Olen viimeisten viikkojen aikana nauttinut suunnattomasti, kun alkukesän kipuillut polveni on jälleen kunnossa ja pääsen liikkumaan kyläpahasen teillä ristiin rastiin. Ihan verraton nautinto on kuljeskella näin elokuussa ja tutkailla alati muuttuvaa värimaailmaa ja luonnonmaisemaa. Syyskesän värit säväyttävät minua aina vain enemmän.
Pojan asumuksen lähellä olen moneen otteeseen ihaillut purppuranpunaisena kukkivaa horsmapeltoa. Joutomaille näitä horsmapeltoja kasvaa nopeaan tahtiin.
Horsmasta tietoa etsiessäni yllätyn sen monimuotoisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Arktiset aromit ry - sivustolla nimittäin valaistaan, että puhtaan horsman lehtiä voi kerätä kesä-heinäkuussa kauniin väristä yrttijuomaa varten ennen kukintaa ja sitten kuivata ne. Ne soveltuvat myös varsinaisen teekasvin lehdistä tehdyn teen sekaan.
Kukista puolestaan kerätään ainoastaan heti kukkien avauduttua vaaleanpunaisia terälehtiä, koska vihreät kasvin osat ovat maultaan kitkeriä. Horsman juuria taas kerätään joko varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Ne soveltuvat jauhoiksi leipätaikinassa tai puurossa käytettäväksi. Onpa niitä käytetty myös kahvinkorvikkeena.
Horsman lehdissä on runsaasti fosforia, ravintokuitua, riboflaviinia sekä A- ja C-vitamiinia. Nuoren maitohorsman versoja voi tarjoilla parsan tapaan ja nuorista lehdistä tehty silppu soveltuu myös salaatteihin ja vihannespaistoksiin.
Vaikka omassa mielessä kiehtoisikin ajatus kauniinvärisestä terälehdistä tehdystä yrttijuomasta kesäkattauksen kruununa, en taida lähteä sitä kokeilemaan. Tällä kertaa riittää silmänruoka.
Kylätien varressa kasvaa rehottaa pajupuskia. Tässsä keltainen ahokeltano on suloisesti rakastunut pajunrunkoon ja kietoutunut sen kanssa yhdeksi. Sulassa sovussa näyttävät elävän erilaisuudestaan huolimatta!
Päivänkakkara tuo mieleen lapsuuden ja tykkää - ei tykkää- leikittelyn. Tekisi mieli tehdä näistä valkeista kukkasista kukkaseppele. Lapsuudenystäväni kuvasi minua nuorena muutamaan otteeseen ihan niin, että hänellä oli visioita sommittelusta ja asustuksista. Hän siis harrasti jo silloin valokuvausta ja esteetikkona kuvien sommittelu oli hänelle jo silloin tärkeää. Muistan istuneeni keskellä punaisena hohtavaa apilaniittyä yhdessä värkkäämämme kukkaseppele päässä ja käsissä oli keskeneräinen apila- päivänkakkaraseppele. Pitäisikin etsiä kuvat jostain ylähyllyllä pölyttyneestä albumista esiin...
Seurasaaren pienessä myymälässä nyt kesällä ihastelin kuivatuista päivänkakkaroista tehtyä kukkaseppelettä. Se oli ihana! Pitäisipä kokeilla sellainen tehdä.
Eilen minulla oli yökaveri, 1 v 9 kk ikäinen pojanpoikani. Hänen kanssaan käveleskelimme pihatietä ja hän ihastui päivänkakkaroissa pörränneisiin ötököhin. Ei millään meinattu päästä kukkapuskan ohi, sillä poika ihastui siipiveikkoihin niin kovasti ja yritti sanoa jokaiselle pörriäiselle "heihei" vilkutuksen kera.:))) Ihan loputon urakka...Kyllä lapsuudessa on ihania hetkiä!
Niin kuin nyt tämäkin - hommasin pojalle potkupyörän kesän korvilla ja eilen hän oppi sillä potkuttelemaan. Kyllä oli onnellinen. Potkutteli puolisen kilometriä, ennen kuin pienet jalat väsähtivät ja fammu sai kantaa potkupyörän takaisin kotiin...Onni muodostuu pienistä hetkistä!
Kesäheinät ovat ihan oma lukunsa. Hoikasta varrestaan huolimatta ne heiluvat uljaina. Ja vaikka ne ovat melko värittömiä, niin osaavatpa olla herkkyydessään kauniita!
Tienposkessa kasvien lajivalimoima on todella runsas, kun niitä alkaa tarkkailla!
Ohdakkeen värimaailma on mielenkiintoinen. Lilasta kukasta kehkeytyy vaatimattoman näköinen blobdi, kun se ikääntyy.
Netistä löydän myös tiedon, että ohdake on varsinainen kesäkukkahortoilijoiden herkku. Eri ohdakelajit maistuvat hieman erilaisilta, mutta kaikkea voi kokeilla. Niistä voi valmistaa esimerkiksi varsiparsaa, jota voi mainiosti kuullottaa pannussa. Mainittinpa lukemassani jutussa myös ylitsepääsemätön herkku - maitohorsman kukkanuput ja ja ohdaeparsat samassa pannussa kuullotettuina! Ajatuksena ainakin ihastuttava.
Tämä alla oleva kuva on Mustankarin vierestä. Kävimme siellä alkuviikosta kollegojen kanssa syömässä. Meinasin juuttua tien varteen, kun oli niin kaunista. Sanoin kavererille, että jonain päivänä tulen tänne ajan kanssa kuvaushommiin.
Toki olen kuvaillut myös kotikylän lähistöllä olevilla rantapaikoilla. Lapsuudesta nousee esiin laulu "Miten villisorsan valitus soi kaislikoissa öin..."
Mustikoita kuuluu olevan runsaasti tänä vuonna. Tunnustan - en ole käynyt poimimassa kuin muutaman marjan suoraan suuhun., On ollut aika lailla haipakkaa tässä viime viikot...Mutta voiko olla kauniimpaa marjaa...
Muistan jostain lukeneeni, että aasialaiset turistit ihmettelivät joskus Suomesa käydessään, kuka on istuttanut kaikki mustikkavarret metsiin... me suomalaiset ei varmaan osata ihan tarpeeksi arvostaa luonnonvaraisuuttamme!
Pojan känssa käytiin koulua edeltävänä viikonloppuna taas yöajelulla. Tarkoitus oli alun perin kuvata kodin ohitse kiitävää yöjunaa, mutta tilanteet elävät ja harhauduimmekin ajelemaan ja kuvailemaan ympäriinsä. Tuli nähtyä yöllisiä kettuja, jäniksiä ja kissoja pimeässä kiiluvuine silmineen. Kyllä Suomen kesäyö on ihana!
Olisi ollut täysikuukin, mutta se tahtoi ujoudenpuuskassaan piiloutua pilviverhon taa. Tulla tupsahti kunnolla esiin heti, kun palattiin kotiin!
Rautatieasema keskiyöllä oli värimaailmaltaan ihan huippu!
Yösydän kaupunkikeskustassa on muutenkin väreiltään valloittava.
Työt alkoivat tällä viikolla ja itselle teettää pitkän kesän jälkeen haastetta rauhoittua ja mennä nukkumaan ajoissa. Mutta eiköhän tämä taas tästä vähitellen.
LÄHTEET:
Herkuttele ohdakkeilla ja yllläty. Hortoilu.fi. [https://hortoilu.fi/herkuttele-ohdakkeilla-ja-yllaty/] Luettu 16.8.2020.
Maitohorsma. Arktiset aromit ry. [https://www.arktisetaromit.fi/fi/yrtit/luonnonyrtit/maitohorsma/] Luettu 16.8.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti