Upee ja aurinkoa vallattomasti tulviva talvipäivä. Ja minulla hiihtoloma. Sellaiset kortit tälle päivälle, että ihan pakko vetää ässä hihasta ja lähteä meren jäälle. Eilen nimittäin luin jostain, että Meripuiston, Elban ja Mustankarin välille on aurattu jäätiet liikkumiselle - ei siis autoille vaan talviliikuntaa harrastaville.
Siispä sinne! Auto parkkiin ja aluksi pyörätien suuntaisesti Meripuiston rantaan.
Jää pursuili liikkuvia ihmisiä. Seurailin Kokkola- maisemapenkin seutua. Siellä oranssitakkinen mies asteli puukehyksen luokse koirineen, pyyhki lumet penkiltä ja asetteli koiraansa kuvattavaksi. lopulta pöydälle. Jestas, oli niin kivaa seurattavaa, jäin kuvailemaan heitä.
Jäälle astuessa nauratti. Ihmiset olivat kuin pyhiinvaelluksella. Onnellisen näköisiä ihmisiä käveli ja juoksi ohitseni. Eräskin rouva hymyili kilpaa auringon kanssa.
Aurinko tahtoi sokaista kamerani. Näppäilin silti, vaikken oikein edes nähnyt aina, mitä kuvailin. Oma varjoni oli tänään pitkänpuoleinen.
Viereisten talojen väki näkyi raahanneen kunnon maalinkin ja auranneen pienen, kivan kentän. Ihan luxusta!
Etäämpänä tuulimyllyt halkoivat ilmaa, yksi myllyistä oli sotkeutunut siipineen pilvisumuun.
Taivaallisen kaunista...
Sininen on taivas,
Siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet,
Sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki,
Valkoiset on yöt kesien,
Valkoiset on pilvet,
Lampaat nuo taivaan sinisen...
---Kyllä Kuoppamäen Jukka sen jo laulussaan tiesi!--
Kävelin siis Meripuistosta kohti Elbaa. Olin varustautunut vähän liian heppoisesti talviseen kävelyyni. Ilman nastakenkiä selvisi hyvin, sillä auratulla alustalla oli sentin verran lunta. Ei ollut yhtään liukasta, vaan täydellistä kävellä. Ihmisiä kulki kävellen, juosten, pulkalla, kelkalla, suksilla...Tuuli oli raaka ja kaulalleni oli kylmä. Käsineet kun piti ottaa pois kuvatessa, niin meinasi sormet jäätyä.
Siinä kuvaillessani tajusin, kuinka upea kohde tämä olikaan. Historiaa silmänkantamattomiin joka suuntaan. Viistosti oikealla Mustakari.
Viistosti vasemmalla edessä puolestaan Elba.
Taaksepäin palatessa minulle tuli lämmin. Aurinko kikatteli kasvoilleni. Ei tuullut yhtään. Viistosti oikealla näkyi nyt Halkokarin rannan uusi kahvila ja mökit.
Sitten suoraan edessäpäin uudet korkeat kerrostalot. Hienot maisemat etenkin ylemmistä kerroksista merelle.
Ja asuntomessualueen talot oikealla.
Viistosti vasemmalla taas M/S Jennyn satama ja Burger Village.
Lähestyin kohti rantaa. Talot näyttivät nyt suuremmilta.
En malttanut olla käymättä Tuuli-patsaan luona. Pidän siitä kovasti. Nyt oli ihanaa tarkastella sitä meren suunnasta - päinvastaisesti kuin avoveden aikana.
Joku oli kulkenut omia reittejään.
Tietä käyden tien on vanki - Vapaa on vain umpihanki.
_A. Hellaakoski-
Saavuin rantaan. Oli vielä pakko käydä kuvailemassa kivan Kokkola-logon luona!
Tänne voisin lähteä huomenna fiilistelemään uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti