Juhannustarina - morsiamenvientiä Tankarista

Tämä kiva  ja  romanttinen tarina nousi silmieni eteen lukiessani Annikki Wiirilinnan kirjoituksia. Tarinan on kauan sitten tallentanut panimonomistaja, konsuli  kaupunginvaltuutettu Carl  Johan Forsén. Hänellähän oli Kokkolassa olutpanimo ja limsatehdas.  Tarinan tytön kerrotaan olleen hänen vaimonsa sisar, Maria Ahlstrand,  joten tuskin tarina on ihan tuulesta temmattu. 

Kertomuksen mukaan elokuun 28. päivänä vuonna 1868 saapui Kokkolan Vanhansatamanlahdelle kuunari Ruotsinmaalta. Aluksen nimi oli Walfrid. Laivan päällikkönä ja myös omistajana  toimi nuori merikapteeni Ohlsson. 

Laiva saapui Kokkolaan  ja tarkoituksena oli  ottaa tervalasti kauppias Julius Löwenmarkilta toimitettavaksi Tanskan Horseniin. Luonnonvoimat kuitenkin pistivät risunsa likoon. Oli kova etelätuuli ja se kuunari oli pakotettu rantautumaan lähelle eteläistä Trutklippania ankkuroituen redille eli sen eteläpuolella olleeseen suojaiseen satamaan. 

Kohtalo puuttui seuraavana yönä peliin, kun nousi kova myrsky ja tuuli kääntyi luoteeseen. Kuunarin molemmat ankkurit olivat pohjassa, mutta myrskyn valtava voima katkaisi kettingit ja laiva joutui myrskyssä tuuliajolle. Myrsky paiskoi aluksen lopulta lähelle Morsiussaarta, sen luoteisen niemen lähelle. Aluksen mastot katkesivat ja koko komeus jäi kiinni  karikkoon. Kuunarin irroittamisessa oli kova työ ja kun se lopulta saatiin irti, se hinattiin varvilahteen. Alus oli telakalla siellä kauan aikaa. Talven aikana siihen rakennettiin uudet mastot ja pohjakosketuksen saaneet osat paikattiin. 

Talven aikana tietysti kaupunki ja myös sen riennot alkoivat tulla tutuiksi. Lähinnä Ohlsson tutustui muiden merenkävijöiden perheisiin ja niinpä kauniit  merimieskotien tyttäretkin  alkoivat olla tuttuja. Kapteenin kerrotaan ihastuneen erityisesti yhteen tytöistä, mutta kaikki olettivat, että ihastus sammuisi merivesien mukana, kun laiva pääsi jatkamaan matkaa keväällä 1869. 

Merikapteeni  lähti  mailtamme tervaa kuskaamaan kohti Horsenia. Tanskan satamasta kapteeni Horsen saikin paluurahdin Ruotsin Skellefteåån viedäkseen sieltä puutavaralastin Saksan Holtenauhun. Rakastunut kapteeni lähetti jo  Tanskasta tytölle sähkösanoman, jonka viesti kuului näin:

"Järjestä kuulutukset ja muut viralliset asiat kuntoon, kokoa kapiosti ja muut tavarasi ja ole valmiina: kun tulen Skéllefteåsta, otan Sinut "purjeiden alle"  Tankkarin ulkopuolella. Päivänä ja ajankohtana jonka tarkemmin ilmoitan myöhemmin. " 

Tyttösen perheeseen tuli kova kiire valmistella kapiot sun muut kuntoon ajoissa. Ja niin vain uuden kevään koittaessa saapuikin tuore sähkösanoma, joissa kerrottiin päivämäärä, jolloin tyttösen tulisi olla valmiina laivaa odottamassa Tankarin ulkopuolella. 

Kuinka niin mun tuleekaan  mieleen tästä tarinasta tämä Arja Saijonmaan upea ruotsiksi laulama "Höstvisan. "Se pitää olla ehdottomasti juuri tämä versio ja på svenska...

Sovittua tapaamista edeltävänä päivänä tyttö nousi äitinsä ja parhaan ystävättärensä kanssa  vanhalta lastaussillalta  Björmanin rannasta luotsivanhimman veneeseen suuntana Tankar. Aamun koittaessa jännittynyt morsian kipitteli edestakaisin ulos ja sisään luotsituvasta  kiikaroiden  kohti luodetta ja armastaan. Lopulta - pitkän ja raastavan odotuksen jälkeen - tyttö huusi riemuisasti "Purjelaiva näkyvissä!" Luotsivanhin varmensi saman näkymän - kuunarin, jossa oli ruotsalaisnorjalainen unionilippu kahvelin alla!

Niin asteli morsio veneeseen kapioineen päivineen  ja luotsivanhempi ohjasi purjeveneensä kohti kuunaria. Lähemmäksi kuunaria päästyä kiiri kannelta korviin kapteenin ohjeet:

"Lova stick i stäv, brassa seglen back, styr så, fira fallrepstrappan, håll taljor klar." (Luovi vastatuuleen, ahtakaa purjeet pakkiin, ohjaa näin, laske köystikkaat, pitäkää taljat selvinä.)

Ja niin sai morsian pian jo tuntea olevansa halattavana laivan kannella  ja antautua voimakkaiden kapteenin käsivarsien syleilyyn. 

Morsiammen tavarat nostettiin taljojen avulla veneeseen. Onnistuneen toimituksen jälkeen laskettiin Walfrid- laivasta köyttä pitkin luotsiveneeseen  puupytty, jonka sisällä oli viinipullo. ja näin pääsi upouusi anoppi seuralaisineen skoolaamaan nuorelle parille. Kun maljat oli onnekkaasti tyhjennetty, kaikui komentosillallata kapteenin voimakkaat sanat: "Fäll två sträck, stir nord 1/2 vest" (Laske kaksi piirua, ohjaa länsipohjoiseen). Näin sai kuunari lähtökäskyn ja laiva lipui kauas silmänkantamattomiin kahta onnellista keinuttaen.

Nuoripari vihittiin avioliittoon Ruotsissa, Tukholman ulkosaaristossa  Furusundin ja  Nortäljen välillä, mistä nuori kapteeni oli kotoisin. 

LÄHTEET: 

Wiirilinna, Annikki. Tankkari-morsian.Porstua-kirjasto.17.6.1981. [http://81.209.83.96/files/original/0959731cb751d9ec2934f09a8759f44c.pdf] Luettu 21.8.2021.