaustarissa, myöhemmin se siirrettiin Isonkylän Sipolaan Rantatiellä ensimmäinen kievari oli Vitikassa. Kievarilaitoksen loppuaikoina kievarin paikka muutti Korpilahden Hauhtoseen. Seuraava kievarietappi pohjoiseen päin mentäessä oli Kälviän Peitsolla. myös Ruotsalon Nissilässä sekä Kälviän Bengtilässä oli kievari. Lohtajalla kievari oli Kyrölässä (nykyiset Hanhisalon talot). Lohtajalla kievarina on toimineet myös Mattila ja myöhemmin Koivuluoto.
Kestikievareissa tarvittiin melko paljon miesväkeä kyydityksistä huolehtimaan. Tämän vuoksi kestikievarit olivat vapaat sotaväenotosta.
Kievaritalolla tuli olla myös tarpeeksi runsaasti huoneita, hyvä talli ja rehua hevosille. Kylän muita talonpoikia voitiin vaatia hollikyytejä tekemään. Lisäksi vuodesta 1636 lähtien kestikievareilla oli yksinoikeus oluen- ja viinanmyyntiin.
Kestikievarien ylläpito sovittiin kuntien toimesta määräajoiksi, alussa viideksi, myöhemmin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Talonomistajan tuli jättää takauskirja urakan hyvästä hoitamisesta huutokauppatarjouksen yhteydessä. Majatalon siisteyteen kiinnitettiin huomiota, eikä halvinta tarjousta siksi aina huomioitu. Jos kievari todettiin sotkuiseksi, maaherra saattoi muistuttaa asiasta kruununnimismiestä kiertokirjeessä maakuntavierailun jälkeen.
Matkalaiset saivat kievaritaloissa maksua vastaan sekä yösijan että ruokaa itselle sekä hevosilleen. Tarvittaessa matkustaja kyyditetttin seuraavaan majataloon saakka. Jos kievarissa ei ollut tarpeeksi tilaa tai ruokaa kaikille matkaajille tuli osa väestä lähettää seuraavaan kievariin.
Vuonna 1830 oli voimassa alla olevanlaiset kestikievaritaksat setelikopeekoissa ilmoitettuna:
| Yösija ja vuode vaatteineen | 30 | kop. |
| Kynttilä | 10 | |
| Uunivalkea, tavallisen lämmityksen lisäksi | 12 | |
| Ateria (leipää, voita ja maitoa sekä lihaa tai kalaa) | 30 | |
| Jumpru tislattua viinaa | 20 | |
| Jumpru tislaamatonta viinaa | 10 | |
| Tuoppi olutta | 20 | |
| Tuoppi kaljaa | 8 | |
| Kappa jyviä | 50 | |
| Leiviskä kuivanmaan heiniä | 45 | |
| Olkilyhde | 15 |
Kestikievarilaitos kävi muuttuneen yhteiskunnan myötä lopulta tarpeettomaksi ja vuonna 1956 koko kestikievarilaitos lopetettiin maassamme.
LÄHTEET: Arkistojen portti. Kestikievariasiakirjat. [http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Kestikievariasiakirjat] Luettu 2.1.2015.
Kaarlelan pitäjän historia II. Kyyditykset, kievarit ja hollikyydit. 1980, s. 447-467.
Wiirilinna. Kestikievarien aikaan I. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Kestikievarien%20aikaan.htm] Luettu 2.1.2015.
Wiirilinna. Ylämaan tie ja sen matkaajat. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Yl%C3%A4maan%20tie.htm] Luettu 2.1.2015.
Jumpru (ruots. jungfru[1]) on Suomessa ja Ruotsissa ennen metrijärjestelmän käyttöön ottoa ollut pienin astiamitta.[2]
VastaaPoistaJumpru = 1/32 kannua[1] = 1/16 tuoppia[1] = 1/4 korttelia[1] = 8,179 cl[
Kiitos, Ruritanian kuningas,
Poistatäällä oppii aina uutta:)