Kokkolassa vaikutti 1600-luvulla varsin värikäs mies. Hän oli alun perin kruununvallesmanni Christian von Willingshusen, jonka rahvas "korotti" nimismieheksi vuonna 1667. Hän asui Närvilän Hakalaxissa, jossa pidettiin myös käräjiä vuosina 1667-1670. Willingshusen hyötyi käräjätoiminnasta siten, että sai ns. käräjäkestitysvarat.
Willingshusen rakennutti kruununvoudintalon vuonna 1667. Vaikka talo nykyisellään näyttääkin olevan lähellä kaupunkikeskustaa, oli se noihin aikoihin vielä kaupunkirajojen ulkopuolella. Willingshusenin alkuperäisen suunnitelman mukaan talon paikka olisi ollut Isollakadulla, mutta hänelle ei annettu lupaa siihen. Toisaalta nykyinen kruununvoudintalo lieneekin ollut mainio sijoittumisensa kannalta, sillä se sijaitsi hyvin lähellä Suntin vesistöä, koska kaupunginsalmemme oli tuolloin vielä paljon nykyistä leveämpi. Onpa väläytelty sitäkin mahdollisuutta, että kruununvoudintalon yhteyteen oli rakennettu salakäytäviä, joista salakauppaa oli helpompi harjoittaa.
Vuoden 1670 kesäkäräjillä ilmoitettiin, että lainlukija Gustav Gabrielsson oli saanut nimismiehenviran. Willingshusen sopeutui asiaan, mutta vaati silti käräjäkestitysvaroja jatkossakin itselleen. Rahvas väki uskoi Willingshusenin pitävän paremmin heidän puoltaan ja olikin kirjoittanut vapaaherralle pyytäen, että käräjienpito siirrettäisiin Willingshusenin taloon.
Vuonna 1673 Willingshusenista tuli hauptman eli hopmanni. Sana merkitsee saksan kielessä johtajaa. Vaikka talonpojat alkujaan suosivat Wilingshusenia, kääntyi heidän kelkkansa ajan myöten häntä vastaan.
En löydä Willingshusenista juurikaan henkilötietoja, jostain ongin esille, että hänen vaimonsa nimi oli Ingrid.
Willingshusen lienee saanut Hakalaxin tilan haltuunsa vuosina 1665-1667. Kesäkäräjillä 1673 väittää lainlukija G. Gabrielsson lahjoittaneensa Willingshusenille residenssitalon maan. Willingshusin mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta lautakunta puolestaan myönsi Gabrielssonin omistaneen maata Hakalaxin puolella. Käräjätalo eli residenssi oli rakennettu jo ennen vuotta 1667, jolloin Willingshusenista tuli nimismies.
Tilan omistajuus oli sekava, sillä Per Mattsson - niminen henkilö oli ollut suurten kruununrästien vuoksi pakotettu luovuttamaan tilan vallesmanni Anders Månssonille, joka taas oli myynyt sen Hans Hurcerumille. Gustav Gabrielssonin isä puolestaan oli avioitunut Gunilla - nimisen lesken kanssa, jonka aikaisempi puoliso oli ollut Hans Hurcerum. Tämän vuoksi Gabrielsson kesällä 1670 koki, että hänellä oli suurempi oikeus tilaan kuin Willingshusenilla.
Gabrielsson oli kuitenkin myynyt tilan Per Matsonille ja ja Olof Christoffersonille. Willingshusen puolestaan oli ostanut jälkimmäiseltä mieheltä osuuden 1/3 manttaalia. Per Matsson velvoitettiin maksamaan hyvityksiä Willingshusenille, josta syystä Matsson esitti talvikäräjillä 1671 ja valitti vielä myöhemmin Willingshusenin anastaneen hänen kuhilaitaan ja heiniä.
Hakalaxin tilalla oli jo Willingshusenin aikana 1667-1670 vastarakennettuja vilja-aittoja. Willingshusenistä on jäänyt jälkipolville mielenkiintoisia tietoja. Hänet tunnettiin hyvin pahamaineisena miehenä, joka ajoi kylmäpäisesti omaa etuaan. Hän harjoitti salakauppaa. Lupa kaupankäyntiin oli tuohon aikaan ainoastaan porvareilla. Christian olikin vakivieras käräjillä.
Willingshusen olisi kiihkeästi halunnut porvariksi, juurikin kaupankäyntioikeuksien vuoksi. Mutta tuohon aikaan porvariksiottaminen selvitettiin raastuvankokouksissa, joissa myös muulla porvaristolla oli sananvaltaa. Porvaristo valvoi tiukasti omia etujaan, joten oli tärkeää valita porvareiksi sopivia tyyppejä.
Willingshusen pyrki vuonna 1669 kaupungin asukkaaksi, kauppiaaksi ja porvariksi. Porvaristo ei suostunut tähän, vaikka hänellä olikin oma talo kaupungissa. Willingshusenin tiedetään vastanneen, ettei hänellä ollut tekemistä tässä asiassa yhteisen porvariston, vaan raadin ja pormestarin kanssa, jotka kyllä tulisivat kirjoittamaan hänet porvariksi. Mutta koska Willingshusen oli kruunun virkamies, ei porvaristo pyyntöön taipunut. Mitä ilmeisemmin Willingshusen joa haittasi muiden porvareiden kauppaa häikäilemättömyydellään.
Eräs porvareista oli epäillyt Willingshusenin kauppataitoja. Kiukkuspäissään Willingshusen oli huudahtanut "kukaan teistä porvareista ei osaa tai ymmärrä käydä kauppaa ja vaikka teitä on niin monta minua vastaan, tulee minusta kuitenkin porvari ja toisista kaikista minun alaisiani. "
Porvaristo oli todennut "Kuulkaa nyt, millaisen porvarin me hänestä saisimme ja missä tarkoituksessa hän tavoittelee porvarioikeuksia. "Tämän jälkeen Willingshusen oli vielä solvannut koko kaupungin hallintoa ja oli syntynyt yleinen hälinä ja sekasorto.
Kruununvoudintalo, jota Kristian Willingshusen aikanaan asutti, elää ja voi hyvin. Talon omistaa kruunuinvoudintalon yhdistys ja se on suojeltu.
LÄHTEET: Halila, Aimo. Suomen kaupunkien kunnallishallinto 1600-luvulla. Historiallisia tutkimuksia. Suomen historiallinen seura. helsinki 1942. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167612/HT028_1_opt.pdf;jsessionid=DE1DE34F6AB31A5EB2D9F5412F6B5891?sequence=1] Luettu 31.10.2021.
Kokkolan kaupunki. Kansallinen kaupunkipuisto-hanke/.Esiselvitys. Osa III. /LUONNOS.S. 43. [file:///C:/Users/Minna/Downloads/KLA_KKP_Esiselvitys_Osa_III_SUOMI_20161006.pdf] Luettu 13.4.2020.
Kulttuuriympäristön palveluikkina [https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1000027132] Luettu 12.4.2020.
Salakäytävä vai ei? Kokkola-lehti 27.1.2021. Luettu 30.1.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti