Pari kesää sitten siipan suvusta oli lähdössä kaatopaikkakuormaan siipan isovanhempien häälahjaksi saatu peilipöytä. Keräilijä minussa nosti taas päätään. Vaikka tiesin, että vanha huonekalukalusto vie tilaa ja on työ ja tuska löytää sille oikea paikka kotoani, niin taas vietiin ja lujaa...Ei vaan voi lähettää kaatopaikkakuormaan!
Siinä hässäkässä selvisi, että peilipöytä onkin osa laajempaa kalustosettiä. Muut osaset vain ovat olleet vuosikymmeniä joko ullakolla tai navetan vintillä huilailemassa. Tämä kalusto, johan kuuluu parisänky, yöpöytä, tuoli, komuutti ja peilipöytä, on häälahja siippani isovanhemmille Korpilahden kylässä. Pariskunta on vihitty juhannuksena 1927. Ilmeisestikin hääpari on saanut sen häälahjaksi jomman kumman vanhemmilta, oletettavasti Sally-morsiamen suvun puolelta.
Siippa pohti, voisiko kaluston tekijänä olla Dahlströmin suku, joka oli Sally-mummon vanhaa sukua. Siippa muisteli, että Nisse Dahlström veisteli ruumisarkkuja ja hänen isänsä oli puuseppä Biskopsbackenilla. Nimensä vain jäi arvoitukseksi toistaiseksi. Täytyy selvitellä ajan kanssa Valmistaja ehkä jää kysymysmerkiksi, koska kalusteissa ei ole nimimerkintöjä, ja tietäjät ovat jo kuolleet. Toki voi päästä jäljille vielä hyvällä tuurilla - näin juuri nettikirppiksellä erittäin vahvasti samankaltaisen peilipöydän Kokkolasta myynnissä. Sen hintapyyntö entisöimättömänä oli 150 euroa, eli minun entisöintiprojektissani hintaa kalusteille tulee kyllä moninkertaisesti. No, kaikkea ei voi laskea rahassa. Tunnearvo, se!
Siipan suvun käytössä viime vuosikymmeninä oli setistä ollut siis ainoastaan peilipöytä. Se oli maalattu jossain vaiheessa valkoiseksi, kuten myös setin muut kalusteet komuuttia lukuun ottamatta. Siippa kertoi kalusteiden olleen valkoisia hänen muistinsa ajan, eli ainakin -70-luvulta saakka. Komuutti lienee kätketty vinttiin jo aiemmin, sillä se oli eri värinen. Ehkä sen kohtalona on ollut siirtyä vinttiin jo -50 luvulla, kun vanhaan taloon on asennettu vessanpönttö ja kylmävesihana.
Tässäpä peilipöytä valkeana, sellaisena kun sen muistan vielä Sally-mummon ajoilta. Hän eli vielä silloin, kun seurustelin siippani kanssa. Sally-mummolla oli peilipöydän kaappeihin kätkettynä suvun vanhoja valokuvia.
Parisänky, se löytyi navetan vintiltä. Kai se oli sinne lykättiin uuden ja leveämmän sängyn tieltä, muttei raaskittu lahjana tullutta kokonaan kuopata. Siippa kertoo muistavansa hetken, kun sänky roudattiin navetan ylisille, joten joskus -70-luvulla.
Tämä päästävedetttävä, siellä se oli viettänyt hiljaiseloa navetan vintillä viimeiset 50 vuotta. Kömmin peloissani tikapuita vintille (aivan kamalaa...) ja sain näpättyä kuvan sängystä orsilla ikivanhojen heinien peitossa. . Miesväki sitten avitti sängyn alas. Ja ajatelkaa - parisängyllä
on leveyttä maksimissaan noin 105 cm. Kuinka ikinä, ihmeessä pariskunta on siihen nukkumaan mahtunut!
Myös tuoli on maalattu valkoiseksi ajan saatossa. Settiin on alkujaan kuulunut kaksi samanlaista tuolia, mutta toisen kohtalona oli joutua jokunen vuosi sitten roskalavalle huonokuntoisuutensa vuoksi. Nämä tuolit ovat olleet käytössä koko elinkaarensa ajan eli ei vintissä. Toisen tuolin kohtaloksi koitui, että sen oli joskus joku nostanut pihalle. Sade ym. olivat koituneet sen surmaksi.
Komuutti kaivettiin henkiin vintiltä. Komuuteissahan on tyypillisesti alaosassa kaapisto ja päällä paikka pesuvadille. Nimi komuutille juontanee sanoista kom ut. Ainakin joissain malleissa on ollut avattava taso. tason päällä säilytettiin tyypillisesti posliinista pesuvatia, vesikannua ja saippua-astiaa.
Lisäksi settiin kuului yöpöytä, ilmeisestikin alkujaankin vain yksi. Sekin löytyi ullakolta.
Rahtasimme tavarat toissakeväänä siipan kaukaiselle sukulaiselle entisöitäväksi. Siellä olimme aiemmin kunnostuttaneet myös
piirongin, joka sekin löytyi siipan kotitalon vintiltä. Entisöijälle totesimme, että setin kunnostuksella ei ole niin kiire, kun ei niillä tähän astikaan ole kiire vintillä minnekään ollut.
Puolitoista vuotta myöhemmin saimme noutaa settimme. Entisöijä oli fiksannut ne alkuperäisen värisiksi.
Kaikki oli muutoin kuin alkuperäisisssä kalusteissa, mutta helat peilipöytään jouduttiin uusimaan ja komuutin kansi rakentamaan vanhan mallin mukaiseksi ja väriseksi puusta uudestaan.
Oli työ ja tuska löytää koko setille paikka talostamme. Kalusto on niin korkea peilipöydän ja sängyn osalta, ettei niitä voi laittaa esimerkiksi ikkunaa vasten. Yhdestä kammaristamme raivasimme sitten tilaa sen verran, että tavarat istuivat sinne. Komuutti on käytävällä olohuonetta vastaanottamassa, sille ei tilaa enää kammarista liiennyt.
Entisöinti maksoi kaikkinensa 1300 euroa. Toinen entisöijä olisi pyytänyt samasta työstä 3000 euroa, jotenhinta on näköjään veteen piirretty viiva. Ehkä tällä hinnalla olisi saanut jo monenmoista uuttakin huonekalua, mutta tunnearvoa ei lasketa rahassa. Lisäksi oli tilattava muotoon-ommeltu erikoisvalmisteinen patja sänkyyn. 105-senttisiä patjoja ei juurikaan löydy kauppojen hyllyiltä, Lisää haastetta tuotti, että koska sänky on päästävedettävä, se rakentuu kolmesta pohjaosasta, jotyka obvat kaikki eri levyisiä, jotta sänky on mahdollista laittaa "kasaan" itsensä sisään. Eli uusi patja, johon siihenkin erityisvalmisteisena patjanpäällisineen kaikkineen upposi 500 euroa, on leveydeltään kolmea eri lukua. Onnekkaasti patja istui erinomaisesti sänkyyn ja se on niin laadukas, että sängyssä on ilo nukkua.
Sängyn päiväpeitoksi kaivoin vaatehuoneeni kätköistä vanhan kudotun peitteen, silmikkoraanun, , jonka olen saanut isänäidin veljeltä. Hän on perinyt sen aikanaan äidiltään. Ei ole tietoa, onko tämä isoäitini äiti kutonut itse sen, vai onko se ehkä perua hänen veteliläiseltä äidiltään. Tämä esiäiti Hilda, siis mummoni äiti, on kuollut 1923, joten joka tapauksessa tällä käsityöllä on ikää yli sata vuotta. Kun aukaisin peitteen sängylle, se sopi siihen mielestäni täydellisesti. Näin aika tavaran kaupitsee! Tosin peitto on ollut vuosikymmeniä viikattuna kaapeissa samassa asennossa, joten tarkkasilmäinen voi kuvasta havaita, kuinka valo on tehnyt tekosiaan kohtiin, jotka ovat olleet huoneenvalossa - vaikkakin hämärissä tiloissa.
Peilipöydässä on jotain tavattoman kaunista. Tunnustan, vielä ei ole tullut hetkeä, että olisin peilin ääreen ennättänyt istumaan. Ehkä sekin päivä vielä koittaa! Peilipöydän vieressä komeilee jo aiemmin entisöimämme tuoli, joka tosin ei oikein istujia kestä. Se on peräisin kuitenkin samasta talosta.
Nappasin tähän myös vertailun vuoksi kuvan nettimyynnissä olleesta peilipöydästä, koska se on niin samankaltainen - voisiko olla sama tekijä? Ainakin tämä on kokkolalaisomistuksessa...vai onko malli ollut yleisemminkin käytössä Kokkolan seudulla, tietäisiköhän joku?
Settiin kuuluneen tuolin olen asetellut peilipöydän juttukaveriksi. Tuoli on ihanan tukevaa tekoa. Kestää istumisenkin!
Ja vielä pahnanpohjimmaisena se komuutti. En ensin pitänyt niin valkeasta päällisestä, koska se tuntui juron uudelta. mutta silmä tottuu ja nyt kun olen löytänyt komuutille oikean paikan ja suunnitellut sen päälle somistusta, siitä onkin tullut tosi kiva. Komuutissahan on nuo reunukset ja ylätaso olleet rajaamassa tilaa ja estäneet ehkä vesiastian tippumista yli reunan. Komuutin kaapissa on tyypillisesti pidetty vesiastiaa ja yöastiaa. Saa nähdä, mitä omasta kaapistamme tulevaisuudessa löytyy...
Niin harmi, ettei tullut mieleen haastatella niitä ihmisiä, joiden käytössä nämä kalusteet ovat aikoinaan olleet. Nyt se on jo myöhäistä- Ihanaa joka tapauksessa, että tavarat löysivät meiltä uuden kodin ja elämän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti