Tällä kerralla vien teidät ajatuksissanne Kruunupyyn muinaiselle mestauspaikalle 12.4.1786. Mestauspaikalle oli jo kokoontunut paljon uteliasta kansaa. Siellä he kurkottelivat kaulat ojossa nähdäkseen kaiken mahdollisen. Mestaustapahtumat olivat noihin aikoihin suorastaan kansanviihdettä parhaimmillaan - niin oudolta kun se meidän aikalaisista tuntuukin. Pyövelillä oli ruuhkaisa päivä. Yleisö halusi nähdä, kuinka pyöveli peräjälkeen löi oikean käden sekä pään poikki - tällä kertaa kolmelta mieheltä.
Kansa kohahti, kun mestauspaikalle saapui jo harmaahapsinen, kuusissakymmenissä oleva mies. Hän oli Pyhän raamatun Doctori, Provasti ja kirkkoherra, Anders Chydenius. Niin asteli Chydenius mestauspölkyn viereen ja alkoi selvällä, vaikkakin liikutuksesta vapisevalla äänellä puhua kansalle. Anders Chydiniuksella oli virkansa puolesta tehtävänä pitää ruumissaarna.
Kansa sai kuulla lähes veretseisauttavan selvityksen siitä, mitä ennen mestausta oli tapahtunut, ja mikä oli mestaukseen johtanut.
Sotamiehet Mathins Hjelt, Petter Lindström ja Abraham Frod, olivat murhanneet ryöstöaikeissa lastenopettaja Johannes Matinpojan sekä hänen vaimonsa Teerijärvellä. Murha oli ollut mitä kylmäverisin. Ensin oli murhattu mies, joka oli yrittänyt pyrkiä ulos ovesta. Tässä vaiheessa nainen oli yrittänyt anella armoa. Korvansa lumonnut ja sydämensä paaduttanut Hjelti hirviämmällä asehella, Bajunettilla. Se oli siis pistin. Bajunetit oli valmistettu "valtakunnan vihollisia vastaan. "
Surmatekojen jälkeen roistot ryöstivät rahat, kellot ja sormukset. Sitten he vieläpä sytyttivät töllin tuleen ja pakenivat paikalta.
-Herran suuri Nimi olkohon ijankaikkisesti kijtetty ja kunnioitettu! joka pienten asiain haarain kautta ilmi saatti nämät kauhittavat pahantegot ja valmisti pahantekiöille ansaitun rangaistuxen, Chydenius julisti.
Yllä: Arkkiveisun nimilehti, jonka pohjalta tarina on tallentunut.
Chydenius vavahteli kertoessaan, kuinka murhaan sisältyi useammanlaisia lainrikkomuksia.
- Monen kalliin liiton ja valan rikkominen: kasteenliiton, jossa heidät "merkittiin meidän kallihimman Vapahtajamme Ristin-Merkillä, konfirmatsioonin (konfirmaation), jonka yhteydessä he "ensi kerran sait nauttia sitä pyhää ja kallista Ehtoollista", josa se rakkaudesta palava Wapahtaja Jesus Hänen Ruumihins ja Werens osallisudella tarjosi heille voimaa pyhään ja Jumalisehen elämänkertaan.
-Niinkuin Sotamiehet ovat he avatun faatun alla valalla vannoneet: niin totta kuin heitä Jumala auttakoon heitä sielun ja ruumihin puolesta: niin tahdoit he myös olla Kuningaalle ja Isänmaalle uskolliset ja varjella heitä vijmeiseen veripisaraan saaakka, Chydenius jatkoi.
-Mutta O! hirviätä valapattoisuutta! nämä rauhan ja vapauden vartiat. he itse pistävät puukon heidän syyttömän kanssaveljensä sydämehen, Chydenius huudahti.
Chydeniuiksen kuolinssaarna on taatusti ollut erittäin vahva ja pelottava kokemus kaikille kuulijoille. Tunteet ovat pelkoa uhkuvassa tilanteessa olleet kaikilla pinnalla. Chydenius piti ruumissaarnassaan myös kohdennettuja puheita eri väestönosille, kuten vanhemmille, seurakunnan nuorille miehille, , vanhemmille talonpojille ja lopuksi loppusanat koko väkijoukolle.
Vanha kirkkoherra näytti pyörittelevän tapahtuneita veritekoja mielessään ja mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sitä julmemmalta asia hänen silmissään näytti.
-Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynellä, koska murhajat vimmassansa karkavat viattomain päälle! Mistä syystä? Chydenius kyselee.
-Jo! yxi kirottu himo ryövätä lähimmäiseltä tavarata ja omaisuutta.
-Ah! minun Jumalani! joko satana on nin rijvannut synnin orjat, että he pahuudesansa ovat julmemmat kuin kuin metsän pedot, Chydenius jatkoi.
-Me häilymme kaiken vaarasa näiltä ja näiden vertaisilda ryövättä taikka murhatta, Chydenius kauhisteli.
-Jos senkaltaisia murhen ja ja varkauden lahkokundia vielä löytyis, mikä turva silloin meillä? mikä lukku tavaralla? Chydenius pohtii.
Osa tekstistä on vaikeasti tulkittavaa. Tässä huomaa taas, kuinka paljon kieli onkaan muuttunut!
Anders Chydenius jatkoi väelle murhan pahuudesta kertomista:
-Murha on järjen vastainen teko ja Jumalan sana tuomitsee sen mitä ankarimmin.
-Ei sinun pidä varastaman , ei sinun pidä tappaman. Ei sinun pidä kostaman eikä vihaman sinun kansas lapsia. Kirottu olkoon, joka lähimmäisensä salaisesti lyö ja kaikki kansa sanokon, amen.
Paikalla olevat olivat hyvin vaikuttuneita Chydeniuksen puheesta. Siinä oli mies, joka osasi raamattunsa. Aivan kuin satamalla satoi raamatunlauseita, joissa murhaaminen kielletään. Chydenius nosti kansalle myös esiin, kuinka raamatussa on peruste kuolemanrangaistukselle:
-Joka ihmisen veren vuodatta, hänen verensä pitä ihmisen kautta vuodatettaman, Chydenius tarkentaa.
Paikalla olevat ihmiset olivat hiljaa. Sotilaat, jotka vain hetkeä aiemmin olivat olleet saattamassa kolmea sotilasta paikalle, nojasivat nyt äänettöminä aseisiinsa. Joku nainen joukosta itki.
Chydeniuksen puhe on aikalaistemme silmissä aika karmiva. Mutta aika on silloin toki ollut eri. Chydenius käytti puheessaan vertauskuvia, kunten "vähäinenkin hapatus hapannuttaa taikinan kokonaan. " ja jos puheella on tarkoitus kamalan näkymän keskellä pelottaa ja varoittaa kansaa, on siinä todennäköisesti myös onnistuttu!
-He ovat pieninä näpistelleet, nuorukaisina harnjaantuneet" "juopumuksehen, uppiniskaisuutehen, ja laiskuuteen. " Laiskuutta noudattaa nälkä ja heidän sammumatoin vijnan himonsa saatta heidät suureen rahan tarpehesen.
Ruumisssasarnan lopuksi Chydenius nosti kätensä ilmaan. Hän osoitti käsillään mestattujen jäännöksiä, jotka vielä höyrysivät verisinä ja kammottavina varhaiskevään viileässä ilmassa:
-Nämät poikki hakatut kädet ja ja päät pitä nyt naulittaman steilein nenään ja heidän ruumihinsa pitä runkorattahille asettaman, että heidän verta janoavat silmänsä korpeilta ulos kaivettaisihin ja heidän rungonsa tulis kotkille ruoaksi, Chydenius huudahti. .
Hänen sanansa viimeistään hiljensivät jokaisen paikalla olleen. Oli yleinen käytäntö, että mestatut teilattiin, eli sidottiin isoon kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja mestattujen raajat murrettiin lyömällä kahdesti tai kolmesti teilin hitaasti pyöriessä. Mestatut jätettiin tarkoituksellisesti teilirattaille virumaan varoitukseksi toisille.
Tuossa valossa Chydeniuksen puhe oli siis aivan totuudenmukaineen. Kyllähän sinne linnut noita jäännöksiä jäivät napsimaan. Mestaajan ikävä velvollisuus oli myöhemmin käydä tyhjentämässä teilit ruumiiden jätöksistä.
Chydeniuksen ruumissaarna ja mestauspaikalla nähty säilyivät ihmisten mielissä pitkään. Paikka oli sopivasti valtamaantien läheisyydessä ohikulkijoiden nähtävänä. Paikalla on varmaan ollut pelottavan paikan maine vielä pitkään mestausten jo loputtua.
LÄHTEET: Antti Chydenius saarnaa mestauspaikalla. Kirjoittanut Alfeuksen poika. Kansan kuvalehti. 31.5.1929. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/891453?term=Kokkolasta&term=ruumissaarnaa&page=9] Luettu 26.10.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti