Kokkolan viides pormestari, lainlukija Gabriel Ljungonpoika (1600-1652) asui Kokkolassa, kaupungin eteläpään parhaalla tontilla. Hänellä oli sukujuuria tunnettuun Sursillien sukuun. Pormestari oli lainsuomentajan poika ja hän omisti myös kirjoja. Pormestarin viran ohessa hän toimi myös kaupungin postimestarina. Yleensä kaupunkien postikonttoreita määrättiin hoitamaan joku kaupungin luku- ja kirjoitustaitoisista porvareista. Heillä oli myös etuutena, ettei heidän tarvinnut maksaa veroja.
Vaikka posti olisi kulkenut periaatteessa lyhyintä reittiä Tukholmasta Pohjanmaalle merireittiä, se oli kuitenkin arvaamaton ja vaarallinen väylä. Meri oli usein oikukas, joten turvallisin reitti olikin sen vuoksi kuljettaa kevyt posti ratsumiehen mukana maitse Pohjanlahden ympäri.
Keskiajan lopulta lähtien talvitie kulki Pohjanlahden ympäri. Se oli myös kelirikon aikana ainoa reiti Suomen ja emämaan välillä. Kesäisin ratsupolku meni Varsinais-Suomesta Tornioon ja sieltä Ruotsin puolen rannikkoa pitkin aina Tukholmaan saakka.
Matkoilla saattoi olla huonoja sääolosuhteita, kelirikkoja ja monenlaista hidastetta, joten posti lienee kulkenut vaihtelevalla aikataululla. Tiedetään, että ainakin yksi tuomiokirja lähetettiin Kokkolasta säännöllisen postin mukana 16.1.1675 ja se saapui Turkuun 2.2.1675. Ei mikään pikaposti, mutta matka- ja tieolosuhteet huomioiden ihan hyvä.
Postin kuljettamisesta huolehtivat postitalonpojat ja postiruodut, ei siis itse Gabriel Ljungonpoika. Postitalosta toiseen nopeus laskettiin olevan viisi kilometriä tunnissa. Yhteen postiruotuun kuului 2-6 taloa. Maksu määräytyi matkan ja kirjeen painon mukaan. Virkakirjeistä maksua ei peritty. Jos postia kuljetettiin vaaralliseksi tiedetyn meriväylän kautta, lukittiin arvoposti tynnyreihin ja näin posti jäi mahdollisessa haaksirikossa kellumaan tynnyrissä meren pinnalle.
Oli tullut tavaksi, että postinkantaja töräytteli torveaan saapuessaan kaupunkiin. Se oli merkkinä pormestarille, että hän tiesi sinetöidä luokseen saapuneet kirjeet pakettiin ja täältä eteenpäin kuljetettavaksi.
Posti toi maailmalta mukanaan Kokkolaan myös valtakuntamme ensimmäisen lehden, nimieltään Post- och Inrikes Tidningar. Sen ensi numerot julkaistiin 1645. Tuosta lehdestä pystyi lukemaan esimerkiksi ulkomaisia sotia ja hoveja koskevia uutisia. Aika työlästä on näköjään valtakunnansanomia ollut lukea. Tämän kuvissa olevan lehden, joka on julkaistu 4.2.1695, etusivulla kerrotaan uutisia Wienistä päivältä 9.1.1695. Tämä, tässä numerossa 8-sivuinen ruotsalainen sanomalehti, tai pikemminkin lehdykkä, näyttää olevan aika tiivistä tekstiä. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka tavan kulkija on sitä osannut tai jaksanut lukea. Toisaalta tieto ulkomaalaista oli varmaan kiinnostavaa. Meillehän se on nykyään vähän liian vaivatonta. Nykyään samanniminen julkaisu löytyy internetsivustona.
LÄHTEET:
HISTORIALLISIA TUTKIMUKSIA LI.
Yrjö Blomstedt: Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500-ja 1600-luvuilla.
Julkaissut Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1958.
Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523-1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo
Teoksesta kopioinut ja muotoillut 10.2.2002 Ossian Mesterton. [https://juhasinivaara.fi/sinetit1600/lainlukijat/lainlukijat.htm] Luettu 1.12.2024.
